Alpit 03

MATKA BAVARIAAN

Juhannuspäivänä 23.6.03 lähdimme mukaan Baijeriin kun Antti lähti ostamaan Audia.

Lensimme ensin Seutulasta Muncheniin, jossa vuokrasimme ilmastoidun Audin lentokentältä.

Antti ajeli pikkukatuja ruuhkatta Munchenin keskustaan, jossa tutustuimme Olympiastadionin alueeseen ja kävimme Olympiatornissa. Hissi maksoi melkoisesti, mutta tornikin oli muutaman sata metriä korkea  Tornista näkyi laaja suurkaupunki ja stadion pienenä alhaalla. Erikoista.stadionissa on erikoinen kaareva ylhäältätuettu roikkuva lasikate, jollaisia on myöhemmin rakennettu mm. Ranskaan.

 Alhaalla näkyi mm Baijerin ylpeyden BMW:n tehtaat ja erikoinen pääkonttori. Alla kuva.

Tornin juurella tutustuimme ensi kertaa saksalaiseen ruokakultuuriin, mm Brötshen -leipiin(merisuolalla maustettu hiivarinkiläsämpylä) ja Carrymakkaroihin. Makkarasalaatti tehdään etikassa liotetuista lauantaimakkarasiivuista. Hapankaali oli hyvää.

Ajelimme sitten kaupungin läpi ruuhkatta etelään johtavalle moottoritielle ja sitä pitkin aina Garmisch-Partenkirscheniin. Kaunis kylämäinen vuoristokaupunki lähellä Itävallan rajaa.

Sieltä nousimme Saksan korkeimmalle huipulle Zugpitzenille vaijerin nostamalla kuljetuskorilla.

Nousu kesti vartin verran ja väillä pudotusta vuoren rinnettä noustessa oli yli kilometri alaspäin.

Jylhiä maisemia aina 2940 metriin saakka Ylhäällä oli pari ravintolaa ja auringonottajia terassilla.

Huipun Itävallan puoleisella alueella oli vielä runsaasti lunta vaikka oli keskikesä ja alhaalla yli 30 asteen helle. Huipulle pääsi myös vaijerikorilla Itävallan puolelta kun ensin tuli ratasjunalla esimmäiselle tasanteelle.  

 Alas pääsimme onnellisesti ja kävimme Garmenissa kaupassa. Ajoimme Itävaltaan vuoristoteitä ja majoittauduimme Seefeldiin Charlotte-nimiseen pieneen hotelliin.Paikka oli niin siisti että esimerkiksi kylpyammeen pohjaa ei kiiltelyltä erottanut sitä koskettamatta.

Parvekkeella viiniä ja eväitä nauttiessa pääsi vahingossa palanen Leberkäseä putoamaan suoraan arvokkaan rakennuksen etuovelle. Onneksi kukaan allaolevista ei saanut einestä niskaansa.

Illalla pimettyä kävimme kävelyllä keskustassa. Erittäin hyvinhoidettuja rakennuksia, puutarhoja ja pikkuliikkeitä ja paljon ravintoloita, oluttupia ja hotelleja. Suomalaisilla on siisteydessä ja rakentamisen tyylitajussa paljon oppimista. Talot olivat alppityylisiä koristelluine parvekkeineen ja runsaine kukkaisututuksineen. Kukin koristelemattomia taloja ei ollut.

Joimme kahvit tanssiravintolan terassilla ja katselimme leppoisaa iltaelämää.

Aamiaisena oli kahvia, marmeladia ja leikkeleitä. Kokkipoika kävi kysymässä haluammeko munakkaan ja pyöräytti jokaiselle oman.'

 Hienoimpia paikkoja jossa olen ollut.

Sunnuntaina jatkoimme matkaa vuoristoteitä Itävaltaan ja Ins-joen siltakaupunkiin Insbruckiin.

Jalkauduimme keskustaan, jossa mm vossikat tarjosivat ajelua 20 € kierros. Kuljimme vanhankaupungin kävelykaduilla ja söimme Sacher-kakkua torin olutravintolassa.

Torilla raatihuoneen  parvekkeella esiintyi keskiaikaisia sävelmiä soittava puhallinorkesteri.

Ostimme paikallisia tirolilaishattuja ja kävimme kuvaamassa kaupunkia halkovaa Inn.jokea.

 Jatkoimme matkaa laaksoa pitkin kulkevaa paikallistietä tirolilaiskylästä kylään. Zimmer-joen laaksossa pidimme pikniktauon joen rannalla ja kahlasimme helteessä sen jääkylmässä vedessä.Laaksoa ympäröivät Itävallan alpit, joiden alaosa oli kuusimetsän peitossa. Isoja jyrkänteitä ja saduista tuttuja maisemia. Lopulta ylitimme vuoren pientä vuoristotietä pitkin ja ajoimme kylien halki Breit am Winkelin vuoristokylään. Lähdimme etsimään majapaikkaa silläaikaa kun Antti kävi ostamassa edelliskylästä parinlitran viinipullon.

Ensimmäinen alppihotelli, johon aurinko paistoi laskuun asti parvekkeelle oli Löwenbrauta mainostava Löwen.

Hotellipoika antoi avaimet ja kehoitti hoitamaan paperiasiat aamulla pomon kanssa jos tämä tulee. Ei kysellyt nimiä tai muuta pikkumaista. Matkatavaroitakaan ei siinä vaiheessa ollut.

Kulmahuoneessa oli ikkunat ja parveke  kahteen suuntaan alpeille ja otimme aurinkoa useita tunteja.

Yöllä kävimme syömässä Lebenkäseä perunasalaatilla ulkoravintolassa. Joku tilasi vetisen tonnikalasalaatin. Saksalainen keittiö on parhaimmillaan tyrnemmissä ruokalajeissa kuin salaateissa

 KOLMAS

PÄIVÄ BAIJERISSA

Aamulla lähdimme vuoristotietä alas Munchenin laaksoon. .

Ajoimme kylien läpi Salzburg-Munchen-moottoritielle, jota paahdoimme pikaisesti ilman nopeusrajoituksia Muncheniin.

Audi kulki mittarinsa mukaan kevyesti n 180 km/h, joka vastasi

 sen suurinta runkonopeutta. Kovempaa olisi päässyt mutta ei

enää nautittavasti. Ilmastointi oli tarpeen kun lämpötila

oli puolivälissä neljättäkymmentä.

Suurkaupungin ruuhkassa jäimme kyydistä pois

Zweibruckstrassen päässä keskiaikaisen portin luona.

 Antti jatkoi matkaa pohjoiseen autoja katsastamaan.

Katselimme hetken ja saapastelimme paikallaolleeseen hienostohotelliin.  

Neljäntähden Trobräu- hotelli tarjosi ensin useamman huoneen sviittiä, mutta tyydyimme 160 euron hintaiseen standardihuoneeseen, jossa ei ollut esimekiksi lainkaan ilmaista minibaaria. Kristallilamput, tammipaneelit ja ilmastointi kuitenkin. Hotelli mainosti itseään Munchenin vanhimmaksi kun se oli rakennettu jo 1400-luvulla. Mahdollisesti myös kalleimpia.

Hotelli tarjosi tervetulomaljaksi pullolliset mineraalivettä shampanjalaseista. Missään vaiheessa kukaan ei antanut ymmärtää asiakkaan olevan väärässä paikassa kuten suomalaishotelleissa  tehdään kun paikalle saapuu  pölyisissä matkavaatteissa.

Kävimme helteessä Deutsche Museumissa, jonne oli kerätty kaikki huomattavimmat saksalaisen ja amerikkalaisen insinööritaidon huippuluomukset. Meitä kiinnosti erityisesti Chinook-helikopterin rakenne, Bratt-Whittney-suihkumoottorin palokammioiden toiminta, Boeing 747 ohjaamo, Franfurtin lennonjohtojärjestelmä, Hitlerin käskystä rakennettu puusiipinen raketti, satelliitit, vesipyörät ja öljynjalostamot.

Halleissa oli mm tehdaskoneiden esiasteita höyrykoneita, maamoottoreita sekä metallurgisia kehityskulkuja, huippunaan lopulta BMW:n valettu suora kuutonen.

 Lentokonehalleissa oli useita lentolaitteita mm ranskalaisia ensimmäisiä lentokoneita. ilmalaivan nahkapotkurinen höyrykone, Luftwaffen nykyaikainen hävittäjä, Fokkereita, DC:n kone, suihkuturbiinipotkurikoneen läpihalkaisumalli, rakettimoottorisia autoja ym.

 Avaruusosastolla oli avaruuspukuja (vesijäähdytys) rakettikäymälä, yms.  Jossain vaiheessa menimme erehdyksessä kaivososastolle, jossa jouduimme kulkemaan ainakin kilometrin hapettomissa kaivoskäytävissä pää panppaillen. Tukala työpaikka eikä käy kateeksi. Ahtaanpaikan kammo alkoi iskeä kun loppua ei tuntunut koskaan tulevan.

Kun lopulta pääsimme maan pinnalle oli mentävä ulos raittiiseen ilmaan. Kuljimme helteessä keskustaan ja joimme oluet paikallisessa pelaajien kapakassa. Helle oli painostavan kova. 

Kävimme hotellilla ja menimme keskustaan syömään. Lopulta päädyimme raatihuoneen sisäpihalle jossa kävi pieni tuulenvire holvikaarista.

 Söimme perunatonta perunasoppaa ja paikallisia erikoisuuksia sisältävän leikkelelautasen. Ja vahvaa paikallista olutta. Raatihuoneen seinäveistokset ovat maailmakuulut, joskin  karmivat. koiranpäisine piruineen.

 Raatihuoneen kellariravintola oli todella erikoinen paikka kun livahdimme sen toilettiin. Pitänee käydä joskus paremmin esimerkiksi Oktoberfestin aikaan.

Syötyämme katselimme Rouvainkirkkoa. Frauenkirscheniä. Kävelimme teatterin ohi ja keisarillisen Residenssin alueen halki. Palatsin seinissä oli useita keskiaikaisia merkkitapahtumia kuvaavia seinämaalauksia, joista paikallisten pikkuruhtinaskuntien paikallishistoriaa tuntematon ei ymmärtänyt muuta kuin että ilmeisesti sveisiläisten kanssa ainakin tapeltiin keihäin ja haarniskoin.

Linna saattoi olla jo jotenkin perua roomalaisajalta, ainakin sen aikaisia muureja oli suojeltu osana kaupunginkanslian hallintopalatsia. Kiertelimme pääväyliä kohti hotellia ja joimme oluet matkalla.

Illalla kävimme uudelleen syömässä italialaisessa pizzeriassa ja saimme maistaa talon grappaa. Grappa di Casa. (tulista juurespontikkaa)

Pitsa oli erinomainen vaikka pöytä oli lähes ajoradalla.

Illalla alkoi pilvistyä ja yöllä satoi. Kävime kuitenkin sitä ennen vielä Marieplatzilla keskustassa juomassa oluet ja palailimme raatihuoneen takaa pimeässä läpi vanhankaupungin kujien, joissa paikallinen nuoriso juhli oluttuvissa.

Aamiaisena oli kylmäsavulohta ja pienenpieniä maksamakkaroita kuorissaan. Hyvää kahvia ja hedelmiä yms normaalit brötchenit. (rinkilä, jolle on heitelty merisuolaa)

MUNCHENISSA

Aamulla kävimme Baijerin metsästysmuseossa. Deutsches Jagd- und Fischereimuseum in Munchen. (3,5 €) 

Yöllä oli satanut, mutta lämpötilaa se ei juuri laskenut. Museossa on täydellinen kokoelma Keski-Euroopan riistalajeja ja villieläimiä täytettynä. Oudompia lajeja suomalaiselle olivat isotrappi ja alppivaris. 

Rakennuksen edessä on villisikapatsas ja aulassa valtavan eurooppalaisen hirven kymmenen tuhatta vuotta vanha luuranko. Sarvien leveys oli puolitoista metriä.

Erikoisen arvokkaat olivat ampuma-aseiden kehitystä kuvaavat vitriinit, keihäistä ja jousista lunttulukkoisten ja rataslukkoisten aseiden kautta pii- ja nallilukkoisiin sekä sitä nykyaikaisempiin aseisiin. Erilaisia veitsiä ja muita oheistarvikkeita oli kerätty edustavat kokoelmat. Aseista huomasi että metsästys ei ollut täällä ollut koskaan tavallisen kansan ulottuvilla vaan pelkästään aateliston huvia. Saksassa edelleenkin metsästysvuokrat saattavat olla satojatuhansia vuodessa ja rikkaat vuokraavat alueet yksin itselleen.

Toisaalta vuokralainen on vastuussa maanomistajalle myös siitä että riistakanta ei tuhoa viljelyksiä. Vähävaraisella ei ole täällä metsästysharrastukseen mitään mahdollisuuksia edelleenkään.

Aiemmin kauriinmetsästys on tapahtunut hevosien ja kymmenien koirien avulla ajometsästyksenä, joka on vaatinut ruhtinailta suuret maa-alueet tasankoa.Gemssien metsästys taas on vaatinut paljon ajomiehiä kipuamaan pitkin rinteitä.

Esillä oli ruhtinaille kuuluneita erikoisaseita taidokkaine kultakaiverruksineen.Erikoisempia olivat kolmimetrisellä piipulla varustettu kivääri ja nelipiippuiset haulikot.Kalastusosastolla oudompia olivat jättiläismonnit ja karpit sekä esihistorialliset puiset koukut ja verkot.Lintu- ja kalalajit olivat pääasiassa samoja kuin Suomessa. 

Museossa ollessa alkoi ukkostaa ja salama löi (Donnerwetter!) viereiseen torniin.Ulkona oli kaatosade ja ostin uuden sateenvarjon. Kävimme ostoksilla Kauphausissa tavaratalossa ja ostimme amerikkalaisia tietokonepelejä ja saksalaisia muovimukeja sekä säästölehmän.  Viidennessä kerroksessa kävimme pikaravintolassa syömässä perunasoppaa ja salaattia.Jatkoimme matkaa takaisin hotellille ja ostimme matkalla paitoja ja italialaisia viinejä.

Antti tuli hakemaan puolen päivän jälkeen. Hän oli ollut yötä Lindaussa järvenrantahotellissa, johon sisältyi huonevuokraan myös polkupyörä.Matka pohjoisesta läpi kaupungin vei ruuhkassa tunnin. Ihan pienellä rahalla ei Muncheniin enää lähde ajelemaan. 

Ajoimme moottoritietä kohti Saltzburgia ja käännyimme Rosenheimiin, jossa kävimme VW-liikkeessä ja syömässä. Lasagnea ei Antti saanut koskaan, mutta me muut söimme Gulassia.Menimme tavaratalossa internet-kahvilaan, jossa Antti yritti kolme kertaa saada palvelinta auki Audin löytääkseen. Me muut söimme viereisessä pikaravintolassa ja joimme Weiss-olutta. Lähdettävä oli kun kone ei toiminut. Saksalainen tietotekniikka oli vanhanaikaista.Ajoimme viereiseen  Rodorfin kylään, jossa majoittauduimme hotellinjohtajan taloon. Talossa oli huoneita hotellin käytössä saksalaiseen tapaan. Kussakin oma kylpyhuone.

Illalla kävimme puutarhalla ja viemässä kukkia Antin tuttavaperheen haudalle. Kävimme kylän katolilaisessa kirkossa ja myöhemmin ajoimme tuttavaperheen luo, jotka tarjosivat meille illallisen viereisen kylän ulkoravintolassa. Söimme lankkupihvit ja naiset kassleria.Paikalliset näkyivät suosivan eniten uunipotkaa ja ribsejä.Esiintymässä oli aito saksalainen torviyhtye nahkahousuineen soittaen ja jodlaten paikallista musiikkia kullekin erikseen.Keskiyöllä palasimme majapaikkaan ja aamulla kävimme hotellilla aamupalalla.Antti oli ehtinyt käydä jo nauttimassa aamusta kävelemällä tuttavaperheen toimistossa  internettiä selaamassa.

BAIJERIA EDELLEEN

Keskiviikkona lähdimme Rodorfista ja ajoimme Chimseelle Prien rantakylään. Järvi on Saksan suurin 64 km ympärysmitaltaan. Antti lähti itse takaisin Muncheniin autoja katsastamaan. Menimme laivalla järven herrainsaarelle, Herreninselniin (240 ha)ja kävelimme kuningas Ludvig II:n  vuonna 1878 rakennuttamaan palatsiin.

Kuningas oli Ranskan satavuotta aiemmin eläneen aurinkokuninkaan Ludvig XIV:n ihailija ja oli pyrkinyt rakentamaan tämän palatsin Versaillesin kopioksi, joskin vielä koristeellisemmaksi. Päärakenne oli ulkoapäin vastaava, mutta kun hallitsijan rahat olivat huvenneet mm. kahden muun palatsin rakentamiseen jäivät sivusiivet rakentamatta.

Palatsin edessä oli n 4 ha:n puisto, jossa useita suihkulähteitä veistoksineen. Kiertokäynnillä etenimme odotushuoneiden ja henkivartijoiden huoneiden kautta valtaistuinsaliin ja sieltä kuninkaan suunnittelemaan viralliseen makuuhuoneeseen, jossa hallitsija oli päättänyt ottaa vieraat vastaan sängystään käsin.  Huoneesta pääsi salaovea pitkin saaren ainoaan eli kuninkaan yksityistoalettiin ja yksityispukuhuoneeseen, joka oli ainoa johon palvelijoilla ei ollut asiaa ja hallitsija sai olla rauhassa.

Makuuhuoneen jälkeen oli Versaillesin kaltainen joskin hieman isompi peilisali n 98 metriä pitkä. Satoja peilejä ja tuhansia kynttilöitä. Salissa oli vielä toissa vuonna järjestetty kynttilänvalossa konsertteja, mutta kun savu uhkasi pilata kattomaalaukset kynttilöitä ei enää käytetty. Seuraavassa huoneessa oli hallitsijan kirjoituspöytä joka oli edelleen kopioitu ranskalaisesta vastineestaan ja tehty 20 eri trooppisesta jalopuusta liimaamalla. Linnan arvokkaimpia esineitä.
 

Vaikka kaikki valmiit huoneet oli kullattu ei kultaa ollut kuitenkaan kulunut kolmea kiloa enempää.

Ruokasalissa hallitsijalla oli oma pöytä, joka voitiin laskea luukun kautta keittiöön täytettäväksi.

Pöydän kiskominen ylös takaisin tosin kesti kokeilta vartin verran kun rakenne oli raskas.

Seuraavat huoneet olivatkin edelleen kesken tiiliseinäisinä kun rahat olivat loppuneet. Ennen paluuta eteisaulaan oli puolivalmis kylpyallas, jonka yli kulki silta eteistilaan. Rakentamattomia huoneita oli vielä kymmeniä kun kuningas kuoli salaperäisesti  vuoden kuluttua palatsissa käynnistään. Hänet löydettiin kuolleena erään järven rannalta ja kuolinsyytä ei saatu selville.

Hallitsija oli hyvin onneton henkilö, joka ehti asua tässä palatsissa 10 päivää, kävellen murheissaan ympäri tyhjiä saleja tapaamatta ketään muuta kuin palvelijansa. Rikkaus ei tuo onnea.

Ajoimme vossikalla takaisin rantaan ja menimme laivalla Rouvainsaarelle, Fraueninselniin, jossa on Benecdiininunnaluostari ja yksityistaloja,

Kävimme luostarin kirkossa ja kiersimme saaren käyden erään venäläistaiteilijattaren ateljeessa. Luostari on vuodelta 782.

Kuvat tulivat liian pieneksi.

Nautimme oluet 1400 vuonna rakennetun majatalon terassilla ja palasimme laivalla rantakylään.  

 Etsimme tovin majapaikkaa, sopivaa löytämättä. Rannalta lähti museojuna aina lähtiessään ankarasti koksille käryten.

Söimme Beergartenin sisäpihalla  kanaa ja kartoffelia sekä uunipotkaa.  Antti tuli noutamaan ja ajoimme parin kylän läpi Aschaun pikkukylään ja majoittauduimme kylän isoon hotelliin. Nautimme viinejä ja eväitä terassilla illan lämmössä. Viereiseltä vuorelta kuului karjankellon kalinaa yön tummuessa.  

Aamulla kävimme aamupalalla hotellin ravintolassa. Paikallinen maksamakkara oli taas hyvää. Maksoimme huoneen 75 euroa ja lähdimme viereiselle vuorelle.

VIIMEINEN PÄIVÄ BAIJERISSA

  Aamulla ajoimme viereisen köysiradan seisakkeelle ja ylös vuorelle. Näitä kuljetuskoreja oli useampia radassa , mutta ne olivat paljon pienempiä kun kuhunkin mahtui vain neljä henkeä. Henkeäsalpaavan korkealla taas kuitenkin riiputtiin.

Kauemmas on helpompi katsoa kuin suoraan alas pudotukseen.Ylhäällä tietysti kuvailimme ja kävimme oluella vuoristoravintolassa, jonka terassia uutterat saksalaiset parhaillaan uusivat.

Osa nousijoista jatkoi matkansa vuorelle ja palasi kävellen takaisin alas. Matkassa oli myös iäkäs taiteilija joka myi taulujaan alppiniityn reunassa. Aikamme maisemia katseltuamme palasimme vaijerikorilla alas laaksoon ja kävimme kaupassa etsimässä tuliaisia. Söimme jäätelöt ja lähdimme kohti Muncheniä.

 Moottoritiellä oli ruuhkaa eli Stau kolarin vuoksi.  Ajoimme lentoasemalle ja jätimme laukut säilytykseen. Harkitsimme hetken käydä vielä keskustassa, mutta kun yhdensuuntaiseenkin matkaan olisi kulunut 40 minuuttia olisi matkat vieneet yli 2 tuntia.

Menimme sen sijasta Visitors Centeriin. Sinne tosin joutui ajamaan ensin lähijunalla kilometrin kaupungin suuntaan ja kävelemään sieltä taas tulotien reunaa saman verran takaisin kun suoraa ylikulkutietä ei oltu rakennettu. Paluu samaa reittiä.

Keskuksessa kävimme vain vanhoissa lentokoneissa kun aikaa alkoi olla niukalti. Videoesitykset lentokentän rakentamisesta ja näköalapaikka kentälle jäivät katsomatta.

 Kentällä teimme viimeiset ostokset ja palasimme business-luokassa Vantaalle, josta ajoimme puoliyöksi mökille.Suomessa oli taas paljon viileämpää n 12 astetta yöilmassa, joka tuntui hyvältä Saksan 33 asteen helteen jälkeen.