Hirvijahdissa

Olin mukana lauantaina 3.10.2015  kun jahtia aloiteltiin Vehmaskosken Saulin johdolla.

Pääsin Riukkaan peltotorniin passiin kun Paula lähti opettelemaan Riukanselän maastoja. Vein samalla ajomiehet Lääveriin ja karautin itse Kujalan pihan kautta pellolle.

Pellon reunasta lähti useita teeriä haulikkohollilta. Ilma oli aurinkoinen ja kaunis ruska parhaimmillaan.

Kuuntelin napsutusta vartin kun äkkiä näin hirviä vilistävän edempänä vastapäisessä metsässä.

Hirvet tulivat parinsadan metrin päästä pellolle. Ensin iso emolehmä, pieni vasa ja niitä innokkaasti seuraava suuri sonni. Hirvet juoksivat vauhdilla kohti Antin passipaikkaa ja odotin laukausta.

Hirvet juoksivat kuvan ojalinjan takaa pellon yli.

Ennen vastapäistä metsää ne kuitenkin kääntyivät minua kohti ja aloin tähtäillä jos matka alkaisi riittää.

Emohirvi huomasi kuitenkin jo kaukaa terhakoitumiseni ja palasi saman verran takaisin ja muut sen perässä. 

Kun ajo oli mennyt ohitseni palailin Kujalaa kohti, jolloin kuulin kaukaa vaimean laukauksen.

Ilmeni että Saku oli ampunut vasan Riukan keskimmäisestä tornista. 

Hirvi nyljettiin orteen ja jatkettiin Impin ajolla. Vein ajomiehet Kujalan pellolle ja menin passiin Haapalammin kautta Someron rajan ja hakkuuaukean väliin. Hirvet olivat kuitenkin poistuneet alueelta jo aiemmin.

Makkaranuotion jälkeen ajettiin vielä Äijänsuon reunat ja olin passissa vastapäätä Kotinojaa. Hirviä ei vain näkynyt, mutta ilma oli ihana. 

Sunnuntaina podin kipeytynyttä akillesjännettä, mutta muut haravoivat koiran kanssa Haipon metsiä.

Vasa paloiteltiin maanantaina kolmeentoista kasaan, jotka arvottiin.

10-11.10 olin Panun kanssa Prahassa, mutta Paula pääsi passiin ja annoin böömiläiseltä torilta kulkuohjeita Pursion metsään.

Sunnuntaina Saku oli ampunut vasan ja Honkosen Antti Haiposta koira-ajosta hirvilehmän. Miska ampui illalla peuranvasan.

Seuraavana viikonloppuna 17.10 olin vaellusporukan kanssa kansallispuistossa ja hirvestys ei muidenkaan toimesta vielä päättynyt. Sunnuntai jätettiin väliin runsaiden poissaolojen takia.

Lauantaina 24.10 aloitettiin Riukanselästä ja olin passissa samassa tornissa, josta Saku ampui vasan.

Ilma oli kaunis ja napsutus kuului alusta alkaen. Loppupuolella Kantolan mäestä juoksi kolme peuraa, mutta jätimme ampumatta kun jahti olisi häiriintynyt.

Seuraavaksi ajoimme Kujalasta ja kävelin peurojen polkuja pitkin pari kilometriä Kallen passiin.

Kun palasimme, ilmeni että Papinmäkeen oli tullut kaksi sonnia somerolaisten koiran ajamana kuten usein on käynyt. Menimme Harrin kanssa passiin Egyptinkorven alapuolelle, mutta Tapsa tuli ja sanoi nähneensä hirvet kahdesti ja Someron kaupunkiin oli palannut kaksi naarasta koiran kanssa.

Päätimme ajaa Papinmäen kun uroshirvien piti olla vielä alueella. Ajomiesten saapuminen vei aikansa ja kun pääsimme ajon loppuun ilmeni että hirvet olivat poistuneet.

Kun oli mahdollista että ne olisivat livahtaneet Korven metsiin ajettiin sieltä vielä lyhyt ajo takaisinpäin, mutta hirviä ei näkynyt. Olin passissa korkealla Papinmäen rinteessä. Hyvä näköala. mutta ampumamatka olisi liian pitkä. Illalla uni maistui hyvin.

Seuraava viikonloppu jätettiin väliin pyhäinpäivän takia.

7.11 olin mukana kun pieni tihku loppui ennen kahdeksaa.

Olin Vikmanin takana aukossa passissa ja Seppo kertoi nähneensä hirvien menneen ohitseni jostain vasemmalta. Aukko oli sama josta Saku oli ampunut vasan, mutta nyt hirvet kiersivät jo paikan.

Seuraavaksi ajettiin Tornimäkeä eikä hirviä näkynyt. Kävelin Jorrin notkosta paksua polkua Multasuolle ja siitä omaa metsää Harakkakorpeen. Taimikko oli kasvanut hyvin.

Aterioinnin jälkeen ajettiin Ajonkalliota ja olin Mattilan koivikossa lavalla.

Viimeseksi ajettiiin Papinmäkeä ja kävelin Luukosta Juuruskorven kautta Karipartaan. Pelto oli savinen, mutta laskin 13 peuranjäljet pellon yli.

Illalla kävin Talpialla korjaamassa yhden korkeallaolevan ikkunan ja tunkkasin ladon lattiaa. Työ jäi pimeyden takia taas kesken. Makoisan hirvipadan jälkeen uni maistui taas hyvin aamuun saakka.

Pidettiin vapaa viikonloppu ja 21.11 satoi ensilumen. Etsittiin jälkiä ja löydettiin. Olin Paulan kanssa passissa Haipossa Karston kulmalla, mutta ilmeni että koira ajoi naarasta, joka jätti sen uiden kylmän järven yli.

Paisteltiin makkaraa ja kuunneltiin vanhoja tarinoita menneiltä vuosikymmeniltä.

Kalle kertoi ensimmäisestä jahdista kun lupa oli vain yhteen hirveen. Sen kaaduttua alkoivat peijaiset heti ja Setälän Jukaltakin otettiin veitsi pois kun oli koko koipi katketa. Aamulla Kallelta oli kadonnut kivääri ja traktori....

Joskus ei hirviä löytynyt ja kun kuukauden etsimisen jälkeen löydettiin ensimmäiset jäljet päätettiin ottaa kaatoryyppy jo niille...

Sodan jälkeen olivat ammukset vähissä ja Vikmannin Valto oli aamulla sahannut ranstakan varresta sentin palan ja sovittanut sen kiväärin hylsyyn ja iltapäivällä ampunut sillä hirven.

Valto oli hyvä ampuja: " ei koskaan jänis niin kovaa vitikossa juossut ettenkö olisi sitä pienoiskiväärillä päähän osunut"

Isoin vasa Torrolla painoi 182 kg mutta sitten vallesmanni vei sen....

Riukan pellolla oli kolmen hirven jäljet ja olin kääntöympyrän takana polulla passissa. Hirvi oli tullut Sillanpään Jannen kohdalta Mäntysten suolle, mutta sillä oli liikaa sarvipiikkejä ja sitä ei saanut ampua.

Janne otti todisteeksi sonnista kuvan.

Sitten ajettiin koiralla suon reunaa, mutta mitään ei tullut Äijänsuon isolle aukealle.

Hirvi oli vain käynyt pellolla ja palannut isompiin metsiin.

Sunnuntaina ajeltiin ja käveltiin samat reitit. Vein Tapsan ja Honkalan Arin metsäautotielle ja hain toista kautta Jorrista ja Vikmanilta joiden välisellä polullakaan ei ollut jälkiä.

Kun jälkiä ei ollut päädyttiin Papinmäkeen, jonka ympärille saatiin hyvin harvoja passipaikkoja.

Honkalan Arto-koira lähti Kallen talolta ja olin passissa Uhotuksen peltoaukealla pellon kumpareella.

Kauempana pellolla oli Honkosen Antti ja vielä kauempana Miska.

Sauli lähetti viestin että koiralla oli ajossa naaras ja isompi ja pienempi sonni.

Ohi lensi 24 joutsenta ja näin muiden katsovan niitä kivääriensä kiikareilla.

Sen jälkeen huomasin ison hirven pellolla Miskan edessä. Ihmettelin kun hirvi hiipi hiljaa eteenpäin.

Myöhemmin ilmeni ettei Miska nähnyt notkossa hiipivää hirveä vaikka se vainusi selvästi passimiehet.

Lopulta hirvi kääntyi suuntaani ja näki varmasti joka miehen. Hirvi laukkasi hetken kohti ja pysähtyi.

Säntäsi rajusti takaisin metsään ja kuulin Miskan laukauksen. Hirvi häipyi näkyvistä ja löytyi joesta kuolleena.

Vedimme sarvesta kuiville: Maalla eivät kolmen miehen voimat enää riittäneet ja Tapsa toi traktorin.

Nyljimme vajalla ja hirvestys Tammelan Torrolla vuonna 2015 oli ohi.