Ruskaretki 5-11.9.2019
Lensimme aamukoneella Ivalon kentälle ja saimme allemme uuden Fabian. Cruiseri puuttui mutta muuten hyvä ajaa.
Kävimme syömässä Kultahipussa poromakkaraa ja tattikiusausta seisovasta pöydästä.
Nellimin mahtava tietyömaa oli lopuillaan ja nyt Vellivaaraa edeltävää suoraa kaivettiin ylös ja asennettiin suojakangasta. Vaarojen takainen osuus oli valmiimpaa ja helpompaa ajaa. Valtavia maamassoja on siirretty uuden tieuran alle kahden vuoden ajan, Tie maksanee 14 miljoonaa, joka on vuosikymmenien päästä pieni summa. Petsamon tie oli alkuaan 30-luvulla Lapin matkailun valtasuoni ja muita teitä ei pohjoisessa ollut. Saksalaiset ja Kekkonen saivat aikaan uusia teitä myöhemmin ja Petsamon tie jäi vanhempana entiselleen kun liikenne väheni alueluovutusten takia.
Mökillä tomutimme tekstiilit, pumppasimme saunalle vettä, laskimme siikaverkot ja saunoimme yöhön.
Verkot pääsivät tuulessa matalaan ja olivat aamulla tyhjät.
Lähdimme perjantaina kävelylle kiertämään Pahtajärveä, jonne ei ollut pitkää matkaa Kuolemajärven uuden metsäautotien päästä. Järven takaa lähti liikkeelle koppelo.
Pahtajärven takana on kyläläisten laavu, jonne tulee 10 km polku kylältä kurujen pohjia myöten.
Eksyin suunnasta ja kiersimme Pahtajärven vastapäivään. Järveltä lähti telkkä, mutten ampunut kun se olisi pitänyt noutaa uimalla. Rannassa alkoi rankkasade, jonka ajan istuimme ison aihkin alla.
Sateen loputtua löysimme polun jatkon ja sitä kautta laavun polttopuineen. Kuivailin märkää paitaa nuotiolla ja paistoimme makkaraa.
Kiipesimme pahtakallioiden yli ja oikaisimme järven pohjoispäästä takaisin kohti Kuolemajärveä. Välillä olleesta lampareesta lähti telkkä, mutten ampunut.
Illalla laskimme verkot ja saunoimme. Aamulla verkoissa oli kaksi siikaa, jotka paistoimme ulkona
pannulla.
Kävimme Ivalossa kaupassa ja ajelin Ukonjärvelle ruskaa kuvaamaan.
Yllä lisää Ukonjärveä.
Ajoimme vielä ennen Myössäjärveä vasemmalle lähtevää Rahajärven pohjoispuolen tietä kymmenkunta kilometriä.
Yllä Myössäjärveä
Lundenin Tuomo oli kehunut maisemia tosi karuiksi ja se piti paikkaansa. Valtavia rotkoja ja isoa kivilohkaretta pienien järvien välissä.
Palaillessa kuvailin järviä mm Myössäjärven eteläisintä lahtea.
Kävimme huoltamon seisovassa pöydässä syömässä.
Laskimme verkot ja aamulla niissä oli kaksi siikaa ja neljä isoa ahventa.
Tietä oli kaivettu päivän aikana sata metriä ylös ja ajettu tilalle metri sepeliä. Näkyi että paikallisilta yrittäjiltä syntyi tietä vauhdilla.
Sunnuntaina kävelimme Kuolemajärveltä Tupajärven kautta Sarmijärven Haapalahteen ja takaisin.
Aluksi rannassa oli iso kivierämaa ja muutenkin maasto täynnä auton kokoisia kivijärkäleitä.
Tupajärveltä lähti telkkäpoikue, mutten ampunut.
Söimme Sarmijärvellä eväitä ja joimme sen kirkasta vettä.
Kaitavaaran erikoiselle turhalle valtavalle kallioleikkaukselle löytyi selitys kun iso kallio on jauhettu sepeliksi ja ajettu tien pohjaksi. Tiestä puuttuu enää tasoittava pintakerros ja kaiteita isojen jyrkänteiden kohdille.
Maanantaina kävimme katselemassa Nellimin uusia satamajärjestelyjä. Toiséen satamaan oli tehty nuotiolaavu ja istuinpaikkoja kesäjuhlia ym varten.
Kävimme katsomassa Kessin siltaa Paatsjoen yli. Joki laskee tässä suurjärven vedet rajan yli Venäjälle.
Kävimme kävelyllä Inarin Pahtalahdessa, jonne kääntyy uusi sepelöity tie Kessintieltä.
Lahteen on rakennettu uusia huviloita tien ansiosta.
Palatessa kävimme kävelyllä Lakemijärvellä. Autiolla isolla järvellä on vain pari venettä.
Jatkoimme poroerotuksen ohi parikymmentä kilometriä pidemmälle erämaahan ja etsin uran, jota pääsimme kävellen oikaisemaan Kessijärvelle. Ura johti lähelle rantaa ja garminin avulla löysimme palatessa polunpään.
Kessissä maaruskakin oli jo pitkällä. Hieman pelotti auton takia kun kävely takaisin ihmisten ilmoille olisi vienyt ainakin kolme päivää. Tie oli kuitenkin kohtuullisessa kunnossa ja autossa kohtuullinen maavara.
Aikanaan Mondeolla ei tietä päässyt kuin pari kilometriä.
Palatessa kävimme syömässä Erähotellilla mm nyhtöporoa ja käristystä. 60 euroa oluiden kanssa.
Emme laskeneet verkkoja kun aioimme lähteä aamulla aikaisin. Pimeä ja uni tuli Nellimissä jo yhdeksältä ja viileässä mökissä nukkui hyvin. Kaminaa käytettiin päivittäin puolisen tuntia kun aamulla saattoi olla lämpöä vain kymmenkunta astetta. Muuten ulkona oli mukava 15 asteen kirkas syyssää.
Tiistaina lähdimme riekkojahtiin Muotkatuntureille. Kävimme syömässä Inarin Nesteen seisovasta pöydästä mm pannupihvejä pekonikermakastikkeessa, kananrintaa juustokastikkeessa ja kuutta majoneesisalaattia lohkoperunoille. Paikka tuli pian täyteen työmiehistä, joiden urakkaa emme saaneet selville, Rivakamman oloista kuin Hämeenlinnan baareissa, joissa työssäkäyviä on harvemmassa.
Lapin matkailun vaikutus näkyi joka paikassa, uusia hotelleja oli rakennettu ja turisteja valtatie täynnä.
Ajoimme Kaamasen ohi Karigasniemen tielle ja lupa-alueelle.
Hoikkajärven kohdalla oli pysäköity saksalainen auto ja lähdimme sen kohdalta Sierramajärvelle menevää polkua. Kuvailin järveä ja kiipesimme sen viereiselle vaaralle, mutta seuralainen tuskastui maastoon ja palailimme takaisin.
Kävimme kahvilla Muotkanruoktussa ja Hans Niittyvuopio oli edelleen hyvässä vedossa ja halasi kaikki sisääntulevat naiset. Tyttöset tilasivat seuraavaksi päiväksi saunan ja 27 käristystä eikä 84-vuotias pitänyt urakkaa minään vaikka hoiti keittiötä yksin. Joku tytöistä halusi vegaania ja Hans lupasi kasvisravinnoksi luokiteltavaa poroa kun se syö vain jäkälää.
Tytöt opiskelivat oppaiksi ja olivat aikataulusta päätellen menossa yöksi Lahtisen kämpälle Peltojoelle.
Ajelimme Kielajoen yli Kaamasmukkaan ja jätimme auton seuraavan sillan pieleen. Läheltä lähti mönkijäura ylös kohti Caksavarria. Polku oli täynnä kiviä ja eteneminen hidasta, mutta navakka tuuli auttoi vaikka puhalsi tunturin takaa.
Nousimme hitaasti paljakkaan. Matkalla tuli vastaan vanha riekonmetsästäjä kahden setterin kanssa. Kertoi nähneensä viikolla kolme riekkoparvea, muttei ollut osunut. Paremmin kuitenkin kuin edellisvuonna, jona ei edes nähnyt parvia.
Kävimme ensimmäisellä huipulla ja kun alkoi hämärtyä palailimme takaisin. Tunturia olisi kyllä jatkunut pitkälle Muotkan erämaan keskustaan saakka.
Palatessa kävimme kahvilla Kaamasen Kievarissa, jossa oli pari varttunutta pariskuntaa hitaalla kahvihetkellä. Isoja matkailuautoja ja pitkät selkoset takana.
350 kilometriä tuli mittariin kun palasimme Nellimin pikkumökille.
Keskiviikkona kuivailimme verkkoja ja käänsimme veneen odottamaan seuraavia kesiä. Kävimme pyörillä katsomassa Inarin satamaamme. Hienoja kelohuviloita oli paranneltu ja muutamalla oli asukkaista marjastamassa. Peltivene oli kumollaan jängällä huilailemassa jo useampaa vuotta koskemattomana.
Siivoilimme ja pakkasimme ja ajoimme illalla maalikylään.
Kävin kuvaamassa syksyistä leveää Ivalojokea kirkon kohdalta.
Kävimme syömässä seisovassa pöydässä ja tankattuamme ajoimme kentälle.
Seurasimme Radar24 näytöltä koneen saapumista Hammastunturin erämaan päältä Ivalojoen uomalle.
Jouduin amerikkalaisnaisen viereen, joka alkoi pahoinvoida kun kone tärisi Kittilän jälkeisellä osuudella rajusti.
Vantaalla satoi ja sade jatkuu edelleen.
|
