Lemmenjoki 4-7.9.09

 Kävimme ruskamatkalla pohjoisessa kun ei ole tullut ennen oltua.

Lensimme perjantaiaamuna Ivaloon ja saimme Avisilta Fordin allemme.

Piti vaihtaa suunnitelmia kun pitkällä ja matalalla Focuksella ei ole asiaa Nellimin kivisille metsäautoteille ja alunperin olin suunnitellut käydä Tsarmitunturissa Ahvenjärven autiotuvalla rajan pinnassa.

Saunoimme illalla ja touhusimme normaaleja rutiineja. Aamulla aurinko paistoi ja Irja ehdotti käyntiä ensin Hammastunturissa kun aikaa oli.

Ivaloon ajellessa alkoi epäillä auton selviytymistä Hammastunturinkin ajourien kiveliöissä  ja kun mukana oli Lemmenjoen kartta ehdotin käyntiä isossa kansallispuistossa kun sinne ei tarvitse ajella huonoilla teillä.

Alla lounaalla Kultahipussa.

 Alla kuva Nellimintieltä Koiravaaran kohdalta.

 Kävimme syömässä Menesjärven jälkeen Njurgalahdessa Ahkun tuvalla wieninleikettä muusilla. Oli varsin hiljaista ja olimme ainoat asiakkaat.

Pihalla katseli vanha turistimummeli, joka ei keksinyt mitään tekemistä.

Tuvalta olisi lähtenyt vene kultahaminaan illalla mutta päätimme kävellä vain Joenkielisen tunturille, jonne oli matkaa n yhdeksän kilometriä. 

Polku lähti parkkipaikalta ja kulki tasaisen männikön läpi Lemmenjoen rantaan. Matkalla oli jopa portaita kun oltiin Suomen isoimmassa kansallispuistossa.  

 Pian polku siirtyi korkealle harjanteelle joen rannan tuntumaan.

 Harjanne oli kapea, mutta paljon kuljettu.

Joki näkyi alapuolella korkealta lehvien välistä

 Välillä tuli vastaan armeijan osastokin liikuntatamineissa. Laskin ainakin neljä kapteenia, vääpelin ja kaksi luutnanttia.

Sotkajärven laavun kohdalta nousi polku ylös tunturiin ja samalla alkoi sataa.

Kun olimme paljakassa ja huippu näkyi alkoi myrskytä ja kaikki peittyi paksuun sateeseen joka tuuli suoraan huipun yli silmiin.

Yritimme ensin kiertää korkeimman kohdan, mutta kun olisi pitänyt kulkea viitisen kilometriä vasten myrskyä päätimme palata alas, jonne oli vain vajaa kilometri.

Sateen takia päätimme laittaa teltan pystyyn Sotkajärvelle, jossa oli laavu tukena ja useita tasaisia teltanpaikkoja.

Teimme tulet ja kuivattelimme varusteita.

Kun sain teltan pystyyn otin parin tunnin päiväunet.

Illalla valmistimme tattikeittoa ja polttelimme nuotiota pitkään.

Juuri nukkumaanmennessä kuului raju pamahdus ja kovaa rytinää kuin salaman ääntä. Ilmeisesti kuitenkin jokin aihki rysähti maahan.

Aamulla alko sataa taas kaatamalla ja teltan jalkopääkin sai vettä.

Kävin aamiaista odotellessa heittelemässä pari kertaa joella, mutta ranta ei ollut kalastukseen sopiva.

Kasasimme teltan ja marssimme takaisin Njurgalahteen.

Matkalla tuli vastaan muutama neito jopa toppi päällä päiväretkellä.

Matka ei sinällään olisi ollut päiväretkelle liian pitkä. 18 kilometriä on nopeaa kävellä kun ei ole painavia varusteita hidastamassa.

Parkkipaikka oli  palatessa lähes täynnä ja toiseen suuntaan kiertäviä täytyi olla runsaasti.

Ajelimme katsomassa Menesjärven Korpihovia, mutta paikka vaikutti liian hiljaiselta syömiseen. Jatkoimme Inariin ja siitä Karhunpesäkivelle, jossa uudet omistajat tarjosivat poronkäristystä kuudella eurolla ja lisäksi lounasta erikseen kuudella eurolla.

Lounaana oli tietysti poronkäristystä... 

Kävimme Ivalossa halpakaupassa ostamassa halstarin ja K-kaupassa ostamassa kalaa.

Ajelimme Nellimiin ja lämmitimme saunan jossa kuivattelimme varusteita.

Matkalla kävimme Inarin rannassa katsomassa että vene airoineen oli paikoillaan.

Kävin illalla heittelemässä omalla järvellä ilman tulosta. Tässä rantaa. 

Otin pumpun pois ja laitoin sen talvisäilöön.

Ilta oli tunnelmallinen kun saunoimme

tuikkuvalossa koko illan tuulen tohistessa tunturissa ympärillä.

Aamuyöllä satoi rajusti monta tuntia, mutta

peltikatto piti myrskyn loitolla. Ulkotulikin oli täynnä vettä ja polut tulvivat.

Seuraavana päivänä pakkailimme, söimme herkullista tattikeittoa kauden kasviksilla ja ajelimme bensatankin kautta kentälle. Focuksesta ei löytynyt ollenkaan tankin korkkia tai tankinlukkoa.

Kittilästä tuli taas Leviltä paljon porukkaa ja paha vanhan viinanhaju sekä iloinen kikatus naisseurueista. Yhtään rinkaa ei kellään ollut matkassa ja ilmeisesti kyse on enemmän iltaelämä - kuin retkeilykohteesta.

Helsingissä oli kehätiellä normaali ruuhka ja pääsimme kävelyvauhtia kolmostielle.

Pohjois-Lappi on hiljainen paikka syksylläkin.