Inari 3.7.2006
Lähdimme Lappiin maanantaiaamuna 3.7.2006 yhdeksän korvilla, ajoimme auton Seutulaan ja nousimmme Ivalon koneeseen yhdentoista aikoihin. Kone oli uusia brasilialaisia Embraereita, joita Finnair hankki 7 kapaletta lyhyille reiteille. Perämies taisi olla hieman kokematon ja lähestyi Ivalon kenttää liian läheltä, jolloin myötätuuliosa jäi puttumaan eikä perusosa onnistunut ja kone joutui tekemään erikoisen silmukan juuri Ivalon yläpuolella ja varsin matalalla. Helsinkiläiset päivittelivät manooveriä kauhuissaan. Kentällä saimme allemme 1600 km ajetun Nissanin ja kävimme rautakaupassa ostamassa mm saunapallon. Ostimme Vaskoolista evästä ja kävimme syömässä TL-grillin seisovassa pöydässä mm useita isoja pannulla paistettuja siikoja.
Illalla olimme jo Nellimissä, jossa uni maittoi, vaikka oli varsin valoisaa. Ilta kului vesiongelmien selvittelyssä yms. Saunoimme aamulla ja kun alkoi myrskytä ja ukkostaa otimme pitkät päiväunet myrskyn raivotessa ympärillä tunturissa. Puita kaatui teille ja purot tulvivat. Illalla kävimme ajelemassa Kessissä ja kun Majavajärventie oli lopulta tukittu kivenjärkälein jatkoimme jalan. Oikaisimme Majavajärven rantaan ja palailimme rantaa takaisin auton kohdalle. Kävelyä tuli n 8 km lenkki iltayöstä. Järven rannalla on vanha saamelaisasumus Ulkuniemi, jonne ei kulje kunnon polkua mistään. Ennen kuljettiin mistä päästiin pitkin jänkiä. Keskiviikkona oli kylmää ja lähdimme ajelemaan Norjaan. Matkalla kävimme Hietalan Tapsan Karhunpesäkivellä ja kuuntelimme puhuvaa karhua. Inarissa kävimme syömässä Ranta-Marissa, jonka Tapsa oli juuri toissa viikolla myynyt Englundille ja nimi oli muutettu Inari hotelliksi. Paikka on kallis, mutta pizza oli hyvä. Takaseinälle on kerätty valokuvakokoelma kullankaivajista muistona ajoista jolloin Lauri Kokko kaivoi kultaa ensin Ivalon alueella Sotajoella ja myöhemmin Lemmenjoen takana Missiojalla. Ivalon Mari oli alkanut tuolloin pitää pientä kioskia Inarin kirkonkylällä ja Kokko ihastui kylässä ollessaan lappalaisneitoon niin että kumpikin jätti silloisen kumppaninsa. Kesti kuitenkin monia vuosia ennenkuin Kokko jäi pysyvästi Marin hoiviin eikä enää palannut kesäksikään kultavaltaukselleen. Ravintolan nimenä oli pitkään Rantamari sittemmin Rantakokko. Hietala on Marin ja Kokon jälkeläisiä. Kävimme Vastuslahdessa lättykahveilla Pirjon luona Vastusgoahtissa ja jatkoimme Kaamasen ohi 160 km Sevettijärvelle. Kävimme kahvilassa munkkikahveilla ja jatkoimme Näätämöön, jossa kävimme norjalaiskaupassa tutustumassa rajakauppaan.
Rajan jälkeen ajoimme tunturien yli Kirkkoniemeen vuonon reunaa seuraillen.
Kävimme tavaratalossa ja kävelyllä keskustassa, mutta ostettavaa ei juuri löytynyt. Jäyhiä norjalaisia ja rujoja ryssiä kuljeskeli viimassa sataman ympärillä. Venäläiset ovat tuoneet satamaan useita laivojaan korjattavaksi.
Ennen Kirkkoniemeä on tukikohta eli iso sotilasalue.
Neidenissä kuvasimme paikallista kirkkoa
ja Näätämöjoen suurkoskea. Storfoss.
Näätämössä pysähdyimme tullessa mm Jäniskoskella ja Sevettijärvellä koululla ja kolttien perinnetalolla.
Alla Inarinjärveä pohjoisesta Partakon kohdalta kuvattuna.
Ajoimme Ivaloon tankkaamaan ja kävin ainoan grillin jonossa yöpalalla. Jonoon tuli paikallisia neitoja mm parikymppinen viirusilmäinen pieni lappalaistyttö ja tämä kertaili viikonlopun tapahtumia ystävättärensä kanssa. " Olittaks työ viel sit jatkoilla? Olks siel, joittaks työ viinaa?? Mie olin ihan Tiu-tiu..." Nuorison puheet ja tavat on samanlaisia ajasta ja paikasta riippumatta. Torstaina lähdetiin Tsarmitunturiin Kontosjärven metsäautotien kautta. Lähellä Kontosjärveä tieltä eroaa pistotie, jota ajoimme muutaman kilometrin ja kun se meni liian huonoksi jatkoimme jalan kartassa näkyvälle polulle, joka johtaa Hukkamorostoa kohti.
Eräältä erämaalammelta lähti iso hanhi meitä karkuun, todennäköisesti pesältään.
Keittelimme nuudeleita tunturipurolla
ja jatkoimme Alimmaisen Nilijärven kohdalta ylös tunturiin. Paljakan ja outamaan rajassa oli lukittu kämppä jota ei mainita missään luetteloissa ja lienee poromiesten käytössä. Nousimme ylös lakimorostolle jossa meitä ihmetteli vaadin täysvalkoisen vasansa kanssa.
Paljakassa tuuli vaikka muuten oli lämmin päivä ja aikamme kuvailtuamme palasimme alas outamaahan, jonne olimme jättäneet reppumme porokämpän seinustalle.
Palailimme samaa reittiä takaisin paitsi Nilijärven kohdassa kiersimme rantaa pitkin kun polku kulki jyrkän harjanteen kautta.
Syyksi selvisi rannan suo,jonka kiertäminen vei saman verran aikaa ja vaivaa kuin vaaran päälle kiipeäminenkin. Kontosjärven tiellä oli auton alle jäänyt vasa ja näytti että ajaja ei ollut asian vuoksi pysähtynytkään.
Nellimissä eivät poromiesten ja metsurien välit ole parhaat mahdolliset Nellimin hakkuukiistan vuoksi. Kiistahan on välillä ollut Greenpeacen toimesta vähällä lopettaa Enson paperinmyynnin Saksassa ja se on muodostunut alkuperäiskansojen oikeuksien säilyttämisen esimerkkitapaukseksi. Uusia hakkuita ei näkynyt, mutta isot koneet seisovat myös Nellimissä. Poronvasasta ei tietysti kannata ilmoittaa kun sillä ei ole korvamerkkejä. Poroja oli teillä liikkeellä paljon ja näimme vamasti useampia satoja. Isoimmat palkivat yksi Tsarmivuonon pohjukan paikkeilla ja tunturin juurella erämaassa oli toinen suuri tokka. Yksittäisiä vaatimia vasoineen ja yksinäisiä hirvasparttioita oli teiden varsilla siellä täällä koko ajan.
Illalla kuvailin paikallisjärveä.
Perjantaina Seuraavana aamuna saunoimme ja illalla lähdimme Raja-Jooseppiin katsomaan Luton ja Suomun yhtymäkohtaa. Jätimme auton rajavartioaseman kohdalle ja kävelimme nelisen kilometriä rantaan. Karttaan merkitty polku oli muodostunut jo autolla ajettavaksi. Ennen vanhaa kolttakenttää on nuotiopaikka, josta johtaa polku Luttokönkäälle. Luttokönkään on paikallisten mukaan laskenut vain yksi poromies muistitiedon mukaan. Vettä Luotossa ei paljoa ole, mutta koski on liian kivinen. Suomukönkäälle emme läheneet kahlaamaan kun vettä oli liikaa ylityspaikallakin, mutta kuvailimme luonnonkaunista koskea.
Suomu ja Lutto laskevat koskena toisiaan vastaan joessa olevan saaren takana.
Rannalle olivat rajamiehet tehneet useita nuotiopaikkoja ja keittelimme yhdellä illallista.
Palatessa vstaan tuli maastopyörällä koiraa ulkoiluttava rajamies, joka valitteli hellettä jo liialliseksi. Kävimme vielä rajan pinnassa katsomassa Luton ylittävää riippusiltaa ilta-auringon punatessa hiekkatievoja joen rannoilla. Jooseppi Sallilan sauna joen törmässä olisi ollut aivan rajavyöhykkeellä ja jätimme sen luvanvaraisena käymättä. Raja-Joosepin elämästä oli Ivalossa kerätty vihkonen legendoja paikallisen kirjailijan toimesta (sopivasti eri lähteitä muokaten kaikille lukijoille mieleiseksi) Rajamiehillä on tiettävästi auto Luton eteläpuolella (talvella ajettu) jolla Anterin vanhaa metsäautotietä pääsee ajamaan kolmisenkymmentä kilometriä etelään lähelle Sokostin itäpuolista rinnettä. Tietä ei koskaan käytetty hakkuisiin sodan lopettaessa suunnitelmat.
Lauantaina teimme viemäröintejä ja saunoimme.
Illalla kävimme helteessä syömässä Ivalossa mm käristemakkaroita ja poronkäristystä seisovasta pöydästä, tankkasimme ja ajoimme Saariselälle, jossa kävimme Kaunispään huipulla, Kuukkelissa ja jatkoimme Kiilopään tunturikeskukseen. Tietä Kakslauttasesta ei oltu vieläkään saatu valmiiksi ja se oli päällystämättömänä kuin mukulakivikatua. Helteessä kiipesimme Kiilopäälle.
Paljakkaosuudelle oli tehty portaat huipulle saakka, joista huolimatta nousu aiheutti hengästymistä.
Huipulle tultaessa alkoi etelässä Nattasten kohdalla sataa ja maisema muuttui kosteuden takia utuiseksi eikä yksityiskohtia enää erottanut. Palatessa kävimme Panimossa oluella ja purilaisella.Sunnuntai kului saunoessa ja askarrellessa ja illalla kävelimme Inarin rannalle katsomaan veneitä ja kuljimme Sarvikappalejärven maastoissa.
Maanantaiaamuna saunoimme, purimme leirin ja ajelimme Ivaloon syömään mm poronkielipataa ja tankattuamme ajoimme lentokoneelle. Auton mittariin oli kertynyt toinen mokoma lisää eli ajelimme sillä n 1200 kilometriä Lapin teillä. Etelässä oli helle vaivannut, mutta Lapissa oli välillä viileämpää.
|
Kertomuksia itselle muistoksi
