Paistunturit 08 

Kesän viimeiset auringonsäteet Paistuntureilla Utsjoella 30.8.2008

Kesäloman loppu siirtyi elokuun loppuun ja varasin lennon Ivaloon. Olin jo viime kesänä vienyt saunalleni puutarpeita uutta terassia silmälläpitäen ja nyt oli aika tarttua rakennustöihin.

paistunturit20313.jpg 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Saimme Ivalon kentältä allemme tuliterän Yariksen, joka kulki kuin ihmisen mieli. Ajelin suoraan Sodankylän rautakaupan Ivalon uuteen toimipisteeseen ja ostin vuokra-auton täyteen lecaharkkoja ja sementtiä.

Betoniteräkset olivat tulleet  mukana lentomatkatavarana. Ostin samalla maalia ja kaupan vanha kone hajosi kesken sekoituksen.

Kaunis myyjätyttö alkoi ravistella maaleja käsin. Sanoin ettei haittaa. Laitan maalin auton takalaatikkoon ja ajan Nellimintielle, jolloin kyllä sekoaa. 

Nellimin tietä on yritetty parantaa masiivisin adressein, mutta Helsingin päättäjiä kiinnostaa vain  yhteys Leville ja paikallisten kulkemisiin ei rahoja heru.

Tie Kutturan kautta Pokan tielle tehdään vaikka kaikki paikalliset vastustavat ankarasti tierahojen haaskaamista tiehen, jota kukaan Inarissa ei tarvitse.

Kävimme syömässä Pankkilassa lihapullia ainoina asiakkaina. Ostin Teboililta litran bensiiniä pummppuun ja Vaskoolista rieskaa pariksi päiväksi.

Nellimissä tein tulet ja pumppasin saunavedet sekä valoin muutaman anturan makkaranpaiston lomassa. Ilta-aurinko paistoi ja toinen meistä keskittyi maalaamiseen.

Yöllä alkoi sade ja kun haimme Ivalosta lisää nauloja , sementtiä, maalia ja harkkoja niin  kauniinsininen auto peittyi tien keltaiseen kuraan.

Rakentelin terassia vielä pilkkopimeässäkin ja lopputulos oli aamulla sen näköinen että osa piti purkaa ja tehdä uudelleen. Samalla saunoimme ankarasti, mutta uimaan ei tehnyt mieli kun tuuli suoraan Jäämereltä.

paistunturit20020.jpg 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Perjantaina saimme rakennuspuuhat iltapäivällä valmiiksi ja ajoimme Inarin kautta Utsjoelle, jossa kävimme tutustumassa mm  kirkkotupiin. Kaldoaivissa oli jo ruska-aika ja  puut ja pensaat keltaisina.

 Kirkkotuvat ovat lappalaissukujen yöpymispaikkoja kun kirkkoon oli lähdettävä matkojen takia jo edellispäivänä lauantaina ja lapinkylät yöpyivät kukin omassa tuvassaan  järven rannalla kirkon alapuolella.

Keskustassa kävimme ostamassa Uulan säästöstä vietnamilaistytöltä lämmintä grillikylkeä.  Muut paikat olivat kiinni kun turistien lohenkalastusaika oli päättynyt jo edellisviikolla.

Ajelimme Tenon vartta  Karigasniemelle ja majoittauduimme Kalastajan Majataloon. Tarkoitus oli  lähteä yöksi tunturiin, mutta sade oli illalla liian rankkaa. Lämmitin saunan ja saunottuamme nukahdimme melko pian, vaikka majatalossa kuului alkaneen tanssit. Paikka on erityisesti norjalaisen nuorison suosiossa.

Aamulla kävimme ennen aamiaista kääntymässä Pyhän Ailigaksen puomilla sekä Norjan Karasjoella.

Alla lasku Ailigaksen juurelta Karigasniemelle Tenon laaksoon.  Alhaalla näkyy Suomen Tullin rakennus.

paistunturit20053.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

paistunturit20080.jpg 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Karasjoelle on viime vuosina noussut useita saamelaishallinnon rakennuksia mm saamelaiskäräjien talo, saamelaismuseo, saamelaisradio ym. Alla  museon rakennuksia ja kirkko.

paistunturit20105.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aamiainen Kalastajan Majatalossa oli  parhaita kokemiani. Ehkä Viru-hotellissa on ollut samantasoinen tarjoilu. Ainakin lohi oli Tenon varressa osattu savustaa paremmaksi ja piirakat olivat vertaansa vailla. Silliä, pekonia, kokkelia, lihapullia, nakkeja, salamia, kinkkua...

Viime kesän kaunis tarjoilijaneito ei ollut enää töissä...

Lisäväriä toi syömään myös tullut savolaisnäyttelijä Kari Hietalahti, jolla kuului olevan yhteyksiä alueeseen.

Alla Tenoa Aittijoen törmältä.

paistunturit20139.jpg 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kylläisinä ajelimme 40 km takaisinpäin pohjoiseen Aittijoelle ja kätkimme auton pensaikkoon poroaidan viereen rinteeseen vanhalle tiepohjalle.

Aittijoki on lähin kohta, josta pääsee nousemaan Tenojokivarresta Paistunturiin ja sieltä lähtevää polkua käytti jo Kullervo Kemppinen 50-luvulla..Muistin lukeneeni asiasta vasta polkua ylös Gaskachokkan rinnettä kulkiessamme.

Nyttemmin virallinen retkeilyreitti Paistuntureille lähtee Kevon reitiltä Luomusjärvien kautta kuutisenkymmentä kilometriä etelämpää. Meillä ei ollut kuitenkaan niin paljon aikaa ja oikaisimme suorempaa paljakkaan.

Polku jatkui Urrachokkan rinteen viertä alas Gurutchokka Dahjeke Nillagurutia, 

 

paistunturit20208.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Polkua näyttivät käyttäneen pääasiassa riekonpyytäjät ja poromiehet. Nousu joen varresta oli melkoinen, mutta heti ylhäällä maisema avartui ja Norjan tunturitkin  näkyivät lumirinteineen.

paistunturit20316.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nelisen kilometriä kuljettuamme osuimme Rovalammella Isak Hj Guttormin tekemälle turvekammille, jonka vieraskirjasta ilmeni paikalla käyneen pääasiassa toisilleen tuttuja riekonpyytäjiä.

 paistunturit20304.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kammi oli valoisa ja tekijä oli onnistunut saamaan siitä hyvin viihtyisän.

Kammissa oli Jotulin kamiina ja erillinen tuuletushuppu, jossa oli liikkuva peltinen vaippa hyttysverkon sisällä. 

paistunturit20179.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alueella oli jonkinverran hallamittarin syömiä koivikkoja ja paikoin maisema oli marraskuisen paljas.

Hetken levättyämme jatkoimme ylös Baktevarrin sivua Stuorra Mavnna-tunturille.

Nousu vei aikaa kun  palkeet olivat kovilla. Kovan pohjoistuulen takia ei tullut kyllä kuumakaan. Irja kantoi rinkkaamme koko nousun ajan.

paistunturit20216.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ylhäällä maisemat olivat avarat ja Paistunturien maineen retkeilykohteena alkoi ymmärtää. 

paistunturit20244.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alla ilmeisesti Jorba Mavnna Dahjege Skadjavar Mavnna-niminen tunturialue.

Kolmatta kotimaista  nämä paikalliset vuorten nimet.

Makailimme hetken auringossa huipun kivikasan suojassa ja kuvailimme maisemia. Puita Paistuntureilla ei paljoa  ole ja paljasta paljakkaa on  laajalti. 

 paistunturit20255.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Paluu tapahtui käänteisessä järjestyksessä. Söimme eväitä kammin vieressä ja joimme tunturipuron vettä.

paistunturit20266.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

paistunturit20283.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

paistunturit20288.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

paistunturit20290.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

paistunturit20311.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

paistunturit20314.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

paistunturit20315.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

paistunturit20316.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

paistunturit20318.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alla alkaa Tenon laakso jo taas näkyä.

Kilometrejä Paistunturilla kertyi mittariin vajaa kuusitoista.

Palailimme autolle ja ajettuamme Karigasniemelle kävimme kahvilla majatalossa. Kävin ostamassa Seppo Härköseltä grillikylkeä. Mestarikauppias oli vielä sulkemisaikaan klo 19.00 lauantai-iltana palvelualtis " Jo Tokkiisa, mikä näistä on Se Onnellinen?"

Ostin samalla kassalta muutaman Sepon kuvalla varustetun  muovikassin kun sellaisia on etelässä harvemmassa.

Ajelimme upeassa auringonlaskussa länsirajalta Muotkan Ruoktun kautta Kaamaseen ja Ivaloon, josta omalle saunalle itärajalle yöksi.

Ivalossa oli satanut rankasti ja Nellimissäkin sade alkoi yöllä ja jatkui vielä seuraavan aamupäivänkin.

Saunoimme koko sunnuntain ja illalla kävimme kahvilla Niliaitassa. Poromiehillä oli kova meno päällä ja kun paikalle ahtautui vielä iso joukko karhunmetsästäjiä lähdimme ajelemaan kentälle.  Poroja näkyi teillä harvakseltaan, Hirvaksia poikaporukoissa ja vaatimia kermikän kanssa.

Ivalossa kävimme Lauran Grillillä syömässä leikkeet ja tankattuamme ajoimme hyvissä ajoin kentälle..

Kone oli tullutkin Leviltä ja oli täynnä tanssikenkäisiä helsinkiläisiä, joilla kertomansa mukaan uni oli jäänyt matkailukeskuksessa vähiin.

Hihnalle tuli muutama vapaputkikin, mutta yhtään kylmälaatikkoa ei näkynyt. Olimme kotona ennen puoltayötä.

Seuraavana aamuna lähdimme innokkaan Lulun kanssa jänismetsälle ja saimme yhden ristiturvan ja paljon tatteja.