Karhumetsissä 14-19.9.2007 Avaa Mozzillalla jos teksti jää kuvan alle
Lähdimme 14.9.07 aamulla varhain kohti Ilomantsia. Menimme Juhan kanssa Karin Vectralla ja Reima ja Jorma ajoivat firman pakettiautolla Tikin kanssa. Pakettiauto on matkalla kätevä kun kaikki varusteet mahtuvat tavaratilaan. Heinolassa pysähdyimme kahville ja Varkaudessa syömään. Olimme jo hyvissä ajoin ennen kolmea Ilomantsissa ja saimme mökin avaimet Hattuvaaran Hattujärvellä olevaan mökkiin.
Kävimme Ilomantsin keskustassa kaupassa ostamassa muonaa viidelle miehelle pariksi päiväksi n 140 eurolla ja ajoimme mökille.
Mökillä oli kaunis auringonpaiste. Laitoimme saunan lämpiämään ja valmistauduimme jahtipäivään.
Aamulla Reima ja Kari heräsivät neljän jälkeen ja liityimme kahvinkeittoon. Ennen kuutta olimme jo metsässä ja suuntasimme aluksi Hoikankylkeisen metsästysalueelle suon reunassa oleaan saarekkeeseen, jossa hakkuuaukealla kasvoi kummulla vanhaa kuusimetsää. Kari ja Juha lähtivät kiertämään hakkuuaukkoa. Menimme Reiman ja Jorman kanssa passiin saarekkeen toiselle puolelle. Hetken kuluttua taimikossa pamahti kun Juha ampui kaukana lentävän metsokukon ja hetken päästä Jorma pudotti saarekkeen takaa lentäneen koppelon. Hyvää tuuria ei tietysti jatkunut sen pidemmälle ja lopun päivää linnut olivat lähes aina haulikkohollia kauempana. Juha ampui pyitä kun sankoissa kuusikoissa niitä vihelteli Tikin haukuissa usein. Pyyn ampuminen on hankalaa kun se pyrähtää äkkiä ja kovaa korkealla puiden välissä tiheiköissä.
Ilomantsin metsät ovat täynnä soita joiden välisillä kapeilla metsäkankailla metsäutotieverkosto mutkittelee.
Runkoteillä on lukemattomia pistoteitä, joiden välisiä metsiä kolusimme ahkerasti. Aivan iltahämärissä kuljin rämeikössä hakkuuaukealta kohti passissa olevia Karia ja Reimaa. Juha kulki tien toisen puolen metsää samaa suuntaan. Aivan alussa aukossa oli iso kyy. Kun Reima tuli vastaan käännyin kohti tietä ja samassa koppelo pudottautui puusta sille tyypilliseen alakoukkaukseen hävitäkseen pimenevään iltaan. Ehdin ampua hätäisen swingin ja koppelo tuuskahti kannokkoon kadoten jonnekkin. Lopulta pyytelin Tikiä apuun etisintöihin ja se tuli ja ajoi haavoittuneen naarasmetson takaisinpäin niin että pääsin ampumaan toisen kerran. Lauantaina kävelymittariin tuli matkaa 11 km ja muina päivinä kunakin yli 13 km. Sunnuntaina saimme muutamia pyitä ja Kari ampui teeren joka oli lähtenyt sankassa taimikossa edestä karkuun. Päivät olivat melko kirkkaita ja sää suosi niin ettemme kastuneet kertaakaan metsällä. Päivällä söimme nuotiolla eväitä.
Maanantaina saimme kiväärillä puusta ukkoteeren ja kun sen kaveri lensi vahingossa ylitsemme ammuimme Jorman kanssa sitä peräkkäin niin että ainakin viimeinen laukaus sen pudotti.
Kari ampui yhden jäniksen joka säntäsi karkuun ajomiesten jaloista. Saimme suolta vielä yhden koppelon. Jorma tuli suota reunustavaa tiheikköä ja olin passissa sen takana taimikossa. Taimikossa oli useita rypykuoppia, mutta lintuja ei näkynyt ja kävin sen vuoksi katsomassa alhaalla suolla. Toinen koppelo tuli Jormaa vastaan, mutta jäi lentoon. Ilomantsin metsissä oli runsaasti karhun makauksia ja ulosteita. Siitä päätellen karhuja oli todella runsaasti. Kiintiökarhuthan ammutaan muutamassa päivässä. Hiemán oli epävarma olo, mutta kädessäoleva ase tietysti antaa enemmän varmuudentunnetta kuin esim. marjaämpäri. Eräällä isolla hakkuuaukolla oli marjastajia jotka kuulivat Juhan laukauksen kun tämä ampui pyytä. Toinen huudahti "Sussiunakkoon!", mutta toinen totesi että onhan se turvallisempaa marjastaa kun on asemiehiä lähistöllä. Me taas pelkäsimme että susi saattaa napata Tikin suupalakseen ja yritimme pitää sen mukana porukassa lähellämme. Illalla olimme Reiman kanssa kävelemässä metsästä autolle. Reima ja Jorma olivat ajaneet yhden ison silmukan ja olin Reiman kohdalla passissa. Puhellessamme kuului suhaus ja Reima ampui korvani juuresta kaksi kertaa viereiseen puuhun, johon oli laskeutunut iso metsokukko. Kukko tuiskahti maahan ja korvani soivat.
Auringonlasku oli maanantai-iltana upea. Illalla kävimme saunassa ja olin unessa jo ennen yhdeksää. Aaamulla herätys oli ennen viittä ja illalla tietysti uni tuli nopeammin. Maanantaina ajelimme kaukaisimmilla alueilla ja kävimme usein rajavyöhykettä rajaavilla teillä. Tässä näkymä suurelle Venäjälle EU:n itäisimmässä erämaassa.
Tiistai-aamuna saimme poikajäniksen, jonka Tiki pöllytti vierestämme pakolaukkaan. Kävimme tutulla mäellä, jossa oli edellisvuosina ollut useampia metsopoikueita, mutta ampumaetäisyydelle ei päästy. Ammuin kuitenkin kaksi pyytä kun ne ensin paettuaan palasivat juuri passipaikkani kohdalle. Keskipäivällä Reima ajoi metsokukon ilmaan tiheiköstä ja näin sen jo useamman sadan metrin päästä tulevan suoraan kohti. Näky on uljas ja ukkometso näyttää täydessä vauhdissa pommikoneelta tullessaan pää ylväästi tuulta halkoen. Yritin ampua nokan eteen, mutta olin liian alhaalla ja siis kaukana kun metso kääntyi toisen laukauksen jälkeen sivulle ja ammuin kolmannen kerran kunnon etäisyydeltä kun metso katosi puiden väliin. Mäen rinteessä olleet Kari ja Juha ampuivat vielä kolme kertaa ja Juha tuli viimein metsoa kantaen. Se oli tullut aivan läheltä liki syliin.
Yllä Haapajoki pohjoisemmassa erämaassa. Tullee Venäjältä. Kävin katsomassa koskea ja palatessani metsän kautta lähti aivan läheltä koppeloja ukkometso lentoon. Ammuin mielestäni tähdäten lähempänä ollutta eli koppeloa, mutta tuloksetta. Olisi pitänyt ampua kaukaisempaa lintua, kun hajonta olisi silloin antanut varmemman osuman. Tiki tarkisti että linnut olivat menneet. Hieman harmitti.
Muuta emme enää saaneet, mutta metsässä kävelyä tuli runsaasti. Kun seuraavaksi päiväksi luvattiin sadetta lähdimme päivää aikaisemmin pois. Mikan piti tulla myöhemmin mukaan ja odottelimme päivittäin. Mika soitti että on kuumessa eikä pääse ja toiset kyselivät eikö "Kuume" anna lupaa vaikka luvat on jo maksettu etukäteen. Ilomantsissa keskustassa oli joku ajanut yöllä autonsa romuksi keskelle liikenneympyrää ja huoltamonpitäjä kyseli ajajaa asiakkailtaan. " Käytkö Sie hakemassa autois poies ympyrästä?" Sateessa palasimme kolmen pysähdyksen taktiikalla kotiin ja jaoimme linnut ja jänikset. Seuraavana päivänä saimme Lulun kanssa Torrolta ison rusakon Vikmanin takaa.
|
Kertomuksia itselle muistoksi