Peurametsällä 2026

Jättäydyin  nivelkierukan katkettua hirvijahdista kun  ajomiehenä ei enää pärjää.

Peurajahti on vähemmän liikunnallista ja olin mukana kahden seuran peuraporukoissa.

Torrolla  päälikkönä jo  kuinkahan monetta vuotta?

26.8 vein omenoita Jorriin ja Kassimäkeen Lehtisen Heidiltä.

28.8 olin kaverini Ellosen Sakarin hautajaisissa. Seuraavana päivänä kävin Sakun tekemällä metsästysmajallamme, mutta omenat oli syöty.

6.9 kävin  hämärissä  majallamme, mutta peuroja ei näkynyt. Ollessani lähdössä  vierestä meni kaksi supia ja ammuin toista ohi ja toinen panos meni poikittain.

15.9 ehdin uudelleen, mutta  peuroja ei  tullut. 17.9 olin myös kolme tuntia pimeään saakka.

22.9 olin taas hämärän hetket iltaa istumassa kopilla. Tullessa Mikkolan vanhan rakennuspaikan kohdalla oli valtava pukki.

27.9 olin Talpialla Sannannokkaa vastapäätä kun siinä oli ollut iso peuralauma. Virittelin naamioverkon kuusien alle ja aloin odotuksen.

Vastapäätä tuli metsän reunaan vasa ja kolme aikuista, mutta matkaa oli runsaasti.

Lopulta kuulin jonkun tulevan takaani metsästä peltoon. Vartin päästä peura tuli  takaa ja kulki kohti valtatietä.

Tiellä oli vilkas liikenne eikä sen suuntaan voinut ampua kun aina takana tuli autoja. 

Kaikki ajoivat mahdollisimman kovaa ja  osuma olisi ollut tuhoisa. 

Lopulta peura kääntyi vasemmalle, mutta  oli vaossa ja näin vain kappaleen selkää.

Kun se tuli ylös painanteesta ammuin lopulta. Spurttasi kovaa kohti järveä ja häipyi ruohikon sekaan.

Kasasin naamiot ja etsin ampumani vasan.  Suolistin ja aloin vetää kohti autoa. Oli raskasta ja soitin Jarin apuun. 

Hain pulkan autolta ja vedin Jarin kanssa sen paremmasta kohdin tielle ja hain auton sinne.

Hallilaiset olivat ampuneet useampia peuroja ja kylmälaitteet olivat lahtivajalla päällä.

Seuraavana päivänä verkkokalastettiin särkeä, mutta vein illalla uusia omenia Jorriin.

Tullessa kiersin Koishuhdan kautta ja näin Someron puolella kymmenkunta peuraa eri metsäpelloilla.

31.9 vein omenia Jorriin ja olin Sannannokan reunassa  jahdissa parisen tuntia kauniissa auringonlaskussa.

1.10 Olin Jannen kanssa radalla ja  odottelin auringon laskiessa peuroja Simolan suonreunapellolla.

2.10 olin pari tuntia Pellikan kopilla, mutta siellä käynyt peura oli jo Tuomolan pakkasessa.

3.10 olin lavatalkoissa lähinnä halkoja tekemässä ja makkaraa paistamassa.

4.10 vein  kameran Pekan pellolle, mutta  peuroja ei  juurikaan näkynyt

5.10 kävin Jorrissa raivaajan takia. Omenat olivat nyt koskemattomia.

6.10 kävin Jorrissa ja vein sinne rotanloukun kun kopissa oli asunut jyrsijöitä.

Sudet olivat syöneet peuran  Torron kylän keskellä Nikulan ja Kurun talojen välissä

Viikko meni kalastellessa, talvisuojauksessa ja risusavotassa.

11.10  siirsin kameran Jorriin ja katselin pari tuntia tuomiani omenia,

13.10 menin taas kun edellisyönä kamerassa oli ollut  kolme peuraa. 

Hain Talpialta viimeiset omenat  pellolle.

Luin Trumpin toilailuista ym kunnes alkoi hämärtää. Havahduin kun yössä näkyi varjo, joka katseli minua. 

Näytti pukilta ja olin näkeväni sarvetkin. Piti päätään ylväästi pystyssä.

Kun se alkoi kääntyä poikittain ammuin lavan yläpuolelle. Katosi jotenkin heti vaikka yritin katsoa suuntaa.

Soitin Jarin apuun kun oletin osuneeni vaikka oli kaukana. Etsiskelin ainakin tunnin, kunnes Jari löysi ammutun naaraan  rypsipellon takareunasta viitisenkymmentä metriä  takaviistooon. Maa oli kuin riisipeltoa runsaiden sateiden takia.

Oli osunut osin lapaan ja luoti oli siitä kääntynyt. Lavan päällä oli suuri reikä ja koko kylki oli pilalla vaikka sisällä menoreikä oli oikeassa kohdassa. Vein peuran hallin vajalle, jossa nyljimme sen orteen.