Madeira 23.3-31.3.09
Lähdimme Tommin kanssa Madeiralle kun aika oli sopiva aloittaa kesän uintikausi.Täällä alkoi sopivasti erikoiskylmä takatalvi -25 asteen pakkasineen ja myrsky riehui myös Keski-Euroopassa. Antlantilla kaukana oli kuitenkin tasaisempaa ja lämpöä n 19 astetta.
Buffet-aamiainen oli normaalitasoa.
Maanantaina olimme iltakuudelta perillä ja haimme pullon madeiraa lähikaupasta. Tiistaina kävelimme keskustaan 7 km ja nousimme gondolihissillä ylös vuorelle. Kori meni todella monenlaisten talojen yli.
Välillä tietysti pelottikin kun nousu oli pitkä.
Ylhäällä olisi ollut kasvitieteellinen puutarha, mutta jätimme väliin kun korkealla vuorella oli jo kylmä.
Funchalin kaupunki oli kuitenkin iso. Madeira löydettiin jo ensimmäisellä vuosituhannella, mutta merenkulkijat pelkäsivät pilvien seasta näkyvää punaista jyrkännettä luullen sitä helvetin portiksi ja palasivat takaisin. Senaikaisilla purjeilla ei toisaalta päässyt luovimaan takaisinkaan. Kaupungin kirkko on rakennettu n 1410 vuonna. Aluksi tänne tuotiin sokeriruokoa Portugalista, mutta sen kasvatus siirtyi täältä portugalilaisten valloittamaan Brasiliaan. Vuoden 1500 paikkeilla Espanja ja Portugali jakoivat maailman siten että Brasilia ja kauko-Itä jäivät Potugalille ja muu maailma Espanjalle. Paavi vahvisti jaon joka päti satakunta vuotta hollantilaisten siirtomaavallan nousuun saakka. Viimeisinä portugalilaisten siirtomaaherruudesta vapautui Mosambikin, Guinea-Bissaun, Goan ja Macaon jälkeen Itä-Timor kun Indonesia kaappasi sen.
Tässä keskustaa pääkirkon kohdalta terassilta.
Kävimme kauppahallissa kuvaamassa paikallista erikoisuutta Espada-kalaa, joka elää 1000 metrin syvyydessä ja noustuaan syömään n 800 metriin kuolee sukeltajantautiin pitkässä siimassa niin että silmät räjähtävät. Sitä ei ole koskaan nähty elävänä.Hyvä ruokakala. Mutta ruma.
,Pitkä ja käärmemäinen
Portugalissa oli 30-luvulta alkaen eristynyt oikeistolainen sotilashallinto,jonka sotilaiden neilikkavallankumous sitten kaatoi 20.4.1974. UUsi demokratia toimii vaikkakin valtionpäämies on ollut vallassa jo 30 vuotta.
Kävelimme takaisin hotellille eli matkaa kertyi n 15 km helteessä. Keskiviikko kului pääasiassa aurinkoa ottaen ja uiden. Illalla ostimme tonnikalaa ja valmitimme tonnikalapannua kauden kasviksilla.
Torstaina lähdimme aikaisin saarikierrokselle ja ajoimme hoikan Fatiman kyydissä itään etelärannikkoa Ribeira Bravan ;villin joen kylään. Matkalla pysähdyttiin pilven sisällä olevalle näköalapaikalle Gabo Giron em. korkean jyrkänteen päällä.
Kylässä kävimme kahvilla ja Tommi osti 20 eurolla hienon kudotun villatakin. Vuorenrinteille oli istutettu paljon eucalyptuspuita, joista erittyi erikoinen tuoksu. Puista tehdään täällä mm makeisia ja suomalaiset sellua. Jatkoimme sateessa joen rotkon reunaa ylös vuoristoon ja käännyimme keskellä saarta itään Paul de Serran tasangolle. Ylhäällä oli aromaisemaa ja kasvillisuus vähäistä. Madeirallahan on kaikki kasvillisuusvyöhykkeet. Merenrannassa subtrooppinen, ylempänä välimerellinen ja havumetsävyohykkeen päällä savanni ja lopulta aro 9 asteen lämpötilalla. Pysähdyimme välillä Pico de Caran huipulla josta näkyi kummallekin puolelle saarta merelle. Myymälässä tarjoiltiin Poncaa, paikallista sitruunalikööriä.
Tasangon jälkeen laskeuduimme alas luoteisrannan vanhaan valaanpyyntikylään Porto Moniziin.
Alla kylä, jossa kuvattiin mm Moby Dick, valkoinen valas. Kapteeni Ahabina Grecory Peck. Valashan oli vienyt kapteenin jalan. Kolme valasjäljitelmää upposi ja yksi karkasi myrskyssä Hollantiin.
Kylässä
kuvailimme hetken ja jatkoimme taas länteen pohjoisrantaa Sao Vincenten kylään, jossa lounastimme.
Lounaana oli espadaa pieni nokare sekä purjokeittoa ja viiniä. Jälkiruokana jäätelö ja kahvi.
Lounaan jälkeen jatkoimme itään Ponta Delgadan ohi Santanan kylään. Santanassa ihmettelimme olkikattoisia taloja ja jatkoimme pian ylös vuorelle Faialin teetupaan, jossa joimme iltakahvit.Kahvin kanssa tarjottiin sitruunakakkua ja paikallista hedelmäkakkua. Jätimme väliin kun niitä oli maistettu jo tervetuliaistilaisuudessa. Kahvi oli kuitenkin hyvää. Jatkoimme purorotkoa pitkin ylös pitkin Ribeiro Frion laaksoa ja pysähdyimme metsänvartijan talolle, jossa kasvatettiin purotaimenia pikkualtaissa vuoristopurossa. Täällä oli myös harvinainen laakerilehtipuumetsä. Olisi pitänyt tehdä niistä vihta mukaan. Keittoihin. Jatkoimme ylös vuoriston huipulle jossa kasvoi oregoninkuusta ja pinjaa. Aluskasvillisuutta ei juuri kuusikoissa ollut.
Fadoa kuunnellen Fatiman ajaessa kiemurtelevaa serpentiinä laskimme alas Monteen ja edelleen Funchaliin ja sieltä moottoritietä Ajudaan hotellialueelle. Haimme ostoskeskuksesta muutaman tölkin viiniä kun etelässä satoi. Paistoimme lihapullia ja paikallisia juustoja chorisonmakkaran kera. Perjantaina paistoi ja otimme aurinkoa ja rusketuimme karrelle.
Tommista tuli mulatti. Illalla ostimme pari kiloa tonnikalaa ja paistoimme pannulla vihannesten kera.Lauantaina kävelimme taas keskustaan ja kiersimme illalla mm madeiratehdasta. Kaupungissa oli illalla hiljaista ja turisteja hyvin harvassa.
Myöhemmin huomasimme että paikalliset viettivät aikaansa mm viereisessä ostoskeskuksessa. Siellä oli mm kilohinnalla 9,90 ruokaa myyvä kauppa. Väkeä oli runsaasti ja paljon nuorisoa ja lapsiperheitä syömässä. Pescadaa, tonnikalaa, kanaa, pihvejä, pasteijoita, salaatteja ja miekkakalaa? Puolen litran punaviinipullo maksoi 1,20 ja pescadaherkun hinnaksi tuli siten kaikkiaan 4,85.
Sunnuntaiaamuna nukuimme sateessa pitkään ja aamiaisen jälkeen nukahdimme uudestaan ja illalla kävelimme 7 km keskustaan. Rannan ruokapaikat olivat kalliita ja tyhjiä sekä annokset pieniä, joten ostimme taas kerran pari kiloa tonnikalaa ja paistoimme pannulla sitruunan kera. Madeiralla sataa runsaasti. Pohjoisessa enemmän. Pientä pisaraa oli usein ilmassa. Tässä ensimmäisen asteen levadaa vaeltamassa iltahämärässä.
Maanantaina piti pakata ja söimme aamulla jääkaapillisen tyhjäksi ja teimme mm kuuden munan munakkaan kinkun kera.
Veimme laukut lentokenttäkuljetukseen ja siirryimme altaalle aurinkoa ottamaan. Iltapäivällä bussi vei kentälle ja teimme ostoksia konetta odotellen. Aurinkomatkojen oppaat olivat päteviä ja Finnairin lennot etuajassa. Kaikki toimi hyvin. Yöllä Karkkilan jälkeen alkoi lumimyrsky ja tie häipyi välillä pyryssä kokonaan näkyvistä. Hyvin hiljaa ajellessa kotiin kuitenkin päästiin kolmen aikoihin.
|
Kertomuksia itselle muistoksi