Corralejo 28.2-4.3.08

Lähdimme Panun kanssa hiihtolomalle Fuerteventuralle kun sinne pääsi halvemmalla kuin pohjoiseen.

Lähtöaika oli sopiva ja kun kone oli tunnin myöhässä pääsimme ilmaan klo 11.00 aamulla ja olimme ennen viittä Puerto Del Rosarion kentällä. Paikalliseen räntäämme verrattuna todella kuuma paikka.

Olimme ensimmäisinä hallista ulkona ja joimme Cafe con Lechet muita odotellessamme. Matka  Coralejoon kesti puolisen tuntia meren rannan dyynien sivua ajaen.

Coralejo on  hiljainen paikka. Yksi pääkatu ja muutama poikkikatu dyynien ja sataman välillä.

Majoittauduimme Oasis Villageen, joka koostui uima-altaiden ympärille rakennetuista rivitalotyyppisistä bungaloweista. Tässä näkymä terassiltamme.

Pääkadun toisella puolella oli  paikallinen nettomarket, josta haimme kahvia munia, kasviksia ja vuohenjuustoa aamiaiseksi. Kassalla oli aina espanjalaisneito Cherazade Santana hiekanvärisessä housupuvussa.

Nimi tullee tuhannen ja yhden yön satujen prinsessasta. joka pelasti henkensä ko. sadut kertomalla. 

Kävimme altailla uimassa ja merivesi oli melko kylmää.

Toisena iltana sain palohälytyksen aikaiseksi kun leivänpaahdin poltti leivät ja liesesituuletimen nappuloita ei löytynyt riittävän ajoissa. Vastaaottovirkailija kuunteli selityksiä aikansa ja löi luurin kiinni. 

Kävimme pari kertaa syömässä kiinalaisessa buffet-ravintolassa, mutta kun viimeisellä kerralla rikoin siellä tuolin aloimme välttää pahastikatsovia kiinalaisia. 

Corralejossa piti olla karnevaaliviikkokin, mutta rieha oli niin hiljaista ettemme huomanneet missä se oli.  

Olo oli hiljaista kun muutaman viikon influenssa ei ollut vielä ohi ja nosti välillä kuumetta eikä isompaan riekkumiseen olisi jaksanut lähteä mukaan.

Tyydyimme siten vain maleskeluun auringonlaskussa ja rantakadulla istuskelemiseen merta ja Susisaarta ( Isla De Lobos) katsellen. 

Vuokra-autot olisivat olleet halpoja, mutta kun Kanarian upeimmat dyynit näki muutenkin, ei hiekkaerämaiden kiertäminen erityisesti kiinnostanut. Fuerteventura on saarista karuin ja autioin ja nähtävyydet lähinnä kirkkoja, papukaijoja sekä katktuspuistoja. 

Lepoa saimme runsaasti. Hotelli oli ns. resort-paikka, johon kaikki saksalaiset olivat ostaneet All Inclusive-paketteja. 

Aluksi ihmettelin, miksi porukka lyllersi muovimukien kanssa edestakaisin allasbaarin ja bungalowien väliä.  

Siten huomasin että kaikilla oli sininen ranneke, jolla sai ilmaiset juomat kunhan kantoi niitä yhtä kerrallaan  pitkin mäkeä.

Lähtöpäivänä ehti ottaa aurinkoa puoliinpäiviin.  Finnairin lento oli taas puolitoista tuntia myöhässä ja olimme kotona vasta aamuneljältä. Suomessa oli kymmenen astetta pakkasta ja auto lumen peitossa ja umpijäässä.

Suomi on kamalan kylmä paikka.