Tartto 2005

Tartto 12-14.8.2005

Lähdimme Paulan kanssa Salkolan kyläyhdistyksen matkalle Tarttoon. Kyläyhdistyksen puuhanainen Leila Mäkilä oli kerännyt taas joukon kokoon ja sateessa astuimme Pekka Palmgrenin bussiin torilta klo 5.45. Ajoimme Salkolan kylän kautta Rajamäelle, josta poimimme osan matkalaisia ja viimeiset tulivat mukaan Vantaalta.

 Tallinkin Superexpressissä oli hyvin tilaa ja olimme jo hyvissä ajoin Tallinnassa. josta jatkoimme suoraan Tarttoon.

Leila tarjosi tervetuliaismaljat ja leivoksia puolivälissä matkaa taukopaikalla. Kävimme matkalla vielä Tuulimyllyravintolassa kahvilla.

Tartossa majoituimme Rehe-hotelliin kaupungin ulkopuolella. Hotelli oli remontoitu ja huoneet olivat suuria. Pienen tunnin unitauon jälkeen lähdimme opastetulle kaupunkikierrokselle. Opas vei meidät ensin syömään katukahvilaan, josta kävelimme raatihuoneen aukiolle. Katariina Suuri oli aikanaan antanut 5 miljoonaa ruplaa Tarton keskustan rakentamiseen, mutta vaatinut että Emajoen yli on tehtävä sillä silta ja torille vaaleanpunainen raatihuone. Katariina oli vanhanakin vielä romantikko.

 Lähteessä oli patsas, jossa kaksi opiskelijaa suutelee intohimoisesti. Patsas on 1990-luvulta ja mallit olivat poseeranneet sitä varten kolmatta tuntia ennenkuin kuvanveistäjä oli saanut tarpeeksi valokuvia toimituksesta.

Tartossa järjestetään vieläkin torilla suutelukilpailuja aiheen pohjalta. Kaupungin yliopiston opiskelijoiden johdosta keski-ikä Tartossa on alle 30-vuotta. (29)

Kiipesimme Yliopiston mäelle, josta näkyi mm Jaaninkirkko, Katolinen kirkko ja Uspenskin katedraali.

  Mäkeä oli aikanaan suunniteltu Yliopiston paikaksi, mutta professorit eivät olisi jaksaneet kävellä ylös saakka. Alueesta tuli Tarton virkistysalue. Mäeltä järjestetään vuosittain laskiaisliukumäki, johon kaupunginjohtajankin on työsopimusmääräyksensä mukaan otettava osaa. Kaikki laskevat, virolaiset ja venäläiset yhdessä.

 Kustaa II Adolf perusti aikanaan Yliopiston Tarttoon 1620 luvulla jo ennen Turun Akatemiaa. Tartto on sen vuoksi ollut aina Viron henkinen keskus kun taas Tallinna on valtion ulkomaankaupan keskipiste. Tartossa on mm. Viron korkein oikeus ja muita sivistyksen ja koulutuksen keskuksia.

Ensimmäisellä vuosituhannella Balttia oli heimojen ja klaanien hallussa, jotka puolustivat maata saksalaisten hyökkäilyjä vastaan linnavuoriketjujen avulla. 1100 luvun jälkeen saksalaiset onnistuivat valloittamaan alueen ja maaorjuustyylinen feodaalinen järjestelmä säilyi aina 1600- luvulle, jolloin ruotsalaiset (hakkapeliitat) valloittivat Baltian.

  Ruotsalaisaikaa muisteltiin hyvällä, koska silloin Viron henkinen kulttuuri laitettiin alulle. Kuningas perusti yliopiston ja koululaitos aloitettiin. Tuolta ajalta on peräisin ruotsalaisten rakennuttama ns Enkelten silta.

Venäläiset valloittivat alueen 1700-luvulla ja Viro oli näiden hallussa aina 1919 luvulle, jolloin vapaussodalla itsenäistyi.Venäläisajalta on peräisin ns. Pirunsilta. Aleksanterin rahoittama silta Emajoen yli.

  Kansan antamat nimitykset kuvaavat suhdetta kulloisiinkin miehittäjiin. Saksalaiset miehittivät Viron 1941 ja venäläiset uudelleen 1944. Tarton alue on pääasiassa täynnä venäläistyylisiä taloja vuosisataisesta miehityshistoriasta johtuen.

Kävimme katsomassa Ruotsin kuninkaan patsasta ja kuljimme yliopiston päärakennuksen lävitse. 

 Ajelimme kaupungilla ja näimme mm. Tarton rauhan 1922 allekirjoitustalon.

Paasikivi oli pitänyt oleskeluaan 1922 kesällä Tartossa, rauhansopimusta neuvotellessaan elämänsä tukalimpana kesänä kun koko ajan oli jotain provokaatiota, josta syytetiin suomalaisia.

 Kierroksen jälkeen menimme risteilylle Emajoelle, joka virtaa Peipsijärveen. Aiemmin virtaussuunta oli vastakkainen ja joki oli reitti länteen. Tartto oli aikanaan merkittävä hansakaupunki kulkuväylän ansiosta. Veneessä tansittiin mm Saarenmaa-valsssia.

  Oppaan mukaan Tarttoon rakastuu helposti. Häneltä on mennyt jo 1o vuotta kaupungissa.

Virolaiset eivät enää ole kovin uskonnollisia. Vain 16 % kansasta. Kirkkoja on silti useita.

Illalla kävimme syömässä ruutikellarissa (Pussrohukeller). Kellari on yliopiston takana osin mäen sisällä.

  Alkuruokana oli iso koverrettu limppu, joka oli täytetty kalakeitolla. Paikka oli vaikuttava korkeine holveineen ja tunnelmavalaistuksineen.

Aamulla lähdimme aamiaisen jälkeen Otepään kaupunkiin, jonne on Tartosta matkaa n 50 km. Tarton ja Otepään ympäristössä oli isoja viljelyksiä kun taas Tallinnan lähistöllä ja Pärnun välillä on enemmän hoitamattomia peltoja. Asia johtuu maanomistusolojen selkiintymättömyydestä.

Otepäässä kävimme kahvilla Pyhäjärven kartanossa, joka on alunperin saksalainen kartano. Nyttemmin Spa- kylpylä.

  Pyhäjärvellä järjestetään pilkkikilpailuja.

Otepää saa nimensä karhusta, joita joskus lienee ollut alueella. (Ote= karhu) Paikka on virolainen talviurheilukeskus, jossa nytkin oli rullahiihtokilpailu meneillään.

Opas, Ene Pooland, kertoi Otepäässä olleen aikanaan ensimmäinen kivilinna Virossa. Sen tuhouduttua oli kivistä rakennettu Otepään nykyinen kirkko, jota oli kuitenkin laajennettu 1880-luvulla Jacob Hurtin ollessa niin suosittu pappi että kirkko kävi ahtaaksi. Hurt oli ensimmäinen Viron virolaissyntyinen pappi. Valtiomies Hurt vaikutti olennaisesti virolaisen kansakouluopetuksern kehittämiseen mm aloittamalla koululiikunnan. Hurt oli sittemmin pappina Pietarissa ja vihittiin tohtoriksi Helsingissä.

Vihdin ystävyyskunta oli lahjoittanut kirkkoon uuden kellon. 350 kg.

Kävimme pienemmässä talvikirkossa, jonka vihtiläiset olivat käyneet rakentamassa osin mukanaantuomistaan materiaaleista. Isoa kirkkoa kun ei voi käyttää talvella lämmityksen puuttumisen vuoksi. Vain joulujumalanpalvelus pidetään talvella isossa kirkossa.

Kirkossa pidetään kesäisin paljon kamarikonsertteja.

Ene laulatti meillä suvivirren. Ene muisteli että kun hän tuli aikanaan maalta Otepäähän kouluun, tyttöjä kiinnosti kovin kirkon isot urut ja urkujen ääni. Kirkkoon ei kuitenkaan voinut mennä kun silloin aina enenn jumalanpalveluksia yksi opettajista vahti ovella ja asiasta olisi miehitysaikana tullut koulussa pahoja seurauksia. 

 Joulua ei vietetty ja kynttilöitä ei kaupoissa ollut jouluna. Kotona laitettiin kuitenkin raskaat pimennysverhot ja juhlittiin joulua kuusineen. Joulun jälkeen kynttilöitä tuli pakkasukonpäiviäksi kauppoihin.

Pappilassa oli Viron lipun huone. Lippu oli aikaan vihitty jo venäläisvallan aikana 4.6. 1884. Yliopiston opiskelijat olivat tulleet vankkureilla Tartosta Otepäähän pappilaan vihkimään lippua. Kahdeksaa kilometriä aiemmin oli käyty ottamassa vahvistusta kievarissa ja lippu oli uskallettu nostaa pystyyn ja tuoda juhlasaatossa Otepäähän jossa se vihittiin ja tuli vähitellen Viron symbooliksi.

Neuvostomiehityksen ajaksi alkuperäinen lippu oli piilotettu 1945 erään talon tulimuurin alle muurattuun puulaatikkoon, josta se löydettiin uuden itsenäisyyden tultua laulavan vallankumouksen jälkeen 1991.

Kävimme tutustumassa vielä energiapuuhun, josta on tutkijoiden mukaan havaittu virtaavan voimaa kävijöihin.

Tartossa kävimme paikallisella torilla tehden erilaisia heräteostoksia mm kristallia ja venäläistä korkeateknologiaa.

 Illalla kävimme syömässä Wilde-pubissa, Tarton hienoimmassa ravintolassa. Salaattia ja ilmeisesti kanaa Gordon Bleau.

Hotellilla oli ollut häät, joihin meitä kutsuttiin lähtiessämme, mutta jotka ehtivät juuri päättyä ennen paluutamme. Morsiamella ja sulhasella oli hieman kokoeroa morsiamen eduksi. Hääseurueen kaikkiin autoihin oli laitettu värillinen nauha antenneihin. Virolaiset pitävät häät mielellään perjantaina illalla, jotta jää koko viikonloppu juhlintaan.

 Aamulla palasimme Tallinnaan, jossa vietimme pari tuntia kaupungilla. Kävimme postitalossa pippuripihvillä, Virukeskuksessa ja vanhassa kaupungissa. Uusia rakennuksia oli tullut taas useita.

 Matkalla kävimme todella isossa ostoskeskuksessa kaupungin  itälaidalla. Siellä olisi kulunut päiviä, jos kaikissa liikkeissä olisi käynyt. Hintataso oli laivaa halvempi.

Palailimme samaa reittiä Rajamäen kautta takaisin ja olimme 22.30 Forssassa. Osa ostoksista jäi Pekan autoon kuten em. korkeateknologia eli mm venäläinen keitin.

Onneksi Leila korjasi talteen.