Lappi 2015Vietettiin lomaa Lapissa 22-31.7.2015 Ennen kahdeksaa lähtö Seutulaan ja auto Lentoparkkiin. Kone lähti kymmeneltä ja oli Ivalossa ennen puoltapäivää. Lennot 138 € hengeltä. Saimme kentältä allemme BMW 218 nykytyylin mukaisen 6000 km ajetun korotetun pikkuauton, jossa oli tuplaturbo, mutta muuten hieman hankala. Ensimmäinen etuvetoinen lähti luistoon ihan takavetoisen tyyliin kun Irja väisti vastaantullutta liian reunaan. Ei kolhittu kuitenkaan. Ivalossa haettiin verkkoluvat metsähallitukselta ja käytiin syömssä ST1:llä. Paras hinta- laatusuhde edelleen. Itsetehtyjä lihapullia, poronkäristystä, kanafileitä pekonisiivun sisällä, paneroitua kalaa sekä upea salaattipöytä yhteensä 9 euroa jälkiruokineen. Nellimissä oli ihana ilma Vantaan sateen jälkeen ja kävimme katsomassa ensin venettämme Inarin rannassa Sarvikappalelahdella Sieksvuonossa.Ilmojen takia järvelle ei kuitenkaan lähdetty kun joko tuuli tuiversi tai satoi. Inari on hyvin iso järvi ja tuulet kovia selillä. Illalla pakollisen siivouksen jälkeen laskettiin siikaverkot ja saunottiin ja uitiin useasti. Vesi oli yhtä viileää kuin etelässä, mutta virkisti. Torstai meni siikoja savustaessa pitkälle. Kävimme illalla kalassa Apinavaaran takana Niskakoskella, paikassa, jossa Sulkusjärven vedet lähevät rajan pinnasta Ikkerlompolosta Paraskalalompoloon ja siitä Riekkolompolon, Kutujärven ym kautta Nellimjärveen ja Inariin. Ilma oli liian lämmin ja kala ei syönyt yhtään, mutta paikka on kaunis. Kaksi viehettä jäi koskeen. Perjantaina lähdettiin aamulla Ivaloon ja haettiin kuivamuonaa pariksi päiväksi pientä vaellusta varten. Palatessa ajettiin Kontosjärventietä Talasvaaran ohi Kampaselkään ja sieltä poroaidan sisälle ja muutama kilometri metsäautotietä Nilijärvelle lähtevän mönkijäuran alkuun. Tie oli heikossa kunnossa ja maavara koetuksella. Bemarin ykkönen on julmetun iso eikä auto sen takia sovellu heikkoihin olosuhteisiin vaikka maavaraa oli muuten pikkuautolle riittävästi. Nopeisiin liikennevalolähtöihin tarkoitettu säästösammutus teki hitaan etenemisen hankalaksi. Sää oli lämmin ja päästyämme rinkkoinemme Nilijärvelle oli käytävä uimassa. Pohja oli hyvä, mutta tunturijärven vesi jääkylmää. Porokämpällä paistettiin lammen rannalla makkaraa nuotiolla ja keitettiin kahvit. Tarkoitukseni oli alunperin käydä Karhumoroston uudella kämpällä, joka on rakennettu uudelleen kymmeniä vuosia sitten palaneen kämpän paikalle Arttajärven pohjoispuolen jängälle. Irja halusi kuitenkin kalaan Akanlauttapään ja Karhumoroston väliseen Pahakuruun, jossa oli ennen isoja taimenia. Lähdimme siis Karhumoroston yli ja nousu otti voimille ja suunnistus vaati sen takia neuvotteluja useasti. Kuitenkin pääsimme lopulta hikisinä Pahakuruun ja pystytimme teltan hyllylle lammen yläpuolelle lampeen laskevan puron viereen. Keittelimme nuotiopaikalla kahvia ja paistoimme makkaraa. Illalla heittelin virveliä ja sain yhden taimenen. Muut olivat liian pieniä, joskin kävivät usein kiinni vieheeseen irroten heti. Tammukka ravistaa itsensä irti samantien. Aurinko kultasi lampea kymmenen aikaan kun syönti alkoi. Olivat tämän sadekesän idyllisimmät maisemat. Pahakuru alkaa kuvan lammen pohjukasta, josta vedet virtaavat Akanlauttakokea pitkin samannimiseen järveen ja Kontosjärven kautta Sulkusjärveen. Yöllä alkoi sataa ankarasti ja jatkoimme unia iltapäivään. Sateen välillä tauotessa Irja valmisti lounasta nuotiolla. Illansuussa päätetttiin lähteä ylittämään tunturia vaikka tihkusade kasteli varusteet hetkessä. Irja otti poropirtin Garminiin ja nousimme paljakkaan ja Karhumoroston loivaa rinnettä kiertäen idän puolelta ohi korkeimman huipun. Ylhäällä kännykkä löysi kentän ja soitimme kotiin ilmoittaen tarpovamme kaatosateessa avotunturissa läpimärkinä kohti pohjoista,mutta että muuten kaikki on hyvin Garmin vei taas kauas alas outamaahan ja jouduimme palaamaan kilometrin ylöspäin tunturiin paksussa sammalikossa kuten aiemminkin. ( 20.7.2009) Lopulta poropirtti taas kuitenkin löytyi ja pääsimme kuivattelemaan kun kaminaan oli vuoltu kiehisetkin valmiiksi. Pirttiin mahtuisi ainakin 20 poromiestä, mutta nyt se on lukittu ja vähällä käytöllä- Viimeksi joku poromies oli käynyt toukokuussa ja talvella nelllimiläisiä kelkoilla. Alakuvassa Akalauttapää jonka juurelta lähdimme Karhumorostolle sateeseen. Eteenpäin ei voinut kuvata sateen piiskatessa linssiä. Keittelimme kaminalla illallista ja kun sade jatkui ja varusteet olivat märkinä narulla kuivamassa uskaltauduimme jäämään yöksi idylliseen poromiesten hirsimajaan. Uni maistui hyvin kun uusi peltikatto piti veden loitolla Aamulla laitoimme aamiaista ja söimme viimeiset näkkärit. Vanhemman kämppäkirjan mukaan tunturissa oli 80-luvulla ollut vasotusaita, johon Nellimin poromiehet keräsivät vaatimet vasomaan turvaan pedoilta. Välillä vaatimet päästettiin päiväksi syömään tunturiin ja kerättiin illalla takaisin aitaan turvaan. Aidanvartijat viettivät tunturissa viikkoja ja kirjassa oli merkintöjä siitä kuinka monta pikkuvasaa toukokuussa tunturissa jo kirmasi. Pieniä olivat määrät ja elanto ilmeisen tiukassa kuten nytkin petojen takia. Jostain syystä Maggan Aulis alkoi purkaa aitaa 1985 Nyt poroja oli enemmän Sulkusjärven suunnalla, jossa niitä on helpompaa valvoa. Vasotusaidat ovat usein talojen vieressä. Aamupäivä oli kaunis ja palailimme hitaasti Kampaselkään ja joimme kaikista tunturipuroista matkalla. Kuvailin maakotkaa, mutta kuvat ovat normaaleja. Kontosjärventiellä bemarin takakumi alkoi vuotaa ja auto käski pysähtymään heti huoltoasemalle seuraavalle autobahnin Ratställelle. Tsarmin kairassa bahneja tai huoltoasemia ei ole joten pumppasin kompressorilla seuraavalla poroaidalla renkaaseen lisää ilmaa ja suuntasimme maalikylää kohti. Kun vuoto jatkui päädyin soittamaan vuokrafirman Kuusiselle, joka selvitti paikalle sunnuntaina Tervapuron renkaankorjaajan. Venäläismies ajoi pihaan ja paikkasi naulanreiän renkaassa auton alla sitä edes irroittamatta. 12,50 oli pieni hinta ja sain kuitinkin. Kävimme ST1:llä syömässä ja ostimme muonaa loppuviikoksi. Illalla laitoimme verkot veteen ja saunoimme todella pitkään. Kävimme maanantaina ajelemassa Saariselällä rankkasateessa. Valtatiellä oli yhtenäinen jono Audeja, Skodia ja Mersuja ja meno tylsistyttävää. Kävimme ostamassa K-Kuukkelista postikortin. Kovin on kallis liike S-Vaskooliin verrattuna.. Harva turisti silti lähtee Ivaloon halvempaan kauppaan. Söimme huippuravintolassa salaattia 12 eurolla keskellä Kaunispään laen myrskyä. Tapasin Ivalossa taas Sällisen Keijon, joka oli kierrellyt pohjoista jo pari kuukautta. Keijon kullankaivajakaveri Kopralla on Harriojalla valtaus, jossa aina kesäisin on vierailtava. Kullanhuuhdonnassa oli päässyt kilpailussa vain välieriin. Keijo harrasti nuorena ylipitkiä kuuden viikon vaelluksia kunnes polvet kuluivat loppuun. Mm Kittilästä Utsjoelle oli rankka vaellus kun kalaa ei helteessä saanut. http://www.kullankaivajat.fi/peedeef/tankavaara%202013.pdfon Keijo oli heikossa kunnossa viikkojen marjakuurin jälkeen. Riihimäen asemalla joku sälli alkoi kiertää ja ehdotti että lähdettäisiin aseman ravintolaan kaljalle. Keijo torjui ettei ehdi kun Forssan bussi lähtee kohta... Sälli totesi " Sun bussis on mennyt jo ajat sitten! Mennään kaljalle." Kävimme tiistaina kävelyllä Inarin rannassa kun ilma oli lämmin. Kaksi porohärkää valtavine sarvineen kuljeskeli mökin vieressä. Verkoissa oli aamulla neljä siikaa. Ryppyinen kasa on tulitikkulaatikko. Ilta oli kaunis ja kuvailin auringonlaskun maisemia. Alla kuva rannasta pohjoiseen. Tässä kuva koilliseen uimarannasta. Niemi on kaunis. ..... 30.7 lädimme käymään Inarissa kun halusin nähdä Pyrkyrien Palstan Inarin hautausmaalla. Sinne on haudattu nelisenkymmentä kullankaivajaa mm " Karhu-Korhonen, Jukka Pellinen, Raumalat ja Heikki Kokko. Alla kullankaivajien muistomerkki ns Tuhkapyrkyri, jossa Petronella van de Moerin hautamuistolaatta viime vuodelta. Petronellan tytär toi äitinsä tuhkan haudattavaksi Inariin kun valkeni millainen legenda nuorena täällä 1949 seikkailleen äidin kultamailla viettämästä kesästä oli Lapissa muodostunut. Hollantilaisneito Petronella kuoli 2014 San Fransiscossa eikä halunnut julkisuutta. Hänet karkoitettiin aikanaan Suomesta vaikka kullankaivajat maksoivat tuomitut sakot saadakseen hänet takaisin. https://fi.wikipedia.org/wiki/Sylvia_van_der_Moer Vieressä on kullankaivaja Heikki Kokon hauta. Kokko osti aikanaan legendan mukaan rannalla kioskia pitäneen lappalaistyttö Marin tämän mieheltä Aaro Raumalalta kilolla kultaa. Tosiasiassa Kokko osti tämän miehen osuuden nykyisen Rantamarin kioskista, sittemmin Rantakokko-hotellista eli nykyisestä isosta Hotelli Inarista 800 grammalla kultahiekkaa. Vieressä oli myös tämän myyjän hauta. http://www.kirjastovirma.fi/muhos/kullankaivajat Pyrkyrien palsta on saanut nimensä siitä kun oltiin kokoonnuttu hautaamaan yhtä kullankaivajista ja joku oli tuolloin arvioinut kuka ikääntyneistä kaivajista seuraavaksi kannetaan hautaan. Ehdotti että jaettaisiin jo vuorot että ehdittäisiin valmistella. Tuolloin Kokko oli sanonut että kun tässäkin porukassa on sellaisia jotka ei välitä vaan etuilevat toisen vuorolla.... http://www.kultahippu.fi/pyrkyrin-palsta/ Kävimme ajelemassa Angelin tieltä Tirroon saakka. Tirron kohdalla on erikoiset jäkäläkankaat. Kävimme syömässä Kultahovissa lihapullia. Ikkunasta näkyy Juutuan alakoski sekä useita veikeitä pikkuoravia. 32 euroa kahdelta, mutta paikka on legendaarinen vanha matkailumaja ja nänyt monenlaista kruunupäätä ja kulkijaa. Kävimme kävelyllä Juutuan Jäniskoskella, jossa on laavu ja jonne menee kunnan rakentama leveä kävelytie. Palatessa kävimme Myössäjärvellä kahvilla. Jouni oli puhelimessa enkä vaivannut. Lähtiessä liukastuin selälleni sateitten kastelemissa portaissa, mutta selvisin muutamalla naarmulla. Saksalaisia turisteja oli runsaasti. Ukonjärvi oli upea kuin vesivärimaalaus sateitten välissä. Keskiviikkona kävimme kalassa Kuolemajärvellä Kaitavaaran etelärinteellä. Minkit kalastivat ahvenia ja sain yhden vilistäjän kuvatuksi. Pesällä oli viisi ahventa syömättä. Virvelillä kaloja ei saanut. Itäpuolelle oli nähtävästi tehty uusi tie. Vanha polku lähtee Matkamiehen ristin kohdalta. Risti on vanha kolttaperinne ja sellainen oli jo Petsamossa kolttakylän ulkopuolella. Ristin mukaan Nellimiin asutettiin 1946 kaksikymmentä kolttaperhettä. Torstai-iltana saunottiin ja kuivattiin verkot ja siirrettiin pumppu ja airot talven ajaksi sisälle. Perjantaina siivottiin ja tuotiin Tolosen Helena mukana kentälle. Selvitysaula oli valmis, mutta odotustilat vielä kesken. Valmistunevat sesongiksi. Leville jäi Vantaalta tulleet 11 vanhempaa ihmistä. Koneessa oli Ivalosta tulleita pääasiassa nuoria miehiä kalastusvapoineen ja muutama Saariselällä lomaillut eläkeläinen. Kävimme syömässä Klaukkalassa turkkilaispaikassa ja matkalla Vihtijärvellä työasiassa. Lulu oli kotona ikävöinyt kovin ja murtautunut makuuhuoneeseen ja syönyt patjaan reiän. |
Kertomuksia itselle muistoksi