Pohjoisessa puukkokaupoilla elokuussa 2007
Olimme siis lähdössä Ahosen Karin kanssa kalaan Angelin lähistölle Karigasniemen ison kauppiaan Härkösen Sepon vieraaksi. Samalla Kari teki kauppaa puukkoedustajana, kuksia, vieheitä yms. Varasin lennon Kemiin Finnairin sivuilta. Kuitenkin juuri päivälähtöä edeltävänä yönä tuli tekstiviesti että lentoni Finncom Airlinesilla oli peruttu. Soittaessani Finnairille sain yllättäen samalle yölle vastaavan lennon ja pari tuntia nukuttuani hyppäsin autoon ja ajoin lentoparkkiin ja siitä Seutulan kentälle. Kone oli yllättäen potkuriturbiininen ATR 42-500, jolla operoi halpalentoyhtiö Finncom Airlines. Koneeseen tuli parikymmentä matkustajaa. yhden lentoemännän hoitoon. Matka kesti puolitoista tuntia. Luin yhtiön lehdestä että potkuriturbiini kuluttaa niin vähän polttoainetta, että sillä lentää Helsingistä Kokkolaan samalla polttoaineella joka kuluu Boeing 747:ltä 10 minuutin tyhjäkäynnillä kentällä.
Helle ja korkeapaine jatkui Ouluun saakka, mutta kun ylitettiin Perämeren pohjukkaa alkoi pilvirintama ja Kemissä satoi. Lentäjä lensi myötätuuliosuudella ohi kentän, käänsi koneen kokonaan perusosalla ja laski vastatuuleen finaalin. Suomen korkein kaupungintalo näkyi hyvin pilvien välistä. Tässä kenttä sateessa.
Alhaalla Kari jo odottelikin ja menimme heille, jossa otin torkut hänen pakatessaan. Uni oli nimittäin vielä herkässä kun se oli jäänyt kolmeen tuntiin.
Ajelimme Kemijoen itärantaa hiljaista tietä Rovaniemelle ja kävimme napapiirillä Nesteellä syömässä. Sodankylässä kävimme ostamassa urheilukaupasta luvat Inarijärvelle. Kari teki puukkokauppaa tutun yrittäjän kanssa ja tinki halvalla itselleen virvelin ja Nokian saappaat. Saariselällä Kari teki ison kaupan Kuukkelissa ja minä hoidin omaa työtäni hakemalla alakerrasta avaimet myynnissäni olevaan paritaloon. Kävin tarkistamassa kohteen kunnon ja valokuvaamassa sen. Pihalla oli poro, joka piti ajaa kauemmaksi. Kävimme ostamassa Vaskoolista evästä ja ajelimme Nellimiin.
Kävimme kalassa Paatsjoen luusuassa rajan pinnassa ja Kari sai pari harria. Keskiuomassa oli vene joka oli ankkuroitunut juuri virran niskalle ja näytti saavan useita kaloja.
Sodankylästä ostamaani takuuvaappuun yritti iskeä iso taimen, mutta säntäsi ohi. Tässä kuva Kessin sillasta yhden aikoihin yöllä.
Kävimme yöllä tarkastamassa satamassamme että veneeni oli tallella. Aurinko kajastaa pohjoisella taivaanrannalla.
Yövyimme saunalla. Ennen nukkumaanmenoa nautimme hieman yöpalaa nuotiopaikalla eli makkaraa ja rieskaa nuotiolla paistettuna. Yökuvat kännykällä ovat hieman sameita kun siinä ei ole salamavaloa.
Aamulla keittelimme kahvia nuotiolla ja syötyämme aamiaisen haimme Niliaitasta bensaa ja lisää evästä. Joimme siellä aamukahvit ensimmäistä aamun Kessin kuormaansa noutavan rekkakuskin kanssa. Kaupan puolella oli vilkasta. Asensin moottorin veneeseen ja ajoimme Sieksvuonoon kalaan.
Kun kala ei helteessä syönyt ajelimme Lusmannuoraa Satapetäjäselän eteläreunalle ja yritimme siellä uudelleen. Karikon reunassa aikamme helteessä paiskottuamme ajelimme Lusmasaaren pohjoispuolelta Oravasalmeen ja sieltä lateraalimerkkien opastamana Paatsvuonoon ja Paksuvuonoon ja sieltä takaisin Uuttuperäniemeen. Helle oli melkoinen rannassa kun selällä oli ollut pientä tuulenvirettä viilentämässä. Käänsimme veneen odottamaan ensi kesää ja kävimme omalla järvellä uimassa.
Ajelimme illalla Ivaloon ja haimme Vaskoolista lisää juotavaa ja suuntasimme Inarin kautta Angelin tielle.
Karhunpesäkivellä kävimme juttelemassa yrittäjän eli puhuvan karhun Hietalan Tapsan kanssa. Hän oli ennen asfalttitöissä työnjohtajana ja kertoi mm kävelleensä tien Utsjoelta Karigasniemélle kun sen linjaa piti maastossa linjata. Myös tie Inarista Pokkaan saakka on hänen kokonaan linjaamansa kun se aikanaan vedettiin erämaan halki. Tapsa peri sitten Rantakokon hotellin Inarin keskustassa. Sen alkuna oli lappalaistyttö Marin Inarin rannassa pitämä kioski ja sen laajeneminen Rantamari- nimiseksi ravitsemusliikkeeksi. Kullankaivaja Lauri Kokko ihastui Mariin ja osti myöhemmin tämän éntisen miehen ulos yrityksestä 800 grammalla kultahiekkaa. Lapin legendan mukaan Kokko osti Marin kilolla kultaa. Hietala myi sitten Rantakokon hotellin viime vuonna Englundille ja keskittyi Karhunpesäkiveen.
Angelin tie on n 60 kilometriä pitkä ja päällystetty vain Tirroon saakka. Matkalla on muutamia porotiloja. Yllä Inarinjokea harjulta. Vastaranta on Norjaa. Alla Angelin tie
Angelissa ei montaa taloa ollut.
Jatkoimme Inarijokirantaa Karigasniemelle ja kävimme Härkösen Tenohallissa ostamassa ruokaa ja juomaa.
Otin kalastusluvat allaolevasta Kalastajan majatalosta, jossa yöllä oli melkoinen meteli kun norjalaiset lauloivat karaokea ja terassi oli täynnä. Kaunis norjalaistyttö tiskillä. Erinomainen aamiainen.
Majoittauduimme Härkösen Sepon kotitaloon, Tenon Eräkievariin ja kävin Tenossa uimassa.
Saunoimme illalla Eräkievarin saunassa. Takkatuvassa on hieno kelopintainen vitriini.
Illalla polttelimme Tenon rannassa nuotiota ja juttelimme Hossasta kotoisinolevan yrittäjäpariskunnan kanssa. Vaimolla oli menestyvä hirsimökkifirma, vaikka ainoa kokemus oli Kittiläläisen isoisän puusepänliike. Mies oli hänellä vain töissä ilman palkkaa, mutta kartanovolvo oli sitä komeampi. Kun pariskunta aloitti yöllä parisuhdekeskustelun lähdin nukkumaan ja Kari hieman myöhemmin.
Kävimme aamulla tekemässä kievarin keittiössä aamiaisvoileivät kahvin kera ja Kari kävi vielä suihkussa kun ilma oli helteinen.
Kävimme juttelemassa Härkösten kanssa ja ilmeni että Esko oli ostamassa Sepolta koko rautakauppatoimintaa. Seppo keskittyisi K-kauppaan ja mökkivuokraukseen yms. Sepon elintarvikekauppa on maankuulu mm grillijuhliensa ansiosta ja Seppo oli valittu vuoden lappilaiseksi yrittäjäksi. Poikien isä perusti kaupan 1950 luvulla tähän kievarin taloon, jonka osti Westin Jounilta. Sitten Seppo osti kylän muut kaupat ja osakkuudet Tenohalliin muilta lapsilta. Härkosen mökit ovat hyviä ja edullisia. Oheinen Tarmokauppa ei ole Härkösen.
Ajelimme rajan yli Norjaan ja siellä Karasjoelta Tenon rantaa Utsjoelle. Matkalla oli tietöitä, joissa kului aikaa. Norjassa tietyön ohi saattaa turva-auto, joka sukkulói tietyön kohdalla edestakaisin.
Yllä Nuvvus- Ailigas tunturi Suomen puolella Nuvvuksen kylän kohdalla. Ohessa vielä kievarista kuva.
Kari teki Uulan valinnassa isot kaupat ja minä kiertelin kylällä maisemia katsellen. Matkailuhotelli oli hiljainen. Hellettä oli n 31 astetta ja luku oli Suomen korkein. Tavan mukaan ostin Uulan valinnasta grillikylkeä, jota nautin lastauslaiturilla muiden turistien hyörinää katsellen. Pohjolan Osuuspankki oli auki vain muutamia tunteja viikossa ja pankkikorttiautomaattiakaan Utsjoen keskustassa ei ole. Neuvoin norjalaisia turisteja mm Kautokeinoon.
Tämä kuva on kylläkin sillalta. Ajelimme Suomen puolta takaisin Karigasniemelle ja kävimme matkalla kalassa parilla Tenon sivujoella. Lupa niihin maksoi 3 euroa päivä. Kala ei helteessä syönyt nytkään. (31 astetta.)
Kävimme uimassa Tenossa ja juttelimme Westin Uulan (Samuli) kanssa, joka sai 2001 Akukoskelta viime aikojen suurimman lohen n 24,5 kg. Muistin kuvan kalastuslehdessä, josta kopio oli ennen kievarin seinällä.Uula kertoi keväisestä ajoverkon käytöstä (kulkutuksesta) ja lohipatojen verkoista. Ainakin kerran hän oli jäänyt kiinni laitettuaan verkon viikkorauhoituksen aikana ja norjalaisen kalastuksenvalvojan yllätettyä aamuyöllä verkonnostajan kolmen lohen kanssa.
Uula kertoi Sepolla olevan useita mökkejä tunturissa, joita tämä vuokraa. Yhdessä ei ollut oikeaa rakennuslupaa ja valtio poltti sen, jolloin Uula ilmoitti muuttavansa talveksi Ailigaksen juurelle metsähallituksen autiotupaan asumaan. Metsähallitus oli tähän suostunut ja Uula pyytää siellä riekkoja talven yli ja kalastelee kesät Tenolla.
Vieressä pikkupuro Outakosken lähellä. Kalaton,,,, Uula lähti sitten tarjoilija-Annen kanssa yökalaan Tenolle veneellä ja me ajelimme takaisin Angelin suuntaan Mattikönkäälle kalaan. Nelisenkymmentä kilometriä hiekkatietä takaisin Angelin suuntaan. Lohi ei sitä enää nousse ja luvat halpenevat.
Mattikönkäällä vaihtuu kalastusalue ja sen yläpuolella ei tarvita Tenon lupia eikä noudateta Tenosäännön kalastusmääräyksiä. Lupa maksoi kympin vuorokausi ja joelle sai mennä klo 19.00 alkaen.
Köngäs on vajaan kilometrin pituinen koskinen kalliorotko. Sen rannalla on rajavartioston valvontatupa ja teltanpaikkoja.
Kalaa ei tullut, mutta paikka oli komea. Ajelimme yöllä takaisin Karigasniemelle. Seppo oli soittanut ja käskenyt antaa meille täksi yöksi vapautuneen paremman mökin ylempää. Ylämökissä oli parvi , sauna ja kaksi makuuhuonetta. Hinta oli kuitenkin sama 50 euroa.
Aamulla kävimme taas Kievarilla aamiaisella ja kättelimme tytöt hyvästiksi. Kievarissa on kotoinen tunnelma ja siellä viihtyy paremmin kuin isoissa paikoissa.
Kävimme vielä jututtamassa Seppoa ja kiittelemässä vaikka kauppoja ei syntynytkään. Samalla Kari sopi kolmen miehen lentoreissun norjalaiselle tunturijärvelle Sepon mökille. Seppo itse asuu Norjan Karasjoella, mutta käy laajalti kauppaa alueella.
Tankkasimme ja ajoimme Karasjoelle, jossa kävimme huoltamolla syömässä ja jatkoimme tunturimaan yli Kautokeinoon. Alla kuva Viddasta yhden porokylän kohdalta.
Kautokeinossa kävimme Kniv Og Kuksassa.
Puukkoseppä osti ison erän suomalaisia puukonteriä, kuksia ja puukkoja täydentämään valikoimaansa.
Kautokeinossa on poromarkkinat pari kertaa vuodessa ja poromiehet hankkivat silloin uusia puukkoja luottokauppiailtaan.
Kävimme Essolla syömässä ja ajelimme Suomen puolelle Ruijantietä. Leppäjärvellä kävimme tervehtimässä tuttua matkamuistokauppiasta, joka neuvoi meille kalapaikan Pallaksen tien varrelta. Hetassa Kari myi mm lamppuja paikalliseen korukauppaan ja minä kävelin kylällä maisemia kuvaillen. Kävin Ounasjärvellä.
Ilma alkoi pilvistyä kun jatkoimme Vuontisjärven kautta Peltovuomaan. Kävimme ainoassa kaupassa ostamassa evästä ja jatkoimme kapeaa Nunnasen tietä itään läpi suurten soiden ja jänkien. Kauppa. Aitan päällä lauha kuivalihojén kuivaamiseksi kevätahavassa.
Mummo Kalmakaltion tienhaarassa.
Puljussa oli lomamökkejä todella kaukana muusta maailmasta.
Ajoimme korpien läpi Lompoloon ja Tepastoon, jossa Ounasjoki tuli vastaan. Matkalla näkyi Ounasjoen jälkeen Konkäässä Levin Palosaaren Päivikin iso Taivaan tulet "asuinpaikka." Valtava rakennuskompleksi. Illansuussa olimme Levillä ja majoittauduimme Levistariin. Saunallinen huoneisto, jonka parvella oli kuuma nukkua vaikka iso ikkuna oli auki koko yön.
Leville rakennettiin taas paljon lisää viihdykettä kansalle talviloma-ajalle. Kävimme kylpylähotellissa ja Hullussa Porossa katsomassa. Juttelimme kemiläisen voimalaitosmiehen kanssa, joka ajeli Lappia ympäri moottoripyörällään ja aikoi seuraavana päivänä joko Sodankylään taikka Kilpisjärvelle. Hotellihinta oli niin halpa ettei hänen kannattanut ottaa tutun ilmaista huoneistoa kun olisi joutunut kävelemään keskustaan siiderille ja aamiainen olisi tullut kalliimmaksi itse ostaa. Meille hotelli maksoi 17 euroa/hlö hyvine aamiaisineen. Kävimme vielä Panimossa ja menimme katselemaan televisiosta myöhäisuutiset ja nukkumaan. Panimoissa oli asiakkaita, mutta muut paikat hiljaisia. Näistäkin suuri osa oli alueen rakennusmiehiä.
Aamiaisen jälkeen Kari teki kauppaa lahjatavaraliikkeessä ja minä kiertelin kylää kävellen. Ajelin Ylläksen ohi Kolariin ja kävimme päämiehen Raatiniemen Kaukon ravintolassa syömässä. Samalla saimme uuden näytepuukon Inariin pudonneen sijaan. Kari oli lähdössä etelään lomailemaan ja äiti vei tämän kentälle.
Edessä oli nojapyörä. Ajelin vanhaa tietä Pelloon josta Ruotsin puolta Kukkolankoskelle. Kävimme syömässä seisovassa pöydässä. Ostin yhden savusiian, joita lipottiin koskesta koko ajan.
Haaparantaan oli rakennettu iso Ikea, jonne kaksi junaa toi viikossa tavaraa myytäväksi. Suomen puolelle rakennettiin myös isoa ostoskeskusta.
Kari jätti minut kentälle ja lensin kotiin. Tässä kotimökin ranta |
Kertomuksia itselle muistoksi