Alpeilla 9.-12.6.2008

 Kesälomasuunnitelmat menivät kokonaan uusiksi ja kun Panu halusi nähdä Alpit lähdimme matkaan.

Antti lähti mukaan ja varasi Blue1 lennot Zurichiin (140 €) . Viikkoa ennen ilmeni lennossa ongelmia ja ruotsalaiset vaihtoivat meidät Lufthansan aamulennolle. Korvaukseksi yhtiö lähetti kuitenkin  lentovouchereita 750 eurolla, joten saimme Lufthansan lennon lisäksi yli tuplasti lippuja uusia reissuja varten.

Tämä kyllä edellytti heräämistä kolmelta aamulla. Lentokentällä oli ongelmia kun samassa jonossa oli muualle menijöitä ja vasta viime hetkellä ennen lähtöä virkailijat huomasivat alkaa huudella Franfurttiin menijöitä jonosta etupäähän.

Välilasku Franfurtissa edellytti koko ison lentoaseman läpi ravaamista kun jatkolento Swissairilla lähti toisesta päästä kuin mihin Lufthansa meidät jätti. Logistiikka ei ole saksalaisilla kaikkein vahvin laji.

Zurichissä oli samaa ongelmaa ja kävelymatkat pitkiä. Näissä amerikkalaiset ovat tehokkaampia.

Söimme snakkarilla ja kävimme ulkona utelemassa viehättävältä poliisilta autovuokraamon sijaintia.

Vuokraamossa oli nuori harjoittelija ja toimitus kesti kauan ja edellytti kaikkien mahdollisten asiakirjojen kopiointia kun auto oli saksalaisissa kilvissä. Varaamaamme pientä Pösöä ei ollut kun sellaisia ei oltu Saksasta tänne ajettu ja saimme samaan hintaan  uuden farmarivolvon V70. Sillä oli ajettu vasta n 3000 kilometriä ja auto oli uudenveroinen.

 Zurichissä oli jalkapallokisat ja ajoimme vahingossa sen aiheuttamaan jonoon, joka mateli laitakaupungille. Tässä tuli madellessa kuvattua joka rakennus.

 Kun pääsimme  moottoritielle no 3, jatkoimme Zurich-järven etelärantaa itään ja menimme järven yli Rapperswillin pikkukaupungin kohdalla. 

 Nousimme ylös vuoristoon St Gallenkappelin pikkukylän kautta ja ajelimme vuorenlaitoja itään.  Alla St Gallenkappell.

 Pikkuteiden varsilla oli lehmiä. aaseja ja omituisia laaman tai alpakan näköisiä kamelieläimiä laitumella.

 Sveitsin talot ovat  omanlaisiaan, joskin nekin kauniita lajissaan. Nämä ilmeisesti Rickenin kylässä, jossa pysähdyimme.

  Sveitsiläisiä navettoja  kukkulanrinteellä.

  Alpeilla usein talon toisessa päässä on navetta. Välillä hotellinkin.

  Suhteellisen hyvä kylätie jatkui solaa Wattenvillin kylään jossa käännyimme kohti Ebnat Kappelia, Nesslauta ja Wildhausia.

 Gamsin laakson jälkeen siirryimme Lictensteinin pikkuvaltioon ja ajoimme nyt pätkän kylätietä pohjoiseen. Pysähdyimme kuvaamaan lehmiä hieman ennen Aun kylää.

  Ylhäällä vuorilla oli sateista kun lumi oli vasta lähtenyt. Tässä putous vuorella ilmeisesti Schoppenaun jälkeen.

Pysähtelimme välillä kuvailemaan kun maisemat olivat huikeat.

Illalla aloimme etsiä majapaikka Steeg- nimisen kylän kohdalla ja ajoimme ylös vuorelle Kaiser-nimiseen kylään.

Vanhempi pariskunta Familie Lorenz majoitti meidät Landgasthof Alpenhofiin 60 eurolla.  Illalliseksi emäntä tarjosi  parsakeittoa ja sveitsinleikettä kauden vihanneksilla.

Tässä aamun ensimmäinen näkymä hotellin ikkunasta. Kienberg 36, Steeg Puh +43 5633 5616

  Aamiainen oli runsas ja olimme ainoat asukkaat. Munia, sämpylöitä leikkeitä, marmelaadia, mysliä ,jugurttia... 

Tässä näkymä parvekkeeltamme viereiselle vuorelle.

Aaamu oli ihanan lämmin ja jatkoimme Volvolla Hagenaun kylän läpi itään. Tässä paikallisten asumuksia. Paikallinen virastotalo.  

Ajelimme Elbigenalpin kautta laaksoa Fussenin suuntaan. Alla  Elmenin taloja.

 Fussenissa ovat keisarilliset linnat. Tässä Neuswanstein. Ja Schwangau.

 Hotelli Fussenin laaksossa.

Fussenin linnnoitus ja näkymiä Braitenwangin kohdalta tieltä.

 Garmissch Partenkircheniä ennen nousimme vaijerigondolilla Saksan korkeimmalle vuorelle Zugspitzelle 2962 m.

 Metsä jää alapuolelle ja maisema avautuu.

 Zugpitzenin Itävallan puoleisella rinteellä korissa riippumassa. Nousu maksoi 33 euroa hengeltä.

Tässä ollaan jo kasvillisuusrajan yläpuolella n 2000 metrissä.

 Kolmessa kilometrissä alkoi ikuinen lumi ja jää.

Ylhäällä oli aluksi pilvi huipun ympärillä, mutta sen hälvettyä alkoi aurinko paistaa ja saimme satoja kuvia.

Söimme ylhäällä huippuravintolassa ja joimme mm jääkäriteetä. Ainakin tunti kului vuorella katsellessa.  

Laskeuduimme alas ja ajoimme Oderaun kautta takaisinpäin erittäin  mutkikkaalle vuoristotielle, joka nousi mm Kochelin vuoristokylään. Siellä alkanut sade oli saanut purot tulvimaan ja vesi ryöppysi pitkin katuja. Walchenseen kylän kohdalla palokuntakin oli saanut töitä.

  Käännyimme takaisinpäin  ylös Jachenaun kautta kulkevalle vielä pienemmälle tielle, josta pääsimme Bad Tölziin.

Matkalla Antti varasi tuttavansa kautta meille huoneet Franziska Pekkalan  ja hänen suomalaisen miehensä pitämästä hotellista 

Guesthouse Kranzer and Cafe-Restaurant Kranzer Stub'n

Aaamiainen oli hyvä ja viehättävä Franziska kertoi olleensa aikanaan Salossa töissä. Saksanopettajana hän tutustui Antin tuttavan tuttavaan, joka oli ollut hänellä oppilaana. Lupasi hakea meidät itse Munchenista kentältä jos tulemme joskus ilman autoa lomailemaan Alpeille. Seuraavana päivänä oli tulossa taas 15 suomalaisen ryhmä Matkapoikien bussilla, joille hän lähti esittelemään Kotkanpesää, Neuswansteinia ja Munchenia.

Luin myöhemmin koko rakkaustarinan Lapin Kansasta. Rovaniemeläinen tietokoneinsinööri Jukka Pekkala oli työkomennuksella ja  majoitettu ko. hotelliin, jossa tarjoilijan kauneus ja aitous häiritsi insinöörin rationaalista ajattelua päivä päivältä enemmän. Lopulta hän otti käyttöön salaisen aseensa, lukion heikon saksankielen kohentamisen. Komennuksen päätyttyä Pekkala  irtisanoutui, myi kaiken ja muutti Baijeriin majatalon tyttären luokse.

Hyvästelimme ja jatkomme Bad Tölzin vanhaan keskustaan. Tässä raatihuone alakerran olutkellareineen.

 Tässä  vanhan kylpyläkaupungin keskustaa pääkadun alapäästä.

   Ajelimme Munchenin lävitse. Alla BMW:n tehtaiden pääkonttori. Katolla helikopterikenttä. Rakennus on bemarin etusäleikön muotoinen ylhäältäpäin. 

 Ajoimme suoraan Nurnbergiin, jossa kiertelimme autolla ja jatkoimme sen jälkeen pohjoiseen pikkukylässä olevaan valtavaan Thomanin musikkiliikkeeseen. Ostimme sieltä kitaroita, vahvistimen ym rullakon tavaraa auton täytteeksi.

 Illalla ajelimme Hahnin kentälle, jossa yövyimme siellä odottavien Mikan ja Jarin meille hankkimiin hotellihuoneisiin puolisen kilometriä kentältä alaspäin.

 Joimme illalla yhdessä Sangriaa ja aamulla  hyvän aamiaisen tuoreine sämpylöineen. Muut  vuokrasivat toisen auton ja me lensimme Panun kanssa Pirkkalaan 35 eurolla henki.

Suomessa oli satanut koko ajan.