Peurajahtia

Peurakanta oli kasvanut maassa ylisuureksi ja mielestäni täysin aiempien vuosien hölmön lupapolitiikan takia. Lupamääriä pienennettiin viime vuosikymmenen puolivälissä olennaisesti ja nyt sen aiheuttamat peurojen  liikennekolarit vaativat korjausta aiempiin toimiin. 

Lupamääriä lisättiin huimasti. Torrolle myönnettiin haetut 53 lupaa ja Hallille 60. Metsästäjää kohden lupamäärä kaksinkertaistui aiemmista

Osallistuin talkoisiin sikäli kuin ehdin. Syyskuun alussa vein teltan Kontsaareen ja jo toisena iltana valtatien reunaan tuli syömään kaksi peuraa.  Toinen huomaisi minut puun takana ja ammuin hätäisesti.

Peura oli pieni, mutta pitkänenäinen. Nylkiessä luokittelin sen vasaksi kun painoa oli tuskin 15 kiloa.

Liikenne tiellä oli niin vilkasta että seuraavina kertoina peurat eivät uskaltaneet tulla tien yli pellolle ennen pimeää.

Naapuri kertoi talonsa vieressä käyvän peuroja syömässä ja ihmetteli miksemme ammu niitä vaikka ne ovat vaaraksi liikenteelle.

Siirsin teltan tien vieren saarekkeeseen, mutta peuroja ei tullut vaikka kävin muutaman kerran viettämässä illan kukkapeltoa katsellen.  Kerran tullessani näin peuran puiden välistä, mutta ammuin ohi kun runkojen väli oli kapea. Etsiskelin kuitenkin pari tuntia takana olevaa mäkeä tuloksetta.

Näistä peuroista yksi törmäsi myöhemmin autoon viereisellä tiellä ja murskaantui.

Kävin muutaman kerran Pohjankorvessa, jossa peuroja oli paljon riistapellon takia. Yleensä tuli pimeä ennen ampumatilaisuutta. Jännittävää hiipivien varjojen katselu hämärässä kuitenkin oli.

Kerran myöhästyin ja katselin polulta pellon takaosassa olevan jo iso naaraspeura syömässä kolmen vasan kanssa.

Olin ollut Jorrissa alkuillan ja oli siten jo hämärää eikä minua huomattu. Lähemmäs tuli naaraspeura, jonka luokse pienemmät peurat juoksivat ja perhe poistui metsään..

Päättelin peuran olevan vasaton naaras ja kun se tuli lähemmäs ammuin käsivaralta lapaan.

Peura säntäsi kohti metsää mutta jäi seisomaan lähelle ja pitkään tähtäiltyäni ammuin koivun tuelta uudelleen.

Matkaa oli ilmeisesti paljon. Paikalle päästyäni peuralla oli isot sarvet. Se painoi ilmeisesti yli sata kaksikymmentä kiloa.

Ajoin auton viereen ja suolistin sen auton valoissa. Jätin sisäelimet pellolle kun en olisi jaksanut nostaa peuraa niiden kanssa.

Lähdin peruuttamaan kääntääkseni auton, mutta parinkymmenen metrin peruutuksen jälkeen kääntäessäni pyöriä auto upposi mutaan.

Piti soittaa apua, mutta kenttää ei ollut ja piti nousta mäelle jotta puhelin toimi. Arto tuli auttamaan, muttei uskaltanut ajaa pellolle ja soitti Tapsan traktorilla vetämään.

Nostimme peuran yhdessä takalaatikkoon ja Tapio veti traktorilla auton kovalle maalle.

Peura painoi 93 kiloa  suolistettuna.

Vein Jorriin omenia ja porkkanoita, mutta peuroja ei käynyt vaikka muutamia iltoja kopissa odottelin.

Lopulta lunta tuli niin paljon että pääsin vain vaivoin takaisin auratulle tielle.

Pohjankorvessakin peurat vähenivät kun syötävä loppui.

Kävin kerran Paloaukealla viemässä sinne porkkanalastin ja odottelin kopissa pimeään saakka.

Kahdesti kävin Humalaisen metsästysmajalla ja ammuin toisella kerralla sieltä pienen pukin.

Se näytti naraalta kun tähtäilin sitä vartin ennenkuin se syötyään lähti ja kääntyi sivuttain.

Kerran  olin illan  Holpaisen kopilla Äijänsuolla, mutta silloin ei peuroja näkynyt. Liian kirkas kuutamo.

Kerran olin Kurun Perkon pellossa kovalla pakkasella, mutta näin vain useita rusakoita.

Risto oli ampunut omat peuransa ja menin luvalla Riukan kopille kun siellä kävi paljon peuroja.

Laitoin lämmittimen kahdeksalta päälle ja puolenyön maissa pellolle tuli kaksi peuraa.

Pienempi pysähtyi lopulta raapimaan korvallistaan ja ammuin lavan taakse. Peuralla oli kuitenkin pienet sarvet vaikka luulin taas ampuneeni naarasta. Peuran vetäminen pienellä pulkalla pakkasessa oli hikistä kun lunta oli runsaasti.  Sarvitapit ja koivet jarruttivat  tehokkaasti. Kahden  jälkeen sain peuran nyljettynä orteen. 

Talpialla kävin useasti kun siellä oli sähkölämmitin. Peurat tulivat kuitenkin aina liian pimeällä. Kun tarkoitus oli ampua naaras; ei hämärässä uskaltanut ampua kun sarvista ei saanut selvää.

Jätin viitisen kertaa ampumatta kun peura vaikutti urokselta. Lähimmillään peura rouskutti kymmenen metrin päässä porkkanoita, mutta sarvia ei silti pimeässä erottanut.

Välillä suden käynti ajoi peurat isommille pelloille. Jorrissa oli ollut useampia susia.

Kun aika alkoi loppua ammuin kasalta yksinäisen peuran, jolla ei lumea vastaan näkynyt sarvia.

Etsiskelin sitä parisen tuntia ennenkuin löysin sen. Kävin suollakin jonne meni useita jälkiä, mutta kaikki katosivat jälkisotkuun kanervikossa.

Tälläkin peuralla oli viisisenttiset sarvet, jotka olivat pimeässä jääneet korvien väliin piiloon.

Yhteensä kävin peurajahdissa kiväärin kanssa kolmekymmentäkuusi kertaa ja ammuin vain kuutena kertana.  Kotona on esitetty toive että ostaisin välillä sianlihaa kun jatkuva riistan syönti alkaa kyllästyttää. Ensi vuodelle on vaadittu  vielä enemmän kannan vähentämistä...