Peurat 2005-2006

Peurat 2005-2006

Hankimme Sakun ja Arin kanssa Kissanhäntään uuden peurakopin. Saku suunnitteli ja rakensi, minä hankin levyjä ja kasasimme yhdessä. Metsästysmajaan tuli mm ilmastointiputki korkealle viemään nortin hajua kauemmas.

Kasalle veimme paljon omenaa ja porkkanoita sekä kauraa Hessulta.

Peuroja kävi jonkinverran ja Saku ampui pienen pukin.

Monena iltana tuli käytyä ja peurojakin näkyi, mutta ammuttua ei tullut. Sitten joulukuun loppupuolella peurat vähenivät taas yllättäen, mutta Tapsa kehoitti menemään Harakkakorpeen kun siellä oli tuoreita jälkiä.

Ari oli tehnyt Hessun latoon kärryille ampumapaikan ja jo neljännellä kerralla onnisti. Peura oli vasaksikin pieni ja luulin jo ampuneeni kauriin kun tuntui kovin kevyeltä. Luoti oli mennyt lapojen takaa lävitse ja peura oli kahdenkymmenen metrin päässä ojassa.

Muutaman kerran tammikuussa kävin Kissanhännässä, mutta peurat olivat kaikonneet.

Miska ehdotti Haapalammia kun Peltoset olivat jo ampuneet omansa ja soitin Kaukolle, joka kertoi paikalla käyvän ison joukon syömässä.

Ensimmäisellä kerralla nousi myrskytuuli ja peurat pysyivät poissa, mutta toisella kerralla satoi tihkua ja tunnin odottelun jälkeen pellolle ilmestyi ehkä seitsemän peuraa. Pari vasan kokoista kävi syömään, mutta isommat empivät.

Odottelin josko selviäisi mahdollisuus ampua muu kuin emo.

Peurat pelästyivät kahahdusta metsässä ja säntäsivät pimeyteen.

Vartin päästä kasalle ilmaantui taas pari peuraa ja kolme isompaa jäi lähelle empimään. Kasalla olevakin näytti aikuiselta ja päätin ampua sen, vaikka oli selvästi pienempi. Olin nimittäin jo ollut parikymmentä kertaa näkemättä yhtään.

Jos peura olisi ollut kuitenkin vasa, olisin kaupannut sitä Sakulle.

Nopean laukauksen jälkeen peura säntäsi metsään. Pakkasin tavarat tornissa ja vein repun tielle ja lähdin metsään. Peura oli kymmenkunta metriä metsän puolella kuolleena. Keuhkolaukaus oli tappanut heti ja suolistus kävi verettömästi.

Autolla pääsi lähes viereen, joskin suojakeli vaati pellolta mäelle noustessa vauhdin ottamista. Palvautin molemmat otukset ja paloittelin pakkaseen.

Tammikuun viimeisinä lauantaina Miska järjesti yhteisjahdin johon ensimmäiseen en tarennut nuhaisena lähteä vaikka pakkastakin oli vain parikymmentä astetta.

Ari oli nähnyt useita peuroja mutta ampumaan ei päässyt.

Seuraavana lauantaina olimme jahdissa ja kolme miestä ajoi Putinpäästä Puutionsuolle, jossa meitä oli neljä passissa. Toinen ajo ajettiin Korvelta Haapalammin tielle. Metsässä oli paljon peurojen polkuja, mutta näkösälle eivät tulleet. Jokunen peura jäi siis saamatta.

Paloittelimme vajalla kuitenkin yhden peuran, jonka Juha oli ampunut seuralle.

Tuli siis edes puukkoon peuran hajua vaikka muuten ei peuroja näkynyt.

280120062800629.jpg
 

Välillä oltiin nuotiolla ja maisteltiin Jääkäriteetä lämmikkeeksi.

Oli kaunis päivä.