Kansallispuisto 2011
Pakkasten ja venähdysten takia pääsin hiihdon makuun vasta 23.1.2011. Siivoiltuani lähdin Kallioon ja hiihdin yli suon Haipon rantaan. Ilma oli pilvinen ja kuvista tuli harmaita. Ensimmäinen hiihto seitsemän kilometriä otti koville ja monot puristivat jalat kipeiksi. Järvisen suksissa oli vielä vanhaa pitoteippiä ja luisto ei ollut paras mahdollinen.
Seuraavaksi perjantaiksi otin lomaa kun pakkanen laski ja aurinko alkoi paistaa. Keittelin aamulla pupupataa ja kävin Lulun kanssa lenkillä. Kymmeneltä olin Kalliossa ja otin Peltosen sukset joissa oli ihan puhtaat pohjat. Hehkon kohdalla oli saukko mennyt kahdesti ladun yli.
Varissaaren takana oli idästä isolta suolta tullut joku suurpeto- luokittelin jäljet ilvekseksi. Suden jäljiksi ne olivat liian lähekkäin.
Istuskelin hetken nuotiopaikalla Katavasaaressa ja lähdin vielä käymään Kaljunpalonnotkossa. Matkalla tuli Ojansuun Ismo vastaan ja sanoi ajaneensa aamulla Riihivalkaman ja Kiljamon välin kun Antti ei ollut ehtinyt. Latu oli avattu niin pitkälle kuin suonnotkoa riitti n 6 km edestakaisin Katavasaaresta. Rannan latu oli parempaa kun hiihtäjiä oli ollut enemmän. Palatessa tuli Vikblomin Gerda e. Lehtonen Jaakkonsa kanssa vastaan. Gerda oli lähtenyt Kiljamosta, jollon lenkiksi tulee n. 22 km.
Suolla aurinko alkoi taas paistaa. Ilves oli hölkännyt latua Kallion kylälle ja kääntynyt vasta ihan rannassa Sukulan suuntaan.
Sunnuntaina 6.2 käytiin Panun kanssa Kalliosta hiihtämässä pienen matkaa. Hiihtäjiä oli paljon ja ilma kaunis, mutta kun oli vieras tulossa piti palata nopsaan. 13.2 oli kova pakkanen n 20 ja forecan mukaan tuulen takia tuntuu 27 asteelta. lauantaina tuuli kovemmin. Harmitti sen verran että kun iltapäivällä hieman aurinko lämmitti lähdin kolmelta Kallioon.
Latu oli ummessa ja hiihton tökki, mutta maisema oli upea. Kuten aina.
Tässä latu kiertää meidän Markuntillinmäkemme reunasta kohti Torroa. Jos joku haluaa mökkitontin keskeltä etelän viimeistä erämaata niin voin myydä. Tällaisessa maisemassa latu kulkee.
Vasemmalla Simolan metsää-edessä Lehtisaari.
Kun olin nuorukainen sai isäni hakkuupalstan Lehtisaaresta. Teimme kotoa talvitien suon yli. Isä käveli edellä rautakangen kanssa ja jos kanki ei uponnut tyhjään ajoin traktorilla perässä. Monesti piti perúuttaa ja etsiä uutta reittiä kun suo oli virtapaikkoja täynnä. Isällä oli karhun voimat. En tunne muita jotka rämpisivät metrisessä lumessa rautakangen ja vinssivaijerin kanssa koko päivän. Vanhempana vasta tällaisetkin ymmärtää. Kerran oli Lehtisaaressa konkelo kaatunut metsurin päälle ja koulusta tultuani sain tehtäväksi hiihtää katsomaan missä isä viipyy kun olin jo pilkkopimeä.. Isä tuli vastaan hiihtäen tuossa keskellä aukeata. Oli ollut tunteja vankina lumessa puun painamana ja vasta riisuttuaan kaikki vaatteet päässyt hivuttautumaan tukin alta.
Hiihdin siis Kiljamoon kun Talpian saari suojasi pohjoistuulelta. Tein tulet ja paistoin makkarat. Isä sai tästäkin savotan vuonna 1967 talveksi kunnan metsästä. Souvin tuotolla ostettiin taloon ensimmäinen uuden mallin Ford traktori. Aiemmat Fordin traktorit olivat Fordssoneita ja tämä siis Fordin uusi kokeilumalli. Ei ikinä toiminut. Ensin hajosi kytkin, sitten vaihdelaatikko ja nostolaite ei koskaan toiminut pakkasella. Olen sen jälkeen pitänyt Fordin miehiä lähinnä huijareina enkä koske mihinkään Ford-nimiseen ellei ole pakko. Traktori oli koko ajan korjamolla ja muistan että mm salaojia ei saatu täytettyä kun uudessa Fordissa ei ollut toimivaa nostolaitetta. Piti tehdä keväällä uudet kun lapiolla haudattu lautaputki nousi pintaan. Fordilla kerrottiin nostolaitteen olevankin lähinnä lisälaite ja monessa? traktorissa ei ollut sellaista lainkaan. Saimme sen vaihdettua takuuaikana Fergusoniin, joskin väliä piti antaa oikeaan traktoriin tietysti paljon. Oppia sain kuitenkin koko rahalla. Rikkinäinen kokeilumallin-Ford olin sitten mainoksena vuosikausia Hankkijan takapihalla.
Muistojen jälkeen palasin takaisin kun alkoi olla kylmä. NiemisenTuula Pääskytieltä tuli rannassa vastaan.
Kuvasin jonkun mörkön matkalla. 20 astetta pakkasta.
Maaliskuun viidentenä siivoilin aamupäivän ja lähdin iltapäivällä hiihtämään kun aurinko paistoi. Tuuli oli voimakas ja ajattelin mennä Hehkon suojaan ja ajoin Nummen santakuopalle, josta Ojansuun Ismon tekemät ladut lähtevät. Ismo oli kuitenkin hiihdellyt vain santakuopalla ja suolle päästyäni latu oli tuiskun takia liikaa tukossa ja parin kilometrin hiihdon jälkeen piti palata takaisin. Ajoin Kallioon Valon talolle, jossa oli juuri kuuskymppisen juhlat menossa ja paljon autoja. Parkkipaikalle kuitenkin mahtui ja hiihdin liki Kiljamoa kunnes myrskytuuli Simolan metsän jälkeen aukossa pakotti kääntymään takaisin. Ladut menivät aukossa heti tukkoon, mutta Talpian saaren suojassa oli lämmintä hiihtää. Kymmenisen kilometriä. Sunnuntaina 6.3 lähdin aamulla Torrolle, mutta Kiljamon parkkipaikka oli aivan täpötäynnä ja Somerontielläkin oli autoja pysäköitynä. Hakalan piha oli myös täynnään autoja. Sohkasen viereiselllä parkkipaikalla oli tilaa vaikka ihmisiä tuli ja meni ladulle solkenaan ihan kuin olisi ollut markkinat. Hiihdin etelän kautta Lehtisaaren vierestä koko lenkin ympäri.
Ylikonstaapeli Salomaa tuli puolisoineen vastaan Varissaaren takana. Vastatuuli oli navakka ja eteneminen hankalaa. Olli oli ajatellut asiaa ja hiihti isoa aukkoa myötätuuleen nopsaan. Minä kun olen tottunut kiertämään vastapäivään niin ei tullut mieleenkään. 15 kilometriä. Ojansuun ladun kohdalla oli pari vanhaa naista, jotka pyörittelivät latukarttaa ja kyselivät mihin latu menee. Sanoin että meidän tiellehän se menee... Metsähallitus on kuulemma merkinnyt ladut ihan puutteellisesti kun mitään viittoja ei ole. Mammat luulivat olevansa suon eteläpuolella ja aikoivat oikaista Pekan latua takaisin. Mies oli häipynyt Kiljamossa ladulle ja käskenyt tulla perässä. Päättivät hädissään palata autolle Kiljamoon kun olivat eksyneet jo kahden kilometrin jälkeen. Ihmettelin asiaa, mutta on ihan totta että Kiljamossa ei näkötornin suuntaan lähtiessä lue selvästi mihin latu menee. Aluehan on metsähallituksen kun taas ladut Torro-Seuran ja Antin muualla risteyksissä hyvin merkitsemiä. Ladut eivät ymmärrettävästi kiinnosta metsävaltiota kun se keskittyy pitkospuuverkkoon eli kesätoimintoihin. Seura taas ei ole tehnyt isoja viittoja metsävaltion toiminta-alueelle. Täysin karttaa ymmärtämätön kaupunkilainen voi siis käytännössä eksyä. 13.3 lähdin Kalliosta klo 10,40 ja kiersin Kiljamon kautta lenkin ympäri.----------------------------- 17 km hyvä keli ja myötätuuli.
Torron rantaa kiersi satakunta hiihtäjää, mutta kauempana suolla oli hiljaísta. Sillanpään Martti tuli Kallion rekiuralla vastaan ja Reunasen Marjo keskemmällä. Kujamäen Aukku tuli Talpian kohdalla vaimon kanssa ja Metsämäen Päivi Torrolla vastaan. Tiistai-iltana 15.3 meni rautakaupassa pitkään ja olin vasta 18.30 Kalliossa. Keli oli jäinen ja tuuleton ja luisto hyvä. Polkupyörävauhti pysyi päällä pienillä työnnöillä.
Torrolla tuli pimeässä nuorempi mies vastaan ja kyseli suuntia. Kun hän kiersi vastapäivään tapasimme uudelleen sonniojalla ja juttelimme pidempään. Kuu nousi ja latua oli hankala erottaa hangen säkenöidessä takavalossa. Yhdeksältä olin takaisin kotona. 17 km.
Torstaina pidin lomapäivän kun muuten jäävät pitämättä. Lähdin aamulla Kallioon, mutta kun Luutasuon kohdalla oli sika´-auto ojassa oli tie täynnä autoa ja kiersin Myllysyrjälle, jossa on levennys ladun kohdalla. Hiihdin Ojansuun Ismon latua Talpialle ja kävin ottamassa kuvia Torron suuntaisesta aukeasta-
Ismo tuli palatessa vastaan. Kaunis auringonpaiste, mutta palatessa alkoi tuulla.
Matkaa kertyi noin 12 km. Olin klo 12.00 kotona ja lopun päivää asensin laminaatteja klo 21.00 saakka. Lauantaina auttelin kyläläisiä ja vasta sunnuntaina 20.3.2011 ehdin illalla suolle.
Lähdin taas Kalliosta. Lauantaina satoi lunta ja hiihto tökki kun isompaa lenkkiä ei ollut ajettu ja hiihdetty paljoa.
Hankasin kynttilää pohjaan ja alkoi luistaa ja lipsua.
Tässä tuli nuori naispappi Sanna vastaan.
Kiljamoa ennen oli auringonlasku kauneimmillaan.
Simolan metsän kulmassa oli pariskunta niin uppoutunut pitkään suudelmaan etten hennonnut keskeyttää. Lopulta oli kuitenkin krahistava jotta pääsin ohi.
Maisema meiltä Saarenperän rannasta klo 19.00 kun aurinko on juuri laskenut. Järvisen suksi hajosi mutta korjataan ja jatketaan. 16 km ja uni maittoi. Sunnuntaiaamuna 27.3 lähdin aikaisemmin kun tuuli oli aamulla leudompi. Lauantaina myrskysi ja latu oli suon reunoissa täynnä tuulen kiskomaa puuroskaa. Latu meni tuulen takia aukeilla heti tukkoon, mutta hankikanto oli kova ja oikaisin pari kertaa turhia mutkia aukeiden kautta myötätuulessa. Lähdin Kiljamosta ja kiersin Talpian kautta ja oikaisin Saarenperästä suoraan Varissaaren kohdan ladulle.
Hiihdin Haipon niityn kautta ja kävin nuotiolla. Vieraskirjassa oli satoja paikkakuntalaisia hiihtäjiä. Laitoin lähtiessä liikaa pikapitoa ja roskaisella ladulla luisto oli heikko. Kilometrejä tuli kuitenkin n. 14 tai vähemmän.
31.3 pidin vapaapäivän ja lähdin Kalliosta suolle Peltosen suksilla. Upea sää ja hankikanto.
Hiihdin Varissaaren takaa Lehtisaareen ja sieltä Torron rantaan, jossa rantalatu tuntui auringon paisteessa liian varjoiselta ja suuntasin suoraan keskisuolle. Nautinnollinen kokemus.
Takaa tuuli hieman mutta aurinko lämmitti ihanasti. Tällaisia ilmoja sattuu harvoin elämässä.
Hiihdin keskisuota takaisin Talpian rantaan ja sieltä rekitietä kulkevalle ladulle. Kallion kääntöpaikalla oli sporttinen leidi, joka kertoi hiihtäneensä suolla jo tuhat kilometriä tänä vuonna.
On hiihtänyt monesti ohitsenikin. Oli tänään lähtenyt KIljamosta ja hiihtänyt keskeltä läpi koko ison suon Nummen reunaan ja takaisin.
Oli työttömänä ja aikaa hiihtämiseen riitti.
Tässä yksinäisen ketun vaellusjäljet tuoreina erämaan hangella.
Aamu oli kaunis ja olisin hiihtänyt vaikka koko päivän jos ei olisi ollut muita töitä. 10 kilometriä kuitenkin kertyi.
Tapasin miehen jolla myös kännykkä soi tiuhaan. Sanoi että Sukulan ladun maisemat voisivat hyvin olla Saariselältä.Totesin ettei Saariselän lähilatujen männikön sisällä olevat maisemat vedä mielestäni tälle autiudelle vertoja. Saariselällä ladut kiertelevät pitkin männiköitä ja kurunpohjia. Mies tarkoittikin Kulmakurun tunturilatua, joka ei kuulu varsinaiseen turistilatuverkkoon. Perjantai-aamuna 1.4. kävin aamulla hiihtämässä Kiljamosta Talpianjärvelle. Luisto oli heikompi, mutta laitoin Torrolla kynttilää pohjiin. Luisto ei parantunut, mutta alkoi lipsua... Kävin Torron rannassa kääntymässä. Kiljamon lähellä oli tuoreet ilveksenjäljet, jotka menivät Armatin suuntaan. 7 km summppuisessa ilmassa. Teimme kerran Armatissa heinää kolmisen kesää 70-luvulla ja erikoisin kokemus oli kun korjasimme Honkalan Mikon ladon olkikattoa sateenpitäksi. En ole ennen enkä sen jälkeen päässyt olkikattotöihin. Tuskin moni muukaan Illalla alkoi sataa. Sunnuntaina olin kuntosalilla ja nostin rautaa 17 tonnia ja uin 1500m. Sitten satoi vettä koko viikon ja hanget hupenivat. Kun 9.4 oli aamulla pieni pakkanen lähdin vielä viimeisen kerran hankikannoille. Lähdin Kalliosta Valon mökiltä. Rannassa vesi virtasi jo ladulla, mutta vanhalla rekitiellä oli latu vähän jäässä. Isompien lampien kohdalla pelkäsin hukkuvani kun pohja näkyi metrejä syvällä.
Auringonpaahde oli upea ja hankikanto suli nopeasti. Sauvat menivät hangen lävitse vaikka suksi kantoikin.
Kevät hulahti puistoon vauhdilla.
Kovin pitkää lenkkiä ei uskaltanut tehdä.
Tässä meille menevä latu on jo heikossa kunnossa. Lumi lähti juuri kun löysin hukkaamani pitoteipin ja sain luiston viimein kohdalleen. Kävin 7.6.2011 kävelyllä pitkospuilla kun suopursu alkoi kukkia
Kiitoksia lukijoille. Toivottavasti kuvista on iloa.
Pena.
|
Kertomuksia itselle muistoksi