Latvia 2007

Latvia 17.3.2007

Lähdimme Timon kanssa perjantai-iltana töiden jälkeen `oluelle´  Riikaan, Latviaan.

Timo jätti auton meille ja ajoimme yhdessä Tampereelle.

On-Line boardingin johdosta meitä käsiteltiin Vip-asiakkaina ja pääsimme kummassakin päässä ohi jonojen koneeseen ensimmäisinä.  Tämä vaati hieman tietokoneen näpyttelyä, mutta kannatti kun lentoasemalle ei ollut niin kiirettä.

Latvian päässä oli hidasta kun samaan passintarkastukseen tuli toinenkin koneellinen ilmeisesti espanjalaisia jostain Keski-Euroopasta ja latvialaiset olivat tarkkoina. Tullessa Tampereen poliisi oli todella tehokas ja jono eteni kävelyvauhtia. Taksi veloitti yhdeksän latia n. kymmenen kilometrin ajosta. Uusia loistokkaita autokauppoja oli rakennettu venäläisrötisköjen vastapainoksi.

Majoittauduimme Riga-hotelliin ja lähdimme kaupungille hieman ennen puoltayötä. Kävimme syömässä ja juomassa irlantilaisoluet paikallisessa pubissa.

Kansaa oli kohtalaisesti, mutta suurempaa ruuhkaa ei näkynyt yöelämässä.

Yllä näkymä huoneen ranskalaiselta parvekkeelta kansallisoopperan talon ohi puistoon.

Kansallisooppera rakennettiin aikanaan saksalaiseksi teatteriksi 1860, mutta uudistettiin viime vuosisadan alussa oopperaksi ja laitettiin nyt uuden itsenäisyyden ajalla hienoon kuntoon. Arkkitehti on sama joka suunnitteli Helsinkiin Suomen Pankin rakennuksen.

Oopperayleisö ihailee väliajoilla puistomaisemaa etualan terassilta.

 Aamiainen oli runsas ja pärjäsimme sillä koko päivän Pirkkalaan saakka. Tutustuimme Latvian sotamuseoon, joka pääasiassa käsitteli latvialaisten osuutta joko saksalaisissa, venäläisissä tai Naton joukoissa.

Brittiläisen Imperiumin vastaavaan verrattuna ei pienen kansan museo ole tietysti yhtä kunniakas, joskin latvialaiset kokivat II maaailmansodassa suhteessa brittejä paljon kovemman kohtalon.

Maata miehittivät II maailmansodassa ensin Stalinin joukot, sitten Hitlerin ja taas Stalinin. Latvialaisten osuus väestöstä notkahti alle puoleen kun pientä kansaa ajettiin junilla Siperiaan suomalaisten ja saksalaisten hyökkäyksen alla 1941. Sodan jälkeen 1945 osa kansasta pakeni Saksaan, Englantiin, Yhdysvaltoihin jne.

Neuvostojälkien ja tuhojen korjaaminen vie vielä kauan.

Parhaimmat kokoelmat museossa olivat kiväärin kehityskulkua kuvaavat vitriinit.

Kävimme oluella Kalku-kadulla kun ulkona tihuutti vettä.  Iltapäivällä kävimme kauppahalleilla ihmettelemässä neuvostoperinteen mukaisia maalaistoreja. Kauppahallin viereen oli kohonnut isoja uusia ostoskeskuksia, mm Stockman, Origo ym.

Joimme kauppahallissa venäläismummon kuppilassa kahvit ja söimme pasteijat, joiden sisältö ei selvinnyt.

Kiertelimme pitkään päärautatieaseman kauppakeskuksessa.

Väsyttyämme lähdimme takaisin vanhaan kaupunkiin.

Kadunnimet ovat vain lätiksi, vaikka suurin osa kansasta on venäjänkielisiä. Lätti on ainoa virallinen kieli ja vain mustalaiskielellä on erikoisasema. Venäjää ei kouluissa edes opeteta.

Kävimme liikkeissä matkamuistoja katsellen ja mm Vanhalla torilla jossa on raatihuone ja Riikan 800-vuotispäivien kunniaksi uudelleen rakennettu Mustapäiden veljeskunnan talo.

Torin keskellä on latvialaisten tarkkampujien patsas. Tarkka- ampujilla oli merkittävä osuus bolsevikkien vallankumouksessa.

Yhdessäkään kirkossa ei nyt käyty, vaan löysimme pari irlantilaispubia, joista toiseen mahduimme jopa sisään. Toisessa oli rugby-ottelun seuraaminen käynnissä ja kansaa paljon ulkopuolellakin ja iso metakka.

Oluiden jälkeen otimme taksin (11 latia) lentoasemalle. Kone lensi etuajassa Pirkkalaan ja kotoisessa lumipyryssä palailimme Forssaan.