SuurriistajahtiLavatalkoissa 7.10 tehtiin viisi uutta lavaa kyllästetystä lankusta. Lähes kaikki naulat ovat ampumiani eli syyllinen löytyy jos joku irtoaa. Jalat kipeytyivät vanhuuttaan. Kolme lavaa vietiin Kurun Korven metsäautotien varteen ja sillä aikaa teimme kaksi uutta. Olin 1.10 Jorrissa peurajahdissa, mutta mitään ei näkynyt. Sudenjälkiä oli tiellä edellisviikolla. Vein teltan ja kehikon Haaviston Soilen metsään Kontsaareen vastapäätä Kuninkaansaarta.Vein omenia Talpian Suovistoon, mutta kummassakaan ei käynyt peuroja susien ja turistien takia. 12.10 alettiin jahti Riston johdolla. Koiraa ei voitu käyttää kun susia oli paljon alueella.Risto oli nähnyt emon ja vasan naimapolun kohdalla päät Riukkaan päin eli ajettiin Riukan ajo.Kävelin Lääveristä Pursioon 3 km Teron ja Arton välissä. Heidi oli lähinnä peltoa ja näki kun Riukassa hirvi juoksi pellolla.Vesa ampui kahdesti. Hirveä ei löydetty vaikka Raimon koira etsi pari tuntia.Kari oli viereisessä passissa. Tomi Riukan tiellä ja Ahonen Niittylän kohdalla.Oltiin pitkään nuotiolla. Veeti oli mukana ja äitinsäkin kävi.Ajettiin Korvella Haapalammin pellolta Kurun metsäautotielle uusille torneille.Olin kolmannessa tornissa ja Heidi ja Kari olivat vieressäni. Risto oli tien päässä.Aurinko paistoi silmiin, mutta näin Heidin edestä tulevan hirven pieneen aukkoon. Heidi ei sitä nähnyt kun aukon ja Heidin välissä oli pieni pusikko. Hirvi meni takaisin metsään ja kulki pienen metsäjuotin takana ohitseni, Kiikarissa näkyi välillä pää ja paljon puita. Hirven takaa kuului Tomin naksutus eli hirvi oli hyvin lähellä ajomiestä. En uskaltanut ampua. Kuiskasin radioon Karille hirven tulevan kohta eteensä aukkoon kuten kävikin. Karin edessä oli kuitenkin pusikkoa eikä nähnyt sen takana olevaa aukkoa. Hirvi meni aukon yli metsään ja katosi. Saattoi olla sarvetkin, vaikka oli aika kaukana. Kun palasimme alkoi sataa ankarasti ja päätimme lopettaa. Tiistaina vein Talpialta autokuorman omenia Jorriin ja tein oloani mukavaksi metsästysmajallamme. Hämärissä vastapäätä metsästä ilmestyi nelisen aikuista ja kolme vasaa, jotka kiersivät pellon metsänlaitaa. Ehdin katsella niitä kymmenisen minuuttia kunnes yksi vasoista tuli ampumaetäisyydelle ja ammuin. Putosi paikoilleen ja muut juoksentelivat hätääntyneinä kauemmas. Olisin saanut toisen vasan, mutta panos ei ollut mennyt piippuun ja peurat pelästyivät naksahdusta ja juoksivat Jorrin nieluun. Suolistin, vein vajalle ja nyljin. Sydän halki. Meni pari tuntia ennenkuin olin kotona. 19.10 aloitettiin Haiposta kun Palmin riistakamerassa oli ollut kuusi hirveä. Ajomiehet tulivat Tapion johdolla Haiponjärven alapuolen Mulkkusuolta 3 km kohti kylää. Olin passissa Pohjankorvessa kylän puoleisella mäellä. Kylmä tuuli, mutta hyvä näköala. Hirviä ei nytkään saatu. Hirvet eivät halua kävellä järveltä kylään asti. Kuultiin että somerolaisten koira oli tuonut sonnin Korven metsäalueelle ja lähdimme ajamaan sitä liikkeelle. Olin Kaurahuhdassa pellolla passissa kunnes Kari soitti sonnin kaatuneen. Känkänen oli päässyt haukulle. Nyljimme sonnin ja nuotiohetken jälkeen oli vielä Impin ajon vuoro, Olin passissa Nikulan metsäautotiellä. Ammuin 2004 sieltä kaksi hirveä. Nyt hirvet ilmeisesti väistivät passit kun passiketju oli harva. Janne oli tornissa Puitamon suolla, mutta välissämme oli tiheä Kurun taimikko. Ritinää kuului mutta taimikkoon ei kumpikaan nähnyt. Kauris meni minun ja Karin välistä, mutta ääntä ei kuulunut. Hiljaa liikkuvat. Alhaisen Kari leikkasi sonnin sunnuntaina ja sain kolme paistia ja ämpärin jauhelihaa. Hallin seurue ei ollut nyt saanut saalista, mutta olivat nähneet ajostamme lähteneen hirven Haipon puomin lähellä. Kävin illalla laittamassa mökkiä talvikuntoon. Tyhjensin vedet putkista ja viritin hiirenloukkuja. Talvi on tulossa. 22.10 Menin Jorriin viiden jälkeen ja torkuin laverilla hämärän ajan- Puoli yhdeksältä vaikutti siltä että pellon pimeydessä oli jotain. Poistin varmistimen ja sytytin vihreän valon. Ristikossa oli peura, joka aikoi poistua paikalta heti- Ehdin ampua juuri kun peura lähti. Suljin luukun ja ajoin autolla pellolle. Peuraa ei näkynyt ja soitin Raimolle koiran tarpeesta. Etsin puolisen tuntia jälkiä kunnes löysin yhdet sänkimaalta veden alta. Kun seurasin niitä löytyi peura kauempaa notkelmasta. Oli pienet sarvetkin. Painoi 57 kg. 26.10 oli koirajahtia ja olin naimapolun risteyksessä passissa kahdesti. Viimeiseksi ajettiin Korvelta metsäautotielle. Olin viimeisessä uudessa tornissa. Kaksi metsoa lensi edessäolevaan kuusikkoon, mutta hirviä ei näkynyt. 2.11 oli satanut ensilumen. Kujalan pellon riistakamerassa oli aamukuudelta hirviä. Risto jakoi passit ja menin Miskan ja Markuksen kanssa Kurun kääntöympyrän ja pellon välille.
Roki ajoi hirvet Mäntystensuon eteläpuolelle , jonne ne jäivät haukkuun juuri Someron rajan taakse. Puitamonsuolta kuului laukaus ja Ari ilmoiti ampuneensa sonnia kaukaa. Vartin päästä kuului useita laukauksia ja Miska viesti ampuneensa naaraan. Sitä oli ammuttu jo aiemmin ja Tapio seurasi jälkiä ampumapaikalta. Paikalla oli ollut myös sonni, joka oli jatkanut toiseen suuntaan. Naaras oli iso harmaa ja vanha. Silläaikaa hirvert menivät Rokin haukussa hitaasti kaakkoon ja yrittivät päästä Haapalammin tien yli Someron saloille. Juho pääsi eteen ja sai ammuttua vasan lähelle valtatietä.
Naaras vedettiin Arton traktorinkauhaan taimikosta vetolevyllä. Nyljettiin orteen ja paloiteltiin seuraavana päivänä nelisen tuntia. Kävin katsomassa Jorrissa, mutta omenat eivät olleet kiinnostaneet yöllisiä kulkijoita.
Alkoi Suomen ensimmäinen hirmumyrsky. 9.11 oli lumi sulanut. Patamolla oli kameroissa kahdeksan hirveä. Ajo aloitetttiin Mulkkusuolta ja Tapsa vei minut passiin Mattilan aukkoon Pohjankorventieltä. Kari näki sonnin ja vasan Peräkorven lähellä tultuaan passiin. Tapio meni lähelle Nikulan metsäautotietä ja ampui vasan. Nuotiolla päätettiin jatkaa jahtia parin viikon päästä kun seuraavana lauantaina oli Torrolla hautajaiset. Alhainen leikkasi vasan sunnuntaina ja hain pari kiloa jauhelihaa iltapimeällä ja ajoin sitten kamalassa kelissä Panun kanssa Tampereelle. Valtavasti on liikennettä pimeällä valtatiellä, mutta hallitus satsaa vain Turun tyhjiin juniin. Viikko meni Tampereella liikunnan merkeissä. 18.11 vein Jorriin porkkanoita ja istuin pari tuntia lämpimän peurakopin tunnelmasta nauttien. Seuraavana päivänä vein lisää porkkanoita, mutta kun kukaan ei ollut käynyt siirryin Riukkaan. Kun pimeni tuli kuu hetkeksi esiin ja näkyvyys parani. Kuulin vierestä menevän jonkun. Kun pilvet peittivät kuun tuli vierestä joku otus. Näytti aluksi suden kokoiselta. Suden ampuminen peurana tulisi kalliiksi Toinen tuli sen takaa ja juoksi porkkanakasalle. Kiikarissa vilahti sarvet ja oli kovin pieni. Pientä peurapukkia ei voinut ampua kun olisi tullut sanomista jos sitä olisi tarjonnut purkitettavaksi seuralle. Isompi meni kasalle ja otti porkkanan ja tuli vierestäni takaisin metsään. Metsästä toiselta puolelta kuului kauriin ulvontaa. Jos kasalla olisi kuitenkin peuranvasa pitäisi ampua vaikka näytti kovin kapealta maalilta. Kun kääntyi poistin varmistimen ja tuikkasin vihervalon päälle. Valkoinen ruokinta-automaatti heijasti valon hankalasti silmään ja punapiste oli jonkun pimeässä olevan takapuolessa. Sitten se karkasi valokeilasta. Oli pilkkopimeää. Suljin luukun ja pujottauduin ulos. Jäljistä päätellen kasalla oli käynyt kauriita. Liian pieni maali tälle ampumataidolle. 21.11 Menin Korvelle Kurun kääntöympyrään. Paikalla oli hirvi, joka siirtyi vastentahtoisesti porkkanakasalta. Puolen tunnin päästä paikalle tuli naaras, mutta vasa jäi viisaasti kauemmas ja säästi henkensä. Vaistosi että kuolema vaanii. Lähtivät kun iso hirvi löntysti paikalle. Koetin saada sen lähtemään ja lopulta menin ulos yskimään. Ei piitannut mitään kun oli pimeää-. Peurat olivat vieressä enkä voinut käyttää ihmisääntä. Murisin hirvelle, joka auttoi. Protestoi sivummalla mölisemällä. Paikalle tuli yksinäinen naaras, joka söi ainakin 40 minuuttia. Lopulta ajattelin ampua sen ja antaa jollekulle. Lähti lopulta. Sitten tuli naaras vasoineen, mutta porkkanakasa oli liian korkea enkä nähnyt sen takaa kuin korvat. Lähtivät nopsaan ja kun muita ei tullut lähdin pois. Lunta tuprutti ja paikoin sitä oli puolisen metriä. Perjantaina kävin tarkkuuttamassa kivääriä. Ampui tuuman alas vaikka laskin ristikkoa... Tapsa oli ampunut torstaina seuralle pukin, paloitteli sen ja vei Somerolle purkitettavaksi. Kiitos.! Lauantaina oli hirvijahtia ja Risto antoi luvan ampua myös naarasta kun niitä oli kaksi em. Korven aluella. Juho laittoi koiran ajoon em. kääntöympyrästä ja olin Tommin kanssa passissa Putinpään tiellä. Hirvi meni kuitenkin passien välistä Simperiin ja Somerolle. Palasimme nuotiolle. Someron takaa oli tullut meitä kohti susia ja toiset sudet etelästä Kolmikkaalta suolle. Tammelan rajalla oli viikolla ollut 14 suden lauma. Koiraa ei kannata menettää hirven takia. Eli.. Seuraavaksi ajettiin miesajona Kujalasta Impin ajo kun Vesan ruokinnalla oli ollut sonni pitkään. Olin naimapolun risteyksessä passissa ja Heidi oli Riukan tiellä Kantolan metsän kohdilla. Hirviä ei näkynyt. Someron puolella oli ammuttu peuraa, mutta emme löytäneet sopivia verijälkiä. Kuollut peura löytyi Mäntysten suon Torron puolelta seuraavalla viikolla. Väänsin virta-avaimen taas poikki kun en huomannut rattilukkoa. Miska toi minut hakemaan vara-avainta ja saatiin auto metsästä. Suutari Pellinen koodasi ja jyrsi uuden avaimen edullisesti. 29.11 kävin Pellikan kopilla, jonne olin vienyt porkkanaa. Olin tunnin 14-15 mutta mitään ei näkynyt. 30.11 ajettiin miehissä Impi ajo ja olin Kurun ja Mattilan rajalla kääntöympyrästä vasemmalle. Risto ja Arto kävelivät passiin. Urospeura meni edestä ja käveli Vesan lavan vierestä itään. Makkaranuotion jälkeen ajettiin Korven ajo Ranttilan takaa Putinpäähän. Pompun metsä ja Mustialan hakkuuaukko ottivat koville. Lipesin lopussa Mattilan metsässä hakkuu-uralla ja saapas horppäsi mutaa. Viimeinen kilometri satoi ja kastuimme kunnolla. Arto oli nähnyt hirven aamun passipaikkani kohdilla. Kotona rämmintä ramaisi vaikka vilkasta seuraa riitti. 3.12 kävin Sanomapainon takana Pellikan kopilla viemässä porkkanaa. Menin Jorriin, josta porkkanat oli kaikki syöty ja täydensin vajaan säkin. Siirryin Riukkaan Riston kopille, jossa porkkanaa oli autokuormallinen. Kolmen tunnin odottelun jälkeen näkyi kaukana liikettä ja oletin kauriiden käyneen syömässä pellossa. Jokin pieni otus kiesi porkkanakasan nopeasti pysähtymättä. Ilves ehkä. Sammutin lämmittimen ja valmistauduin lähtemään. Kauriiden luona näkyi liikettä. Oletin kauriin liikkuvan pellolla. Vartin yritin saada sitä näkyviin pimeässä. Oli aina pitkittäin ja näin vain isot korvat ja hahmo leijui välillä pois. Lopulta kääntyi ja lähti kohti porkkanaherkkua, jolloin tunnistin peuranvasaksi. Onnistuin ampumaan lavan taakse ja häipyi. Katselin lampulla, mutta mitään ei näkynyt. Oletin ampuneni ohi ja keräilin lamppuja pitkään jäljitykseen. Pellolla oli kuitenkin kuopassa vasa kyljellään ampumapaikalla. Jari tuli auttamaan nylkemisessä. Sydän oli kappaleina ja toinen lapa. Itsenäisyyspäivänä Tommi ja Tapio olivat Kurun peurakopilla kolmisen tuntia ja lopulta Tommi sai ammuttua hirven. Hajukartio oli hirven suuntaan ja se ehti juuri tultuaan vetää outoa hajua sieraimiinsa ja olisi lähtenyt heti. Juoksi parisataa metriä. Vesa haki sen traktorilla ja hirvi oli orressa ilman että vanhusten tarvitsi lähteä. Suurkiitokset kun miesjahti ei olisi välttämättä onnistunut ollenkaan. Joulun jälkeen 7.1 menin jo iltapäivällä kopille ja tappelin kiikarin punapisteen kanssa pitkään. Sen patterikotelon kansi oli Talpialla pimeässä pudonnut ja pattereita piti siirrellä varovaisesti jotta valo syttyi. Yhtäkkiä porkkanaherkun luo käveli peura, jolla ei ollut sarvia. Näytti naaraalta ja ammuin heti kun pysähtyi. Säntäsi jyrkännettä alas ja minä perään. Jyrkänne oli pitkä ja piti puista pidellen etsiä kun loikat olivat yli kuusimetrisiä. Verta oli tullut keuhko-osumasta joka hypyllä. Löytyi vasta kahdensadan metrin päästä. Lähdin jyrkänteen reunaa takaisin ja soitin Jarin apuun kun yksin en olisi sitä saanut takaisin ylös. En ollut päästä rinnettä millään takaisin ylös kun jalka lipesi joka kerralla. Lopulta löytyi hieman loivempi paikka ja ryömin Jarin luo nelinkontin. Haimme peuran pulkalla kiertäen jyrkänteen. Ilmeni että se olikin urosvasa ja näytti kaukaa aikuiselta. Nyljimme vajalla orteen ja kahden päivän päästä leikkasimme ja jauhoin ämpärillisen pakkaseen.Paikat kipeytyivät kun tulin monta kertaa kyljelläni jäistä mäkeä alas ryteikköön. Kasalla kävi usein iso pukki, mutta se jäi ilmeisesti petojen saaliiksi. Vein porkkanaa mutta ne pysyivät koskemattomina kunnes jahtiaika loppui. Vasa jäi siis kaatamatta, mutta toisaalta petotilanne selitti peurojen nopean vähenemisen. |
Kertomuksia itselle muistoksi
