Hirvestys 2002

Miskan kanssa päästiin hirviseurueeseen kun joukko uhkasi harveta seitsemään ja lupia oli paljon.

Ensimmäiset ajot olivat outoja kun mentiin uusia metsiä ja suunnat ja paikat olivat sekaisin.

Kuitenkin olin toista viikonloppua jahdissa kun yllättäen satoi ensilumen.

Merikapteeni Heikkikin veti Armatin mutkassa viitan väärältä puolen eli ojaan kun oli liukasta.

Aamulla 9.10.2002 kuitenkin ajettiin Papinmäen ajo ja olin Uhotuksella silloisessa jo edesmenneessä tornissa passissa.  Napsutusta alkoi kuulua kaukaa ja yllättäen näin ylhäällä mäenrinteessä mustia hirviä syöksymässä rinnettä alas.

Sydän alkoi laukata. Ehdin kuitenkin hengähtää ennenkuin hirviemo ilmestyi notkosta parinsadan metrin päähän pellon reunaan ja aikoi jatkaa matkaa passiemme välistä vasat perässään.

Muistin jonkun neuvoneen että kannattaa yrittää viheltää ja vislasin kerran kovaa.

Lähin vasa pysähtyi paikalleen ja kun kivääri oli kaiteen päällä tuella ammuin.

Vasa putosi paikalleen ja toiset jatkoivat täyttä laukkaa Korven metsään.

Sain toisen vasan tähtäimiin, mutta kun niissä näkyi takana myös Haaviston talo, jätin ampumatta.

Ajomiehiä tuli paikalle Seppo ja Heikki sekä Keskitalon Simo ainakin ja opettivat minua suolistamaan ensimmäisen hirveni.

Hirvi nyljettiin sitten Tapion vajalla orteen ja ilmeni ettei minulla ollut kaatoryyppyä tarjottavana. Vain Lasolia olisi ollut autossa.

Kun jäljet olivat tuoreet lähti Raimo jäljittämään ja pääsin passiin Puitamon suolla olleelle jo edemenneelle lavalle.

Raimo ajoi vielä kaukana ja istuin lavan reunalla jalkoja roikuttaen kun kuulin jotain ääntä takaa. Vilkaisin taakseni ja näin hirviemon katselevan minua kahdenkymmenen metrin päässä selkäni takana.

Kun se ei erottanut liikettä hirvet olivat viitisen minuuttia paikallaan.

Raimon äänen kuultuaan ne juoksivat kuusikkoon ja kun pääsin kääntymään kumpikin juoksi vitikon läpi edestäni. Kiikarissa näkyi vain ruskeaa kun ammuin ja vasa meni näreikön taa ja emo pysähtyi eteeni. Odotin kaatumisääntä puoli minuuttia kunnes vasa tuli näkyviin ja säntäsi vitikon takaa takaisn tulosuuntaan. Ammuin taas kyljen kohdalle, mutta mitään ei tapahtunut. Ammuin kolmannen kerran kun vasa juoksi takaani pusikkoon.

Muutaman sekunnin päästä kuului  pari laukausta ja  myöhemmin ilmeni etä  Kalle ja Mika olivat ampuneet hirvet.

Kävin katsomassa paikkaa jossa vasa oli ampuessani. Siitä ei erottanut hirvilavaa, mutta koivun latvoja oli katkennut kun luoti oli seikkaillut vitikossa. Lavaa ei sen jälkeen enää koskaan käytetty ja se purettiin.