St. Petersburg 14-17.8.2008

 Lähdimme Timon kanssa Salkolan kyläyhdistyksen matkalle Pietariin. 

 Lähtö oli Leilan ja Erkin luota aamukuudelta ja Palmgrenin Pekka ajoi kotoa Äetsästä Forssan  ja Karkkilan kautta Nurmijärvelle ja Helsinkiin, josta poimittiin viimeiset kyläläiset. 

Timo tuli matkaan myös Martinlaaksosta. Välillä pysähdyttiin kahville Loviisan tienhaarassa ja Viipurin tiellä Leila tarjosi kahvit ja voileivän . Venäjän tullissa meni aikaa alle tunnin verran.

Mennessä poikettiin Viipurin Veikkojen myymälässä ostamassa evästä pitkälle matkalle.

Illalla majoittauduttiin suureen Moskva- hotelliin Nevan rannalla Aleksander Nevskin aukion laidalla. Ilmeisesti neljän tähden  hotelli oli remontoitu viime vuosina ja alakerrassa oli Mac Donalds ja Prisma ym länsimaisia yrityksiä. Kävimme syömässä ensimmäisen kerran koko päivänä klo 19.00 aikaan isossa salissa ja joimme oluet.

Menimme aikaisin nukkumaan ja aamiaisen jälkeen ajettiin Katariina I:n kesäpalatsiin n 28 km. Pietarista. Tsarskoje Selo,  Tsaarien kylä on nykyään nimeltään Puskinin kaupunki ja se on haluttu asuinpaikka lähellä Pietaria.

Pietari Suuri oli antanut  sen maat lahjaksi liettualaisneito Katariinalle, josta tuli myöhemmin hänen vaimonsa ja 1725 Venäjän hallitsija. Katariina rakennutti palatsin ja sen  ympärillä olevan suuren puiston yhdeksi tsaarien kesäasunnoksi.

Opas oli hiljainen tyttö ja vetäytyi välillä puistoon ottamaan aurinkoa ennen palatsin aukeamista

Kävelimme Timon kanssa puistossa puolisen tuntia kanavia ja käytäviä katsellen. Ilma oli kaunis.

Palatsissa ensimmäisenä tultiin portaikkoon, joka oli italialaisten arkkitehtien käsialaa ja koristeltu itämaisin maljakoin. Vaikuttavin oli suuri peilisali, joka muistutti euroopplaisia esikuviaan mm Versaillesia. Peilit oli ympäröity  puuleikkauksisin kyntteliköin barokin tyylin mukaisesti. Palatsiin oli kulunut lehtikultaa 200 kiloa. 

Paremmat kuvat sivulla www.tzar.ru

Maailman kahdeksaan ihmeeseen kuului palatsin meripihkahuone, jota ei saanut kuvata. Meripihka on Liettuan rannikolla merestä huuhtoutuvaa  muinaisten jättipetäjien pihkaa, jolla  huoneen seinät oli peitetty.

Saksalaiset olivat pommittaneet palatsin heikkoon kuntoon ja vieneet jo sitä ennen pihkan mukanaan Saksaan, jossa se katosi.. Saksalaisen yrityksen rahoituksella venäläiset rakensivat  palatsin parinkymmenen viime vuoden aikana samaan kuntoon kun se oli ollut tsaarien aikaan.

Katariina keräsi taidetta, jolla oli  tapetoitu kokonainen huone.

Palatsista ajoimme viereiseen vanhan venäläisen mallin mukaiseen Padvorien- hirsiravintolaan, 16, filtrovskoe shosse jossa ruokailimme pitkän kaavan mukaan kolmisen tuntia. 

 Neitokaiset toivat jäiset vodkapullot pöytään ja sen lisukkeeksi valkosipulia, suolakurkkua, porsaanpaistia ja hirveä smetanassa. Juotavaksi oli valko- ja punaviiniä. Salaatteja seurasi borssikeitto, herkkusieniseljankka sekä pääruokana kaali- ja viininlehtikääryle. Jälkiruuaksi  jäätelöä.

Ruokailua säesti yhden tytön ja kahden soittajan kansallispukuinen ryhmä, joka nosti tunnelman  lähes riehakkaaksi.

Viihtyisä ja tunnelmallinen paikka oli koristeltu taljoin ja venäläisin ornamentein.

Iltapäivällä lähdimme Timon kanssa metrolla keskustaan ja kävimme

kahvilla Nevski prospektin varrella useammassa paikassa.  

Yhdessä kahvilassa oli vielä neuvostoaikainen järjestelmä ja tarjolijat kulkivat ulkomaalaisten ohi niin kauan että lähdimme lopulta pois. Just a minute...

 Kävimme illalla oluella alabaarissa katsomassa käsipalloa. Pöytään sijoittautui myös helsinkiläinen hoikka Svetlana ja myös Kalliossa asuva oululainen hilpeä heppu, joiden suhteesta ei tullut selvää, mutta juttua riitti.

 Seuraavana päivänä ajoimme oppaan kanssa  Nevan rantaa Eremitaasin taakse, jossa vierailimme orttodoksisessa jumalanpalveluksessa, pakollisessa matkamuistokaupassa ja Pietari Paavalin linnakkeessa. Linnoituksessa kävimme sen kirkossa, johon oli haudattu kaikki Venäjän hallitsijat ja viimeisimpinä Nikolai II vallankumouksessa teloitettu perhe.

Matkalla pysähdyimme Vasilin saarella Nevan sillalla, jossa vihkiparit kävivät juomassa pullon kuohuviiniä avioliittoviraston ja juhlapaikan välillä ns vihkiajelullaan.

Nevassa oli tapahtumia juhlistamassa ilotulituksella aukeava iso suihkulähde, joka liikkui suuttimineen eri suuntiin.

Eremitaasissa oli valtavat jonot ja menimme takaoven kautta. Oppaan piti esittää koko ryhmä, jotta sai meille ostettua liput ja valokuvauslipun. Sisäpuolella  joimme kahvit melkoisessa tungoksessa.

Yllä Voltaire

Talvipalatsissa oli alussa  vaikuttava portaikko, jonka mahtavat pylväät ovat peräisin Suomen Sortavalasta.

Yläkerrassa oli mm 400 m2 suuruinen näyttelytila, jossa oli nyt esillä itämaisen taitteen näyttely. Turkkilaisia haarniskoja, iranilaisia miekkoja, pukuja jne.

Vaikuttavimpia olivat kaksi suurta valtaistuinsalia. Opas esitteli meille mm afrikkalaisten palvelijoiden rintakuvilla koristellun ruokailuhuoneen, jossa Putin oli tarjonnut Bushille päivällisen niin että koko valtava palatsi oli suljettu ja sadat turistibussit odottivat kun valtionpäämiehet söivät.

 Alla Pietari Suuren kuolinnaamio.

 Näimme  Pietari Suuren tutkimusvälineistölle pyhitetyn museon. Pietari oli innokas tieteen harrastaja ja hänellä oli mm sen aikaiseksi huomattava  lääkevarasto ja kokoelma mm gynekologisia pihtejä ym.

Palatsissa oli  tietysti useampia ruokasaleja. Tuolloin käytettiin suhteellisen pieniä pöytiä. Useita eri tyylein koristeltuja barokkihuoneita. Arkkitehteina tsaarit olivat käyttäneet alankomaalaisia ja italialaisia mestareita.

 Varsinaiseen eremitaasiin emme ehtineet vaan kiersimme vain talvipalatsin toisen kerroksen, noin kilometrin.

Eremitaasin kokoelma on alun perin Katariina ajalta 1760-luvulta ja on maailman laajimpia. Miljoona esinettä.Se on nähtävänä netissä IBM:n kuvaamana. Suuri osa valtion esineistä tuli aatelistolta viedyistä rikkauksista vallankumouksen jälkeen ja suuren osan puna-armeija keräili Berlinin museoista.

 Palasimme hotellille ja parin tunnin päästä lähdimme St. Petersburg- ravintolaan syömään. Ravintola lienee Pietarin kalliimpia ja juomat olivat hintavia. Halvin eli juomamme punaviini 1600 ruplaa pullo.

Alkusalaatin jälkeen oli blinejä kaviaarin kera. Pääruokana pieni pihvi perunanpuolikkaan kera ja jälkiruokana marjapiiras kahvin kera.

 Merkittävintä oli pitkä isohko revyy sorjine nuorukaisineen ja solakoine tyttöineen. Meno oli  vauhdikasta ja puvusto upeaa. Ohjelma oli varsin arvokas kun asiakkaita ei ollut kovin paljoa. Kaikki tunnetuimmat venäläismelodiat kuultiin kahden artistin tulkintoina.

Kävimme yömyssyllä kattobaarissa, mutta mitään erikoisempaa menoa ei turistihotellissa enää yöllä ollut.

Kävimme alhaalla toteamassa että paikalliset maksulliset tytöt olivat salissa edustavina paikalla odottamassa.

Aamiaisen jälkeen pakkasimme itsemme bussiin ja ajoimme Nevan rantaa pitkin kohti Suomea. Kävimme Viipurissa torilla ostamassa mm kaksi  uppopumppua sekä syömässä Viipurin kalleimmassa paikassa Pyöreässä tornissa.

Ruokana oli alkusalaatti, borssikeitto ja pihvi ranskalaisilla sekä kahvi. 18 euroa oli varsin edullinen hinta paikan tasoon nähden.

Kävelimme Timon kanssa kaupungilla ja kävimme mm Punaisen lähteen torilla kahvilla. Kolmisen tuntia kului aikaa kun ihmettelimme Viipurin ränsistynytttä ilmettä. Venäläiset olivat alkaneet korjata linnaa, joka pahasti viittaa siihen että nämä aikovatkin pitää alueen lopullisesti. Tähän saaka  meno on näyttänyt lähinnä miehitysvallan käytöltä kun mitään ei ole kaupungin rakennuksista korjattu sen jälkeen kun suomalaiset sen menettivät 1944 taisteluissa.

Rajalla ja Rajamarketissa vierähti aikaa vain tunnin verran kun Pekka johdatti meidät pitkien jonojen ohi passintarkastukseen.

Kotona olimme n 22.30 aikaan eli matkaan kului koko päivä.

 Viiden miljoonan ihmisen kaupungista tuli nähtyä kuitenkin se kaikkein hienoin osa, jota mahtava valtio haluaa  turisteille esitellä.  Samaan aikaan Georgiassa tuhannet pakolaiset etsivät suojapaikkaa venäläisten hyökkäyksen tieltä. Suomen työt soutivat hopeaa Pekingissä.

Kiitoksia taas Leilalle, Marjalle ja Pekalle hyvistä järjestelyistä!