Appistuntureilla 25-30.7.2013

Lähdimme Panun kanssa 25.7.2013 aikaisin aamulla Vantaalle ja Autoparkkiin. Kone lähti ajallaan ja olimme ennen puoltapäivää Ivalossa. Saimme Avisilta allemme uuden Golfin 42 € päivä ja Panu ajoi syömään Lauran Grillille. Hain sillä aikaa Kiehisestä verkkomerkit järvelle ja Vaskoolista ruokaa ja firman kaupasta hieman juomaa iltasaunaan ja tunturiin.

Nellimissä pumppailin saunaan vettä ja siivoilin. Venäytin selkäni kun poimin autosta olutta kuukauden autotta erämaassa yksin  asuneelle naapurileidille. Sain maksuksi kuution uusia punatiilejä.

Vaelluksella sattuu nolompiakin tapaturmia.

Menimme aikaisin nukkumaan ja lähdimme aamukahvin jälkeen perjantaina Lemmenjoelle.  Kävimme matkalla Salosen nuorenparin paikassa Myössäjärvellä kahvilla. Ajoimme helteessä Ahkun Tuvalle kahville kun 120 kilometrin matka edellytti useampaa nestetankkausta.

Lemmenjoella oli runsaasti retkeilijöitä eri maista lähdössä vaeltamaan joen vartta länteen kohti kultamaita. Joku matkailuautokin oli hajonnut kapealla tiellä jyrkkään mäkeen.

Palasimme Pokan tielle ja ajoimme Menesjärveltä Suivakon tietä Paalupään erotukselle johtavan polun alkuun. Tie oli liian kivistä Golfille, mutta ykkösellä hivuuttamalla pääsimme kivikossa tunnin ajon jälkeen loppusilmukkaan. Välillä piti nousta tutkimaan ajouran vaihtoehtoja.

Helteessä pakkasimme rinkat ja nousimme paljakkaan Jänkäpään rinnettä aluksi mönkijäuraa pitkin.

Polku nousee Rahpesoaivin ja Appistunturin satulan kautta sukeltaen alas Pikkuvuomajoen kuruun.

Kun ylhäällä oli poroaita kaatunut muutaman metrin matkalta nousimme aukosta Rahpesoaiville.

Kävelimme tunturinharjaa koilliseen muutaman tunnin ja söimme rinteen suojassa eväitä.

Tunturissa tuulee aina ja helle ei enää haitannut. Edessä näkyy Jouluselkä, Kotajänkä ja Kotajärvet.

Viereinen kuva on lounaaseen Kynsileikkaamapäiden suuntaan. Niistä itään on Taimenjärvi ja toinen alueen autiotuvista parinkymmen kilometrin päässä.

Oikealle eli pohjoiseen seuraava vaara on kivilakinen Outa-Suivakko. Kun tunturiharjanne kääntyi itään otimme suunnan Suivakon autiotuvalle edessäolevan vaaran sivua luoteeseen. Kun vastaan tuli poroaita jatkoimme sen polkua yli muutaman rinnesuon. Alkoi löytyä sääskiäkin ja Panulle tuli kiire eteenpäin. Suunnan tarkistaminen unohtui kun olimme lähellä järveä ja juoksimme ohi Hauki-Suivakon rantaan. Palasimme kannasta takasinpäin ja kierrettyämme hankalaa suota kuljin taas metsässä takaisin sata metriä ohi kämpän.

Kämpällä ei ollut ketään ja kävin järvessä vilvoittelemassa kun alhaalla outamaassa oli lämmin.

Pilkoin halon ja paistelimme makkarat nuotiolla iltahämyssä. Kämpälle mahtuu yhdelle ritsille nukkumaan ainakin viisi henkeä. Edelliset olivat käyneet kuukausi aiemmin.

Heräsimme vasta myöhään auringon alkaessa lämmittää yksinäistä hirsirakennusta. Järvellä oli aiemmin saunakin, mutta paloi ilmeisesti liikaa valtion puita kuluttaneena.

Lampi kämpän pihapiirissä oli syvempi, mutta järvessä uiminen ei onnistunut kun kylmässä vedessä ei jaksa juosta uimasyvyyteen. Idyllinen järvi kuitenkin hiekkarantoineen.

Aamulla keittelin ritterit ja kahvit.  Lopulta nostimme rinkat selkään ja kuljimme järven rantaa pari kilometriä etelään polkua pitkin. Polku loppui Suivakon tien ensimmäiselle pistolle ja laskeuduimme alas laskupurolle, josta löytyi suolta sopiva ylityspaikka.

Istuskelimme puron nuotiopaikalla tovin ja jatkoimme Jouluselän alarinnettä etelään. Helteessä matka edistyi hitaasti ja lopulta tien päässä olimme jo väsyneitä. Oluet olivat kylminä takapenkillä ja Panu joi muutaman heti kuivaan kieleen.

Ajoin Inariin ja kävin katsomassa Kultahovin ruokalistaa. Päädyimme pitseriaan keskustaan. Venäläisen omistajakokin tuotteet olivat keskinkertaisia, mutta isoina täyttäviä.

Tullessa kävimme Sovintovaaralla kahvilla. Unohdin että paikkaan on pääsymaksu ja kahvien hinta nousi, mutta maisema oli mahtava ja jo ylämäki ainutlaatuinen kokemus kovaa ajettuna.

Paikkaan oli tehty uusi tervahauta ja hankittu mm panssarivaunu ja saksalainen IT-tykki.

Illalla saunoimme pitkään yöttömässä yössä.

Sunnuntaina lähdimme Kaldoaiviin ja Panu ajeli ensin 180 km Utsjoelle.

Kävimme Utsjoen kirkkotuvilla kahvilla ja tustustuimme 1700-luvun virkamiesten hallintokeskukseen, jossa nimismiehellä ja papilla oli omat hirsikömmänänsä. Tuvissa lappalaissuvut viettivät  öitä palatakseen kirkonmenojen jälkeen kauas erämaahan koteihinsa.

Seurakunta myi kahvia ja ohukaisia. Palkattomaan toimeen on jono halukkaista vapaaehtoisista etelästä. Paikan kauneuden takia sen ymmärtää.

Kävimme Uulan Säästössä tavan mukaan ostamassa kuuluisaa grillikylkeä vietnamislaisneidoilta.

Kävimme Lohituvilla rannassa kahvilla. Poika keitti  kahdella eurolla pannun kahvia. Suosittelemme.

Paikan ennätys tältä vuodelta oli 15 kilon lohijalka ja alempaa oli saatu 20 kiloinen kojamo. Rannassa oli samat kolmilaitaveneet kuin aina. Perässä yleensä Yamaha. Rekisteriä Tenosäännön mukaisista lohiveneistä pitää nyt nimismiehen sijasta Lapin poliisilaitos.

Perhokalastus rannalta oli nyt sallittua muuallakin kuin könkäillä.

Pysähdyimme Nuorgamin tien puolivälissä alakönkäällä. Kuva yllä.

Nuorgamissa tutustuimme maailman pohjoisimpaan alan liikkeseen Aurolan Valintaan. Suomen    rinne on tien eteläpuolella eli etelämpänä.

Ajoimme ylös Pulmankijärvelle. Maisema alas Tenolle on mahtava, mutta kuvaushetken osui sadekuuro. Puusto on tunturimittarien mustaksi kaluamaa ja muistuttaa lokakuun saapuvan.

Pulmankijärven yläpuolelta lähtee pitkä polku n 70 km Mieraslompoloon. Välillä on  Kaldoaivin erotuspaikka Buksajaroaivilla. Yksi haara menee kesätuville Vetsijärvellä.  Polkua on ajettu mm maastopyörillä. (kts Duottar.fi) Kävelimme polkua aikamme kunnes väsyimme ja palasimme ukkosmyrskyssä takaisin. Ainoa avoin kämppä matkalla on Adolfin kammi Yläpulmankijärvellä ja sekin polulta paljon sivussa. Kuljimme Timon ja Tuomon kanssa erämaan halki Sevettijärveltä.

Salamoiden vilistessä myrskyssä ajoimme Pulmankijoelle ja palasimme Nuorgamiin ja sieltä Norjan Skippagurran kautta Tana Bruhun. Tenon kunnan keskusta ei sateessa ollut kovinkaan houkutteleva.

Tie Norjan puolta Utsjoelle 90 km oli heikossa kunnossa, mutta talot suomalaisia rikkaampia lehmäpaikkoja ja yhden pihalla oli mm harmaa Ferrari. Kuoppia oli runsaasti ja ajo vaarallista. Panu ajoi.

180 km matkalla Utsjoelta ei ollut avoimia kahvipaikkoja ja Kaamasen Kievarikin ehti juuri sulkea.

Kävimme Inari hotellissa (ent Rantamari ent Rantakokko) kahvilla alkuyöstä ja jatkoimme Ivalon kautta Nellimiin. Tie oli märkä ja auto peittyi keltaiseen hiekkaan.

Saunominen jäi ja menimme kolmen jälkeen nukkumaan kun aurinko nousi Kessin ylle.

Seuraavana aamuna kävin uimassa ja teimme kiinteistönhuoltoa ym. Jängällä oli lakkoja, mutta sieniä ei näkynyt vaikka Sallivaaran poromiehet väittivät niitä olleen jo juhannuksesta.

Paikalla pyöri musta hirvas jonka Tolosen Helena kertoi hakanneen vihaisena sarviaan mökkien kylkiin kun yritti ajaa sitä kauemmas. Ruokaporoainesta?

Kävimme illalla Kiilopäällä ajelemassa. Väkeä oli turistipaikoissa enemmän kuin Forumin aulassa ja kun Panun jalat kramppasivat jätimme polut väliin. Kaunispäällä iski raju sade ja tiellä oli runsaasti vettä. Magneettimäessä se väheni ja Ivalossa oli taas hellettä.

Nellimissä saunoimme taas kunnolla ja kävimme uimassa. Yö meni taas pitkälle tarinoidessa.

Aamulla kävin uimassa ja toin pumpun rannasta tullessani. Teimme puita seuraavaa tulijaa varten ja keittelimme Kosanilla lounasta. Tyhjensin jääkaapin lentolaukkuun ja ajelimme Ivaloon. Tankkasin auton Seolla. Bensiiniä meni noin 60 litraa ja ajoa tuli mittariin vajaa 1300 km.

Lennot maksoivat 270 euroa kahdelta kun käytti osaan Finnairin Pluspisteitä. Kone tuli ajallaan ja jätti kuorman möykkääviä espanjalaisia Levin rientoihin. Paluukyytinä Leviltä  tuli kolme pariskuntaa onkivapojen kera.  Tuleva edustuskulujen verovähennyksen poisto voi merkitä kuoliniskua Leville kun tuskin kukaan liikemies tulee omilla varoillaan Sirkkaan asti juopottelemaan.

Helsingissä satoi  pilvestä kuten aina ja Vantaa jäi nopsaan taakse. Kävimme matkalla yöllä  Letkulla ja olin kahdelta kotona. Aamulla kuudelta Hämeenlinnaan töihin ja ihmettelemään Hämeen  kulttuurieroja.