Inarilla 12-15.8.2012
Heräsin mökillä 12.8.sunnuntaina aamukuudelta ja kävin järvellä pesulla ja ulkoilutin aamu-unista Lulua. Varttia yli seitsemän odottelin jo Porin bussia viereisellä Härkätien pysäkillä ja kaksi tuntia myöhemmin olin kahvilla Vantaan kentällä.
Kone lähti 10.40 ja oli täynnä amerikkalaisia eläkeläisiä Keski-Lännestä. Ahosen Kari oli lähtenyt jo neljältä Kemistä ja oli kentällä vastassa 12.15 Ajelimme Inariin Karhunpesäkivelle, jonne Kari myi koristetavaraa ja söimme nuoren isäntäparin tarjoamaa lohta perunasoseella. Ilma oli kaunis ja lämpötila alkoi kohota viikkojen kylmyyden jälkeen. Ostimme kaupasta evästä muutamaksi päiväksi ja ajelimme erämaan halki Itä-rajalle Nellimiin. Akujärvi-Siskeli-Keväjärvi-Kotajärvi-Könkäänjärvi-Vellivaara- Jollusjärvi-Annenvaara Peuranuittamaselkä-Hangasjärvi-Koiravaara-Kaitajärvi-Kaitavaara-Mustola-Sarmivuono-Hangasvaara-Männikkövaara-Tsarmijärven Matkamiehen risti-Kuolemajärvi-Kaitavaara jne Ylös vaaralle ja jyrkästi alas kurujärvelle on Nellimintien profiili. Hyvin erikoinen tie.
Keitimme kahvit ja kävimme laskemassa siikaverkot järveen auringonlaskussa. Käynnistelin jääkaapin ja latasin sen täyteen. Tankkasin pumpun ja kannoin järvelle. Pumppasin saunavedet järvestä ja siirryimme kannaksen yli Inarin rantaan, jossa isompi vene oli rannassa paikallaan. Airot olivat lahonneet, mutta mukana oli toiset. Kone lähti nöyrästi käyntiin ja ajoin Sieksvuonon toiseen päähän, jossa soutelimme Rautusalmensaaren rantoja harreja etsien. Kala ei syönyt ja oli aikaa kuvailla. Kelluntatakit ja haalarit olivat kuumat helteessä ja piti riisua liki alasti.
Tässä Käärmeniemeä Nellimin suuntaan.
Sama ranta kauempaa soudellessa.
Takana (yläkuva)Kaitavaara ja Sieksvuono tummina.
Yllä Nellimvuonoa Rautusalmensaaren rannasta kuvattuna
Ilta viileni ja lähdimme mökille saunaan. Aamulla verkoissa on kolme siikaa ja isohko ahven. Maanantaina tehtiin kauppaa Saariselällä matkailurysässä ja valtatiellä tuli isoja tilauksia puhelimeen. Kari puhui välillä ruotsia, välillä lapinmurretta ja välitti tavaraa mm Helsinkiin samalla kun väisteli laiskoja poroja. Illansuussa levähdettyämme lähdimme uudelleen järvelle. Tässä taas Nellimvuonon suuta Postisaaren kohdalla.
Ei kun nyt tulikin virhe- kohta on oikea mutta kuva yllä väärinpäin...
Yllä kuva oikeinpäin.. Ylin kuva on kuitenkin parempi? Konkeloniemi vartioi Paksuvuonon suuta. Sen edessä on Postisaari.
.
Kaitavaara jää taakse ja oikaisen kapeikosta Paatsvuonon väylälle.
Paatsvuonon suu aukeaa leveänä ja vuono jatkuu Paatsjokena Tulomaan.
Vuono on pitkä ehkä kuusi kilometriä. Oikealla Paksuniemi.
Vuono kapenee joeksi joka vie suurjärven vedet Venäjälle. Mutkikas väylä. Paljon lateraalimerkkejä, jotka vispaavat ankarassa virrassa. Välillä väylä kääntyy väyläviittojen ohjaamana liki poikittain joessa.
Paatsjoen luusuassa on kuuluisa Kessin silta, jonka ohi ei virtaa Venäjän suuntaan saa mennä. Sillasta alkaa rajavyöhyke. " Vainaja Territoria" ja rajaa valvoo alempana Virtaniemessä rajavartiolaitoksen toimipaikka. Rajanylityspaikkaa täällä ei enää ole. Aiemmin Kessissä asui useita porolappalaisperheitä, mutta nyt ei vakinaisesti ilmeisesti enää ketään. Sillalta on kävelymatkaa n 90 km Sevettijärvelle ja paljon rakkaa. Metsäautotie vie kivisenä Kessijärven polulle saakka n. 20 km, mutta kääntyy sitten itään. Matalalla autolla ei ole sillekään asiaa. Polkua on Kessijärven autiotuvalle viitisen kilometriä ja Piilolan kämpälle ehkä 20 km. Ensimmäiset erämaan suojelijat kiinnittivät aikanaan siltaan banderollin, joka johti erämaalakien säätämiseen. Enemmän vaikutti täällä Greenpeace-kiista hakkuiden hävittäessä naavan vanhoista metsistä. Nellimin tokkakunta taisteli elinkeinostaan kuten nytkin. Enso lopetti koko Kemijärven sellutehtaan ja hakkuut taukosivat. Tietä on suunniteltu jatkettavaksi Norjaan, mutta Oslossa ei hanketta enää ymmärretä. Ei tietysti Helsingissäkään kun moni vilkkaampi katunen vaatisi parantelua. Tässä Luusuanvuopajan rantaa ja nimetön saari virrassa.
Harrit hyppivät mutteivät syö vaikka ankkuroidumme virtaan heittelemään.
-
,
Laitan uistimen perään ja mutkittelen Luusuansaaren ohi auringonlaskussa takaisin vuonolle. Inarin kirkolle olisi 50 kilometriä. Ivalojoen luusuasta on Suolisvuonon pohjukaan 75 kilometriä. Saimaa on vain 45 km pitkä ja Inari on sitä mitoissa suurempi. Tosin savolaiset laskevat vesialueeseen mukaan useampia isoja järviä, jotka laskevat Saimaaseen.
Rannat ovat kännykän kameralle kaukana ja kuvat voimakkaasti zoomattuja. Rantaa Oravisalmen kohdalla. Jos vene kaatuisi niin vuonot ovat tässä pitkiä ja kävely ihmisten ilmoille veisi päivän.
. Kierrän Mätökivisaaren ympäri väylälle.
.
.
Paksuvuono iltahämyssä.
Yö laskeutuu Saamenmeren ylle.
Keskellä Nellimvuonon aukkoa on pieni uisteluvene ja miehet pitävät lämmittelytaukoa.
Lämmitämme saunan ja saunomme pimeässä yössä pitkään. Seuraavana päivänä lähdemme käymään Tsarmissa. Kymmenkunta kilometriä Ivalon suuntaan ja Mustion jälkeen vasemmalle Kontosjärventielle jota parikymmentä kilometriä ja Talasjärven takaa ajouralle kohti tunturia. Jätämme auton polun varteen ja parisen kilometrin harhailun jälkeen kiipeämme jyrkimmästä kohtaa tunturin päälle. Helle vaivaa mutta siipikarjaa ei ole. Nelisen kilometriä ja nousua 400 metriä satelliittien mukaan.
Kontosjärven tien takainen erämaajärvien ketju näkyi hyvin. 8,6 km yhteismatkaa mittariin.
Tsarmitunturin laki on kapea, mutta pitkä ja huiput seuraavat toisiaan. Vanhapää, Hukkamorosto, Akanlauttapää. Santapää jne. Hikisenä takaisín autolle helteessä. Käymme syömässä Ivalossa ja tankkaamme uuden kanisterin. Öljyä meni liikaa. Poikkamme erähotellilla, jossa ei ollut remontin takia ravintola avoinna emmekä nähneet ketään. Baari oli kyllä avoinna muttei ihmisiä. Illalla laskemme verkon ja aamulla saamme kaksi siikaa, jotka paistamme nuotiolla.
Iltapäivällä siivoilemme ja saunomme ja lähdemme maalikyliin. Puoliltaöin kotona.
Yllä saari Inarilla. Pitää ottaa ensi kesänä uudelleen.
|
Kertomuksia itselle muistoksi
