Saariselkä 2000
Lähdimme 28.8.2000 Seutulaan ja ajoimme auton Lentoparkkiin. Siellä automaatti antaa eri kahvilaatuja 50 pennillä kuppi. Kuuden Cappucinon jälkeen Finnairin kotimaanterminaaliin, rinkat hihnalle ja koneeseen. Koneessa oli puolet tyhjänä ja paikat sai valita vapaasti. Matkalla oli vain leirikoululaisia lähdössä Inariin opettajineen. Lapsia ei paljon maisemat kiinnostaneet mutta harrastajalentäjäni kanssa pysyimme paikoissa selvillä Jyväskylään asti jonka jälkeen alla oli täyskatto pilviä. Vasta Saariselkä pilkisti alla pilvien raosta. Ivalojoen mutka on laskeutuessa erikoinen näky. Ivalon lentoasema on kodikas isoine takkoineen. Kentältä on kuljetus kaikkiin majoituksiin ja Saariselälle Matti Malmin linjat veloitti 35 mk. Ruskan alkua oli jo puustossa.
Marssimme kylpylähotelliin, jolloin alkoi tuntua polvissa että rinkka on liian painava. Kävimme metsähallituksen toimipisteessä Kiehisessä hakemassa varaustupien avaimen sekä täydensimme muonitusta Kuukkelista kuivatulla poronkontilla. Kylpylän altaalla ei ollut juuri ketään ja saunat samoin tyhjinä. Olo isossa kylpylässä oli ylellistä ja vastukset vasta edessäpäin. Kävimme illalla ihastelemassa Saariselän uutta kirkkoa, joka jää kuitenkin hotellien varjoon. Kävimme yöllä panimoravintolassa maistelemassa siellä pantua olutta ja söimme ainoalla grillillä poropurilaisen. Panimossa oli paikallisia kelolyhtyjä takan antamaa valoa lisäämässä.Kelolinnoja oli rakennettu taas lisää ja ne olivat tyhjinä kuin aina. Aamulla kevyt aamiainen ja Ivalosta kumijalka pihaan. Rinkat Pösöön ja menoksi. Kaunispään pohjoispuolelta 15 km kääntyy metsäautotie Kuutusjärvelle jota on 42 km Aittajärven päätepisteeseen. Vesi oli paikoin vienyt tien lähes mennessään ja viimeiset 20 km ajettiin ykkösvaihteella. Etelän taksikuskit eivät tällaisille teille lähtisi. Lapin paliskunnan puolella poroja oli vähän väliä, mutta poroaidan portin jälkeen niitä ei näkynyt koko matkalla. Autoilija kertoi metsästysseuran rauhoittaneen kaikki kanalinnut riekkoa lukuunottamatta. Niitäkään ei näkynyt kuin pari. Aittajärvellä autoilija toivotti hyvää vaellusta ja jäimme oman taitomme varaan. Pitkä polku alkoi. Ilma oli ihana ja etsimme puolisen tuntia hyvää ylityspaikkaa, joka on Suomussa olevan saaren kohdalla hieman alavirtaanan. Tässä alla. .
Lapissa ei ollut paljoa satanut ja purot olivat melko kuivia. Vain kiviuria kurujen pohjilla. Matka maantiekurua pitkin etelään sujui aikaisempaa helpommin kun turhaa painolastia oli vähemmän. Välillä polkua pääsi lenkkareissa, saappaat selässä. Lähdimme Suomulta kymmenen hujakoilla ja olimme neljän maissa Kaarnepäällä.
Kaarnepäällä on hyvä maisema Sarviojan laaksoon ja Vaulopään yli Siliäselälle.
Ylhäällä tunturissa on väljempää ja hyvä hengittää. Melua ei kuulu ja olo rauhoittuu. Majoituimme Sarviojalle, jonne myöhemmin illalla tuli eri suunnista pieniä porukoita, niin useita että viimeiset laittoivat telttoja pystyyn kämpän taakse
Varaustupa oli tyhjillään ja olo helppoa kun ei tarvinnut kantaa telttaa. Mukanamme oli vain louevaate varmuuden vuoksi Kävimme illalla iltanuotiolla, jossa retkeilijät etupäässä vertailivat varusteiden kestävyyttä. Sääskiä ei ollut mutta polttiaisia nousi puron pohjasta niin paljon että lopulta oli luovutettava kun pimeys ympäröi meidät.
Aamulla otimme kompressiopusseihin vähän leipää, poroa ja rommia ja lähdimme ylös tunturiin kohti Paratiisikurua ja Ukselmapäätä. Polku kulkee pitkin Vaulopään itäreunaa. Alempi (idempi)polku on maisemiltaan parempi Tasaista tunturiylänköä on helppo kulkea ja matkalla polku poikkeaa Siliäselän kohdalla kirkkaalle purolle.
Paratiisikuruun on Sarviojalta vain n 7 km ja kulku helppoa. Kurun nimi oli aiemmin Kiirunakuru, mutta 50-luvun jälkeen erään kuuluisan retkeilijän vaikutuksesta nimi muuttui paremmin kuvaamaan vehreää kurua. Kurun alapäässä kasvoi runsaasti isoa mustikkaa ja paikka oli ympäristöönsä nähden varsin vihanta ja lämmin. Kurun mutkan takana on ensin syvä pieni lampi, sen takana laaja heinikko, joka päättyy isompaan lampeen. Kuru päättyy jyrkkään pahtaan jota suikertelee alas puronen.
Kristallinkirkasta vettä kuten kaikkialla tunturissa. Tästä oli aika kiipeäminen Ukselmapään satulaan, josta jatkuu reitti Pirunportin läpi Muorravaarakalle. Nousimme idänpuoleista sivua ja kiipesimme ylös Ukselmapäälle, joka jää puolitoistametriä auki seitsemästäsadasta. Alueella vain Sokosti (718 m) on hieman korkeampi. Tässä Sarviojan laaksoa
Ukselmapään laella on laaja lakiaukio, jossa kivistä kasattu kolmiomittaustorni Sieltä häämöttää Sokosti ja Luirojärveä sekä idässä Kuolan tuntureita. Kivistä ja autiota maisemaa, joskin helppokulkuista ja avaraa. Ukselmapäältä loikittiin parisen kilometriä paljakkaa alas Hattupäälle ja sieltä alettiin laskeutua takaisin Sarviojan laaksoon. Matkalla kerättiin kassillinen tatteja, jotka paistettiin kämpällä. Aamulla lähdimme kohti länttä suuntana Suomujoki. Seurasimme kolmisen kilometriä Sarviojaa ylöspäin ja lammikoiden kohdalla pidimme tauon. Pystytimme louteen kun tuuli kylmästi ja keitimme minitrangialla lounasta. Nousimme yli Seisomakivenselän ja laskeuduimme Maantiekurun pohjalle Kurun reunahyllyllä kulki polku etelään, mutta puolen kilometrin seuraamisesta huolimatta ei pauhaavaa koskea vielä näkynyt Jatkoimme länteen ylittäen välissäolevan korkean harjanteen alas Lupukkaojalle
Se oli kuiva. Nousimme taas rinnettä ylös Lupukkapään pohjoisjatkeelle ja suuntasimme enemmän lounaaseen kun ylärinteessä sadekuuro yllätti. Värjöttelimme ison kiven suojassa puolisen tuntia, mutta kun seuralainen alkoi palella lähdimme sateessa eteenpäin. Tällöin tietysti kastuimme.
Sateen loputtua laskeuduimme alas Kalavankanojan laaksoon, Kuivattelimme varusteita ja kun ilta alkoi olla käsillä laadimme asentopaikanLouteen alla ihmettelimme myöhään yöhön erämaan ääniä. Aamulla heräsimmepieneen sirinään, joka johtui kastepisaroiden vierimisestä louteen ulkopintaa alas.
Untuvapussi on lämmin nukkua ja aamukahvien jälkeen olimme taas matkalla alaspäin kohti Suomua. Tällöin lähdimme virheellisesti seurailemaan Kalavankanojaa, joka muutaman kilometrin päässä muuttui vaikeaan maastoon ja seuralainen väsyi.
Viimein oikaisimme kompassisuunnassa Suomulle, jonka saavuttaminen oli lopulta suuri ilo. Saapumispaikka on edelleen hämärä, mutta paikalla oli koski ja suvannon rannalla nuotiopaikka. Polttopuut olivat koskematta kun harva kantaa enää kirvestä mukanaan.
Meillä kuitenkin oli. Aterioituamme jatkoimme Suomua Lankojärvelle. Lankojärvi on järvi Suomujoessa ja n 20 km päässä lähimmältä tieltä. Järven takana oli kaatunut isoja aihkeja ja kiertelimme niitä taas tatteja keräten. Kämppä on joen toisella puolella ja jouduimme kiertämään koko järven Eksyimme järven niemeen kuten ilmeisesti suurin osa aikaisemmistakin kulkijoista. Eteläpäässä järveä on kahlaamo ja sen jälkeen eksyimme taas rantaa kiertelevälle polulle. Järven rannassa oli vanha niliaitta ja saaressa kotuksen jäänteitä aikaisempien vuosisatojen pyyntimiesten jäljiltä. Lankojärvessä souteli hiljaa joutsenpariskunta siirtyen aina toisellepuolelle järveä.
Paikallisen tarinan mukaan alueella asui aikanaan Mäentainen-nimeä käyttävä erakko, jonka kammi oli Lankojärven eteläpään niemessä. Hänestä on nyt 2009 kirjoitettu Lapin tarinoita koskevassa kirajassa. Mäentainen kirjoitteli aluksi sovinnollisia kämppäkirjoihin, mutta ilmeisesti väsyttyään turistien määrään ja käyttäytymiseen alkoi varastella näiden tavaroita ja taisi lopulta ryöstääkin jonkun. Asia johti poliisin mukaantuloon. Kahlaamo on tästä viitisen kilometriä lounaaseen. Seuraavat kuvat ovat jo Lankojärveltä. Lapin harvinainen Ultima Thulen lintu, laulujoutsen (Cygnes musicus) viihtyy syrjäisellä erämaajärvellä.
Tässä järven eteläpäätä. Kävelimme taas määränpään ollessa jo lähellä-- karttaa katselematta ja jouduimme järven rantaa kiertämään kuten niin monet muut ennen.
Illalla kämpälle tuli paljon porukkaa ihmettelemään tatinpaistoamme.Viimeiset laittoivat teltan pihalle. Kävelimme parin kilometrin lenkin illalla keräten pakillisen mustikkaa yksipuolisen retkimuonan lisäkkeeksi. Yöllä nukuimme ritsillä pohjanmaalta olevien miesten ja Kemistä olevan naisen kanssa. Yläritsillä oli seurue Uudestakaarlepyystä ja autiotuvan puolella partionjohtajaneitosia sekä teltoilla paljon porukkaa. Kaikilla oli uudemmat rinkat. Neidot olivat kävelleet yli 20 kilometriä Luirojärven Hiltonilta.
Aamulla oli vain seitsemän kilometrin nousu ylös Rautuojaa Rautulammelle. Pieni lampi on keskellä tunturia ja muutama vuosi sitten tuuli oli syksy-yönä vienyt kämpästä katon saksalaispariskunnan nukkuessa. Siihen saakka nukkuessa. Muutimme suunnitelmia ja emme jääneet kämppään yöksi. Päätökseen vaikutti paikalle tulossa ollut 60 tytön Oulun opettajankoulutuslaitoksen seurue. Päätimme siirtyä yöksi ylös tunturiin. Lähdimme ns. vanhaa polkua ylös Raututunturiin. Hiljalleen Rautulampi painui tunturin pyöreiden muotojen syliin ja valokuva tunturista alas vihreänä tunturien sylissä päilyvälle lammelle jäi ottamatta
Huiputus ottaa aina hengen päälle. Kävimme Rautupäällä illalla ja jatkoimme kohti Niilanpäätä kun tunturien välinen rotko ei vaikuttanutkaan sopivalta yöpymispaikalta. Vettä ei löytynyt Tässä kuvassa näkyvät Sompion luonnonpuiston tiukasti suojellut Nattaset ( Pyhä-Nattanen ym nännit)
Niilanpään päällä oli hämärässä omituinen rakennelma, joka viereen päästyä ilmeni halkopinoksi. Poromiehet olivat talvella tuoneet kelkoilla puuta, että on keväällä poroissa ollessa poltettavaa, muuten puuttomassa paljakassa. Mahdollisesti lähellä oli vasotusmaa, jossa vaatimia vahditaan niiden vasoessa pälvissä, joihin ne on siirretty hihnoilla pölkkyihin sitoen. Ilta alkoi hämärtää ja sen vuoksi lähdimme oikaisemaan suoraan outamaihin honkapuun ja veden ääreen. Hämärissä osuimme Niilanpään poroerotuspaikalle, jossa kämppä näytti täydeltä. Hämärässä syysyössä jatkoimme alaspäin kurua löytääksemme puron, jonka rantaan voisi pystyttää louevaatteen. Puron löydyttyä eteen tuli karttoihin merkitsemätön lappalaisten lautakammi, johon uskaltauduimme kun juuri alkoi satamaankin. Lämmittelimme juomaa polttamalla tunturikoivua, mutta tuloksena ei ollut kunnon tulta vaan enemmänkin omituisenhajuista savua. Tunnelma oli jotenkin outo keskellä erämaata oudossa asumuksessa. Yöllä katon isosta savureiästä heitti vettä silmille myrskyn pyöriessä tunturissa. Aamulla keskelle tulisijalle jäänyt pakki oli täynnä vettä
Aamulla noustiin takaisin porokaarteelle ja kohti Kiilopäätä. Alussa erehdyimme väärälle polulle ja päädyimme Muotkan majalle. Siellä oli juuri aamiaspöytä tarjolla kun yöpyneiden seurakuntalaisten oli ollut kiirehdittävä Ivalon kirkkoon ja aamiainen jäi väliin. Viikon kuivamuonan jälkeen runsaat vihannekset maistuivat taivaallisilta. Omistaja heitti meidät autollaan tien varteen niin että ehdimme juuri bussille, jolla menimme Saariselälle. Siellä vietimme loppupäivän saunoen ja uiden (4h) Söimme tukevasti Riekonkiepissä, katselimme Saariselkää jonne oli alkanut kertyä hotellivieraita ruskan ihmettelyyn. Illalla bussilla Ivalon kentälle, jossa koneeseen tuli vain kourallinen ihmisiä. Suurin osa koneenväestä jäi välilaskussa Leville. Helsingissä Lentoparkkiin, jossa kuusi Cappucinoa (antelias kahviautomatti) ja kotiin Lentäen matkustaminen on helppoa kun siihen ja autottomaan kulkuun oppii. Toisaalta ei ole auton suojaa ja joutuu oudosti turvautumaan paikallisyrittäjiin. Toisaalta ei ole huolta auton toimivuudesta pitkillä asumattomilla selkosilla ja ajassa ja bensassakin säästää ainakin kolme päivää ja tuhannen markkaa rahaa. |
Kertomuksia itselle muistoksi