Wien 2 - 6.3.2015

Irja varasi Aurinkomatkoilta löytämäni halvan paketin Wieniin 342 € hengeltä.

Varsimme päivät lomaksi ja yhden palautumista varten.

Kun Finnairin lennot Wieniin ovat normaalisti 198-680 € jäi majoituksen osuudeksi noin 144 €, jota on vaikea uskoa.  Enziana Hotel Vienna (ex Artis Wien) Rennwegenillä laskuttaa normaalisti saksalaisen keskihinnan 70 € yö.

Irja herätti  kolmen jälkeen ja olimme kuudelta Vantaalla ja oli hyvin aikaa lueskella matkaoppaita kun lento lähti kahdeksalta.

Wienin kentältä pääsee S-junalla ja Cat-junalla kaupunkiin. S-junalla lippu maksoi 4,40 ja konduktööri vilkaisi sitä ohimennen. Takaisintullessa tällaista lippua ei automaatit tunteneet. Tosin kentällä oli kahdenlaisia automaatteja joista toisesta tämän oikean lipun löysi.

Takaisintullessa automaatti tunsi vain 8,00 euron lipun. Saksalaista logiikkaa ei aina ymmärrä.

Lipunmyyntiä ei asemilla erikseen ollut, mutta toisaalta ei junissa juuri tarkastajiakaan.

Vienna-kortin katalogin mukaan kortin lisäksi vaaditaan kahden vyöhykkeen lisämaksu, mutta sellaista ei automaatit tunteneet.  Suomalaisen opaskirjan  mukaan matkaan riittää kaksi paikalliskertalippua, mutta sille ei Wienistä  saanut vahvistusta.

Ajoimme Mitten asemalle, joka on toimistotalon kellarissa ja vaihdoimme U3 metroon, jolla Tapaninaukiolle.

Kävimme Tapanin St Stephens- kirkossa, johon  enempi tutustuminen olisi saksalaisittain maksanut sievoisen summan. Kuorin sivua pääsi kuitenkin toiseen päähän saakka.  Torniin kiipeäminen maksoi erikseen.

Kirkon päätornia korkeampia ovat vain Ulmin, Strasbourgin  ja Kölnin katedraalit kun suurin rakennuskorkeus oli saksalaisittain säädetty tähän mittaan herttuakunnissa.

Wien on vanhaa kivikautista asuinaluetta, mutta ensimmäiset kirjalliset maininnat alkoivat roomalaisten rakennettua Tonavaan laskevan vuoristopuron (viennabona - ilmeisesti Wien-joki)  lähelle Veduniaksi kutsumansa linnoituksen. Hunnit valtasivat sitten alueen ja Attila vietti Wienissä häitään

Kelttien pääosin asuttama alue siirtyi 976 luvulla  Badenbergin herttuoiden vallan alle ja nämä rakensivat ensimmäiset hallintolinnat mm Hofburgia.  Suku hävisi taistelun Habsburgien joukoille 1278 ja Habsburgeista tuli Itävallan ja myöhemmin naimakaupoilla koko keskieuroopan mahtisuku Napoleonin valloituksiin saakka.

Tepastelimme Grabenia (latinaa tark room. vallihautaa) länteen ja ihmettelimme mm ruttoveistosta ja kalliita liikkeitä.

Kävimme syömässä turkkilaispaikassa riisikebapit oluiden kera. Tarjoilija oli kohtelias.

Halpa paikka ihan kirkon vieressä ydinkeskustassa.

Kävelimme Kohlmarktia Hofburgin linnoituksen lävitse Ringille ja ostimme shoppailuliput 6,50 € ratikkaan. Kävimme sateessa kääntämässä raatihuoneen kohdalla ja  ajoimme linja 71:llä hotellille.

Sateessa pysäkin etsiminen oli hieman tuskastuttavaa kun pysäkit eivät ole välttämättä läheskään vastakkain ..

Haimme iltapalaa Sparista matkalla ja laitoimme ikkunan ulkopuolelle kylmään. Jääkaappia hotellissa ei enää ollut.

Irjaa vaivannut paha flunssa siirtyi nyt minuun ja nukuin aamuun saakka särkylääkkeen avulla.

Hotelliaamiainen oli hyvä, munakokkelia ja bratwursteja, vihanneksia, hedelmiä, viiliä ym.

Ostimme 72 tunnin Viennaliput 22 eurolla vastaanotosta ja lähdimme ratikalla keskustaan. Matkaa oli tosin vain alle kilometri.

Wienissä on vain neljä metrolinjaa, mutta raitiovaunulinjoja runsaasti ja portteja tai maksuvalvontaa ei ollut.

Ajoimme Ringiä Parlamentin ohi Raatihuonelle ja kävimme juomassa kioskilla mukilliset kuumaa Glyckweinia kolmella eurolla. Mukista otettiin kahden euron pantti aitoon saksalaistapaan.

Joissain paikoissa mukin voi ostaa viitosella, mutta tämä oli alle euron muki ja hain pantit takaisin...

Irja otti komean kuvan jossa juodaan kioskin edessä sieltä ostettua viiniä.

Suomessa mahdoton asia kun pelkkä keskiolutkin vie kansan kalliisti sairaseläkkeille eikä sille voi tehdä mitään.

Raatihuoneen eteen oli tehty luistinrata Pariisin mallin mukaan. Nousimme näköalatorniin jonka kehys kiersi korkeudessa kaksi kierrosta ennenkuin laskeutui takaisin alas.

Kävelimme Parlamenttitalolle ja kuvailimme kylmässä viimassa uusklassista luomusta.

Ylä-ja alahuoneelle on omat siipensä ja portaiden edessä Pallas Athene. Wienin keskustan talot ovat pitkälti 1800 luvun uusklassismia ja tyyliltään yhteneväisiä. Eli vähän tylyn oloisia.

Ajelimme ratikoilla ja katselimme kaupunkia. Linjat 1 ja 2 kiertävät Ringiä, jonka varrella päänähtävyydet ovat.  Ajelimme kummankin reitit lävitse. Jäimme oopperatalon (yllä)   kohdalla kyydistä ja kävelimme Tapaninaukiolle josta Kohlmarktille kalaravintolaan syömään paellaa. Ei järin herkullista, mutta täyttävää.

Yllä kuva Kärtnerstrasselta, joka on kolmas keskustan kalleista kävelykaduista.

Jatkoimme Hoffburgin linnan lävitse Taidemuseolle ja  vietimme loppupäivän 1400-1700  lukujen taiteeseen tutustuen. 

Kauneimpia olivat eri tutkielmat Maria Magdalenasta mm Andreas Furinin vuodelta 1622.

Ohessa taidemuseon portaikkoa pääaulasta ylös kerroksiin.

Välillä kävimme oluella ravintolassa, jossa kiireettömät pukumiehet toimivat hitaina tarjoilijoina aitoon itävaltalaistyyliin. Yksi käänsi oluthanaa, toinen kantoi hopeatarjottimella ja kolmas katseli tarjoilijatyttöä, jonka oma rooli yrityksessä ei ulkopuoliselle selvinnyt.

Museoiden välissä on keisarinnan patsas Itävalta-Unkarin mahtikautta korostaen.

Flunssa kaatoi aikaisin sänkyyn ja unta riitti aamiaiseen saakka.

Keskiviikkona ajoimme metrolla Donaucityn pilvenpiirtäjäalueelle ja käveltyämme metron laiturin toisesta päästä alas jouduimme kulun estävän tornitalon kulunvalvontaan ja piti kävellä koko asema takaisin toiselle puolelle. Itävaltalainen logiikka tukkia metron toinen ulostulo kerrostalolla ei ole ihan normaalia raitioliikenteessä. Tosin rakennus oli kansainvälisen atomienergiakomission päärakennus.

Kansainvälisessä politiikassa riideltiin juuri öljyjätti  Iranin oudosta energiantarpeesta, jota täältä pitäisi valvoa.

Voi olla hankalaa näillä eväillä.

Austria Kongressikeskuksen vierestä pääsimme Tonavapuistoon.

Vajaan kilometrin kävelyn jälkeen olimme Tonavatornilla. Puistokatu välissä oli Salvador Aliendestrasse.

( ei merkitty karttoihin....)

Maksullinen hissi vei ylös ravintolaan, josta meidät ajettiin pois kun emme tilanneet.

Alempana olevassa toisessa ravintolassa olimme oluella pari tuntia kun se kiersi hitaasti tornin ympärillä. Talon viinit olivat heikkoja, mutta olut parempaa. Näköalaa oli  mutta keskustaan ei näin kaukaa nähnyt. Joki on Tonava. Virtaa on tulvien takia muutettu idemmäs, jolloin väliin on jäänyt saari.

Palatessa kävimme vielä Museokorttelin Leopold-museossa, johon 2010 kuollut keräilijä Rudolf Leopold oli kerännyt noin 5.000 pääosin itävaltalaisten Klimtin ja Schielen maalausta: Valtio oli ostanut ne mielettömän korkealla summalla, mutta ilmeisesti tarpeeseen.

Muutamat impressionistien Monet, Gogh, Cezanne, maalaukset ovat näkemisen arvoisia.

Torstaina ajelimme taas flunssassa iltapäivän ratikoilla kiertäen mm linjan 1 ja 5 lähes kokonaan.

Hienoja rakennuksia on myös keskustan ulkopuolella. Kävimme syömässä kalaravintolassa mustekalaa ja rapuvartaan riisillä ja oluella. Kävimme oluella keskustan oluttuvassa, joka tuntui olevan nuorison suosiossa korkeasta hinnasta huolimatta. Opiskelijat lehteilivät mappejaan ja olivat opiskelevinaan.

Kävimme Pietarin kirkossa, jossa oli alkamassa urkukonsertto. Kirkko on alunperin 400-luvulta peräisin ja rakennettu roomalaisen linnoituksen päälle.

Pommitusten jälkeen rakennettu uudelleen.

Wienin hienoimipia ja näkemisen arvoinen.

Perjantaina menimme jo aamusta viereiseen Belvederin linnaan, jonka rakensi Wieniä piirittäneet turkkilaiset voittanut prinssi Eugen Savojilainen. k 1736.

Ylälinnassa on taidemuseo ja alalinnassa mm Wienin kongressin museo ym.

1800 luvun taiteen osasto oli vaikuttava ja aloitimme siitä ja kuljimme hissillä alaspäin.

Yllä Belvederen linnan takapuolta.

Barokkimuseo käsitti pääasiassa Maria Teresian aikalaisia esittäviä maalauksia.

Museoiden kantavana juonena oli että teokset liittyivät jotenkin Itävaltaan.

Molempien linnojen alakertaa hallitsivat marmorisalit. Ikkunat olivat rapistuneet pahasti, mutta taideaarteet hyvässä kunnossa.

Alalinna esitteli pääosin taistelua, jossa Itävalta-Unkarin joukot olivat voittaneet Napoleonin joukot.

Napoleon tosin lopetti koko valtion sekä pyhän saksalaisroomalaisen keisarikunnan ja sodat pakottivat liittoutuneet uudistuksiin kun kehitys kulki Napoleonin armeijan perässä läpi Euroopan.

Väsyttyämme kävimme syömässä kiinalaisravintolassa. Kolmekymmentä ruokalajia oluineen maksoivat alle kympin.

Ajoimme metrolla Mitten asemalle ja otimme lisämaksun takia tavallisen kaupungin kertalipun junaan kun muuta emme siksi keksineet.

Lentoasemalla otimme automaatista lentolippumme ja kun niistä ei ilmennyt terminaali kävimme kysymässä neuvonnasta. Ohjasivat ulos ja autoluiskaa alas pikkuovesta ykkösterminaaliin. Muutaman kerran  saimme käydä katsomassa joka  käytävän perällä kun opasteet olivat epäloogisia. Piti mennä sellaisesta aukosta jonka päällä oli merkintä Terminal 3, Gates  B-D.  Ennestään ei tiedä että se ei tarkoita terminaalissa 3 olevia kolmea porttia vaan että samasta ovesta mennään terminaaliin 3 ja myös terminaalin 1 porteille B-D.  Pohjapiirrosta asemalla ei ole.

Toivottavasti tämä insinööri tulee Pasilaan ja etsii Martinlaakson junaa hengenheimolaisen laatimista opastauluista. Kompassi on välttämätön, jotta Wienin opasteilla selviää.

Asema on uudehko ja sekava ja liikkeitä runsaasti ennen turvatarkastusta. Sen jälkeenkin on normaalit verovapaat liikkeet ja ravintoloita. Söin odotellessa itsepalvelubuffetin rapuja 25 euroa kilo.

Kone oli täynnään ja osa ministeriöiden tiukkailmeisiä virkamiehiä Wienin kokouksista palaamassa.

Lentoparkki otti 27 euroa ja tarjosi jäävettä ja hyvää kahvia. Kotona olimme yhden jälkeen yöllä.

Jäätävä tuuli oli samanlainen kuin Wienissäkin.