Saksanmaalla

Syyslomalla 10- 16.10.2007

 Panulla oli lomaa ja piti alunperin lähteä riekkometsälle Inariin.

Lentohintoja katsellessani huomasin, että Ryanair lentää paljon halvemmalla samalla viikolla keskelle Saksaa Hahniin. Sain houkuteltua Antin kuskiksi ja varasin lennot ja Antti varasi autot.

10.10.2007 illalla Saku ajoi meidät Pirkkalan kentälle ja lensimme Hahniin. Ryanairilla ei Boeing 737:n penkkejä pysty kallistamaan ja Panu ilmoitti että matka tällaisella koneella on sitten viimeinen.

Olimme pimeällä perillä ja vuokrasimme allemme pikkumersun ja ajoimme lounaaseen Trierin vanhaan saksalaiskaupunkiin. Pyörimme yössä aikamme keskustassa, mutta sopivaa hotellia ei löytynyt. Antti ajoi muutaman kilometrin pohjoiseen B 51 tietä Hotel Metlbruckiin, jonne majoittauduimme  n klo 21.00 tienoilla.

  Kokonaishinnaksi tuli 90 euroa. Yksinäishuoneen hinta oli 35 euroa ja dubbelin 55 euroa.

Kun hotellin keittiö oli sulkemassa menimme ravintolaan syömään. Paistettu kinkku muusilla  (7,95) ei oikein Panulle maistunut, mutta nälkä lähti kuitenkin. Aamiaisen jälkeen kävimme katsomassa viereistä rekkaparkkipaikkaa ja kävelimme peltotiellä. Hotellin takana oli tarhattuja kuusipeuroja isoissa aitauksissa. Ravintola oli Antille tuttu rekkapena-ajoiltaan hyvänä aamiaispaikkana.

  Maksettuamme jatkoimme eteenpäin pohjoiseen Bittburgiin ja kävimme katsomassa sen isoa panimoa, Bittburger Bayeraita joka valmistaa tätä suosittua olutta.

 Kiertokäynnit eivät olleet vielä alkaneet, mutta muistomyymälään pääsimme.

Antti osti pari lasia ja autoon liimattavan Bitte Ein Bitt tarran muistoksi.

 Kävimme kävelyllä keskustassa  ja mm paikallisessa isossa katolisessa kirkossa.

 Jatkoimme takaisin Trieriin.

Saksassa on paljon tuulivoimaloita, vaikka Suomessa Insinööritoimisto Jaakko Pöyryltä tilatun laskelman  mukaan ne ovat  kannattamattomia. Näimme matkalla satoja voimaloita pyörimässä ilmaisen tuulen varassa.

 Trier

Trierissä pysäköimme parkkitaloon ja kävelimme keskustaan. Isoin nähtävyys oli vanha linnoitus Porta Negra . Trier on Saksan vanhin kaupunki jonka Rooman keisari Konstantianus perusti n 350 ekr Gallian tukikohdaksi.

Sen verran ruma palanut roomalainen virkatalo oli etten tähän viitsi kuvaakaan laittaa. 

Kävelykadulla oli kansaa kohtalaisesti kun oli kaunis auringonpaisteinen aamu. 

 Seuraavaksi kävelimme isoon linnaan, joka ilmeni Trierin katedraaliksi.

Opastustaulun mukaan Trierin piispan katedraali on Saksan vanhin ja peräisin jo roomalaisajalta. Se on kivitaulun mukaan jo1600 vuotta vastaanottanut kirkkokansaa huomaansa.  Wikipedian mukaan alunperin paikalla oli keisari Claudiuksen palatsi, mutta keisarin viimeisen vierailun n 380 ekr jälkeen paikalle rakennettiin silloisen antiikin suurin kirkko. Kooltaan nykyiseen verrattuna nelinkertainen. Osa siitä on myöhemmin barbaarien hävityksen jälkeen käytetty viereisen kirkon perustuksissa.

Varsinkin sisäpihalla oli omituinen sadunomainen valaistus kun aurinko paistoi muurien lomasta.

 Pihalla oli haudattu paikallisia tärkeimpiä hengenmiehiä, piispoja ja teologisen tiedekunnan professoreja myös  aivan viimevuosina.

Kirkon kotisivujen mukaan Paavi Pius VI oli juuri nimittänyt Trierin piispan Munchenin ja Friesingin piispaksi.

Kävimme ostamassa kävelykadulta ne  kolme Ramsteinin levyä, joita edes Lontoosta emme olleet löytäneet. Aikamme Trieriä kierreltyämme ajoimme rajan yli Luxemburgiin, jossa jalkauduimme vilkkaseen keskustaan.

 Kävelimme kauppakadun sillalle saakka ja kiertelimme takaisin toista kautta.

 Ranskankielinen maa vaikutti meille turhan kalliilta asuinpaikalta vaikka ihmiset olivat kyllä varsin tyylikkäitä. 

 Jatkoimme rajan yli Ranskaan ja kävimme lähimmässä  Thionvillen  kaupungissa kaupassa ja ajelimme maisemia katselleen.

Jatkoimme rajan yli Ranskaan ja kävimme lähimmässä  Thionvillen  kaupungissa kaupassa ja ajelimme ympäriinsä maisemia katsellen.

 Antti kiinnitti huomiomme saksalaisia köyhempiin taloihin ja ränsistyneisiin rakennuksiin. Rajalta Mersut ja Opelit olivat vaihtuneet Euroopan valta-autoihin Renaulteihin ja Citroeneihin. Ostimme tytöille makeisia tuliaisiksi sekä muutaman pullon ranskalaisia viinejä ja suunnistimme luoteeseen Belgian puolelle.

Välillä tie kävi taas Luxemburgissa. Ajoimme pikkuteitä ja moottoriteitä mm Malmedyn aavemaiseen pikkukaupunkiin, jossa tankkasimme auton. Kun otin kortin liian aikaisin pois laitteesta tankkaus pysähtyi puoliväliin. Flaaminkielistä opastusta oli hankala ymmärtää ja tankkaus arvailua.

Pikkuteitä ajelimme illalla kohti Kölniä. Ankarina formulan vankeina oli pakko vierailla lajin kuuluisimman mestarin Michael Schumacherin kotikaupungissa Kerppenissä pyhiinvaellusmatkan tapaisella käynnillä.

Kerppenin keskustassa oli täyttä, mutta meille varattiin paikka Tagungshotel Overnightista  laitakaupungilta, joka toimi puunjalostusalan  valtavan oppilaitoksen yhteydessä. Huonehinta kahdelta 69 euroa.  Illalla katselimme televisiota hetken ranskalaisviinin parissa, mutta päivän pitkä ajo vei sänkyyn melko varhain. Aamiaisella saimme olla nyt lähes yksin

Aamiaisessa ei ollut moittimista. Hyviä munia.

 Maksettuamme saimme kartan Michaelin kotikylään Kerppeniin kuuluvaan Manheimiin. Matkalla kävimme katsomassa Schumacherin rakentamaa uutta karting-rataa Kerppenin laidalla moottoritien varressa. Alue oli suuri sisäratoineen ja Schumacher-Worldeineen.

Matkalla Manheimiin kävimme katsomassa vanhempaa ulkorataa jossa pikku-Schumacher oli nuorena harjoitellut mikroautolla. Rata oli nytkin käytössä ja jälkikasvua on siis tulossa. Kotikylässä vanhat miehet kertoivat mestarin asuneen pienenä hautausmaan viereisessä talossa ja 18-vuotiaaksi saakka radan varrella olevien puutalojen vasemmanpuoleisimmassa. 

Kävimme ostamassa Panulle hupparin ja paidan KIK-myymälästä  (11,89)

 Kölnissä kävimme tutustumassa valtavaan goottilaiseen tuomiokirkkoon, jonka vuoksi Panu oli Saksaan halunnutkin.
 

 Kun bensiini  alkoi loppua tankkasimme auton Kölnin keskustassa 65,48 eurolla. 

 Kölnistä oli tarkoitus käydä vielä Amsterdamissa, mutta perjantain ruuhkaiset moottoritiet saivat pyörtämään pitkän ajon liian aikaa viepänä. Emme olisi ehtineet.

Ajoimme ykköstietä pohjoiseen ohi Munsterin ja Osnabruckin  Bremeniin. Lichtendorfissa pysähdyimme Raststellelle klo 15.12 syömään ja ostamaan juotavaa.

Saksalaiseen tapaan ravintolassa oli paljon vaihtoehtoja ja kokosin itselleni salaattipöydästä 3,95 hintaisen salaattikupillisen viinin, 3,95 ja ison kahvin 2,50 seuraksi. Panu söi Wurst-Brötshenin 2.00 colalla 3,40 €. Yhteensä 18,30 € 

Bremenissä ajelimme hetken ympyrää hotellia etsien.

 Pysäköimme keskustaan ja kävimme kävelyllä keskiaikaisessa ympäristössä.

 Bremenin 1405 vuodelta oleva Raatihuone on Eu:n suojelukohde.  Kuvat tärähtivät.

 Kävimme yöllä syömässä täytetyt patongit ja jatkoimme kohti itää nopeasti pimenevässä yössä.

 Poikkesimme moottoritieltä Sottrumin pikkukaupunkiin ja saimme huoneet  kolmen tähden Röhrs " Barg Wilhelm" Gashofista. 75 euroa kahdelta. Illalla alhaalta kuului välillä iso kolaus ja jyrinää, josta päättelin alakerrassa olevan myös keilaradan.

 Aamiainen  hyvä ja kun oli lauantai-aamu Saksan maaseudulla,  alkoi yhdeksän maissa ravintolaan kerääntyä nahkahousuisia metsästäjiä traditioon kuuluvalle aamiaiselle ennen metsästyksen alkua.  Suomessa tähän aikaan on oltu metsässä jo monta tuntia. Saksalainen tapa on tietysti mukavampi.

Tankkasin auton ARAL Tankstellellä 57,35 eurolla  D Henke GmbH:n asemalla  Bremer Strasse 55;ssä Sottrumissa.

 Jatkoimme kauniissa aamussa pikkuteitä Hampuriin. Hampurin ympäristössä oli laajoja peltoaukeita kylineen. Sato oli korjattu, maissia lukuunottamatta. Maissi korjattiin ilmeisesti niittosilppurilla.

Myös sokerijuurikasta nostettiin lukuisilla pelloilla. Saksalaiset eivät olleet lämmenneet ranskalaisten alustamaiden kehitysmaapolitiikaksi tulleeseen eu:n sokeridirektiiviin vaan jatkoivat viljelyä eu:sta huolimatta. Suomessahan direktiivin takia suljettiin sokeritehdas, jotta ranskalaiset saavat entisille alustamailleen vientiä ja samalla pidettyä ne edelleen vaikutuspiirissään. Saksalaisillahan sokeria tuottavia alustamaita ei ollut.

Hampuri

Hampurissa tutustuimme Euroopan suurimpiin kuuluvaan satamaan, Elben ylittävään siltaan ja sen alittavaan tunneliin. Antti jätti meidät Reberbahnin alkuun ja kävelimme maailman kuuluisimman huvittelukadun toiseen päähän .  ja

sieltä Pyhän Mikaelin kirkkoon

Kirkon tornissa on näköalapaikka ja sen hissiin ( 7€) pitkä jono. Sen takia kävelimme kaikki sadat kapeat portaat ylös torniin, jossa kansaa oli samoin runsaasti jonottamassa alastuloa hissillä.  Näköala oli hyvä, mutta palkeiden puuskutus ja hiki hieman haittasi. Alaskin oli käveltävä kun jonotus olisi vienyt liikaa aikaa lyhyestä lomapäivästä.

Portaat olivat pitkät ja kansaa paljon  vaeltamassa ylös-alas.

Kellot moikivat jossain kolmenkymmenen metrin kohdalla kovaa, mutta ylemmäksi kiivetettäessä sekin ääni heikkeni.

Tottumattomuuttaan Panun pohkeet kramppasivat alastullessa.

 Ahaalla ilmoitettiin että poistumistie olikin kolmannen kerroksen tasalla ja kiipeäminen takaisin harmitti jonkin verran.

Antti haki meidät kirkolta. Panun oli niin jano että oli menossa ostamaan olutta kirkon vieressä olevasta kioskista.

Illalla ajoimme Travemundeen ja varasimme Nils Holgerssonille liput Trelleborgiin. Antti vuokrasi meille hotellin Lyypekin keskustasta Alter Speicherista Vanhasta kaupungista Beckersgrusselta Trave -joen rannasta.(85 €)  Lähdimme heti kävelylle keskustaan Lyypekin vilkkaalle kauppakadulle.

Lyypekki

 Ostin tutusta tavaratalosta taas uuden pikkutakin vaatekaappiini kun hinta oli sopiva.

Kävimme kahdesti syömässä hampurilaiset keskustassa ja yöllä vielä turkkilaispaikassa paikalliset Dönerit. Aaamiainen oli parhaita kymmenine leikkeineen ja salaateineen. Panu söi kolme croissanttia kahvin kera. Kävimme aamukävelyllä Travejoen vartta kulkien. Saksalaiset ukot kalastelivat joen varrella jotain  outoa paikallista vaaleaa kalaa.

 Antti haki meidät klo 11.10 ja lähdimme entisen Itä-Saksan puolelle ajelemaan.

 Itäpuoli oli hieman köyhempää ja välillä näki neuvostoajan röttelöitä, mutta pääasiassa uutterat saksalaiset olivat jo ehtineet korjata kommunismin tuhot ja talot olivat siistejä.

Wiesmar

Pysähdyimme Wismarissa mm syömään ja palailimme  taas pikkukylien lävitse. Boltenhagenin rantakylän rantatie Klutzin naapurikylään oli varsin kuoppainen saksalaiseksi.

 Travemunde

 Tavemundessa tutustuimme Panun kassa 1910-vuodelta olevaan nelimastoiseen teräsparkki Passattiin ( 5 €)

 Käynti purjelaivalla oli Panulle ensimmäinen ja vantit, touvit, harukset, blokit, märssyt outoja ja ihmeellisiä.

Söimme rannassa itsetehdyt jäätelöt ja menimme lautalla Traven yli rantakadun päähän. Lähdimme takaisin Lyypekkiin ja menimme rekkamiesten kanssa syömään Maredo-ravintolaan mm Prado-leikkeitä  villiriisillä. Panu söi kanansiipiä.  Yhteislasku kuudelta 84 euroa. Tankkasin auton Jet-Pulter TS-Betriebes GmbH:n asemalla Lyypekissä ja ajoimme lentokentälle palauttamaan  pikkumersun  Herzille. Aikaa ei jäänyt kuin minuutti liikaa. Muuten olisi mennyt sakkomaksu.

Saimme allemme isomman mersun pikkubussin ja  kävimme ajamassa vielä Travemunden rantakadun lävitse ja katsomassa Antin vanhaa taloa. Sitten ajoimme satamaan ja kävimme hakemassa pari laatikkoa viiniä Sari Bernerin liikkeestä ja ajoimme viime hetkellä laivaan. Nils Holgersson lähti  illalla kohti Trelleborgia ja kävimme juomassa kannella oluet kun laiva lipui Travemunden läpi merelle. Söimme keulabaarin viimeiset sämpylät ja menimme varhain nukkumaan kun laiva oli Trelleborissa jo ennen auringonnousua ja uni jäi lyhyeksi. Ehdimme kuitenkin syödä laivalla tukevan aamiaisen ennen maihinnousua.

 Trelleborgista ajoimme heräävän Skånen lävitse ohi Malmön ja kävimme syömässä Burger Kingillä parin tunnin ajon jälkeen.

 Illalla olimme Tukholmassa ja kävimme ostoskeskuksessa Södertäljessä syömässä. Ennen laivan lähtöä poikkesimme osto-ja myyntiliikkeessä. Aamulla olimme Turussa ja puhallusratsiassa. Tullimiehet uhkasivat purattaa kuorman huvikseen, mutta kun toiset havaitsivat epäilyttävän Transitin pääsimme menemään.

Laivamatkat maksoivat meille n 160 euroa ja lentoliput 180 euroa. Mersun vuokra oli n   350 euroa.

Lapissa olisi asunut halvemmalla, mutta Saksassa on Inaria enemmän nähtävyyksiä. Varsinkin kun täällä satoi räntää ja Saksassa oli koko ajan kaunista auringonpaistetta