Hirvet 2007

Hirvimetsällä 2007

Aloitimme Torrolla hirvestyksen lavatalkoilla 29.9.2007. Kolmessa ryhmässä korjailimme vanhoja lavoja ja raivasimme metsää ja etsimme uusia passipaikkoja.   Metsänhakkuut olivat muotoilleet maisemaa olennaisesti.

Lauantaina 6.10.2007 klo 07.00 aloitimme varsinaisen metsästyksen lupien tarkistuksella. Kari oli jahtipäällikkönä kun Tapio lomaili Karibialla.

Aloimme Riukan ajolla josta tuli kettu hiljaa hiipien tornini ohi. Katselin sitä ristikon läpi, mutta jätin ampumatta. Sitten tuli peura ja katselin sitä myös kiikarissa kun se laukkasi ryteikön halki.  Kun Riukan tiellä oli hirvenjälkiä ajoimme seuraavaksi Impin ajon Someron rajalta alkaen. Kävelin osan matkaa Holopaisen Teron kanssa, mutta hirviä emme nähneet.

Stenmanin Mikan passin takaa oli kuitenkin lähtenyt hirvipari kun Harri tuli passiin vastakkaisesta suunnasta.

Havainnon innoittamina jaoimme heti passit Riukan tielle ja Nikulan metsäautotielle. Itse pääsin passiin naimapolun risteykseen. Ei kestänyt pitkään kun nuotiopaikan suunasta kuului laukauksia. Heikki oli ampunut emoaan seuraavan vasan. Suolistimme sen ja vedimme pulkalla tien varteen ja auton perässä  lahtivajalle.

Arto oli nähnyt sonnin ja lehmän vitikossa passiin mennessään, mutta jätimme ne rauhaan kun  pääkohteena aluksi olivat vasat.

Nuotiotauon jälkeen ajoimme vielä Korven ajon ja kävelin navigaattorin mukaan aivan suoraan Haaviston talon kohdalle maantielle, jossa Lauri oli passissa. Juho (15) oli ajaessaan nähnyt hirven laukkaavan ohitseen oikealle.

Ajoimme vielä Papinmäen ja olin Miskan kanssa passissa Viljasen Pentin uuden talon kohdalla.

Kaksi peuraa tuli ampumaetäisydellä, mutten ampunut. 12 kilometriä kävelymittariin. Illalla Kari joutui kolariin Haipon tiellä passipaikkoja merkitessään ja maasturi vaurioitui.

Sunnuntaina 7.10 aloitimme suosaarten ajolla ja kuljin Holopaisen kanssa mantereen puolella kohti passeja.  Suosaaret alla.

Kuvassa on tekopitäjäni Tammelan Torronsuo ja kotitaloni keskellä oleva pelto suon ympäröimänä. ( Olen sen julmetun monta kertaa kyntänyt ja kylvänyt. Arvatkaa vain montako kertaa on kyntötraktori uponnut suohon. )

 Hirviä ei kuitenkaan näkynyt ja jatkoimme Laurinmäen ajolla. Olin Tapion Pohjankorvessa passissa pitkään ja venähdytin selkäni poistuessani niin että lihakset alkoivat kipeytyä.

Juho oli pudonnut ojaan ja vein pojan kotiin vaatteita vaihtamaan.

Olimme Hevosahteen päällä nuotiolla ja jatkoimme Vikmanin ajolla. Eksyin jo alussa kun yritin olla Hakalan Antin oikealla puolella ja käännyin  edestä menneiden Sepon ja Riston takaa oikealle joutuen notkoja pitkin Vikmanin pellolle. Kun tulimme Holopaisen kanssa pellolle kuului  seitsemän  laukausta harvakseltaan.

Tulimme Laurin autossa Patamon tielle ja ilmeni että Kari oli ampunut tornista vasaa kaksi kertaa. Sen kaaduttua Kari ampui kohti kääntynyttä emoa myös kaksi kertaa. Loput olivat lopetus- ja merkkilaukauksia.

Vasa oli ojan varressa, josta sen kiskoimme ylös, mutta emo oli kaatunut kauemmas metsään ja vaati Terolta melkoista taiturointia ajaa mönkijällä tiheikön läpi sen viereen. Laurin auto tippui ojaan ja nostettiin sieltä miehissä takaisin tielle. Nyljimme hirvet orteen ja lähdimme onnellisina kotiin. ( 9 km mittariín kävelyä.)

Lihat jaettiin maanantaina ja samalla paloiteltiin Riston seuralle ampuma peura.

Seuraavan viikon olin Keski-Euroopassa, mutta Saku oli ampunut Vikmanin ajosta ylivuotisen vasan. Arvioitiin että se oli edellisvuonna kaatamattajäänyt vasa ja  se siten  ei vähentänyt tämän vuoden kiintiötä. Penahan nimismiehenä vahvistaa että näin kohtuudella on asia.

Lauantaina 20.10.2007 aloitimme Papinmäen ajolla kun siellä oli emo vasoineen. Olin Kariparran pellossa passissa Heikin kanssa. Aamu oli kaunis ja aurinkoinen. Juuri kun ajomiehet ehtivät Papinmäen päälle menivät hirvet Juhon ja Antin vierestä ajoketjun läpi.

Siirsimme passiketjun Laitiaisten rajalle ja ajoimme toiseen suuntaan Juuruskorvesta lähtien. Hirvet olivat kuitenkin menneet jo ennen passimiesten saapumista kohti Kultelan metsiä.

Ajoimme seuraavaksi Tornimäen, josta ei ole vuosiiin tullut hirviä. Eikä nytkään.

Tornissa oli kuitenkin aurinkoista.

Olimme nuotiolla Kissanhännäntien risteyksen vieressä kun Matti tuli vasta ajosta perille. 

Seuraavana oli Vikmanin ajo, jossa kuljin GPS:n ohjaamana lähes keskelle peltoaukeaa kuten pitikin.

Ollessani Jorrin polulla kuului laukauksia. Pellolla ilmeni että Kari oli ampunut Jorrin kapeikossa vasaa ja se oli kaatunut pusikkoon. Ajoimme Jorriin ja Tero veti vasan mönkijällä ensin pulkassa ensimmäisen pellon ja sitten ojan yli toiselle pellolle jättämilleen kärryille  ja  kärryillä lahtivajalle.

Vasa Kallen jaloissa ei näy kun se saattaisi  pelottaa helsinkiläisiä satunnaisia lukijoita.

Nyljimme vasan orteen ja lähdimme lauantaisaunaan.

Sunnuntaiaamulla klo 8.30 olimme taas kokoontumispaikalla ja arpa antoi ajovuoron. Ajoime Äijänsuon rannan Miskan Juhon ja Teron kanssa. Lopussa siirryin pellolle ja näin vajaan kilometrin päästä edessä pellolla juoksevan  hirviemon vasan kanssa kohti passilinjaa Manamansalon saaren kohdalla.

Kuului kolme laukausta ja vartin käveltyämme olimme kaadolla.

Keskellä peltoa ollessamme näkyi ajosta tulevan vielä kolme hirveä; emo ja kaksi vasaa kohti Setälää, mutta kaatomiesten pulina sai ne kääntymään takaisin suolle.

Saku oli ampunut n 130 metrin päästä tornista vasaa ja Antti suoraan edestä. Vasassa oli osuma selkärangan takaosassa. Kumpikin katsottiin kaatajiksi ja Saku tarjosi kaatoryypyn. Vasa vedettiin mönkijällä lahtivajalle ja nyljettiin orteen. Kari antoi jahtipäällikkönä määräyksen ampua jatkossa vain sonnia kun sellaista ei oltu vielä tänä vuonna saatu ja muuten metsästys olisi päättynyt  liian pikaisesti.

Nuotion jälkeen ajoimme vielä Riukan ja kävelin nuoremman Antin ja Miskan välissä Pursion pellolle.

Heikki oli nähnyt äskeisten hirvien jäljet, mutta muita ei näkynyt. Iltapäivä oli kaunis ja kävelimme vielä Pursiolta nuotiopaikalle. Hetken juteltuamme nuotiolla, somerolaiset tulivat hakemaan koiraansa Riukalta ja Kari ja Kalle lähtivät opastamaan. Myöhemmin ilmeni että somerolaisten hirvikoirat olivat haukkuneet koko päivän Riukalla ojassa ollutta supikoiraa.

 Me muut lähdimme viettämään normaalia sunnuntai-iltapäivää.

Seuraavan lauantain satoi ja olin Arton 50-vuotispäivillä. Muut ajoivat Laurinmäen, Vikmanin, Impin ym tuloksetta.

Sunnuntaina 28.10.2007 kokoonnuimme pienessä tihkussa. Aloitimme Papinmäen ajolla, josta ei nytkään tullut hirviä. Tuuli oli kova ja kolea, vaikka ilma ei ollut kylmä. Olin passissa Viljasen uuden talon kohdalla pellolla.

Seuraavaksi ajoimme Riukan tieltä Haapalammin niittyyn. Ajo on pitkä, mutta paikantimen jälkilokin mukaan kuljin liki suoraan Luukon Laurin passipaikkaan niityn takana. Ketjuun jäi aukkoja kun nuoret ehtivät kauas edelle muun ketjun takutessa kaukana perässä.

Kävimme välillä nuotiolla ja paistoimme makkaraa ja söimme eväitä.

Ajoimme vielä Riukanselän, mutta ajoketju hajosi ja hirviä ei tullut. Nuorimmat olivat liki kilometrin vanhempia ajomiehiä edellä. Tuuli oli kova ja vei äänen niin etteivät hirvet välittäneet napsutuksesta kun ajomiehillä oli paljon välimatkaa.

Juho ja Tapio olivat nähneet naarashirven Riukan pellolla, mutta matka oli pitkä ja se ei ollut ammuttavaksi aiottu sonni.

Ajoimme  vielä perään Äijänsuon reunat ja kävelin Mikan, Jupen ja Antin kanssa Armatista Haapasaaren kohdalle.

Siellä Arto, Miska ja Risto tulivat vastaan. Hirviä ei näkynyt. Päätimme pitää pienen tauon ja jatkaa parin viikon kuluttua kun aikaa on kaksi kuukautta jäljellä.

Seuraavana perjantai-iltana  menin peurapasiin kun Saku meni tansseihin ja  metsästysmaja oli siis vapaana. Tankkasin lämmittimen, mutta kun ei ollut vielä kylmä jätin sen sytyttämättä.

Kun tunnin päästä oli jo hämärää tuli peura oikealta peltoa pitkin. Katsoin sen hoikaksi naaraaksi hämärässä. Saku oli kertonut pellolla käyvän pienen naaraan, mutta oli jättänyt sen ampumatta jotta se toisi paikalle muita peuroja.

Epäilin peuran puhekykyä, mutta Sakun mukaan paikalle oli jo tullut isompi lauma, joka oli kuitenkin säikkynyt jo reunasta pakoon.

Peura hiipi askel askeleelta lähemmäs ja pysähtyi aina välillä pää pystyssä tarkkailemaan. Matkaa oli aika tavalla, mutta ajattelin että kun kasalta ei oltu paljoa syöty, se nappaisi vain porkkanan ja lähtisi sitten karkuun.

Kun peura pysähtyi pidemmäksi aikaa ammuin saman tien, jottei jännitys alkaisi liikaa haitata tähtäämistä.

Kiikari sumeni ja mitään ei näkynyt. Suljin kopin ja pakkasin kiväärin ja tavarat autoon ja ajoin pellolle. Peuraa ei näkynyt.

Jälkiäkään ei ollut missään. Kiersin lähimmät ojat ja sitten kaikki muutkin ojat. Ei jälkeäkään.

Kiertelin ampumapaikkaa pitkään taskulampun sammumiseen saakka. Hain uuden lampun ja jatkoin jälkien etsimistä. Sänkipelto oli kuivaa ja jälkiä ei juurikaan näkynyt. Tunnin etsimisen jälkeen löysin oikeat jäljet ja seurasin niitä metsään.

Metsässä ei jälkiä ollut lainkaan ja pusikko tiheää. Verta ei ainakaan näkynyt missään ja päättelin ampuneeni ohi.

 Kun viime talvena Sakun ampuma iso pukki oli juossut melko kauas metsään, haravoin metsää samalta etäisyydeltä saakka edestakaisin siivu kerrallaan. Mitään ei löytynyt.

Lopulta oli palattava taas pellolle hakemaan uutta taskulampppua ja kun ojan takana ei ollut hyppyjälkeä arvelin peuran ehkä juosseen ojanreunaa oikealle ennen metsään menoaan.

Menin taas metsään ja aloin haravoida siivu kerrallaan. Kännykkä soi ja kävelin puhuessani ympyrää pimeässä niin että olin lopulta suunnistakin eksyksissä. Kun puhelu päättyi törmäsin peuraan tiheikössä. Olin jo ollut luovuttaa ja ajatellut hakea koiran avuksi.

Suolistin peuran, jolloin ilmeni sillä olevan pienet sarvetkin. Sarvissa oli runsaasti paimenpojanlankaa kietoutuneena juuriruusukkeiden ympärille.  Taskulampusta ei tullut enää kuin haalea kajastus ja työ oli käsikopelointia. Puukkokin hukkui pimeässä ja piti etsiä pitkään.

Peuran vetämisessä pellolle oli pieni ongelma kun suunnat olivat sekaisin. Onneksi oli kirkas tähtitaivas ja otavan kautta näkyi pohjantähti selkeästi. Muuten olisin lähtenyt länteen valatatien äänten perusteella.

Peuravainaa oli yllättävän raskas ja kesti ampumisesta liki kolme tuntia ennenkuin sain peuran metsästä. Se putosi tietenkin pelto-ojaan enkä jaksanut vetää sitä ylös.

Soitin Sakulle, joka oli jo tansseissa. Saku sanoi tällaista pukkia jo viikolla katselleensa, mutta odottaneensa että se toisi muita paikalle. Niin aina.

Nyt se ei enää toisille puhu.

Laitoin maasturin nokasta liinan peuran sarviin ja peruutin. Liina napsahti poikki.

Sen verran se kuitenkin nousi ojasta että sain sen sarvista vedettyä ylös.

Peuran saaminen autoon oli myös hankalaa. Pää edellä se ei onnistunut kun perä veti sen aina takaisin. Lopulta nostin peräpään edellä.

Jotenkin oli kovin painava otus. Orteen nostaminenkaan ei onnistunut kuin taljalla kiskomalla.

Tällä en tietenkään tarkoita sanoa kaikille kateellisille lukijoille että peura olisi ollut kovin iso.

Sillä  oli kovin painava pää ja talja.  Tuskin lihaa oli edes  kahdeksaakymmentä kiloa.

Voimaa vain puuttui, mutta onneksi kertynyt massa korvasi siitä osan.

Lauantaina oli välipäivä ja kävin klaaneineni serkun luona Kylmäkoskella kylässä. Sunnuntaina kaivettiin koko päivä Kissanhäntään viiden kuution umpisäiliötä kolmeen metriin kiviseen maahan.

Hirvilihayhtiömme toinen osakas Seppo oli ollut lumijahdissa. Olivat ajaneet Vikmanin ajon ja sieltä oli tullut hirvi. Ilmeisesti se oli huomannut talon asutuksi ja palannut metsään ennenkuin passimies ehti ampua.  Vikmanin talo on hieman huono paikka kun uudet omistajat eivät taida ymmärtää uuden huvilakylänsä Torron perinnäistapoja eli metsästystä.

Joku oli ajon aikana kuullut ikäänkuin kattilankansien pauketta pihalta. Kaikenlaista kulkijaa. Olisi pitänyt ostaa seuralle koko tölli jos olisi  tiedetty (sanoi joku meistä)

11.11 olin levittelemässä kaivuuvalleja traktorilla koko päivän. Muut olivat ajaneet  suosaaret, Laurinmäen, Vikmanin ja Tornimäen ilman tulosta.

Isänpäivä jätettiin väliin ja kävin vapaapäivänä Nauvossa nostamassa veneen ja laiturin merestä maasturilla Tommin kanssa.

Lauantai 16.11 jätettiin väliin Lammisen Uskon hautajaisten vuoksi, mutta kävin päivällä juoksuttamassa koiraa  ja illalla peurakopilla ja kyttäilin iltakahdeksaan. Oli puolikuuu ja liiallinen valo saattoi pitää peurat poissa pelloilta.

Sunnuntaiyönä satoi lunta ja aamulla hanki oli koskematon. Jälkiä etsittiin tunnin verran ja kun Korvella oli peuranjälkiä runsaasti päätettiin tyytyä peuraajoon. Kävelin ketjun laidassa Laitiasten pellolta Haaviston kohdalle, mutta peurat olivat siirtyneet tällä välin muualle. Nuotion jälkeen päätimme lähteä kotiin kun hirvistä ei ollut havaintoja. Kävin ampumassa Saarenperässä kiikarin uudelleen kohdalleen kun se oli alkanut heittää pari vaaksaa.

Tullessani Marrku ja Riikka olivat kettujahdissa muuntajalla ja minut mobilisoitiin jahtiin mukaan.  Kettu oli mennyt muuntajalla tiestä yli ja juossut suon yli Lehtisaareen, josta kääntyi Varissaaren kautta meillepäin ja meni yli tiestä minusta satakunta metriä alempaa. Koira hukkasi jäljet tielle, mutta palasi oikeaan kohtaan takaisin ja jatkoi Tippavaaran kautta ampumaradalle, jossa kettu oli mennyt ilmeisesti louheen.Illan lapioin pari kuutiota jäistä maata kangen kanssa saadakseni jätevesimontun umpeen.

24.11. ajoimme Vikmanin ajon, mutta hirvi ehti poistua jo enenn ajomiehiä. Seuraavana päivänä Arto ampui viimeisen hirven Impin ajosta.

Peurajahtia

Sakulta hajosi taas auto ja hinasin sen kotipihaansa. Ollessani sunnuntaina 9.12 Lulun kanssa kävelyllä Riukanselässä, Saku soitti ja ehdotti peurakopilla käyntiä illalla kun tarvitsi kyydin.

Vein Lulun kotiin ja hain Sakun.  Laitoimme lämmittimen tohisemaan ja kiskaisimme nortit illan alkaessa hämärtyä joulukuiseksi yöksi. Kopin takaa kuului juoksuääntä, mutta mitään ei näkynyt.

Ajattelin jo torkahtaa kun huomasin jotain liikettä vastapäisen metsän reunassa. Saku katsoi kiikarilla ja kuiskasi että nyt sieltä tullaan.

Hetken päästä pellolla oli peura, joka vaivoin näkyi pimeässä kiikarin lävitse. Päästä ei saanut selvää, mutta vaikutti solakalta aikuiselta naaraalta. Matkahan on pitkä.

Katselimme vartin verran kiikarilla tulosuuntaa, mutta vasoja ei näkynyt. Toisaalta peurakin katseli tulosuuntaansa ja Saku empi pitkään ampumista sen vuoksi.

Kun Sakulta puuttui aikuinen peura oli tämän ampuminen Sakun huolena.

Minulle tuotti hankaluuksia saada peura pysymään ristikossa, jota hieman ihmettelin. Näytti olevan jotenkin kauempana tms.

Muutaman kerran tiirailtuaan Saku totesi että " perskules, oli kumpi oli niin -Nyt Tippuu"

Laukaus lähti varkain ja peura putosi paikalleen kuolleena.  Sammutimme lämmittimen, keräsimme tavarat, lukitsimme kopin ja menimme peuran luo.

Vierestä huomasimme että kyseessä oli peuranvasa. Sen takia se näytti olevan liian kaukana kun oli aikuista lyhyempi ja matalampi.

Kun minulta puuttui vasa, niin asia oli selvä ja peurajahti loppui osaltani tähän.

Veimme peuran kokonaisena Sakulle ja käsittelimme sen orteen. Saku oli tähdännyt selkärankaan, johon luoti oli osunutkin ja tappanut heti.

Ampumisen jälkeen alkoi heti kaatosade ja se olisi pitänyt vasankin kuusen alla.

Onnea on joskus kohdallekin asti.