Wien 8-11.11

Kävimme Panun kanssa kun  hän halusi käydä Itävallassa.

Satoi sohjoa lähtiessä, mutta Wienissä oli kymmenkunta lämpöastetta.

Majoittauduttiin Hotelli Ambassadoriin, joka viidentähden hotelli oli ilmeisesti alennusmyynnissä viereisen katutyömaan takia.  Puukaapit ja kristallikruunu ja ylelliset aulatilat, muttei muuten mitenkään erikoisen tasokas.

S-juna lentoasemalta Wien Mitten asemalle maksoi kahdelta 4,60 euroa ja U-Bahn 3 Stephenplatzille saman. Palatessa sama matka maksoi 28 euroa kahdelta.

Hotelli alla.

Hotelli oli toisella pääkadulla Kärtner Strassella kolmensadan metrin päässä katedraalista.

Kävimme Mittellä ruokakaupassa ostamassa mm sämpylöitä ja vettä kun keskustassa ei ole elintarvikekauppoja.

Aamulla kävelimme Operan ohi Ringille ja ostin 24 tunnin liput liikennevälineisiin 18 euroa kahdelta.

Ajoimme Raatihuoneelle, jonka eteen rakennettiin joulumarkkina-aluetta. Kävelimme yliopistolle joka mainosti olevansa Euroopan suurin ja vanhin.

Kävimme Votiivikirkossa.

Kävelimme takaisin kiskoille ja ajoimme 1-linjalla päätepisteeseen Praterin puistoon.

Palasimme toisella takaisin oopperalle ja kävimme syömässä pihviravintolassa hampurilaiset.  17 euroa kappale.

Tutustuimme ylimalkaisesti viereiseen ostoskeskukseen ja aikamme sivukortteleita kierreltyämme hotellille lepäämään.

Ilta meni torkkuessa ja televisiota katsellen.

Sunnuntaina ajelimme taas ratikalla ja kävimme ykköslinjan lähes toisessa päätepisteessä.

Kaupunki on iso ja jatkuu kauas. Ajoimme Hofburgille ja tutustuimme kansallismuseoon.

Tässä ensin Grabenia

Päänäyttely kertoi Itävallan kehityksestä valokuvin lehtileikkein ja ääninauhojen avulla.

Arkeologinen osuus sisälsi Efesoksesta löydettyjä friisejä ja patsaan osia 1600 ekr.

Palatsi oli valtava ja erikseen kerrottiin sen parvekkeen historiasta viime vuosisadan vaiheissa.

Tahdottiin osoittaa ettei Hitlerin puhe sieltä ollut merkittävin tapaus vaan että tärkeämpiäkin oli.

Palatessa kävimme Mikaelin aukiolla juomassa glogiä.  Kiertelimme keskustan takana kunnes löysimme takaisin Grabenille. Kävimme syömässä Ostseen kalaravintolassa paneroitua kampelaa kermaperunoilla.

Kävimme Pietarinkirkossa, joka on kauneimpia-

Kävimme illalla uudelleen keskustassa ja syömässä paikallisessa ravintolassa.

Poikkesimme Tapanin kirkossakin

Tässä kattoa.

Kävimme metrolla kaupassa kun keskustassa ruokauppoja ei ole. Keskustassa on tarkoitus ostaa kaikki tarvittava hotelleista ja shoppailla vain vaate - ja jalokiviliikkeissä.

Nukuin pitkään kun edessä oli yömatka.  Jätimme laukut hotellille ja kävimme tutustumassa taidenäyttelyihin Aleksandran museotilassa.

Tässä näkymä museon terassilta.

Lichensteinilainen lakimies Herbert Batliner oli jättänyt suuren impressioistisen taidekokoelmansa valtiolle kuoltuaan  8.7.2019.

Picasson, Monetin ja Renoirin tauluja sekä monia aikalaisteoksia. Ei mitään mestaritöitä, mutta iso kokoelma.

Kävelimme vielä Elisabethin eli Sissin museolle, joka sisälsi keisarinnan hoviastiastoa.

Kallihkot pääsyliput hovin serviisin katselusta.

Vietimme aikaa ostoskatu Grabenilla ja kävin syömässä Nordseen ravintolassa äyriäisiä 70 euroa kilo.

Kansaa oli kadut aina mustanaan. Yllä Grabenin keskustaa.

M

Vielä keskustasta

Tässä Tapanin kirkko auringonlaskussa,'

J

Vielä naapurikorttelia.

Palailimme hotellille ja haimme laukut talletuksesta.

U3:lla Landbergisin asemalle. Siellä ei ollut opasteita ja jouduimme hallin itäpäästä pikkukadulle. Onneksi paikallinen kulkija neuvoi mistä itse asemalle pääsi.

Wienissä ei myöskään ole maanalaisen ratakarttoja tulohallissa tai käytävillä kuten muualla vaan ainoastaan junan sisäseinässä. Karttoja ei myöskään saanut paperisena mistään. Vain Tukholmassa on yhtä tyhmä systeemi.

Löysimme toisesta päästä U-hallia S-junien asemalle mutta opasteita lentoasemalle ratahallissa ei ollut vaan ainostaan pääteasemien nimet-

Vain paikallinen tietää minkä nimisen pääteaseman radan varressa lentoasema on.  Ratojen varsilla olleilta paikallisilta kyselemällä oikea rata selvisi. Junassa sisällä oli näyttötaulu, johon lentoasema tuli kun oli kuljettu muutama kilometri.

Junapysäkiltä noustaan luiskaa kakkosterminaaliin, joka on kauppoja täynään.

Finnair käyttää kuitenkin ykkösterminaalia. Nettilipun terminaali 2 tarkoittaakin Vantaan terminaalia.

Lentoasemalla ei ollut  vieläkään järkeviä opasteita ja kulkua kakkoshallista ulos ja ykkösterminaalin autotalliluiskaan ei kysymättä löydä. Se on lähtöselvitystiskihallin tulosuunnasta vastakkaisessa päässä.

Eli mennään ulos päädystä ja kierretään vasemmalla olevaan ajoluiskan näköiseen luiskaan joka menee varastorakennuksen näköiseen betonirakennukseen.

Luiskasta mennään alhaalta suoraan vaikka vasemmalle on opasteen mukaan ihan samankirjaimiset portit. Joku suomalainen tiési. Käytävän jälkeen on tulohalli, jonka päässä on kyltti Terminaali 3 gates BCDE. Se tarkoittaa että siitä mennään sekä terminaaliin 3 että terminaalin 1 porteille BCDE, Kysymällä selvisi.

Joudutaan alas kauppaviidakkoon jonka sivukulmasta pääsee turvatarkastukseen ja sieltä taas verovapaaseen myyntiin. Kauppaviidakon jälkeen mennään kohti portteja ja tulee taas uusi verovapaa myymälä. Lippuautomaattí antoi väärän portin, mutta netti oikean ja meni aikaa kun arvaili kumpaan pitäisi mennä.

Käytävässä oli onneksi buffet, josta sai ruokaa edullisemmin.

Kone lähti ajallaan ja olimme kylmässä Vantaalla ennen puoltayötä-