Hiihtokuvia

Kävin muutaman kerran suolla hiihtämässä. Ensin piti hiihtää metsäsuksilla latu suolle, joka otti pehmeässä lumessa koville. Se kuitenkin tukkeentui kun lunta tuprutti joka päivä lisää.

Vasta 16.2 pääsin pikkusuksille ja kävin kääntymässä Varissaaren takana kauniilla auringonpaisteella.

Kilometrejä vain viitisen, mutta luisto oli hyvä.

Hiihtäjiä ei näin kaukana ollut kuin pari vastaantulijaa.

Seuraavana päivänä käytiin hiihtämässä Hunnarilla viitisen kilometriä hyvää latua auringonlaskussa.

Sitten alkoi jatkuva vesisade ja hanget hupenivat - kunnes

Torstaina 21-2 pakasti ja livahdin Hämeenlinnasta aikaisin pois ja Myllysyrjästä suolle.

Kalliontie oli hyvin liukas ja kävellen sitä ei päässyt lainkaan kaatumatta. Nastarenkailla ei ollut ongelmaa.

Hankikanto oli liiankin kova ja hiihto oli kuin olisi hiihtänyt jäisellä tiellä.

Kiersin hiljalleen Kiuassaarta ja kuvailin auringonlaskua sinisen suon hämyä vasten.

Saareen menivät ilmeisesti Kiljamosta lähteneet lumikenkäilijöiden jäljet ja toiselta puolelta jonkin ison eläimen pakojäljet.

Aluksi näyttivät heränneen karhun jäljiltä, mutta olivat ilmeisesti hirven. Vesisateen aikaisia kummatkin ja kovin muodottomaksi sulaneita.

Kilometrejä vajaa viisi, mutta pieni lumisade olisi auttanut paljon.

Lauantaina 23.2 kävin vaihtamassa traktoriin akun ja lämmityksen aikana kävin hiihtämässä lenkin pellon kulmasta. Latoa näkyy hieman alakuvassa.

Piirioja oli jo pohjalta sula, mutta pääsin jotenkin yli.

Hiihdin Torron suuntaan, mutta latu oli jo heikossa kunnossa vesisateen jäljiltä

Päätin siirtyä keskemmälle kun hankikannollakin pääsi etenemään paremmin pinnan hieman pehmettyä.

Kuvailin Varissaarta (yllä) , jonne meni vanhat lumikenkäurat.

Kävin pienenä tässä kohdin luistelemassa suolammilla kun oli lähin jää. Luistimet olivat silloin vielä itsetehtyjä sahanteriä puukapulassa, jotka sidottiin narulla kengän alle.

Ostettavat luistimet tulivat yleisiksi vasta myöhemmin.

Yksin luisteleminen pienillä lammeilla ei ollut kovin mukaansatempaavaa. Töitäkin riitti tilalla niin ettei vapaa-ajan ongelmia ollut. Vasta lukiossa luokan pojat olivat kuluttaneet aikansa kaukaloissa ja jääkiekkoilijoita alkoi kasvaa.

Hiihdin Lehtisaaren kainaloon, josta virallinen latu kulkee.

Isä oli aikanaan savotassa Lehtisaaressa ja teimme traktoritien suon yli tästä kohden. Isä kulki edellä rautakangen kanssa ja kokeili jään kestävyyttä ja ajoin traktorilla hiljaa perässä. Välillä piti peruuttaa ja etsiä toinen reitti kun kangenreiästä purskahti vettä.

Yhtenä iltana kuudelta koulusta tullessani ei isä ollut tullut metsästä vaikka oli pilkkopimeää. Lähdin hiihtämään tänne, mutta isä tuli ennen perilletuloani suolla hiihtäen vastaan.

Päivällä oli puu kaatunut takaa selän päälle ja hän oli maannut tuntikausia sen alla kunnes sai riisuttua alastomaksi hangessa niin että pääsi luistamaan tukin alta pois.