Pöyrisjärvi Enontekiö 2001

Pöyrisjärvi           

jrvi.jpg

Edellisvuotisen yrityksen kariuduttua kivikkoon, pyrimme uudelleen kohti Pöyrisjärven erämaan kuuluja hiekkadyynejä.  Alla linkissä kartta alueelta.

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki.html?x=2500379&y=7632822&scale=40000&text=tähän%20laskeuduttiin&lang=FI

Karttaa voi suurentaa viereen aukeavasta asteikosta ja kulkea nuolilla esim alaspäin.

Lähdimme vähin, mutta painavin varustein täältä ennen aamuseitsemää ja olimme Norjan rajan pinnassa Pöyrisjärven pohjoispuolen paljakalla makkaranuotiolla jo yhden jälkeen iltapäivällä.

Ajoimme Helsinki-Vantaalle ja nousimme Finskin koneeseen klo 9.10. Sää oli ihana ja ihmettelimme matkalla mm. pikkuruista Hämeenlinnaa, Hyvinkäätä, Riihimäkeä ja Oulua ennen välilaskua Rovaniemelle.

Ylläs-Pallas ja Ounas olivat ilmasta pienen näköisiä mäkiä ja Levi muistutti hakkuuaukeata hiihtorinteineen.

Ranuan-Rovaniemen väliset suot ovat ilmastakin todella vaikuttavat laajuudeltaan. 

Hettaa lähestyttäessä alkoi pilveillä vaikkei kyseessä ollutkaan aivan täyskatto. Alhaalla satoi ja oli kylmä viima.  Mieleenpainuvaa on Hetan kentän onnettomuusvalmius. Molemmat paloautot ovat koneiden laskiessa käynnissä hätävilkut päällä lähtövalmiina.

Ensin luulin että koneessamme oli jokin vika, mutta se lienee siellä käytäntö. Koneitahan tuli päivässä vain kaksi. Nyt ei enää yhtään kesällä.

Muualla en ole nähnyt vastaavaa ilman onnettomuustilannetta. Palvelu oli erinomaista. Rinkat tulivat heti suoraan taksin kupeelle. Tilataksi otti matkasta keskustaan 15 mk. Markka kilometriltä.

 

aukea.jpg


Hetassa ajoimme suoraan Lentosatamaan, jossa rajavartija evp Risto Anunti jo meitä odottelikin.

Saimme häneltä Pöyrisjärven erämaan varaustupien avaimen ja pullon polttonestettä ja nousimme vesitasoon. 

Tuuli oli todella voimakas ja Ounasjärvellä tuli taivaalta vettä niin että taitamattomampi lentäjä ei olisi moiseen myrskyyn noussut mukaan. Anunti ilmeni kuitenkin erinomaiseksi lentäjäksi ja räntä ei vaikuttanut menoon mitään. Matkalla lennettiin yli monien lompoloiden joissa Anunti kertoi olevan runsaan kalakannan, joskaan kukaan ei täällä niissä juuri kalasta. 

Ilmasta näimme lappalaisten kesätuvat ja osan Pöyrisjärven rantaa kiertävästä mönkijäurasta. Anuntin neuvot olivat myöhemmin kullan arvoisia. Hän on toiminut aikanaan kaikilla alueen rajavartioasemilla päällikkönä ja tuntee alueen ja varsinkin käsivarren kuin omat taskunsa. dyyni.jpg

Alunperin tarkoitus oli lentää erämaan itäosaan Maaterjärvelle. Astuin jalkani kuitenkin edellispäivänä uidessa johonkin pikkukiveen niin että siihen tuli pieni luunmurtuma, joka haittasi astelemista sen verran että suuntasimme lännemmäksi Tsuomajochkan latvalompoloille.

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki.html?x=2500379&y=7632822&scale=40000&text=tähän%20laskeuduttiin&lang=FI

Matka Hetasta linnuntietä oli sama, mutta maan matonen säästi eteläänpäin käveltäessä viisi kilometriä hyödytöntä kalastuskelvotonta paljakkaa.         

Laskeuduimme Suomalompoloille ja Anunti meloi koneen pikkukengillä rantaan niin ettei edes saappaita tarvittu.

Tosin sakkausvaroitin rääkyi koko ajan kun lampi oli pieni ja tuuli ylhäällä kova.

Tässä vaiheessa voi kertoa että kyseinen Cessna 182 tuhoutui myöhemmin samanlaisella matkalla kun Anunti oli tuomassa 80-vuotiasta Maggan Iiskoa pojanpoikineen tästä länteen Kalkujärvelle porotöihin ja kone kääntyi nousussa ympäri Ounasjärvellä ja vajosi pohjaan niin että Iisko hukkui.lompolo.jpg

Seuraava järvi olisi ollut jo osin Norjan puolella ja tarvinnut rajanylitysluvan. Maasto täällä on puutonta paljakkaa.  Ainoa kasvi on matala kataja, joka kuitenkin kuivana palaa erinomaisesti.

Sitä ei kuitenkaan ole kaikkialla.suomalompolo.jpg

Ensi töiksemme kaivoimme rinkoista makkarat esiin ja teimme lompoloiden rannassa makkaranuotion. Lompoloissa on harjusta ja siikaa, mutta keskipäivällä se ei tietenkään juuri syö. 

Me kuitenkin söimme ja lähdimme sen jälkeen pitkälle marssille kohti etelää.  Pohjoisessa kun lähin asutus olisi ollut vasta Kautokeino-Karasjok tien porokylissä parisataa kilometriä pohjoisempana. pieni.jpg


Nelisen tuntia käveltyämme pitkin hiekkadyyniharjun kuvetta, ylitimme Tsuomajochkan ja laadimme leirin sen suojaiseen kuruun, jossa kasvoi tasainen luonnonniitty kosken partaalla.kansi.jpg

Kävimme välillä suvantopaikassa uimassa.  Joesta tuli normaalia purotaimenta, joka suolattiin yöksi.

suomaj.jpg

Ilta oli ihana ja kävimme rinkatta kävelyllä tunturissa puolen yön aikoihin. Seuralainen laukkasi ihmettelemässä maisemia ja palasi lopulta kieltämään enemmän kalanoton kantovaikeuksien vuoksi.


 

image009.jpg


Parhaat paikat Tsuomajochkasta jäivät kuitenkin reitiltä sivuun, mutta toisaalta kyllä kaloja on jo ennenkin saatu. Parasta on kalastaa vain sen verran kuin voi matkalla syödä.

Aamulla tihuutti, mutta paistoimme kalat tikuissa ja hiilloksella. Tikkutaimen on erinomaista kun  kala on tuoretta.

Lähdimme pienessä sateessa kohti Pöyrisjärveä, joka alkoi parin kilometrin päästä näkyä kaukaisuudessa.

Kun puita ei ole, näkyvyys oli parikymmentä kilometriä järvelle saakka. Seurasimme Kalkujärveltä tulevaa polku-uraa, joka kierteli ensin pari kilometriä liiaksi länteen ja sitten taas samanverran itään.

Rantaan se kuitenkin lopulta tuli ja helpotti kulkua suuresti.

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki.html?x=2496573&y=7625958&scale=40000&text=tässä&lang=FI

Rannassa jäljet päättyivät veteen ilman että viereisessä saaressa olisi ollut nousujälkiä.  Oletimme uran palaavan rannalle kauempana ja oikaisimme suon (Pöyrisvuoman) kautta rantaan hieman edempänä. Rannassa oli vaikeakulkuinen tiheikkö.  Ranta alkoi kuitenkin muistuttaa jokea ja kartan tutkiminen paljasti että olimme kulkeneet turhaan kamalassa maastossa tosiasiassa Pöyrisjärven lähtöluusuaa. Oli siis palattava takaisin lähtöpisteeseen.image017.jpg

suomajoh.jpg


Lopulta oli uitava läheiseen saareen. Siellä ei ollut merkkejä kulkemisesta. Minne siis oli kuljettava? Lopulta uin vielä seuraavaan saareen, jossa parinsadan metrin seurailun jälkeen löytyi polun jäänteitä. Ilmeni että kyseinen beachi oli Pöyrisjärven rantaa, joka jatkui hietikkoisena kymmenkunta kilometriä etelään kiertäen valtavana pitkänä kannaksena Pöyrisvuomaaimage025.jpg


Joen ylitys järveä uiden oli sen verran raskas että keittelimme sateessa Reiter-keiton.rant.jpg

ranta.jpg

Rannnan kulkeminen oli hankalaa kun vesi oli niin korkealla että välillä saappaanvarsi ei tahtonut riittää. Rannan suolla kulkeminen olisi ollut vielä vaikeampaa, joten kova hiekkaranta vei voiton 

Aikamme käveltyämme olimme Rostojärven kannaksella, josta alkoivat näkyä ns. Kenttälompolot; kaksi peräkkäistä kilometrin halkaisijaltaanolevaa pikkujärveä. Niiden rannalla ovat lappalaisten kesätuvat, joikmpp.jpgssa nämä harjoittavat siian kesäkalastusta. Nyt tuvat olivat tyhjillään. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

rosto.jpg

 

 

 


 Sateessa ongelmaksi tuli lompoloiden kiertäminen ja päätimme palata puoli kilometriä takaisin ja yrittää lompoloiden välinen kannas. Tämä säästäisi matkaa nelisen kilometriä.

Kannaksen lävisti kuitenkin uoma, joka oli ainakin kolme metriä syvä. Riisuuduin taas ja uin sen yli ja lainasin vastarannalta vanhan lappalaisveneen, jolla sousimme sateessa kanaalin yli. 

Sitten vaatteet taas sateessa päälle ja kohti etelärannan hiekkadyynejä. Niiden yli kiivettyämme näimme onneksemme  autiotuvan suloisena  Naapajoen vastarannalla. aukea.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Joesta pääsi järven puolelta kahlaamalla yli ja siirryimme tyhjään varaustupaan kuivaamaan varusteita. Autiotuvan puolella oli kuusi nuorukaista, mutta varaustupa oli tyhjä.image045.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

jrvi.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

nampajoki.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tupa oli uudehko vuodelta 1994 ja tältä vuodelta oli vieraskirjassa vasta 7 merkintääimage050.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Yöllä pojat autiotuvalta kävivät kalassa mökin takana olevalla Nampajärvellä ja saivat useita isoja haukia, joista lahjoittivat meille yhden. Se lievitti olennaisesti tuoreen muonan pulaamme. Suolasimme sen ja savustimme aamulla nuotiolla savustuspussissa. Lopputulos oli erinomaista ja poikia ei voi riittävästi kiittää.

lhd1.jpg 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aamulla pihaan huristi mönkijä ja Kokko-niminen lappalainen toi kärryllä neitoset , jotka olivat kotoisin Helsinki ja Argentiina-nimisistä paikoista. Tytöt olivat tilaneet kyydin Näkkälästä ja lapinmies lupasi noutaa nämä seuraavana päivänä.

Tytöt puhuivat elokuvan tekemisestä ja muusta käsittämättömästä ja lähtivät lenkkitossuilla järveä kuvailemaan.

 Järvessä on kaksi isomapaa saarta. Toisessa on lappalaisten kalatupa.  Pienempiä saaria on mm ruumissaari, jonne on haudattu vainajia väliaikaisesti kesäisin mm poroisäntä Hukka-Salkkon (Salomon Näkkäläjärvi s 1852) ensimmäinen  vaimo Inka. Vainajat kuljetettiin sitten vasta rekikeleillä Hettaan hautausmaahan.

image048.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pöyrisjärvellä ei kasva mitään, koska vuosisatainen kesäkalastus on polttanut kaiken koivupuun ainakin kymmenien kilometrien säteeltä. jiersti1.jpg Puolisen kilometriä länteen järven rannalla oli Laakso-nimisen miehen kesähuvila, josta vuokrataan

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kahden hengen huonetta ja saunaa sekä myydään savusiikaa. Laakso kuljettaa järvelle tarvittaessa maastoautollaan.

Järvi on muuten varsin autio ja syrjäinen paikka, joskin autiotupa on paras näkemäni.Kulku mönkijän kärryilläkään tänne ei ole helppoa. Sen verran kumpuileva pitkä reitti on.

Ainakin pitäisi sopia ettei ajeta yli kolmeakymppiä.  Vauhti näytti nimittäin kuudeltakympiltä ja vaikutti rodeotouhulta.

 image067.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suuntasimme aurinkoisessa aamussa kohti Näkkälää. Polku oli hyvä kulkea. Alla Pöyrisjärven kannaksella erottama Nampajärvi, jossa pitäisi olla harjusta. Poikien mukaan ainakin isoa haukea paljon.   Takana siis Pöyrisjärvi ja tunturit sen takana ovat jo Norjaa.

 Illalla suuntasimme Jierstivaaran juurella nimettömälle tunturijärvelle, jonka rantaan leiriydyimme. Ongelmana oli ettei polttopuuta ollut lainkaan.

image074.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

lds2.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seuralainen kiipesi Jierstivaaralle koko 640 metriä ja otti kuvia, joita tässä. Teltta keskellä olevalla järvellä. 

lhd3.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Telttamme on keskelläolevan järven oikeassa alakulmassa juuri tämän vaaran juuressa.

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=40000&srs=EPSG%3A3067&y=7620176&x=367072&lang=fi

Takana Pöyrisjärvi ja sen takaa siintää Norjan tuntureita. Cuomavarri, jonka juurella olimme sunnuntaina näyttää täältä pieneltä. Ylempi kuva on ylempää, jolloin tunturin pyöreys peittää jo leirijärven.

Illalla kävimme kalassa Jierstijärvellä, joka on tästä itään iso järvi, vaikkei yli puolen kilometrin korkeudesta huomaa.

image087.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sen rannalla oli lappalaisten turvekammi, jossa levähdimme yöllä keskiyön auringon alkaessa punata autiota maisemaa. Järvestä lähtee Jiestijoki, joka oli kuitenkin täällä alkupäässään liian pieni kalastukseen lipalla.

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki.html?x=2488956&y=7619911&scale=40000&text=telttailupaikka&lang=FI

Jierstijoki ei antanut tammukkaa, mutta järvestä tuli kolme lapin kalaa nimeltä " Suathanan Jänkhäkoera" 

Ne fileoitiin ja hiillostettiin laajalta alueelta kerätyillä märillä risuilla. Muuten alkoikin muona olla jo vähissä. Yöllä ihmeteltiin teltan vierestä kuuluvia askelia ja epäiltiin jo karhuksi. Kopeekoita se kuitenkin alkoi laskea..

Aaamulla kaunis pouta muuttui sateeksi, jota jatkui iltaan. Ruoka loppui. Polttonestemerkkiä piti ruokatauolla vaihtaa kalliimpaan. 

Kävelimme Näkkälään porokylään ja menimme sinne tilaamallamme taksilla Hettaan. Pöyrisjärvellä tapaamamme nuorukaiset osuivat perässämme Näkkälään ja tilasivat toisen taksin jota taksirouva ihmetteli.

Kävelyä tuli neljänä päivänä n 48 km. Yövyimme  legendaarisessa Hotelli Jussantuvassa ja kiersimme seuraavana päivänä Hetan nähtävyydet.

image089.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jussantuvassa söimme Ala Carte annoksena isot pihvit.

Jussantuvassa menimme uimaan hotellin altaaseen ja putosin varomattomasti reunalta niin että käsi venähti. Sauna oli kylmä, mutta lämmitimme naisten saunan.

Palautimme avaimen luontokeskukseen, jossa luin Kokon kirjaa tunnin verran.

En ole sitä etelästä löytänyt. Yrjö Kokkohan oli lääkärinä Hetassa ja matkoillaan kuvasi vaivalloisesti Suomen viimeisiä laulujoutsenia oppaansa Niuniun kanssa juuri siellä josta lähdimme kävelylle.

Illalla lensimme Helsinkiin ja olimme kotona n klo 02.00 perjaintaiaamuna.

image090.jpg