Puukkokaupoilla 2006Kauppamatkalla Lapissa
Lähdin loman alussa kaupparyssäkaverini Ahosen Karin kanssa puukkokaupoille pohjoiseen. Tarkoitus oli samalla tutkia myytävää kiinteistöä Enontekiön Vuontisjärvellä, mutta asia ratkesi jo ennen matkaa ja Vuontisjärven kelohuvilaa ei tarvinnut käydä katsomassa. Lensin toisena juhannuspäivänä 25.6.2006 Kemiin ja kaverini noukki minut lentoasemalta mukaansa.
Kolarissa haimme Raatiniemeltä laatikollisen tavaraa ja joimme pullakahvit. Raatinimen Kaukolla on Kolarissa iso yritys, joka valmistaa koruja ym mm visakoivusta. Yli tuhannen erilaista artikkelia. Talossa oli kokonaan visakoivua oleva pirtinpöytä. Melkoisen arvokas. Pojan pihalla katselimme liiteriä ja Kauko kertoi aikanaan pojan heittäneen nuorena keihästä ja heitot eivät yltäneet rakennukseen saakka. Kuistilla keinustuolissa ollut isoisä oli luvannut pojalle, mopon jos keihäs yltää seinään saakka. Kari keräsi kaikki voimansa niin että peltikattoon tuli keihäänreikä.
Jatkoimme sitten väylänvartta ylöspäin. Väylänpään jälkeen Tornionjoki muuttui Muonionjoeksi ja ilma sateiseksi. Palojoensuussa Hetan tienhaarassa oli jo tihkua ilmassa paljon ja Karessuvantoon ehdittyämme oli täysi sade. Ajoimme yhden aikoihin yöllä Karessuvannon hotellin pihalle ja kutsuimme tytön lähimökistä avaamaan. Mökkiä emme saaneet kun tytön mukaan kaikki olivat varattuja. Vaikkakaan yhtään autoa ei paikalla ollut.
Aamiainen oli niukanlainen, mutta toisaalta hintakin oli vain 35 euroa huone.Ajelimme sateessa Markkinan entisen kauppapaikan ohi ja saksalaisten viimeisten tukikohtien läpi pysähtyen välillä Ropinsalmella.Kilpisjärvellä satoi räntää ja lämpötila oli neljän asteen tienoilla. Tuntureista näkyi vain juuret. Kävimme tankkaamassa ja juttelimme hetken epäonnisen vaeltajan kanssa, joka oli katkaissut jalkansa juuri ennen lähtöä ja kulki kainalosauvoilla kylää ympäri. Jatkoimme alas Lyngenvuonolle Skibotnin tielle, jota ajoimme koko päivän Altaan. Norjalaiset matkailuyrittäjät olivat suomalaisia köyhempiä ja kauppoja ei syntynyt.
Norjan saamelaiset istuivat kodissa risutulilla sateessa. Maisemat olivat jylhiä ja tie kulki pitkin vuonojen reunaa kylästä kylään. Sulamisvirtoja suihkusi alas vuorilta joka mutkassa.
Iltapäivällä olimme jo Altassa, jossa kävimme Statoililla kahvilla. Altasta Kautokoeinoon johtava tie kulkee alkumatkan kanjonissa, jossa vierellä on kuohuva koski.
Maanantai-iltana ehdimme alkuyöstä Karasjoelle, joka oli kasvanut huomattavasti. Uusia rakennuksia oli paljon mm Saamelaiskäräjien talo ja muita saamelaishallinoon rakennuksia. Olimme Karigasniemellä yötä Härkösen Sepon Eräkievarissa. Saunoimme illalla ja joimme muutaman oluen maisemia katsellen. Kymmenen aikaan tyttö kertoi lähtevänsä nukkumaan ja pyysi sammuttamaan valot kun lopettelemme.
Istuimme jonkin aikaa vielä tarinoiden Tikkurilan maaliedustajana kanssa, joka oli tullut myymään Härköselle maaleja. Kaikkia valokatkaisijoita emme onnistuneet löytämään mutta osan ravintolan valoista saimme sammutetuiksi. Aamiaiseksi tyttö oli laittanut puuroa, munia, poroa, silliä ja lohta ja syötyämme lähdimme myymään Härköselle puukkoja ja Tikkurilan mies maaleja. Kauppias puhui koko ajan kännykkkään vuoroin norjaa, saamea venäää ja englantia, mutta nyökkäyksillä saimme sopivan tilauksen selväksi ja jatkoime matkaa Suomen kauneinta tietä pitkin Tenojoen vartta Utsjoelle.
Tie oli kyltin mukaan valmistunut 1982 eli samoihin aikoihin kun olimme Karin kanssa Turussa armeijassa. Matkalla kuvailimme kauniita joenvarsikyliä. Tenon laaksossa on paljon maitotiloja ja ilmeisesti Karasjoella meijeri.
Utsjoella kävimme lohituvilla katsomassa lohenpyyntä ja poika keitti meille tuoretta kahvia. Tänä vuonna joella sai kalastaa myös rannalta mutta isoja saaliita ei ollut tullut. Joitain lohijalkoja.
Jatkoimme Nuorgamiin ja saimme Aurolan Valintaan myydyksi erän puukkoja. Juhlistimme sitä käymällä Suomen pohjoisimmassa Alkossa ostamassa pienen irlantilaispullon illan ratoksi.
Ilta oli jo pitkällä kun pysähdyimme alakönkäälle valokuvailemaan. Kävimme vielä Utsjoella Jounin valinnassa kaupoilla, mutta laihoin tuloksin.
Ostimme kuitenkin välipalaksi norjalaisille tarkoitettua paahtopaistia. Kaupan lihavalikoimat olivat erittäin hyvät ja kaikki hinnat ja nimet norjaksi. Tutustuimme taas Utsjoen kirkkotupiin kirkolla ja kuvailimme.
Pudottelimme alas kohti Kaamasta ja kävimme Nuorgamin Jounin luona, joka pitkän harkinnan jälkeen osti kohtalaisen erän koriste-esineitä. Jounin maankuulu poronsarviuute maksoi 7 euroa pikkupullo, mutta kokonaisia sarvia olisi saanut neljällä eurolla sarvi.
Seuraavaksi kävimme Kirstin paikassa Vastusgoahtissa mm lättykahveilla.
Tytär oli sairaana mutta vanhemmat ostivat puukkoja sopivan erän omaan lukuunsa kun ne ovat haluttua tavaraa tämäntapaisissa paikoissa. Kuudeksi ehdimme Inari- hotelliin jossa uusi omistaja Englund oli parhaillaan liikeneuvottelussa baarin perällä. Kaupat syntyivät sillä aikaa kun kiertelin Inarin nähtävyyksiin tutustuen. Illalla varasimme huoneiston Leviltä ja lähdimme Pokan tietä kohti Kittilää auringon hiipiessä jo taivaanrannassa. Pokassa on yksi syrjäisimpiä baareja ja oma lentokenttä. Muutaman tauon jälkeen pysähdyimme kuvaamaan mm Ounasjokea Könkään kylässä.
Levi oli viime käynnistäni laajentunut melkoisesti. Keskusliikenneympyrään oli sijoitettu halkopino lasivitriiniin ym käsittämätöntä helsinkiläisten ratoksi. Kävimme Levihotellissa ja Hullussa Porossa sekä parissa muussa isossa ravitsemusliikkeessä ja aikamme ihmeteltyämme lähdimme huoneistoon saunomaan.
Liikkeet ja matkailupaikat olivat kiinni eikä kaupanteko onnistunut. Aamulla kävimme Sirkan kaupassa,Levitunturin huipulla ja Kittilässä tankkaamassa ja ajoimme Ylläksen kautta Kolariin. Ylläksellä kuvailimme uutta Saga-hotellia ja kävimme risteyksessä hampurilaisella. Ajoimme Kolariin, jossa kävimme Wood Jewelin tehtaalla hakemassa uusia näytekappaleita. Kävimme syömässä firman ravintolassa valtatien varressa ja jatkoimme väylän vartta etelään.
Tornionjoen laskukohdassa pysähdyimme valokuvailemaan. Illalla olimme Kemissä ja kävimme tutustumassa kaupungin nähtävyyksiin. Kemissä kadut ovat leveät ja talot arvokkaita. Pohjolan Sanomien pääkonttori ja kaupungintalo sekä valtava Prisma jäivät mieleen. Tullinrantaan oli satsattu varoja kun alue oli laatoitettu ja vanhoja tullimaksiineja korjattu ravintola- ym tiloiksi. Rantaan oli Lappeenrannasta tuotu oikea ravintolalaiva. Paha vain, että rannassa on lämmin vain pohjoistuulella kun Kemi on Perämeren pohjukassa. Aamulla lähdimme pudottelemaan kohti Oulua ja siitä edelleen Vaasaan. Kalajoen tienhaarassa pysähdyimme hetkeksi ja Pietarsaaren kohdalla kävimme kahvilla. Helle oli melkoinen. Vaasassa kauppaa tehtiin Kurren eräliikkessä samalla aikaa kun kiertelin kaupungilla ja mm kävin torilla. Torilla oli eksoottinen tunnelma kun osa myyjistä oli eteläamerikkalaisia intiaaneja. Kävimme kaupungin ulkopuolella ABC:llä syömässä ja jatkoimme Jurvan kautta Kauhajoen ja Honkajoen kautta Kankaanpäähän ja siitä pohjanmaantietä Lavian läpi Huittisiin. Matkalla yritimme käydä ostamassa juotavaa mökille mutta vasta Humppilan lasitiikeri oli niin myöhään auki. Kankaanpäässä.Lavialla, Vamamlassa, Huittisissa on turhaa asioida janoisena neljän jälkeen. Kymmenen korvilla illalla olimme mökillä ja saunoimme aamupuolelle. Aamulla otimme Paulan mukaan ja ajoimme Helsinkiin, jossa asiakkaita oli keskustassa ja Katajannokalla. Se sisäänostajanainen, jota tapaamaan olimme ajaneet helteessä Suomen halki Leviltä saakka teki oharin ja ilmoitti olevansakin Naantalissa. Naiset ovat oikukkaita. Grand Marinassa kävimme oluella ja shoppailimme Stockmanilla ja tunnin Itäkeskuksessa mitään erityistä kuitenkaan löytämättä. Hain auton Seutulasta ja palailin Paulan kanssa kotiin Karin jatkaessa kaupoille Heinolaan ja sieltä takaisin Kemiin. Ajelu helteessä ilmastoimattomalla autolla ei ole herkkua.
|
Kertomuksia itselle muistoksi
