Saariselkä 1999

  

ERÄMAAN KUTSU-

kertomus Villistä Pohjolasta.

 

Lähdimme maanantaina 16.8.99 Saariselälle. Orituvalla tankattiin ja Sodankylässä, Saariselällä ja Kajaanissa. Bensa maksaa Sodankylässä ja Forssassa 5.97 mk/l; muualla se on kalliimpaa , kalleinta Helsingissä 6.40 mk/l.

Mitenkä lapinmatkalla tämän opin?. Lue etiäpäin...

Matkalla käytiin useammissa halpavaatekaupoissa. Ainakin Jämsässä ja Keminmaalla oli halpoja kauppoja ja auto tuli täyteen sekalaista vaatetavaraa, rinkkoja jätesäkkejä airoja ja tyhjiä pulloja..

Jyväskylässä kului kaupoissa kolmisen tuntia. Kärsämäellä vain puolisen...

Yövyttiin taas Oulun Välkkilässä, joka on terveydenhoitoalan opiskelija-asuntola ja kesähotellina. Aamusauna -uinti ja aamiainen lisäsivät hintaa, muuten olisi yöpynyt 200 mk/solu. Alakertaan oli tanssiravintolan tilalle tehty upea kuntosali ja saunat uima-altaineen. Paikat vilisivät itseään trimmaavia nuoria sairaanhoitajattaren alkuja.

Keskustasta löytyi irlantilainen Pubi, jossa useita irlantilaisia oluita. Kermanpehmeitä hanaoluita. Melkein parempia kuin Ison Piipun Puupposen voutiolut.

Matkalla käytiin Karhion kalasatamassa ihastelemassa perämerta aamuauringon kylpiessä tyynellä merellä.

 Kävimme Kemissä kaupungintalon kattoterassilla jonne oli tehty näköalakahvila. Varmasti korkein kaupungintalo Suomessa ilman katolle alun perin suunniteltua 60 -metristä Stalin-patsastakin.Aikakautensa luomus, mutta näköala kymmeniä kilometrejä oli melkoinen.

Kemistä sitten auringonpaisteessa Rovaniemelle, jossa alkoi sade. Yhtenäinen pilvialue peitti Pohjois-Lappia.Rovaniemelle on rakennettu uusi Sampokeskus, joka muistuttaa etelän kauppakeskuksia.

Ei aitoa Lappia..Joulupukinkeskus Ounasvaaralla muistutti ainoastaan jättisuurta matkailupyydystä.Kemi- ja Ounasjoet olivat kuitenkin samat kuin ennen. Sodankylässä etsittiin louevaatetta, mutta saatavana olisi ollut vasta seuraavalle päivälle tuhannen markan Pena-laavua, joka ei ole sinnepäinkään.Vaimo teki hyviä ostoksia alennusmyyntipaikoista.

Ehdittiin juuri sulkemisajan jälkeen klo 18.00 Tankavaaraan Koilliskairan eräkeskukseen, josta saatiin kämpän avaimet. Tehtiin reitti-ilmoitus ja luvattiin tulla kahden päivän kuluttua takaisin. Alkavat etsinnät vasta jos menee vuorokausi yli.Sitten majoittauduttiin Saariselän Riekkolinnaan, joka saatiin halvemman majoituksen hinnalla.

Rakennus on linnamainen ja Saariselän tasokkain. Hotelli on sama jossa ensi viikolla järjestetään EU-ministerineuvoston ulkoministerien huippukokous. Osanottajia tulee 1500. Mutta sanoivat ettei ole vaikeutta kun Saariselällä on yhteensä  yli 6.000 vuodepaikkaa.

Sauna ei ollut kuitenkaan Välkkilän veroinen ja uima-allas puuttui kokonaan.Hotellissa oli lähinnä italialaisia ja iltaelämää ei ollut.Yöllä satoi ja vihmoi kylmää viimaa. Samoin aamulla. Kävimme Kaunispään huipulla autolla katsomassa säätä ja siellä myrskysi vinhasti. Koiranilma. Vaimo kuitenkin urhoollisesti ilmoitti tunturiin lähdettävän.

Saariselän erämaaosaan pääsee kun ajaa metsäautotietä 37 km Lintu-Antin ohi kairaan.

Heikkokuntoinen tie loppuu Aittajärvelle, jossa on parkkipaikka.

Ongelmana on heti alussa Saariselän toisen valtavirran, Suomujoen ylitys.

Tänä kesänä virta on voimakas ja se on yleensä jouduttu ylittämään ilman housuja kahlaten leveimmästä kohtaa.

Kesän sateiden vuoksi vesi oli poikkeuksellisen korkealla.

Kahlatessa on kuitenkin pidettävä jalassa kenkiä ettei jalkoihin tule pahoja haavoja kun jääkylmä vesi vie tunnon jaloista ja kiviä ei aisti lainkaan.

Olin tämän vuoksi varannut mukaan ison kumiveneen, jonka täytön aloitimme Erkin ostamalla kompuralla jo automatkalla.

Kannoimme sen joen rantaan, soudimme järven kohdalta yli ja piilotimme suonnotkoon odottamaan paluuta.

 

 Sitten alkoi pitkä vaellus kohti erämaaosan sydäntä. Suomun takana on erillinen parikilometrinen Snellmanin kotajärvi, jonka takana taas on hirsikammin jäänteet. Lapun mukaan Lönnroth ja Castren ovat viettäneet ko kammissa joulun 1864. -Todella syrjäinen joulunviettopaikka, mutta ilmeisen rauhallinen.  Lapussa ei mainittu että heillä oli mukanaan melkoinen seurue ja että maantiekuru oli silloin ainoa kulkuväylä eli Keino Inarin pohjoisosiin,

 

 Kännykkä oli meillä lakannut kuulumasta jo 30 km aiemmin.

 Suomulta johtaa polku kohti Luirojärveä pitkin Kaarnepään ja Sotavaaran välistä kurua. Polku on hankala kulkea kun joka askelmaa pitää katsoa kivien ja juurien takia. Kun lähdimme n klo 13.30 olimme Sarviojan kämpällä n. 21.30.

Matkalla piti jatkuvasti pysähdellä kun rinkat olivat painavat tällä kunnolla. Turhia tavaroita oli paljon. n 20 kg.

Ennen Sarviojan kämppää on Sudenpesä-niminen varsin idyllinen varauskammi. Sen voi varata vain isommalle porukalle.

Sen kohdalla olimme jo tosi väsyneitä kun matkaa oli taivallettu n, 15 km raskaiden rinkkojen kanssa.

Alkoi sadella ja kylmyys tuntui luissa. Lämpötila oli 3-5 astetta, mutta kävelemään lähdettyä tuli heti hiki.

Sarviojan kämpälle oli vielä kilometri, joka tuntuu tällöin pitkältä.

Sarviojalla oli varaustuvassa samanikäinen pariskunta ja  autiotuvan puolella kymmenkunta miestä, kaikki kokeneita vaeltajia. Me olimme niin poikki ettei hetkeen jaksanut kuin istua kamiinan lämmössä.

 

 

Jotain keittelin syötäväksi, -en tiedä mitä, kun kämpässä oli kynttilänvalossa niin pimeää. Muutenkin tavaroiden etsiminen rinkoista oli takkuista kun vakiopaikka ei ollut vielä muistissa. Nuoripari vietti 40-vuotispäivää ja vitsaili vaimonvaihdosta pimeyden vuoksi.

Yöllä oli kuuma kun nukuimme yläritsillä vaikka räppänä oli auki.


 

Aamulla toista kautta kämpälle kiertäneet lähtivät kukin sateeseen jatkamaan matkaansa ja me tutkimme kuntoamme.  Vaimon jalat olivat yöllä krampanneet polvista niin ettei pitkää matkailua kannattanut ajatella pahemman välttämiseksi.Varpaissani oli melkoiset rakot.

Sarviojan takana nousevat tunturit olivat sen verran sateisen sumun peitossa, ettei ylemmäs tunturiin nouseminen ollut maisemien kannalta mielekästä. Tunturissa pilven sisällä kävellessä ei näe kuin muutaman metrin eteensä.


 

Seuraavalle kämpälle oli n 16-20 km matkaa koko ajan pilven sisällä.

Päätimme palailla takaisinpäin kun alempana näkyvyys oli siedettävä ja sade ei pahemmin haitannut.

Kun pääsimme Kaarnepään rinteen korkeimmalle kohdalle sade taukosi ja pääsimme lopun matkaa kastumatta..

Kaarnepäällä maisemat olivat vaivan arvoiset ja maaruska oli jo alkanut.  Alaspäin kulku oli suorastaan mukavaa halki matalan tunturikoivikon.  Välillä yksinäinen poro kävi tekemässä tuttavuutta. Muuten oli niin hiljaista ettei kuulunut kuin tunturipurojen kohina ja tuulen ääni. Lähin autotie oli 50 km päässä.

Teimme matkalla tervastulet ja kahvistelimme viimeiset porokahvit.

Samalla meni mustana myös kaikki makkarat. Vettä ei tunturiin kannettu ja vähän väliä tunturin kupeesta löytyi lähteitä juotavaksi.Raahasin koko matkan Trangiaa, vaikkei sitä tarvittu kertaakaan.

Melkoisen väsyneinä palasimme taas Aittajärvelle n 9 tunnin kävelyn jälkeen. Maasto ja kantamukset tekevät etenemisestä melko hidasta. n 2 km/h.

Pakkasimme veneen muovikassiin ja ajoimme yöllä n klo 21.30 Saariselälle, jossa suoraan Kylpylähotellin pihaan. Tähän aikaan saunaosastolle ei enää päässyt, mutta suihkulla hierominenkin auttoi kipeisiin pohkeisiin. Aamulla aamu-uinnille, aamupalalle ja eteenpäin.

Kylpylässä on paremmat porealtaat kuin Vesihelmessä.

Kävimme vielä kahvilla Kaunispäällä ja sitten Tankavaaralle, jonne palautimme avaimen.

Tutustuin keskuksen näyttelyyn, jossa oli kuvakertomuksia UKK-puiston historiasta.

Samalla näki paikat joihin ei päässyt henk.kohtaisesti.

Vuotsossa aurinko alkoi taas paistaa jatkuvasti.

Vajukosken altaalla kävimme syömässä savusiikaa. Sodankylän torilta vaimo osti 15 kg mustikkaa, jota Lapissa oli tullut normaalisti. Kympin kilo.

Rovaniemeltä ajoimme Ranualle, jossa käytiin kaupassa. Valtava jono.

Pudasjärven kautta Puolangalle ja etelään. Yövyimme  taas Paljakan kansallispuistossa Loma-asunnot-nimisessä paikassa, jonne omistajan kutsuimme kännykällä.

Mökki on parhaita kokemiani, saunoineen ja televisioineen. Nahkasohvat ja makuupaikat kymmenelle.

Aamulla menimme Kajaanin torille, josta vaimo osti 5 litraa mustikkaa ja söimme lämmintä savusiikaa.

Tankattiin ja Iisalmeen, jossa käytiin torilla kahvilla sekä paikallisessa Anttilassa. Kuopion ohi Varkauteen, jossa kaupungin laidalla Amandaan syömään. Annokset viipyivät 2 tuntia ja tulivat vasta kun alkoi tiukata poislähdöllä.Siihen meni merkittävä osa siitä päivästä.. Muistakaa... Amanda-Ravintola

Sieltä mäkistä tietä Mikkeliin ja kohti Heinolaa kun....

Moottorista alkoi kuulua kaasuttaessa sirinää. Löysätessä ääni häipyi mutta alkoi taas kovemmin ja hetken päästä lämpömittari ponkaisi ylös ja piti ajaa levähdyspaikalle.

Jäähdytin keitti. Moottori kävi normaalisti uudelleen mutta alkoi heti liikutettaessa rutista ja keittää. Ilmeisesti vesipumpun laakeri oli hajonnut.

Useita soittoja eri hinauspalveluihin, vakuutusyhtiöön, korjaamoille, matkahuoltoon, VR:ään.

Hinausauto vei meidät takaisin Mikkeliin ja auto jätettiin Nissan- huollon pihaan ja avaimet kirjekuoressa postilaatikosta sisään. Lupasivat korjata heti maanantaina.

Viimeinen bussi Forssaan oli ennen hajoamista jo lähtenyt, joten ajoimme Savon linjoilla Helsinkiin ja sieltä Satakunnan liikenteellä Forssaan. Kotona olimme n klo 2.00 yöllä.

Hankaluuksia aiheuttivat mukana rinkassa raahattavat 2o litraa mustikkaa, ruokatarpeet yms joita ei voinut autoon jättää.

Eli tuli siten nähtyä myös Suomen eteläpää samalla matkalla.

Jälkikäteen on kerrottava nyt 10 vuotta myöhemmin että Primeraan ei tullut muuta vikaa kuin että syylärin alapään vesiletku irtosi kovan matkan eli ajon takia. Ahlbom oli kiinnittänyt heikosti lohkolämmitinasennuksen yhteydessä,

Mikkelin  Saabille en autoa enää vie, kun antoivat vain selityksiä ettei  ole ehtineet tutkia eikä ehditä nyt kahteen viikkoon - olivat tilanneet uuden kannen- ja  piti hakea toimiva auto trailerilla etelään, jossa heti selvisi että on muuten kunnossa.

En siis suosittele Mikkelin Nissaan-Saab-korjaamoa. Savolaisketkujen firma.

Lapin maisemiin ehti kuitenkin tulla himo ja ajatukset askartelevat uusissa reittivaihtoehdoissa ja varustelistan keventämisessä yms.

Eli tällainen Survival-reissu.

Helpomminkin sen voi tehdä, Katsoppa seuraava reissu,