Lontoo 2007

Talvituristina Brittiläisen Imperiumin keskuksessa

Lähdimme Panun kanssa Lontooseen kun Ryanair lupasi lentää sentillä sinne ja takaisin. Veroineen lennoista joutui maksamaan kahdelta mieheltä yhteensä 60 euroa.

Lähdimme lauantai-aamuna 20.1.2007 aamuyhdeksältä ja olimme Stanstedin kentällä yhden kieppeissä iltapäivällä.

Euroopassa oli riehunut juuri edellispäivänä suurmyrsky ja Stansted Express- juna oli korjauksessa. Yhtiö myi kuitenkin liput 17 punnalla bussiin joka vei meidät Liverpool Streetin asemalle. Tosin kun junayhteys ei toiminut oli busseille ainakin viidensadan ihmisen jono ja viimassa jonotus kesti ainakin tunnin.

Paljon oli italialaisia rynnimässä samaan bussiin. Englannissa ei ollut talvesta tietoakaan ja syysviljojen oraat olivat jo pitkällä. Todennäköisesti ensimmäinen sato korjattaneen jo ennen Suomen lumien lähtöä.

Liverpool Streetin asemalla ostimme kolmen päivän metroliput 18 punnalla ja siirryimme maanalaiseen. Opimme taas uutta kun menimme keltaiselle Cirklen raiteelle ja hyppäsimme paikallaolleeseen junaan. Se vei meitä tasaisesti asema asemalta kohti Bayswateria kunnes alkoi tulla outoja asemia. Lopulta piti kysyä vieressäolleelta missä oikein olemme.

Olimme vahingossa menneet harmaaseen eli Hammersmithin junaan kun ei lähtiessä nähnyt junan edessä olevaa valotaulua. Muuten linjojen junat erottaa vain käsitankojen väreistä.

Hyppäsimme jossain Itä-Lontoossa pois ja kiersimme toiselle puolelle ja palasimme jonnekin väliasemalle jossa oikeaa linjaa ei ollut merkitty kovinkaan selvästi. Arvaamalla ja kysymällä osuimme taas oikeaan ja ajoimme Bayswaterille Cirklellä.

Kun kello oli jo viisi eli Suomessa seitsemän oli matkaan mennyt kuitenkin liki 10 tuntia (josta lennon osuus vain kolme.)

Söimme eväitä ja katselimme televisiota viitsimättä lähteä enää seikkailemaan väsyneinä yöelämään.

Apollo hotelli on satavuotias ja kova tuuli painoi ikkunaraoista sisään viidennessä kerroksessa. Englannissa lämpöpatteria ei laiteta ikkunan alle kuten Suomessa vaan sänky.

Aamulla kävimme aamupalalla. Croisantteja, toastia ja marmeladia sekä vähän kahvia. Huoneessa oli onneksi kahvinkeitin tarvikkeineen.

Ilmeni että Apollo oli Aurinkomatkojen hotelli kun löysin tiskiltä sen hotellikirjan. Suomalaisia ei kuitenkaan näkynyt.

Ostin 3,5 punnalla päiväbussilipun ja lähdimme kaksikerroksisella Westministerin halki Southwarkiin Brittiläiseen Sotamuseoon.  Imperial War Museumiin.

Vaikuttavimmat olivat pihalla olevat kaksi 15 " laivatykkiä.

Osastoja oli paljon ja katselimme mm koosteen Normandian maihinnoususta ja  M16 organisaation kehityksestä Keisari Vilhelmin joukkoihin kohdistuneesta vakoilusta nykyaikaiseksi  M5 vakoiluorganisaatioksi.

Museossa oli hävittäjäkoneita, sukellusvenesimulaattoreita, tankkeja, haupitseja sekä paljon käsiaseita.

Karmivin oli ensimmäisen Hiroshiman atomipommin sisarkappale.

Aulassa oli Hitlerin sodan lopussa kehittämä valtava raketti joka liikkui liki 1000 m/s ja jota ei silloisin välinein pystytty mitenkään aavistamaan tai torjumaan.

Saksalaiset ampuivat niitä 100 kappaletta pääasiassa Antwerppenin satamaan.

Erikseen oli iso huoneisto joka esitteli sodanaikaista elämää. Silloista kalustusta ýms.

Oma osastonsa käsitteli sotaa lasten ja oma osastonsa  sodan eläinten kannalta.

Holocaust-näyttelyn jätimme suosiolla väliin. Samoin jalat loppuivat jo ennen I-maailmansodan näyttelyä. Uuden kävelymittarin mukaan kuljimme Lontoossa yli 31.000 askelta.

Ei ole tullut koskaan ajateltua kuinka sotaisaa kansaa britit ovat olleet imperiumia luodessaan. Viime vuosisadan alussa ei aurinko koskaan laskenut imperiumin yltä. Toisaalta vuoden 1944 jälkeenkin on ollut vain yksi vuosi jolloin brittisotilas ei ole kuollut konfliktissa jossain päin maailmaa.

Sodat esiteltiin jokainen aseistuksineen;. Intian ja Indonesian itsenäistyminen. Indokiinan sota, Korean sota, Suezin kriisi, Falklandin sota lentotukialuksineen, Irakin sota Gulf War hotellin parvekkeelta kuvattuine pommituksineen, , Saddam Hussein silittämässä merkitsevästi ihmiskilveksi ottamansa pikkupojan päätä, Kyproksen itsenäistymiskonflikti, Palestiinan kriisi ennen 1948, Pohjois-Irlanti, Vietnam, Afganistan, Sudan jne

Kävelimme Southwarkissa tovin ja ajoimme bussilla St Paulin katedraalille, joka on mailman toiseksi suurin kirkko. Alullepantu vuonna 604. Nykyinen Sir Christopher Wrenin suunnittelema rakennus on viides kirkko paikalla ja vuodelta 1675. Charlesin ja Dianan vihittiin 1981 täällä. Lordi Nelsonin ja Wellingtonin hautapaikka. 

Sieltä ajoimme Cityyn ja kävimme syömässä Liverpool Streetillä.

Iltapäivän vietimme tutustumalla Tower Bridgeen. Kiertokävely maksoi 7 puntaa ja sillä pääsi hissillä sillan päällä kulkevalle kävelytasanteelle ja toisella hissillä toisessa päässä alas konehuoneisiin.

Silta toimi aikanaan höyrykoneella, joka antoi liikettä  isoihin painoihin, jotka taas painevedellä nostivat satatonniset sillanpuolikkat ilmaan laivojen kulkea.

Saksalaiset eivät pommittaneet siltaa kun se oli lentäjille hyvä maamerkki.

Kävimme hotellilla hakemassa kameraan uuden akun ja ajoimme illalla Picadilly Cirkukselle etsimään kunnon pelihelvettiä. Matkalla pysähdyimme kuvaamaan Westminister Abbeyta ja parlamenttitaloa.
 

Kansaa oli kadut mustanaan ja liikenne vilisi. Alla maailman ensimmäiset valomainokset.
 

Pitkän etsiskelyn jälkeen löysimme oikean paikan, entisen Sega-Worldin satoine peleineen ja laitteineen. Terroristien ampumiseen meni parisenkymmentä puntaa ennenkuin kaikki oli tuhottu, vaikka 86 kenttää jäi vielä läpikäymättä.
 

Voitot tallennettiin magneettikortille myöhemmin käytettäviksi.

Kävimme yöllä Leichester Squarella, jossa kansaa oli terasseilla sunnuntai-iltaa istumassa.

Ajelimme yöllä Centralin metrolla hotellille ja otimme lähikaupasta mukaan annoksen Tandoorikanaa.

Alla Queensway ostoskatu Bayswaterissa.
 

Aamiaisen jälkeen pakkasimme ja ajoimme bussilla Oxford Streetille jonka kävelimme liki päästä päähän. Ostoskadulla on satoja liikkeitä ja tuhosimme yhdessä levyliikkeessä kuusikymppiä musiikkitarjontaan ja peleihin. Levybisnes on Lontoossa suurinta ja levykaupat isompia kuin suomalaiset tavaratalot.

Kävelimme Brittish Museumiin, jossa tutustuimme kreikkalaiseen, assyyrialaiseen, kiinalaiseen, tiibetiläiseen, egyptiläiseen ja japanilaiseen osastoon. 

Yllä Ramses II.Thebasta.   Alla kiinlaisen osaston istuva Buddha, joka muistuttaa vanhempaa

virkamiestä..

Joimme kahvit aulassa ja kävelimme keskustaan jossa hyppäsimme bussiin ja ajoimme keskustan lävitse Itä-Lontooseen.

Palasimme toisella bussilla Liverpool Streetille ja kävimme syömässä.

Sitten piti käydä vielä katsomassa Tate Modernia, mutta eksyttyämme perusteellisesti maanalaisessa  seikkaillessa kului palailuun niin paljon aikaa että palasimme pääasemalle ja ostimme liput Stanstediin  (25 puntaa) . Ostimme yhden pelilehden, The Timesin ja Newsweekin matkalukemistoksi.
 

Junassa nautimme virvokkeita ja suolapähkinöitä katsellen ohi lipuvaa maaseutua.

Matkalla kului yli parisensataa puntaa hampurilaisiin, levyihin ja kulkemisiin.

Stanstedissa oli valtavat turvatarkastukset. Tampereen lennot lähtivät selvitystiskiltä 148. Jono läpivalaisuun oli 100 metrinen ja sen jälkeen läpivalaistiin erikseen jalkineet.

Vaikka lähdimme kentälle kaksi tuntia etuajassa, ei paljoa ylimääräistä aikaa jäänyt kun jonot olivat pitkiä. Kuten aina nykymatkustamisessa.

Kone oli taas liki täynnä. Lähtöporttia vaihdettiin kesken kaiken ilman että kuulimme siitä muuten kuin sattumalta törmättyämme suomalaisjonoon hieman kauempana.

Tampereella olivat meitä vastassa tylyt suomalaisvirkailijat ja huomasi olevansa Suomessa. Pakkasta oli 20 astetta ja arktinen todellisuus eli auto läpijäässä.

Suomi on kamalan kylmä maa.