Pohjoisessa  4-9.9.2012

Lähdimme aamulla 4.9.2012 Lappiin loppuviikoksi.

Ajoimme auton Röykän kautta uuteen Lentoparkkiin ja veimme toisen rinkan kentän tavarantiputuspisteeseen. Toinen rinkka odotti jo pohjoisessa.

Vuokrasimme autoksi Budgetilta pienen Fordin ja kävimme ostamassa Vaskoolista ruokaa ja juomaa muutamaksi päiväksi. Kävimme syömässä seisovassa pöydässä mm maksapihvejä.

Nellimissä kävimme Inarilla katsomassa talvehtivaa venettämme. Ruska oli alkanut.

 Laskimme illalla verkot tuulessa.

Uusi verkko oli halpa ja yläpaula jo valmiiksi poikki, joka hankaloitti sen selvittämistä. Tuuli vei meitä kilometrin sen kanssa tapellessa.

Ilta oli kaunis ja kuvailin ruskamaisemia. Saunoimme pitkään auringonlaskussa.

Aamulla  kolmessa verkossa oli yhdeksän alle kiloista siikaa ja enempi kalastus piti lopettaa kun siikaakaan ei jaksa syödä jatkuvasti.

Paistoin osan kaloista tuoreena halstarilla ja Irja savusti loput. Rakentelin saunan terasille nojatuolin ponttilautojen pätkistä.

Keskiviikkoiltana ajoimme Nangujärven tietä Tsarmin erämaahan ja kävimme Vanhapään laella.

Vanha tukkiajoura kääntyy Nangujärven jälkeen pohjoiseen ja kiertelee Ison Arttajärven takana heikkokuntoisena kymmenkunta kilometriä erämaa-alueen rajalle saakka. Isoja  päänkokoisia kiviä oli paljon ja matala Fiesta kovilla. Kun piti ajaa ylös puoli metriä tietä korkemmalle sillalle aloin epäillä  Fordin maastokelpoisuutta. Alas laskeutuessa oli etuspoileri lähellä irrota kun kuului ankara rutina sillan rakenteista. Lopulta päästiin yli kun toinen  katseli pyörille tukea ja toinen hivutti hitaasti eteenpäin. 

Viimeinen pari kilometriä oli kiivettävä, mutta maisemat olivat kauniit.

Koivikon reunasta ei itse tunturia vielä erota.

Onneksi sade ei tavoittanut meitä tunturissa.

Välillä piti riisua vaatteita kun nousu oli jyrkkää.

Paljakan raja oli  mukava saavuttaa.

Ylhäällä tietysti tuuli rajusti hikiseen selkään.

Näkymä luoteeseen Nangujärven suuntaan. Tunturi jossa ollaan on Tsarmin erämaan Vanhapää.

Huipulle on yläkuvassa vielä matkaa.

Tässä huipulla näkymää toiselle puolelle Nellimin erämaahan päin.

Alas olikin helpompaa tulla vaikka polvet olivat kovilla.

Alhaalla talousmetsän rajalla paistoi aurinko. Maisemaa Raja-Joosepin suuntaan.

Hikisenä tuli kuvailtua tällainenkin kuva.

Ivalossa jo sataa.

Puron ylitys kaupunkiautolla on  jännittävä kokemus ja Ravia tuli ikävä..

Sauna teki hyvää kipuamisen jälkeen.

Yöllä alkoi sataa ja torstaina kävimme vain Ivalossa maalikylässä kaupassa ja syömässä Kultahipussa käristystä ja kalapullia. Ostin nuotion päälle ritilän. Sininen Fiesta peittyi Jäämerentien keltaiseen kuraan.

Laittelin sateessa mökin alle tunkilla uuden tukiparrun notkuvien lattiavasojen alle ja tein terasille perustaa. Saunoimme pitkään tummuvassa yössä. Yöllä kuu paistoi ikkunoista yli Kessin erämaan suurien salojen. Kessissä ei asu enää ketään. Surnu- Pekkakin on muuttanut Nellimiin jo toissa vuonna.

Perjantaina satoi koko aamun, mutta rakentelin sateessa pari neliötä uutta terassia.

Illalla ajoimme Hammastunturin erämaahan ja kävimme Sileäselän ja Paalupään tunturien huipuilla. 

 Hammastunturiin pääsee kun ajaa n 15 km Ivalojoen pohjoisreunan metsäautotietä ja kääntyy Pasasjärven takaa Kuppisjärventietä pohjoiseen. Tiet ovat paljon uudempia kuin Tsarmissa ja kiviä  vähän. Jätimme auton Hangasvaaralla tien päähän ja kiipesimme ylöspäin. Nousu tunturiin on helppoa kun kiipeää aina korkeampaa suuntaa kohti niin on pakko joutua tunturin laelle.

Alaspäin kannattaa suunnistaa ettei kulje lähtöpaikan ohitse...

Kävelimme Siliäselän pohjoiselle lakipisteelle. Vieressä on iso tunturi.

Joskus 60-luvulla presidentin seurue oli noussut Ivalon kentältä ja Kekkonen kysyi mukana olevalta kuuluisalta Lemmenjoen poromieheltä tämän tunturin nimeä. " Se on Paskaluothama, Herra Tasavallan Presidentti !" ilmoitti  Kaapin Jouni.

Siliäselän päällys on tasaista paljakkaa.

Tässä siis Paskaluothama, jonka takana on Hammaskuru ja sen takana  sinisenä erämaan korkein huippu eli Hammastunturi. Sen pohjoispuolella on Hammasjärvi, jossa Fazerin suvulla on kesäpaikkana entinen Viljaniemen erämaatila.

Kävelimme Paalupäälle Siliäselän taakse. Se on saanut nimensä kiviröykkiöstä laellaan, jota kulkijat ovat korottaneet. Yllä näkymää Paalupäältä Siliäselälle.

Näkymää tunturien satulasta lounaaseen.

Siliäselällä paistoi aurinko. Näkymää Ivalojoen kanjoniin.

Ivalojoen  penkka näkyy Törmäsen kohdalla.

Maaruskaa Hangasvaaran suuntaan koilliseen.

Tunturikoivikkoa kaakkoon Ivalon kylän suuntaan.

Paluumatkalla poikkesimme Pasasjärvellä.

Kävin tullessa Vaskoolissa ja valtion kaupassa  ostamassa jääkäriteetä kun tunturista laskeutuessa oli tullut vilu.

Sauna lämmitti palelevia jalkoja mukavasti. Uni tuli heti auringon laskettua.

Yllä Sarvikappalejärveä lauantain aamuauringossa.

Lauantaina Irja maalasi terassin ja siivoilimme mökin talvikuntoon.

Kävimme Saariselällä Kaunispään huipulla ja Kylpylässä sekä vaeltelimme kylän uusilla rakennusalueilla. Kävimme katsomassa mm Uuvanoita etelärinteessä.

Kone lähti klo 22.20 ja olimme ennen puoltayötä Vantaalla ja pääsimme Ruostejärvelle nukkumaan ennen kahta yöllä.