Hammastunturi 24-31.8.2013

Istun lammen rannalla Hammaskurussa ja paistan tatteja pannulla. Irja taiteilee puolialasti lammen rannassa yrittäen onkia sauvan kärkeen ripustamallaan pullolla lammesta kahvivettä. Kesä on ollut Lapissa kuiva ja vedenraja on jäänyt kauas mutaisen rannan kohdalta: Veden rantaan on mahdoton päästä hukkumatta mutaan ja kantavat tupsaat ovat harvassa ja liian kaukana vedestä ja kantavalta maalta.

Olemme kulkeneet tänne koko eilisen illan ja etsineet pimeässä lammen leiripaikaksi kun muualla ei ole ollut lainkaan vettä. Pimeä yllätti eilen ennen yöpymispaikaksi aiottua Hammastunturin vanhaa porokämppää ja oli hakeuduttava yöksi lammelle jossa oli ainakin vettä juotavaksi.

Tulimme Lappiin viime lauantaina ja nyt on jo maanantai. Saimme kentältä vuokralle pienen Smartin, jollaista en ollut aiemmin ajanut. Nellimiin pääsimme sillä kuitenkin helposti ja saimme saunavedet pumpatuiksi ja saunoimme myöhään yöhön. Aamu meni pitkälle mökkiä korjaillessa. Asensin mm ikkunapellit ja nostimme verkot, joissa oli vain yksi noin kiloinen siika. 

Lähtö viivästyi sen takia ja olimme vasta viideltä takaisin Ivalossa, josta ajelimme hiljalleen (25 km) Pasasjärventietä Hammastunturin erämaahan ja edelleen Kuppisjärventietä Paalupään ja Siliäselän alarinteeseen, jonne tällä autolla hyvin pääsi. Maasturilla olisi päässyt vielä kilometrin pohjoisemmaksi, muttei lähemmäksi kohdettamme.

Jätimme auton kääntöpaikalle ja vaihdoimme arkivaatteiden tilalle vaellusvarusteet ja kunnon kengät.

Nousimme Paalupään rinteen hyllyä pitkin paljakassa Paskaluothaman alarinteelle ja suunnistimme korkeimman huipun eteläpuolelta tunturiylängön poikki luoteeseen huippujen lounaisrinteitä pitkin.

Matkalla söimme mustikkakeittoa, jonka sekoitimme kaupasta ostamaamme mehuun.

 Purot olivat kaikki kuivaneet ja saimme vettä vasta viimeisten Paskaluottumien luoteisreunan kuruissa olevista lammikoista. Sekin oli kesän seisoneena lähdevetenä keitettävä.

Kun olimme päässeet liikkeelle vasta kuudelta illalla, olimme puoli kymmeneltä pimeän tultua vielä kolmen kilometrin päässä päämäärästämme ja veden takia oli laskeuduttava alas Hammaskuruun, jossa oli kartan mukaan isompi lampi vedenjakajan vieressä suolla.

Lammella Irja keitti pimeässä illallista johon lisäsi tatteja. Virittelin teltan pehmeään sammalikkoon kun vesi oli notkelmasta kuivunut ja suonnotko oli alustana nyt hyvä nukkua.

Erämaassa nukkui hyvin kun ainoa ääni oli tuulen kohina tunturien välisessä solassa.

Aamulla siis kahviveden hankkiminen tuotti vaivaa ja peseytyminenkin oli liki mahdotonta vaikka lampi oli iso  ja syvä.

Laitoin makuupussit kuivamaan aamutuuleen auringonpaisteeseen ja ne olivat kuivat kun saimme aamiaisen (keittoa ja tatteja) syödyksi ja vaivalla keitetyn kahvin juotua.

Kello oli vasta kahdeksan ja päätimme käydä katsomassa vanhaa porokämppää kun  olimme jo suhteellisen lähellä. Voisi ainakin lapsenlapsille kertoa käyneensä nuorena eksoottisessa paikassa.

Jatkoimme kurua ylös ja löysimme keskeltä rinnesuota Hammastunturin ja Risupään välisen puron, josta saimme juomavettä. Nousimme ylös Hammastunturin rinteelle ja etsin kännykästä kartan, johon olin merkinnyt  porokämpän oletetun sijainnin Turhankävelijän kämppäluettelon kartan mukaan. Se ilmeni kuitenkin liki kilometrin liian optimistiseksi ja kuljettuamme yli kolme kilometriä sammalikossa rinnettä ylös alas löysin kämpän läheltä kurun puroa.

Porokämpän katto oli romahtanut jo vuosikymmeniä sitten, mutta joku oli rakentanut sen uudelleen ehkä kymmenen vuotta sitten. Kämppää ei sen takia ole kartoissa ja viimeinen kävijä oli pitänyt sitä jo aikansa eläneenä kun hirret kasvavat paikoin valkoista hometta.

Ihan hyvältä se minusta näytti ja antaa hyvän suojan erämaata vastaan vielä monia vuosia. Katto oli kyllä tehty vain  kevytpeitteellä joka oli jo lähes kokonaan häipynyt, mutta rakenne piti silti vettä.

Iso takka oli heitetty puhkipalaneena nurkalle ja korvattu puolijoukkuekamiinalla, jolla keittelimme makoisat sopat ja kahvit.

Yllättäen kämppäkirjasta ilmeni että joku oli ollut kämpällä juuri edellisyönä vaikka sitä edellinen kävijä oli kesäkuulta. Oli siis hyvä ettemme  ehtineet yöllä kämpälle saakka häiritsemään.

Pilkoin sylin puita polttamiemme tilalle. Puuta pihalla riitti ja piha jatkui Aittajärvelle saakka,

Palatessa oli tarkoitus huiputtaa alueen korkein tunturi, mutta kiivettyäni muutaman sata metriä ylöspäin alkoi polven nivelside protestoida jalan nousua ja oikaisimme alas kuruun purolle ja siitä ylös vastapuolen tunturiin. Nousussa Luottumille alkoi sataa ja rinteessä kävely tuskastutti seuralaista. Kun olimme ohittaneet tunturiharjanteen pahimmat huiput kivikkoineen muutaman kilometrin kävelyn jälkeen oikaisi Irja ilmailunavigaattorilla suoraan korkeimman kohdan yli ja avotunturiin. Tuuli oli kuitenkin takaa ja vesisade ei haitannut myötätuuleen etenemistä.

Lepäilimme usein suojapaikoissa ja lopulta olimme ylittäneet Paskaluottumat ja olimme Paalupään rinteellä. Lopussa jouduimme jyrkkään kuruun, rinnesuolle ja kuljimme turhaan tunturin  siulan yli, mutta väsyneenä ei jaksa ajatella rationaalisesti ja voimia kuluu turhaan rehkimiseen.

Matkaa tuli kiertelyn takia kolmisenkymmentä kilometriä, mutta kunto kasvoi.

Vanha kamera hajosi ja heitin sillä vesilintua tunturissa painon pienentämiseksi. Toinen kamera vain katosi reissussa. Kolmas teki lakon ja neljännestä loppui akku.

Vaihdoimme autolla kuivat vaatteet ylle ja laitoin lämmityslaitteen täysille. Smartissa on erikoinen sähköinen vaihteisto, joka osasi välillä vaihtaa automaattisesti pienemmälle, muttei ylöspäin.

Hyvin toimiva laite kuitenkin ja kokoonsa nähden erinomainen ajaa. Viisi vaihdetta ja pakki. Välillä kone antoi vielä isomman A-vaihteen jolla auto ei kuitenkaan jaksanut vääntää alle sadan vauhdissa.

700 kuution kone ja auto painaa alle 900 kiloa. Valtatiellä liki äänetön.

Kuppisjärventie oli kuitenkin ajettava kakkosella kun maakiviä oli jonkinverran.

Olimme yöllä kymmeneltä Ivalossa ja kaikki paikat grilliä lukuunottamatta olivat kiinni. Kävin siellä kahvilla ja ajelin yössä Nellimiin, jossa lämmitin saunan pimeässä.

Aamulla saunoimme vielä uudelleen ja iltapäivällä venäytin selkäni pahasti niin että pari seuraavaa päivää meni lähinnä mökissä makoillen ja ruskantuloa katsellen. Verkoissa oli keskiviikkona kilon siika.

Kävimme torstaina syömässä Kaunispäällä eräässä huippuravintolassa salaattipöydän. Teimme paikallisen vaelluksen huipun ympärillä.

Magneettimäessä oli pitkä jono tukkirekan perässä. Ministeri Kyllönen on nyt hyväksynyt pitkät sadan tonnin rekat, joiden takia kaikki Lapin sillat joudutaan uusimaan. Olisi kannattanut uusia ministeri.

Tunturissa oli maaruskaa, mutta koivuista oli vasta kolmannes lehdestä keltaisena.

Kävimme Vaskoolissa kahvilla ja ajelimme katsomassa Saariselän uusia linnoja. Panimokin näkyi laajentavan rakennustaan.

Järvellämme verkoissa oli yksi alle kilon siika. Irja maalasi mökin  ikkunalaudat. Vaihdoin veneen hankaintapit uusiin kun laidat olivat revenneet kovan soudun seurauksena. Ruuvasin patiisin kummankin sivun tueksi.

Lämmittimen kaksi kiloa kaasua loppui kun lämmitimme mökkiä ainakin tunnin joka yö.

Yöllä oli välillä pakkasta vaikka päivälämpötila oli yli 15 astetta.

Perjantaina kävimme katsomassa Nellimin Uittoränniä ja katsomassa uutiset erähotellilla.

Savolaisnaisten mekotuksen takia osa hallituksen merkittävistä rakenneuudistuksista meni ohi.

Paulan lainakamera katosi lähtiessä kun olin laittanut sen kassiini terassilla. Kun löytyy lisäilen kuvia.

Lauantaina Irja siivosi saunan ja mökin perusteellisesti. Kävimme Ivalossa Pubissa oluella.

Paikka on siistiytynyt olennaisesti vuosikymmenen kuluessa ja asiakkaat olivat nyt hampurilaisnuoria.

Ajelin illansuussa Saariselälle syömään ja kävimme samalla katsomassa ruskaa Kiilopäällä ja oluella.

Kävimme Muotkan Majalla, jonka Lappalaisen Jouko oli ostanut, mutta paikka vaikutti hiljaiselta.

Kotisivujen luvatut moottorikelkkavaellukset tuntuvat kuitenkin mielenkiintoisilta.

Nellimissä oli ollut pyhiinvaellus Keväjärven tsasounalta Matkamiehen ristin kautta Trifon Petsamolaisen ortodoksikirkolle, kylätalolle  ja sieltä Sevettijärvelle ja Neideniin.

Tankkasin Smartin 30 litran tankkiin 23 litraa bensiiniä. Ajoa kertyi sillä vajaa 400 kilometriä.

Ajoin kentälle ja lensimme Embraerilla Kittilän kautta etelään. Haimme Lulun Letkulta ja olimme kotona ennen puoltayötä.