Hirvestys 2006 

 

Hirvestys aloitettiin lavatalkoilla 30.9.2006 ja mm Sunin tien varteen laitettiin Keskitalon Simon kyllästetyistä pylväistä rakentama jykevä lava.

Samalla nostimme Saulin ja Sakun kanssa Harakkakorven lavan pystyyn, haimme Hevosahteen alta yhden lavan ja Puitamon suolta toisen lavan polttopuiksi nuotiopaikalle.

Kalle sahasi lavat pätkiksi.

Lauantaina 7.10 aloitettiin Miskan johdolla varsinainen metsästys Papinmäen ajolla.

Ehdittyäni passiin Haaviston Joukon pellon kohdalle huomasin kiväärin kiikarin linssin hukkuneen jonnekin. Viimeksi se oli paikoillaan Kallion järvellä kun kävelin Lulun kanssa hanhia katselemassa pitkän lenkin. Lainasin Hakalan Antin Petraa, joka tuntui käteensopivalta. Ajosta ei tosin tullut hirviä.

Seuraavaksi ajoimme Vikmanin ajon metsäautotieltä Aholan takaa.Ajossa on mm Nikulan Virven, Tapion ja Merivirran metsiä.  Kävelin Torkkomäen metsänlaitaa Vikmanin talolle, mutta ajosta ei saatu mitään. Miska haki meidät lopulta käveltyämme jo liki Lehtiselle teitä pitkin.

Seuraavaksi ajettiin Impin ajo jossa olin passissa naimapolulta hieman Riukkaan päin.

Tapsa lainasi  neljästilaukeavan puoliautomaatti-Remingtoninsa, joka oli pätevänoloinen peli.

 Alapuolellani rinteessä rytisi ilmeisesti peuralauma, mutta mitään ei näkynyt.

Lopussa kuului kaksi laukausta ja ilmeni että Miska oli ampunut nuoren sonnin Mattilan metsään siltä lavalta, josta Juha ampui viime vuonna kaksi hirveä ja minä toissavuonna. Hyvä paikka keskellä ajoa.

Veimme Tapsan autolla pulkan metsään josta sonni kiskottiin kovalla työllä Tapsan traktorinkauhaan ja lahtivajalle.

Nyljimme sonnin orteen ja suurin osa lähti Lohermaan Matin syntymäpäiville.

Ostin Antilta Lepoldin kiikarin ja lainattuani Kallelta taulun kävin Aholan radalla ampumassa sen paikalleen. Matkalla käväisin Kissanhännässä, Saarenperällä ja Kallion järvellä etsimässä kiikarin linssiä tuloksetta. Matkalla alkoi rankkasade, joka jatkui läpi yön.

Sunnuntaina 8.10 klo 8.00 aloitimme Tornimäen ajolla ja olosuhteet olivat hyvät kun aurinko pilkisti välillä pilvien raosta. Olin Mattilan koivikossa joen rannalla lavalla passissa ja Saku oli notkossa vieressäni ja Arto kuusikossa takanani.

08102006012.jpg

Hirviä ei tullut myöskään seuraavasta Suosaarten ajosta, jossa kävelin rajapuomilta Vaarasen talon kohdalle rankkasateessa. Kalle oli passissa, mutta ilmeisesti sateen takia hirvet eivät lähteneet liikkeelle. Sade vie äänet ja hirvet eivät mielellään siirry ennenkuin on ihan vieressä.

 

Makkaranuotiolla sade taukosi ja osa kävi vaihtamassa kuivia vaatteita. 

Seuraavassa ajossa olin passissa Kariparrassa liki Viljasen huvilatyömaata ja laskin kuuden junttirekan jyräävän ohi vaikka TVL yritti estää niiden liikennettä muuttamalla Häiviän risteyksen porrastetuksi. Tosiasiassa se vain lisäsi risteyksen vaarallisuutta kun isot rekat kääntyvät nyt valtatielle ajaakseen sitä sata metriä Helsingin suuntaan.

Ajossa oli nähty hirvi tulossa tielle, mutta se oli kääntynyt ilmeisesti automme nähtyään takaisin. Ollessamme jo lähdössä Risto kuuli oksan katkeavan metsikössä ja yritimme etsiä hirveä pienellä improvisoidulla ajolla kolmisin Heikin kanssa.

Kun hirviä oli nähty Haapalammin isossa aukossa ajoimme niitä kohti Putinpäätä ja Riukan tietä, mutta ne karkasivat ojanvarsitiheikössä minun ja Arton välistä.Niitä yritettiin saada vielä kääntymään uudelleen ajamalla Korvelta Ranttilan takaa kohti Haapalammin tien passeja, mutta hirvet olivat jatkaneet jo Haapalammin niityn yli Kankareen metsään ennen ajoa.

Olin viimeisen perättäisen kävelyn jälkeen läpimärkä kun matkalla oli paljon matalaa tiheää kuusiryteikköä jonka läpi oli vaikea puskea.

Hirvet eivät yleensä käänny enää aiempaa ajosuuntaa vastaan vaan jatkavat kulkusuuntaansa. Toiseen suntaan ei taas ollut passipaikkoja.

Illalla oli paljon kuivateltavaa varustetta ja uni tuli herkästi. Televisiossa tuli ohjelma huimaavasta palloja pyörittävästä jonglööristä, joka ei jaksanut jostain syystä kiinnostaa.

Maanantaina sonni paloiteltiin ja lihat jaettiin.

Tiistai-iltana 10.10 otin Lulun mukaan ja päästin sen maastoon kylän takana. Kuljettuani metsän läpi takaani juoksi rusakko pysähtyen 80 metrin päähän ojan varteen. Ammuin sitä hirviluodilla osumatta ja samassa Lulu säntäsi ulvoen perään.

Alle minuutin kuluttua rusakko tuli uudelleen samasta paikasta ja vielä kolmannen kerran hetken päästä. Harmitti etten ottanut haulikkoa mukaan ja kiväärillä ei uskaltanut juoksuun ampua kun kylätiellä kulki kävelijöitä.

Rusakko osasi lopulta jollekin tielle ja eksytti koiranpennun. Vasta kolmen tunnin päästä pilkkopimeässä koira luovutti ja pääsimme lähtemään. Oli kuitenkin ensimmäinen jänisajo ja pentu oli ylpeä itsestään.

Keskiviikkona kävin peuramajalla  mutta peuroja ei näkynyt. Lähdin kahdeksalta pois.

Torstaina kävin Lulun kanssa illalla metsällä ja koira sai pari ajoa, jotka päättyivät kuitenkin kilometrin päähän tielle kumpikin.

Perjantaina lentelimme auringonlaskussa ja katselimme hirviä. Pari näin, mutta väärissä kohdissa ajojen kannalta.

.

Launtaina klo 8.00 aloitimme Impin ajolla. Melko alussa eteeni pusikkoon siirtyi jokin iso eläin, muttei tullut näkyviin, eikä ajo tullut ihan kohdalta. Sydän pamppaili hetken kovempaa, mutta tilanteeseen tottui. Ajon jälkeen kuului rytinää kun se jokin siirtyi poispäin passilinjasta.

Lopussa kuului kaksi laukausta ja Sauli oli ampunut hirvisonnin Riukan tien toisellepuolelle.

 

Siirsimme uroksen mönkijällä lahtivajalle ja nyljimme orteen. Seuraavaksi ajoimme Riukan ajon ja kävelin vasenta laitaa Jannen kanssa. Edestämme lähti tuoreet hirvenjäljet, mutta passiin saakka se ei tullut vaan kääntyi takaisin. Yritimme ajaa sitä uudelleen kun Lauri ja Kalervo olivat nähneet  myös emon vasoineen.

08102006022.jpg

 Olin Kantolan lavalla passissa, mutta hirvet olivat menneet ajojen välillä yli Riukan tien. Jatkoimme Korven ajolla ja ehdittyäni kävellä Romulta maantielle Kallen passiin tämä ampui karkoittamiani hirviä. Matka oli pitkä ja ilmeisesti luoti ei osunut.

Hirvet juoksivat Papinmäkeen ja verijälkiä ei löytynyt.

Etsimme Honkalan koiran kanssa vasaa muutaman tunnin. Kun koira lopulta palasi Somerolta purimme passituksen pimeässä. 

Sunnuntaiaamuma klo 08.00 aloimme Papinmäen ajolla ja kiivettyäni jyrkän mäen laelle kaaduin niin että polveen tuli mustelma. Papinmäki on varsin jylhä paikka ja jäänyt hakkaamatta kun jyrkännettä ei pääse koneilla.

Seuraavaksi olin passissa Vikmanin ajossa Lehtisen takana pellolla. Tuuli oli kylmä ja vei äänet. Olimme makkaranuotiolla ja  sitten ajoimme Äijänsuon reunat. Tuloksetta.

Papinmäessä oli somerolaisten koira ajanut hirveä puolellemme, joten ajoimme Papinmäen ja ajonmäen yhteen mittaan. Olin tekemässäni tornissa Harakkakorvessa, mutta hirviä ei tullut. Ilmeisesti hirvet ovat kuivan kesän vuoksi siirtyneet vesistöjen varsille ja Torron metsät ovat melko tyhjät.

Maanantai-iltana kävin peurakopilla, mutta pimeässä ei erottanut juuri mitään.

Tiistaina kävin  Panun ja Lulun kanssa omenia poimimassa ja Panu ammuskeli haulikolla purkkeja.

Kiertelimme suonreunoja hämärissä, mutta pupuja ei näkynyt.

Keskiviikko meni mökillä putkitöissä ja torstaina kävin peuroja katsomassa Miskan pellossa ja vein yöllä omenia Kissanhäntään.

Lauantaina 21.10 olin aamulla passissa Haipon tien mäessä, mutta hirviä ei näkynyt. Sitten ajoimme Laurinmäestä ja oikaisin mökkikylän halki. Kävimme nuotiopaikalla syömässä ja jatkoimme Papinmäen ajolla kun sinne oli tullut hirviä.

Olin Viljasen pellonlaidassa passissa kun Lohermaan Janne ampui viereisestä passista 9-piikkisen ison sonnin.

Sonni tuli ajossa Anttien takaa ja juoksi näiden ohi pyrkien vastatuuleen. Siirtäminen vaati 12-miehen voimat.

Tero haki sen mönkijällä ja nyljimme orteen. Sade oli jo tauotonta, jonka vuoksi lopettelimme kolmen tienoilla.

Sunnuntaina satoi koko päivän.  Aloitimme Impin ajolla, jossa vesisateessa olin eksyä kun tiheikköä jatkui niin että suunnat sekosivat.

Seuraavaksi olin Riukan pellon lavalla passissa mutta hirviä ei tullut. Nuotion jälkeen ajoimme vielä Vikmanin ajon, jossa olin Lehtisen kohdalla pellolla passissa ja sen jälkeen Tornimäen ajon, jossa louhikossa osuin Ojansuun Pekan metsään ja tulin tielle suunnittelmaani kohtaan vaikkakin paljon siksakkia oli matkalla.

Hirviä ei siis ollut koko päivänä.

Perjantainan Paulalle tuli angiina ja minulle kuumetta ja lauantain olin sängyssä, mutta muut ampuivat sonnin.

Sunnuntaina aloitimme suosaarten ajolla. Kävelin  puomilta Vaarasen tielle Haipon talon sivuitse. Jatkoimme Laurinmäen ajolla, jossa olin Pohjankorvessa passissa. Tuuli kylmästi, mutta  aurinko paistoi. Edellispäivän rajuilma oli tyyntynyt hetkeksi.

Teimme makkaranuotion Haipon tien varteen, johon pysähtyi hallilaisia matkalla Kolmikkaan maastoihin.

Jatkoimme Papinmäen ajolla jossa kävelin Luukosta Juuruskorpeen. Kun kuulimme että somerolaisten koira oli ajanut Korvelle hirven ajoimme Korven metsät lävitse ja olin Haapalammin niitussa Heikin ja Mikan kanssa passissa. Illalla ajoimme vielä Äijänsuon rannat ja kävelin Anttien kanssa maantieltä suon reunaa Haapasaareen, mutta hirviä ei näkynyt.

Illalla kävin vielä hämärissä peurakopilla, mutta mitään ei näkynyt.

Viikolla 44 oli iso myrsky ja lopulta viileni ja alkoi tulla lunta niin että maahan tuli 30 sentin lumipeite.

Kävin maanantaina käräjillä Tampereella, jolloin lumisade alkoi etelässä.

Tiistaina aamulla autolla päsi vielä töihin, muttei illalla pois ilman talvirenkaita.

Seuraavana torstaina olin juuri töistä lähtiessä ehtinyt käydä autokorjaamolla, koululla ja menossa kauppaan kun Saku soitti " Tuu jelppaamaan"

Saku oli ampunut Kissanhännästä 9-piikkisen pukin eikä saanut sitä liikkumaan mihinkään. Kävin nopeasti kaupassa, heitin kravatin takapenkille, kävin vaihtamassa Camryn Turhakkeeseen ja syöksyin Torrolle ja jurrutin maastovaihteella pellon yli .

 Saku odotteli tyynesti pakkasessa ja viimassa.  Ulsteri päällä suolistimme peuran pimeässä ja kovalla työllä saimme sen maasturin takapenkille metsästä. Lahtivajalla nyljimme sen ja Kari tuli auttamaan loppusiivouksessa.

Seuraavana  päivänä kävin Riihimäellä ja Hausjärvellä ja illalla menin metsästysmajallemme. Virittelin petroolilämmittimen tuhisemaan kodikkaasti ja ruuvasin kiväärin viilapenkkiin. Kiikari kasan suuntaan.

Parin tunnin torkkumisen jälkeen kasalle ilmestyi emo vasoineen. Emo kuuli kolisteluni ja syöksyi pakoon. jolloin ammuin tähtäimessä ollutta vasaa hätäisesti.

Katsoin kiikarilla minne peurat menivät, jolloin kasalta säntäsi vasa pakolaukkaan vasemmalle. Sammutin lämmittimen, keräsin kamppeeni, etsin lampun ja puukon ja lähdin autolla katsomaan jälkiä. Kasalla oli vasa kuolleena.  Kun toinenkin vasa oli viipynyt kasalla aloin etsiä verijälkiä. Peurat olivat emon paetessa lähellä toisiaan ja vain yksi paikoillaan. Seurasin aluksi vääriä jälkiä parisataa metriä.  Kun metsään menevissä jäljissä oli verta seurailin niitä parisataa metriä ja kun mitään ei löytynyt soitin Sakulle, joka lupasi tulla katselemaan avuksi.

Suolistin vasan toisella puolen peltoa, jona aikana Saku ehti paikalle,

Seurasimme jälkiä metsän lävitse ja kun ne jatkuivat pellolle, Saku lähti hakemaan autoaan ja minä seurasin niitä Honkalaan saakka. Tiellä jäljet sekosivat, mutta ajaessamme kylälle päin, ne löytyivät Nikulan kohdalta. Kävin välillä katsomassa Haipon tiellä ja palasin seuraamaan jälkiä, jotka nousivat Alangonmäelle.

Kun olin viitisen tuntia jäljittänyt lopetin ja kävin vielä Vaarasella ja Pohjankorvessa etsimässä metsäteiltä ylitysjälkiä.

Kotona nyljin vasan orteen, jolloin kello oli jo yli puoliyön,

Seuraavana aamuna kävin Haipon puomilla kääntymässä. Lähdimme Antin ja Raimon kanssa jäljittämään siitä johon yöllä lopetin. Parinsadan metrin päästä lähti emo makuuksilta ja meni Karin passipaikan ohi. Pienempi peura meni Sakun ohi ilman että kumpikaan ehti ampua.

Etsimme hirvenjälkiä aamupäivän ja kun Tornimäkeen meni aikuisen ja vasan jäljet ajoimme sen Someron rajalta. Hirvet olivat olleet kuittenkin liki passeja makuulla ja livahtivat ajomiesten välistä. Olin oman metsän kohdalla passissa.

 

Kävimme makkaranuotiolla ja jatkoimme Vikmanin ajolla. Lumi teki liikkumisesta vaikeaa etenkin hakkuuaukoissa ja mäenrinteissä.

Hirvenjäljet tulivat jo heti alussa vastaan ja ajo oli turhaa.  Polvikin vihoitteli kun edellisyön tarpominen ei ollut siitä vielä palautunut.

 

Ajoimme vielä kerran Tornimäen kun hirvet olivat siellä edelleen. Nyt ne olivat makailleet Lehtimäen aukossa mäen päällä meitä tarkkaillen.

Pakkanen kylmäsi passimiehen nopeasti.

Sunnuntaiaamulla 5.11 kävimme aluksi Tapion kanssa etsimässä jälkiä Haapalammin takaa. Haapalammilla  oli susi edellisyönä mennyt tien yli. Sen jälkiä näkyi päivällä myös Papinmäellä. Hirvet olivat lähteneet nopsaan pakoon suden edeltä.05112006.jpg
 

Ajoimme Papinmäkeä ja eksyin ojanotkojen viidakossa niin että lopulta seurailin vasemmanpuoleisen ajomiehen jälkiä Papinmäen yli, vaikka olin kuvitellut olevani Juuruskorven lähellä. Metsä oli siellä harvempaa ja paikat tunsi paremmin kuin ojatiheiköissä.

Kun vaikutti siltä että hirvet olisivat vielä alueella lähtivät Antti ja Tapio seuraamaan jälkiä ja menimme ympärille passiin. Susi oli kuitenkin pelottanut hirvet mäen päältä pois jo ennen tuloamme.

Makkaranuotiolta lähdimme Tapion kanssa käymään uudella metsäautotiellä ja ilmeni että hirvet eivät olleet sitä ylittäneet vaikka susi oli. Tapio käveli sen päästä Haapalammille ja hirvet olivat kierroksessa. Palatessamme hiljentelin hakkuuaukossa ja Tapio  näki hirvet aukon takana makuulla muutaman sadan metrin päässä.

Miska jakoi passit tielle ja vein osan ajomiehiä uuden metsäautotien päähän. Osa aloitti ajon toisesta päästä.

Ajon jatkuttua muutaman minuutin, ampui Tapio vasan aukkoon ja hetken päästä emo tuli takaisin pyrkien aukossa tuulen suuntaan ja ajomiesten ohi vasemmalta.

Tero ampui sitä kylkeen ja kun meno jatkui, aloin katsella oliko takana ajomiehiä.

Kun hirvi oli korkeammalla ajomiehiin nähden, tähtäsin ja ammuin sitä parran eteen. Vauhti ainakin hiljeni ja kun se pysähtyi katselemaan mäen päälle ammuin sitä edestä  rintaan. 

Nyljettäessä ilmeni että jo Teron laukaus oli ollut kuolettava.

Teron hirvi.

Nyljimme hirvet asianmukaisin menoin.

Keskiviikkona oli jaon aika ja vein samalla Kissanhäntään perunoita ja omenia. Odottelin kolmisen tuntia, mutta peuroja ei näkynyt.

Kasalle tuli kuitenkin pari muuta otusta, joista toisen ammuin. Kyseessä oli isohko supi. Kuljetin supin toiselle puolelle kylää haisemasta. Autoon tuli etova löyhkä mädistä omenista ja supinraadosta.

Kävimme viikolla vielä pienellä ajolla kun Riukan tien yli oli mennyt hirvi. Olin hakkuuaukealla Heikin, Karin ja Sepon kanssa passissa, mutta hirvet olivat jatkaneet- matkaansa jo ennen tuloamme.

Lauantaina aloitimme ajamalla Juomaojalta Sunin tielle, mutta havainto hirvistä oli väärä. Alueelle ei mennyt neljää hirvenjälkeä vaan kaksi ja kaksi pois.

Seuraavaksi olin passissa Vikmanin ajossa ja Antti pelotti hirven läheltä Someron kaupungin rajaa. Katsoin hetken seurasiko sitä vasaa ja ammuin parran eteen.

Ammuin vielä toisen kerran ennenkuin hirvi oli takaisin metsässä. Antti tuli pellolle eikä nähnyt verijälkiä.

Miska ja Kari kävivät myös seuraamassa jälkiä ja kävin itse kilometrin päässä Someron rajalla, jossa jäljet kääntyivät suoraan etelään.

Kävimme makkaranuotiolla ja jatkoimme Impin ajolla joka otti koville kun lunta oli ainakin Mäntysten suolla paljon. Aloimme vielä Simperistä, jolloin ajomatka piteni kilometrillä.

Ajoimme lopuksi Riukan ajon josta tuli pari peuraa, mutta hirviä ei alueella ollut.

Olin Riukan pellolla passissa. Paikka on mainio, mutta tuuli ja pakkanen kylmäsivät ikävästi tornissa.

Kävin suununtaina Lulun kanssa Jorrissa, jossa oli edellispäiväisiä hirvenjälkiä.

Satoi kuitenkin taas lunta, joka peitti alleen kaiken.

Tiistaina piti mennä käymään kopilla, mutta siellä olikin Kallen auto ja pääsin Karin Rajalan kopille. Se oli lämmin vaikka tuuli niin että koppi heilui puuskissa.

Kuuden aikaan kasalla kävi vasa, mutta kun sain sen tähtäimeen , se meni ojaan ja häipyi pimeyteen. Puolen tunnin päästä kasalle aikoi aikuinen naaras, mutta empi pitkään ojan toisella puolen liikkumatta. Se näkyi suhteellisen hyvin peltoa vasten vaikka kiikari  4 x 2,4 on valovoimaltaan onneton. Kun olin tähdännyt sitä kymmenisen minuuttia, laukaisin mielestäni lavan taakse.

Ilmeisesti peura liikahti juuri silloin, koska luoti vain haavoitti. Ulkona oli pilkkopimeää ja ajoin auton pellolle ja etsin puukon ja lampun.

Jälkiä oli paljon ja oikeiden etsiminen kesti niin kauan että soitin Karille kun en ollut varma verijäljistä. Lopulta oikeat löytyivät ja seurasin niitä kilometrin verran ja Karin kanssa vielä jonkin matkaa. Satoi sankasti lumiräntää ja oli pilkkopimeää.

Kun näytti että meno aina vain jatkui, päätimme palata aamulla aikaisin etsimään. Kello oli kotiin palatessa jo lähellä puoltayötä.

Aamulla Kari lähti koirapannan kanssa jäljille ja menin eteen passiin. Peura oli kuitenkin mennyt Someron puolelle jo yöllä ja lähti makuulta paljon ennen ajajaa.

Näin sen jalat metsässä, mutten uskaltanut ampua kun en tiennyt oliko kyse samasta peurasta ja oltiin jo vieraalla alueellakin. Satoi räntää koko päivän.

Soitimme somerolaiset avuksi ja Roton koira seurasi peuraa puolisen tuntia ja ajoi sen passiketjuun tielle, johon mm Klemetti sen lopetti neljännellä laukauksella.

Kiiteltyämme asianmukaisin menoin Kari lähti nylkemään vainajaa ja minä Hämeenlinnaan töihin.

18.9 ajoimme ensiksi Myllykulman tieltä Karipartaan, jossa olin tornissani passissa Harakkakorvessa. Kaukaa kuului neljä laukausta ja myöhemmin ilmeni että Saku oli ampunut uroshirven tiheikössä pellon yläpuolella. Toinen oli jatkanut matkaansa. Kun palasin autolle kuulin rytinää Viljasen suunnasta, joka läheni ja otin kiväärin uudelleen suojuksesta ja jäin odottamaan. Kun vedin panoksen piippuun rytinä lakkasi ja ilmeisesti tulija oli kuullut liikkumiseni. Kun hirvi oli nylkemättä, en lähtenyt etsimään vaan ajoin mukaan kiskomaan hirvenruhoa rotkonpohjalta.

Kun hirvistä oli tuoreita havaintoja jatkoimme suoraan Vikmanin ajolla jossa kuljin Heikin ja Harrin välissä Jorrin mäelle saakka. Kun molemmat tulivat ihan viereeni siirryin Harrin vasemmalle puolelle jonne näytti jäävän ajamatonta aluetta.  Kävelin Kissanhännän kopin takaa ja kiersin viimeisen kallion vasenta rinnettä pitkin.

Perillä ilmeni että Harri oli nähnyt jäljet tulevan suuntaani ja kun en ollut niitä nähnyt olivat hirvet kierroksessa. Ajoin Kallen kanssa ajouraa vielä metsän läpi Vikmanille ja ilmeni että hirvet olivat pysyneet paikallaan. Miska jakoi passit pellolle ja Sepon Kissanhännän aukkoon ja lähdimme uudelleen ajoon nyt Vikmanilta. Olin aikeissa ehtiä aloittamaan keskeltä metsätietä jotta hirvet eivät karkaisi, mutta muut kehoittivat aloittamaan rintamana kauempaa.

Kun sitten lopulta lähdettiin liikkeelle tuli hirvi aivan edestäni tien yli eli olin viisikymmentä metriä liian takana ja hirvi karkasi ilman että Seppo näki sitä.

Paukuttelimme Kissanhäntään, jolloin Jorrin nielusta kuului laukauksia. Saku oli kopilla passissa ja komennettiin Mikkolan aukkoon.  Saku heitti minut samalla kylälle ja hain kiväärin. Kari soitti ja käski takapassiin ampumakohtaan.

Kertomuksista ymmärsin että sonni oli mennyt Karin ohi ja haavoittunut. Kari seurasi Tapion kanssa jälkiä ja muut olivat passissa edessä ja sivulla.

Kului aikaa ja yhtäkkiä kaksi laukausta Mikkolan metsän takaa. Heti sen jälkeen sieltä alkoi kuulua rytinää ja jokin tuli huohottaen kohti. Oletin että ampuja ei osunut ja että haavakko palaa jälkiään takaisin. Kuulosti isolta sonnilta.

Hirvi kääntyi kuitenkin metsässä ja ehdin nähdä valkoisen vatsan vilahtelevan ryteikössä  kun se jatkoi metsässä vasemmalle. Kun sen oli tultava ulos sadan metrin päässä otin ristikkoon tulokohdan ja hirven rynnistäessä pellolle ammuin täyteen laukkaan. Näytti naaraalta. Vasaa ei näkynyt.

Kun hirvi ei kaatunutkaan kesti hetken ennekuin tajusin ampua uudelleen. Luoti näytti osuvan kun hirvi liukastui, mutta jatkoi samalla vauhdilla vaikka ammuin vielä kerran sen häipyessä sankan sumun sekaan. 

 On ollut aika pitkä matka.

Kiikarin suurennus  vääristää arviota.

Lähdin hakemaan autolta puukkoa ja ajoin lähemmäs. Mennessäni kuulin oikealta puolen kaksi laukaústa ja ihmettelin ehtikö haavakko jo kiertää niin kauas.

Ilmeni että Antti oli ampunut naarashirven mökkikylän kohdalle ja Sauli lopettanut sonnin Isolle mäelle jonne se oli karannut makuuksilta.

Humalaisen Jukka soitti ja tarjosi koiraa avuksi, mutta kun hirven jäljet olivat selvät alkoivat Tapio ja Kari seurata niitäkin. Menin jäljille pasiin.

Matkalla suolistimme tielle kaatuneen naaraan.

Ampumastani hirvestä oli tullut muutamia veripisaroita alussa, mutta myöhemmin verentulo lakkasi ja hirvi kulki muutaman kilometrin käymättä kertaakaan makuulle, vaikka olimme paljon jäljessä. Ilmeisesti luoti oli raapaissut jalkaa kun matka oli pitkä ja luoti laski matkalla. 

Kun oli lopulta pilkkopimeää luovuimme ja lähdimme lahtivajalle nylkemään kolmea ammuttua hirveä. Isolle mäelle ammuttu sonni vaati kaikki vetämään kun oli kuraisen pellon takana.

Kahdeksan aikoihin saimme hirvet nyljettyä.

19.11 sunnuntai alkoi ankeasti. Oli satanut läpi yön ja lumi oli kokonaan häipynyt.

Aloimme etsiä haavakkoa Vikmanin ajolla, jossa kuljin lopussa satakunta metriä enemmän oikealla kuin edellispäivänä. Jälkiä ei näkynyt. Seuraavaksi ajoimme Tornimäen, jossa alussa näkyi että hirvi oli palannut jäljilleen. Suuntaa vain ei saanut selville kun lunta oli vain notkoissa.

Kävelin Jorrin notkosta metsäääni pitkin Harakkakorpeen GPS:n ohjaamana Saulin passiin. Tornimäen ajosta en ole nähnyt koskaan tulevan hirviä; kuin ei nytkään.

Seuraavaksi Miska ajoi parin muun kanssa Mikkolan metsän Kissanhäntään ja olin kopilla passissa. Hirviä ei tullut ja ne olivat jälkien mukaan siirtynet jossain vaiheessa Tornimäkeen.

Sade taukosi ja aurinko alkoi pilkistellä hetkittäin. Olikin ollut parisen viikkoa pelkkää harmaata pimeyttä.

 

Menimme nuotiopaikalle ja saimme märät puut lopulta palamaan. 

Lopuksi ajoimme vielä Korvelta Haapalammin tielle, jossa olin keskellä tornissa passissa. Tästäkään ei ole koskaan tullut hirviä vaikka  ajettu on useasti. 

Lopettelimme kolmen maissa kun hirvistä ei ollut havaintoa. Edellispäivän perusteella näytti että ne ovat alkaneet laumottua talvea varten.

Seuraavana lauantaina 25.11.2006 oli isot syntymäpäivät ja illalla vielä isommat peijaiset.

Teimme perjantai-iltana tuhatkunta lihapullaa, kolmisenkymmentä kiloa palvihirveä viipaleiksi,  peuramakkaraa ja palapaistia. Tanssiorkesteri johtajanaan suulas hauholainen maanviljelijä viihdyttivät kyläläisiä. Erikoisin oli kakku. jonka päälle oli muotoiltu hirvi seisomaan.

Risto piti puheen ja Tero Saarikko kertoi petotilanteesta Forssa- Tammelan alueella.

Aamulla kävimme siivoamassa jäljet ja jakamassa rääppeet.

Päivällä siivosin koiratarhaa ja iltapäivällä lähdin ulkoiluttammaan Lulua. Koiratyttö otti ajon heti Harakkakorven vierestä ja ajoi pääasiassa Ojansuun  Pekan metsässä tunnin verran ennenkuin jänis onnistui tiellä karistamaan sen jäljiltä. Toinen tunti selviteltiin hukkaa, mutta löytymättä jäi ja piti lähteä pois kun oli liian pimeää.

Lauantaina 2.12 aloitimme vasametsästyksen klo 8.00 . Oli myrskynnyt koko yön ja aamulla satoi, mutta aloitettuamme sade taukosi.

Ajoimme ensi Papinmäkeä ja kuljin Luukosta Juuruskorpeen Antin passiin.

Vaikutti siltä että osa ajomiehistä eksyi samassa viidakossa jossa kuukausi sitten paksulla lumella tarvoin samalla tavoin liki ympyrän. Puolisen tuntia odoteltuani ajo jatkui.

Seuraavaksi haravoitiin Ajonkalliota ja olin korkeassa tornissa passissa. Sinne mennessäni laukkasi Myllynkulman tietä peuranaaras ja jäi lymyilemään kuusikkoon lähelle tietä.

Hirviä ei tullut vaikka Kalle välillä niin huutelikin. Olimme Viljasen mäellä nuotiolla ja Kalle kertoi mm juttua naisohjastajien ajotaidoista, Strömman kalatilanteesta keskusteltiin ym.

Sitten ajoimme Vikmanin ajon ja vein ajomiehiä Someron rajalle ja pääsin passiin uudelle lavalle Sunin tien varteen. Välillä nousi niin sankka sumu että ei näkynyt kuin puoliväliin peltoa.

 

Hirviä ei tullut ja ajomiehistä Antti yli savisen leveän pellon. Viimeiseksi ajoimme Laurinmäen.

Lähdin hakkuuaukon rajasta ja kuljin navigaattorin kanssa mökkikylän lävitse Sunin Pohjankorpeen ja sieltä Honkalan Aarnen talolle, jossa autot olivat. Alussa ei juuri kuulunut kummaltakaan puolelta ajoääntä, mutta loppupuolella välit pienenivät.

Ilta hämärtyi ja kyläläiset näkyivät siirtyvän sisätiloihin ja lauantaisaunaan. Pimeässä palailin kotiin

Sunnuntaiaamuna aloitimme vasta 8.30. Porukka oli huvennut kun mm Tapio oli mennyt kirkkoon, Seppo Honkosen syntymäpäiville ja vain kahdeksan oli paikalla. Aloitimme mökkikylän takaa ajamalla Jorrin notkoa kohti. Olin passissa ja kuulin rytinää ja näin valkoisten jalkojen vilkkuvan metsässä, mutta mitään ei tullut ulos ennen ajomiehiä.

Seuraavaksi olin passissa Karston mäellä kun ajettiin Haiponjärven takaa Mulkkusuon yli

 .

Merikapteeni Heikki peläytti ison ukkometson lentoon ja se laski eteeni kuuseen. Etsin sitä kiikarilla, mutta oksat peittivät sen täydellisesti. Pieni lumikko vilisti alapuolen notkossa ja välillä kuului isojen oksien katkeilua. Hirviä ei näkynyt. Kaksi suurta lintua kaarsi taakseni metsään ja näyttivät kuin hanhilta. Ajankohdan perusteella niiden oli pakko olla kuitenkin ukkometsoja.

Olimme nuotiolla Hevosahteen mäen päällä pitkään kun joukko oli hieman harva tulokselliseen metsästykseen. Viimeiseksi ajoksi ajoimme Simperin pellolle Koskisen metsän kautta nelistään Miskan, Heikin ja Karin kanssa. Jälkiäkään ei näkynyt. Käsittääkseni olemme siis onnistuneet merkittävästi harventamaan hirvikantaa ja vähentämään hirvikolareita.

Itsenäisyyspäivänä kävimme Panun ja Lulun kanssa jänismetsällä Harakkakorvessa. Ammuin yhden jäniksen metsäni alalaidasta. Ajelimme metsäpolkuja maastovaihteella ja kävimme Sohkasen näkötornin laavulla nuotiolla.

Hirviä ei näkynyt.

Seuraavan lauantain olin poissa metsästä. mutta sunnuntaina ajoimme aluksi Ajonkallion ja sen jälkeen Vikmanilta Jorrin notkoon. Kävimme nuotiolla Lohermaan Matin lammen rannalla kosken vieressä ja juttua riitti mm karhusta, jolla on kahden akan järki. Ajoimme vielä suosaaret ja olin passissa Haipon niityn yläpuolella.

Viimeksi olin ajamassa Äijänsuon laidan nuoremman Antin ja Sepon kanssa. Vasa jäi saamatta, mutta tulos oli kahdeksan hirveä parempi kuin esim. kaukolalaisilla.

Kiitoksia lukijoille!  Pena