Nellim

Nellimin savuja lähestyessä voi aistia noitarumpujen kuminan ja kuulla Kasariselän aaltojen raskaan huokauksen.

Lähdimme Panun kanssa perjantaina 13 päivänä kesäkuuta 2014. Panu ajoi Volvon autoparkkiin ja kone oli yhden maissa Ivalon kentällä. Kenttää  laajennettiin.

Pumppasimme saunaan vettä ja kävimme laskemassa siikaverkot. Kannoin jääkaapin ulos kun lämpötila oli alle kymmenen asteen. Hyvin hartsut säilyivät kun riutat eivät päässeet käsiksi.

Saunoimme pitkään ja lämmittelimme mökkiä.

Aamulla verkoissa oli neljä siikaa ja paahdoimme ne nuotiolla.

Piti lähteä käymään Tsarmin erämaan Karhumoroston uudelleen rakennetulla kämpällä, mutta aikaa kului niin että lähdimme vain käymään kaupassa Ivalossa. Ajelin ajan kuluksi kahville  Inarihotellille, jota laajennettiin. Kävin kävelyllä Juutuan Ylänivalla ja Haapakoskella ja Panu Jäniskoskella.

Haapakoskella oli pari paikallista perhostelijaa ja vanha päivätupa, joka oli siirretty sinne Ritakoskelta.

Saareen menee pitkospuuketju, joka on ankkuroitu teräsvaijerilla tulvien takia.

Iso hirvi lähti vierestä palatessani.

Saunoimme pitkään ja kävin uimassa. Ei kovin kylmää.

Sunnuntaina lähdimme Kessin erämaahan ja ajoimme Paatsjoen sillalta 20 km metsäautotietä pohjoiseen. Tietä oli olennaisesti parannettu viimeisestä käynnistä vuonna 2004, jolloin Mondeon kanssa oli palattava jo alkupäästä takaisin kun auto ei sovellu metsäteille.

Nyt meillä oli pieni Skoda joka kiersi ketterästi kivikot. Lähdimme tieltä maastoon neljä kilometriä Kessijärvelle menevän Piilolan polun risteyksestä eteenpäin.  Vierëisen lammen kiertäminen sai jo kompassin näyttämään outoja suuntia, mutta ilmeisesti se oli paikallinen häiriö,

Löysimme hyvän polun jota pääsimme Kessijärven rantaan.

Kessin autiotuvalle päin meni poropolkuja, joita seurailimme kilometrin verran.

Rankka sade sai meidät kääntymään takaisin kun Panun jalat  alkoivat kipeytyä rakkakivikossa taiteilusta.

Rakkaa Kessissä on paljon,

Kävimme siis puolivälissä ja Panun mukaan matkaa tuli päivässä saman verran kuin jos olisi yövytty autiotuvalla. Hyvä näinkin kun kyllä kivikko tuntuu polvissa.

Paatsoen eli ns Kessin sillalla aurinko punasi leveän virran eteläreunaa,

Tässä kuva sillalta Venäjän suuntaan. Virtaniemen rajavartiosto on viimeisen niemen vastarannalla ja ponttoonisilta estää kulun eteenpäin.

Saunoimme pitkään.

Maanantaina kävimme Ivalossa kaupassa lumisateessa. Korjasin veneen aamulla auringonpaisteessa kun kivi oli lohkaissut pohjaan halkeaman. Illalla alkoi tuulla kylmästi ja lämpö laski kolmeen asteeseen,

Yöllä oli kuitenkin kirkas auringonpaiste ja saunoin vielä 00,15 jolloin kuva on otettu.

Tiistaina kävimme aamulla Inarilla katsomassa työvenettämme rannalla. Joku oli vetänyt ponttoonilaiturin rannalle sen eteen niin että vesillelasku on työlästä.

Kiersin päivällä Sarvikappalejärven  myötäpäivään noin kolmessa tunnissa. Järven länsipää on  erämainen, mutta itäpäässä on kymmenkunta mökkiä kummallakin rannalla.  Takakulmassa on muutama rinnesuo ja uuttuja polun varressa.

Kävin katsomassa  itäpään Sarajärven mökkiä, joka on edelleen myynnissä, mutta ranta oli uimiseen kovin huono. Aulis-vainaa rakensi mökin myyntiin, mutta parakkimaisena ei tahdo viehättää ostajaa, vaikka talousrakennukset ovat komeaa keloa.

Kalastelin illalla auringonlaskussa ja sain pari haukea,

Kannoin pumpun rannasta ja laitoin pikku mökin talvikuntoon. Tiskasin astiat kunnolla ja tyhjensin saunan vesisaavit ja lakaisin lattiat.

Kone lähti ajallaan ja olimme illansuussa kotona 18.6.2014. Etelässä tuntui kylmemmältä kun lämmitys toimii hitaammin.