Hetta-PallasTimon ja Tuomon kanssa 25.6-2.7 2007 Ounas-Pallas-vaelluksella (51 km)
Timo hankki liput Blue1:lle (143 €) ja lähdin aamulla 25.6 kahden aikaan yöllä Nummelle Lundellin Tuomolle, jossa Timo ja Tuomo jo odottivatkin. Ajelimme Timon autolla Seutulaan ja saimme jo ennen neljää kuulla että lento oli peruutettu henkilökunnan sairastumisen vuoksi. Ruotsalaisilla työmoraali ei ole enää suomalaisten tasolla. Seuraava lento lähti vasta kahdeksalta ja odottelimme neljä tuntia SAS:n tarjoaman seitsemän euron kahvilalipun voimalla. Eskelisen bussi lähti Rovaniemeltä vasta puoliltapäivin, joten ehdimme hyvin käydä linja-autoaseman vieressä ruokabaarissa syömässä.
Tuomolla oli rinkassa mm perunoita, silliä ja neljä pulloa konjakkia. Eskelisen bussi ajoi nelisen tuntia Palojoensuuhun, jossa kuski ja me jatkoimme toisella autolla Hettaan ja toinen kuski vei tämän auton Tromssaan. Välillä pysähdyttiin Lohinivassa. Kittilässä, Levillä, Jerishotellilla, Muonion Alkossa jne. Hetassa kävelimme rinnettä ylös Hetan Majataloon ja majoittauduimme kolmen hengen huoneeseen. Tilaa oli.
Kävimme kävellen tutustumassa luontokeskukseeen ja saimme varaustupien avaimet. Kävimme Hetan Aitassa, josta saimme Mustavaaran metsäautotien puomin avaimen ( 8 euroa) ja tilasimme Niemelän taksin viemään meidät aamulla erämaahan. Kävimme syömässä Hotelli Hetassa Ricotta tryffelipastaa, broileria sekä kermassa haudutettua leipäjuustoa valkosuklaajäädykkeellä Jacobs Creek Cardonneyn ja kahvin kera.
Illallinen 76 € oli pitkä ja herkullinen. Kävimme illalla majatalon saunassa ja nautimme iltamyssynä skottiviskiä ja jääkäriteetä. Uni tuli yöllä nopeasti kun edellisyönä ei juuri ollut nukuttu. Herätyshän oli ollut aamulla jo puoli kahdelta. Aamiaisella katse kiintyi majatalon liuskekivitakkaan, jossa liuskeet olivat poikkeuksellisesti pystyssä.
Taksimersu toi meidät Mustavaaran metsäautotietä Ounasjärven ympäri Pyhäkeron juurelle ja kävelimme puolisen tuntia Pyhäkeron autiotuvalle. Tuvalla oli punapukuinen hieman vanhempi nainen joka sanoi saaneensa jo tässä vaiheessa tarpeekseen kun tunturi oli sumun peitossa ja hän ei uskaltanut lähteä yksin kauemmas. Kyseli linja-autovuoroja Hetasta etelään. Nousu Pyhäkerolle oli pitkä, mutta maisemat ylhäältä olivat avarat mm Hetan suuntaan. Keskellä rinnettä on Pyhäjärvi, jonka lähellä palaneen matkailumajan jäännökset. Alla kuva rinteestä Hetan suuntaan ja seuraava on ylempää.
Kirkonkylä on tässä keskellä kuvassa Ounasjärven takana.
Ylhäällä tuuli ja laitoin päälle taukotakin, jolla tarkenikin hyvin kulkea pitkää laskua alas Sioskuruun.
Tavoite lienee Pallas kuvan oikeassa yläkulmassa.
Tässä maisemaa Pyhäkerolta etelään. Sioskurun autiotuvalla keitimme lounasta, mutta emme jääneet yöksi kun olimme edellä aikataulusta ja varaus oli vasta Hannunkurun tupaan. Alla Sioskurun uusittu tupa.
Sioskurun halkoliiteri
Seuraavassa Sioskurua hieman ylempää.
Sioskurun takana kuljettiin Siosvaaran kylkeä Tappurin erotuspaikan ohi. Tappurin autiotupa on keskellä alakuvaa, muttei oikein erotu.
Ennen Hannunkurua on Pahakurun autiotupa, jossa taisimme juoda kahvit. Viitan mukaan Pallakselle on vielä 29 km eli pari päivää jyrkkää nousua ja laskua. Pallastunturit näkyvät.
Hannunkurussa oli aivan uusi autiotupa ja saunakin oli rakennettu uudempi.
Vanha oli paremmalla paikalla toisen lammen kohdalla rannassa, mutta suljettu. Kävimme saunassa kuopiolaiseten poikien kanssa, jotka olivat raahanneet saunalle asti patterin Karhua ja pullon Saunalahtea. Tosin meilläkin oli Tuomon repussa riittävästi konjakkia. Vesi lammessa oli kylmää ja pitkään emme uineet. Varaustuvassa oli jopa peitteet patjojen lisäksi ja kaikki kalusteet juuri rakennusmiesten jäljiltä. Viressä nukkui espoolainen pariskunta, joista vaimo oli ensimmäisellä ja viimeisellä vaelluksellaan. Seuraavana aamuna nukuimme pitkään, jotta espoolaiset pääsivät edellemme ja keittelimme rauhassa aamiaista. Tuvalta alkoi pian nousu Suastunturiin, joskin nousu oli jo tuttua. Reittihän kulkee liki kaikkien tunturiketjun huippujen ja kurujen kautta,
Suastunturia.
Suastunturin ja Lumikeron välillä on Suaskuru. Lumikeron näkeminenkin alhaalta vie jo voimia.
Lumikeron jälkeen laskeudutaan Lumikuruun ja noustaan taas Vuontiskerolle, josta näkyy Vuontisjärvi.
Vuontiskeron jälkeen on vielä yksi nousu jossa on paliskuntien raja.
Pallaksen tunturit alkavat näkyä edessä.
Seuraavan nousun jälkeen alkaa lasku Montellin majalle tunturien välissä.
Kävimme majassa lepuuttamassa jalkoja hetken. Majaan mahtuu kolme nukkumaan. Montell oli ylimetsänhoitajana täällä eläkkeellejäämiseensä 1930 saakka, mutta keskittyi leimausten sijasta pääasiassa hyönteisten keräilyyn. Vietyään tuhatlukuisen kokoelman etelään mukanaan hän pääsi hyönteisopin intendentiksi Åbo Akademiin. (arvio peräisin forsmestari A.E. Järvisen muistelmista)
Majassa on ritsit kolmelle yöpyjälle. Montellin majan jälkeen noustaan Pikkuvaaran yli Nammalkuruun.
Nammalkurussa paistoi yöttömän yön aurinko pitkään ja istuimme nuotiolla konjakkia maistellen. Aiemmin paikalla ollut kotakahvila oli suljettu.
Edelliset kahvilanpitäjät ajoivat munkkitaikinan 15 km päästä Kerässiepistä mönkijällä ja kyseessä lienee ollut enemmänkin elämäntapa oleilla tunturissa. Varaustupa oli myös uudenveroinen ja meidän kanssamme yöpyi vain em. espoolaispari.
Aamulla oli pilvisempää ja sateli välillä. Espoolaiset lähtivät sateeseen ja me odottelimme kunnes se taukosi ja nousimme Jäkäläkeron rinnettä ylös tunturiin.
Sen jälkeen noustiin vielä yhden vaaran yli Rihmakurunvaaran kodalle, jossa pidimme taas taukoa.
Viimein nousimme varsinaiselle Pallakselle. Nousu jatkui useita kilometrejä ja kastuimme kun ylhäällä alkoi sataa jonkin verran. Sadeviitta kasteli paidan sisältään ja vaihdoin sen kertakäyttösadetakkiin ja otin märät sadelahkeet pois kun sade taukosi. Ylhäällä tuuli tuo veden vaakasuoraan kuin paloletkulla.
Sade alkoi uudelleen ja lopulta olin likomärkä. Ylhäällä Taivaskeron vieressä tuuli ankarasti ja minulle tuli kiire kun viima ja sade pyrkivät tuomaan vilun luihin ja ytimiin jollei liikkunut ripeästi. Tuomolle alastulo oli hankalampaa kun lasku ottaa polviin nousua enemmän. Lopulta olimme kuitenkin Pallas-hotellilla märkinä, mutta märkinä.
Vaihdoin hotellilla kuivempaa ylle ja menimme syömään lohikeittoa ja saaristolaisleipää. Jälkiruokana lapinleipäjuustoa kahvin kera. (28,40) Puhuimme tarjoilijan kanssa ilmoista ja maisemista ja tyttö sanoi jotenkin arvoituksellisesti että jos jää tänne kuten hän, saa nauttia kauniista maisemista joka päivä. Lähdimme kuitenkin Leskisen Transitilla Muonioon ostamaan lisää muonaa. Auto odotti meitä hotellin pihalla avaimet virtalukossa. Muonion jälkeen ajelimme Leskisten mökille Olostunturin rinteeseen ja laitoimme saunan lämpiämään.
Kelomökki on huikealla paikalla tunturin kupeessa ja näköala Ounas- ja Pallastuntureille varmasti Suomen upeimpia.
Ensimmäisenä yönä oli ongelmia hyttysistä, joita tuntui riittävän vaikka kuinka läiskittiin. Timo pakeni saunan parvelle ja minä saunan sohvalle hyttystakki päässä. Lauantaina kävimme ajelemassa. Kävimme 15 km Ruotsin puolella Muonionperässä tyhjentämässä rakkomme sekä Torassiepissä ja Raattamassa. Tie oli Ruotsissa huonompaa. Kävimme Muonion kirkkomaalla tutustumassa sankarihautoihin. Paljon oli Muonion miehiä kaatunut kummassakin sodassa.
Raattamassa kävimme kyläkaupassa ja ajelimme Ounasjokivartta kulkevaa tietä kymmenkunta kilometriä jokea katseella etsien. Kävimme kahvilla Raattaman takana Lomakyrossä Kyrön kylässä Vuontisjärven rannalla, jonne laitettiin juuri saostuskaivojen tilalle saostuskenttää Eu-määräyksien vuoksi. Tuntui järjettömältä touhulta kun ympärillä oli asumatonta erämaata päiväkaupalla kulkea. Emäntä kertoi että EU- byrokraatit vaativat aina jotain lappua ja eivät ymmärrä että tällaisen yrittäjän käynti esim. tilitoimistossa tai postissa vie matkojen takia koko päivän. Raattama kuuluu Kittilään, vaikka Pallastunturi on Muoniota. Kun ostimme Muoniosta sähköisen hyttystappolaitteen ja sumutetta oli seuraavana yönä paljon parempi nukkua. Kävimme syömässä Muoniossa palestiinalaisten pitämässä pizzeriassa ja ajelimme Äkäslompolon tietä parikymmentä kilometriä etelään. Turistiajelu ei tunnu niin mukavaltra kuin vaellus tunturissa.
Illalla taas saunoimme ja grillasimme makkaraa. Sunnuntai-aamuna nousimme seitsemältä, siivosimme ja ajoimme Transitin parkkiin Muonion Essolle ja nousimme Golden Linen bussiin ja ajoimme Rovaniemelle.´ Matkalla luin Sven Lokan kirjan " Kun muuttolintu ei palaa", joka kertoo Kuolan suomalaisten elämästä neuvostovallan aikana. Kävimme Koti Pizza-paikassa syömässä ja ajoimme taksilla hyvissä ajoin lentoasemalle, kuullaksemme että ruotsalaisyhtiö oli taas ainakin tunnin myöhässä. Aika ei lentoasemalla oikein tahtonut kulua kun edes televisiota ei ollut. Räikkönen ajoi voitosta Magny Coursilla ja kuulimme tulokset vain kännykällä. Ivalon asema on paljon viihtyisämpi kuin Rovaniemen peltihalli. Lopulta pääsimme koneeseen ja ajoimme yöllä Vantaalta Nummen kautta Kiskoon, josta ajoin Viragolla rinkka sissybarissa kiinni mökille Letkulle.
Välillä oli tulla kylmä kun ei ollut tällaiseen kyytiin oikeita tarpeeksi lämpimiä housuja. Monivaiheinen retki.
|
Kertomuksia itselle muistoksi