Tromssa-Narvik 3-7.6.2015

Kaverini Ahonen oli lähdössä kauppamatkalle Tromssaan ja pyysi seuraksi.

Ajoin bussilla eurolla ( 1 €)  Kamppiin ja metrolla  (2,5 €) asemalle, jossa ehdin juosten juuri liikkeelle lähteneeseen  ( 6,50) bussiin ja kentälle. ATR 72 potkuriturbiinikone lähti kymmeneltä illalla lähes autiolta lentoasemalta. (117 € menopaluu)

Kemissä oltiin puolen yön aikaan ja Kari oli vastassa Lapin valoisassa kevätyössä.

Aikaisen aamiaisen jälkeen lähdettiin ennen seitsemää kohti pohjoista ja käytiin viemessä ensimmäiset tavarat Joulupukinmaahan napapiirille. Käytiin aamukahvilla Nesteellä ja jatkettiin ripeästi Sodankylään, jonne jätettiin osa tilauksista. Kävin ostamassa pikkupuodista Panu Rajalan kirjan Aila Meriluodon elämästä.

Seuraavaksi käytiin tapaamassa Mikaa Peurasuvannolla joka tarjosi  reppureille kahvit.

Hiljaista oli ollut ja olimme ensimmäiset kävijät. Neuvoteltiin aiemman postissa rikkoontuneen erän kohtalosta. Tänään oli kuljettaja pudottanut takalavan maahan ja rikkonut kaikki juomat. Uusien tulo kestää näille leveysasteille viikkoja.

Ivalossa käytiin tankkaamassa ja ostamassa juotavaa hintavaan Norjaan. Myössäjärvelle vietiin Salosien puhuvalle karhulle lisää myytävää. Ostin uuden lompakon kun sain tuttava-alennuksen.

Jyrki oli rakennustöissä vetämässä vesijohtoja ulkokeittiöön. Kovaa työtä kun kesäisin ei

vapaapäiviä ole ja aina on oltava valmiina. Nuorellaparilla on useampia liikkeitä ja jokaisessa oma riskinsä kun turistit eivät nyt liiku ja käy pyydyksiin.

Jatkoimme Inariin ja jätimme Näkkäläjärvelle osan tavaroista. Iisko oli liikkessä, mutta iso

pororikas ei pikkukauppoihin puuttunut. Poroja on kummallakin puolella puita.

Englundin hotellilla oli lounaana mureketta ja hernekeittoa ja menimme Nesteelle, jossa oli tosin lihapullia muusilla....

Saajoksen hyvä ravintola oli lopetettu asiakkaiden puuttuessa.  Jatkoimme pohjoiseen ja päästimme norjalaisbussin Kaamasen tienhaarassa ohi. Se oli kuitenkin ohitettava ennen Kaamasmukkaa

kun se ei  mahtunut ohittamaan edellä madellutta asuntovaunua.

Kuvassa laskeudutaan Pyhältä Ailigakselta Tenolle Karigasniemellä. Rakennus alhaalla on Suomen tulli.

Tausta on Norjaa.

Karigasniemellä käväistiin Tenohallissa katsomassa Härkösen Seppoa, jolta ostin palan grillikylkeä edulliseen hintaan iltaevääksi.

Veljensä kävi myös kaupassa...

Nuorgamissa oli saatu jo kymppikiloinen kojamo.

Tenolla oli kulkutusaika.

Karigasnimelle oli Tenohalliin jatkettu tila Suomen uusimmalle Alkolle.

Kari osti pari senttiä konjakkia.

Tullissa ilmeni että asiakirjat oli lähetetty Kilpisjärven tulliin, josta piti alunperin mennä Norjan rajan yli.

Huolitsija sai ne kuitenkin sähköisesti Karigasniemelle muutamassa minuutissa ja tullaus onnistui.

Alla Karasjokea ennen kunnan keskustaa. Matka Karigasniemeltä Norjan Karasjoelle on 9 km.

Ajelimme Karasjoelle ja jätimme museolle loput kuormasta. Hotellia maalattiin ulkoa uudelleen.

Karasjok on saamelaisalueen keskus, jossa pääosa hallintorakennuksista sijaitsee. Karasjoki virtasi kuohuvana vastaan kymmeniä kilometrejä kun lähdimme kohti Kautokeinoa. Vidda oli kuollutta ja ankean näköistä ja maisemaa riitti parisataa kilometriä. Poromiesten pikkukyliä on kuitenkin järvien rannoilla.

Kävimme Kautokeinossa kahvilla ja syömässä polsenit (hotdog)  rapusalaatilla. Kautokeino on kylmä paikka

Kivilompolon tullin jälkeen Suomessa maisema muuttui mäntykankaaksi ja kauniimmaksi.

Aurinko punasi Harrinivaa ja Leppäjärveä.  Myymälät olivat jo kiinni kun lähestyttiin alkuyötä.

Hetassa osotti kuitenkin sauna kun tyttö oli lämmittänyt.  Tällaiseen hotelliin kannattaa mennä kaempaakin (800 km)

Ounastunturi alkoi näkyä tien päässä lumisena ja tuli kotoinen olo.

Hetassa ajoimme Hotelli Hettaan, jossa viehättävä neito antoi meille  kaksi kahden hengen huonetta 68 euron kappalehintaan. Hyvin tasokas hotelli ja hieno sauna uima-altaineen oli lämpimänä vaikka asiakkaita oli vain viisi. Uimahousuja ei ollut, mutta ei ollut muita uijiakaan.

Söin illalliseksi porocarpacciota marinoiduilla Enontekiön sienillä, puolukkakastikkeella ja jäkälällä.

Juomana Siglo de Oro Cabernet Savignon

Aamiainen oli runsas. Katajamarjoissa marinoitunutta siikaa, savustettua haukea maustekastikkeessa, kitkan viisaita, lohta, rieskanäkkileipää, kinkkua, pekonia ym.

Hotelli Hetassa oli suuri ravintolasali, näkymä viereiselle Ounasjärven takana nousevalle Ounastunturille ja taitava henkilökunta. Olen ollut Hetassa yötä vain Jussantuvassa ja majatalossa, mutta tämä on parempi.

Pakattiin nopsaan.

 Ajettiin lentokentän ohi Käsivarren päätielle pohjoiseen. Matkalle oli rakennettu lentokentälle jotain uutta ja isoa.

Jatkettiin  Palojoensuun kautta Käsivarteen. Tie on viivasuora. Vieressä virtaava Muonionjoki muuttui kilometrisenä tulvivan  Lätäsenon sillan jälkeen villisti kuohuvaksi Könkämäenoksi ja Ropisuvannon jälkeen maasto nousee suurtuntureiden syliin. Lätäsenon suulla Markkinassa oli aikanaan kunnan keskus ja kirkko, jotka siirrettiin Hettaan. Mäki oli vähän pieni suurkunnan keskustaksi.

Könkämäeno lähtee Kilpisjärvestä ja on rajajoki Ruotsin Kiirunan kuntaa vastaan.

Matkalla käytiin esittelemässä tuotteita Karessuvannossa ja juotiin kahvit liikkeen naapurissa.

Alla ahma Karessuvannon liikkeessä. Ruotsissa ei tätä korkeammalle ole oikeita teitä.

Suomessa ja Norjassa on.

Kilpisjärven ja valtatien välinen alue oli myyty norjalaisille, jotka olivat rakentaneet rannan täyteen pieniä hyttejään. Suomalaisille alue on ollut liian kaukana, mutta norjalaisille lähellä.

Kauppias mietti ja punnitsi eri vaihtoehtoja. Alkoi hiljalleen sadella yli Suomen suurtuntureiden.

Kävimme kaupassa ja tankkasimme ( 48 €)  kotimaista polttonestettä kun hinta on Norjaa edullisempi.

Käsivarren valinnan myynti oli aikanaan kesällä suurempi kuin Helsingin Stockmanin. Ei ole enää hääviä kummassakaan.

Kuvassa norjalaisten mökkejä.

Yllä Saana Ropisuvannon jälkeen kuvattuna.

Ylhäällä korkeimmalla kohdalla alkoi sataa, mutta uskoin huomanneeni paikan, josta pääsee Didnua pitkin oikaisemaan Urtasvankan laaksoon ja suorempaa reittiä Haltille.

Tie alas meren rantaan oli aiempaa parempi ja näkymät huikeita.

Pysähdyimme kuvaamaan Lyngenvuonoa, jota seurasimme aina Tromssaan kääntyvälle valtatielle saakka.

Kuvassa risteys, josta tie lähtee itään Altaan. Maanvyöryn takia kuljimme Suomen kautta kun reitti on nopeampikin. Via Michelin ohjaa Tromssasta Kirkkoniemeen nopeimman reitin Sodankylän kautta vaikka norjalaiset kaupungit ovat kumpikin jäämeren rannalla ja Sodankylä kaukana etelässä.

Tie oli uusi ja leveä ja matka taittui vaikka etäisyydet ovat pitkiä. Parin tunnin päästä olimme Tromssan sillalla ja ajoimme saareen.

Parkkipaikan etsiminen vei aikaa kun pysäköintimittarit olivat outoa mallia.

Lopulta sain yhdestä lipun ja kävelimme paikalliseen eräliikkeeseen. Valikoimat olivat tasokkaita.

Kiertelimme tovin rantakatua, mutta kun etsimme parempaa parkkipaikkaa olimme ruuhkassa pian sillalla ja poistumisreitillä. Sade alkoi uudelleen rajuna ja enempi kävely jäi.

Narvikiin johtava tie kulki vuonon laitaa ja tunturien sotilasalueita halkoen. Pieniä sotilaskyliä ja

norjalaisia pikkutaloja tiheässä.

Narvikiin rakennettiin useamman kilometrin pituista siltaa oikaisemaan pitkää kierrosta vuonon  ympäri.

Tulee vastaamaan Golden Gatea valmistuttuaan.

Majoittauduimme Scandiciin. Yhdenhengen (2) huone kumpikin  100 € yö tingittynä. Söimme illalliseksi norjalaiset hampurilaiset syrahin kera.

 16 kerroksen baarista oli näkymä mm vuonolle.

Yllä näkymä 16 kerroksesta. Joimme lasin viiniä. Baarimikko ymmärsi englantia paremmin kuin ruotsia.

Aamiainen oli runsas, paljon lohta ja leikkeleitä sekä maitotuotteita. Saimme seuraa rovaniemeläisestä Kutilan bussikuskista, joka oli yllättäen joutunut 10 päiväksi kuskaamaan suomalaisseuruetta kun alkuperäinen kuski oli hukannut auton avaimen Ranualla. Toisia tuotiin Belgiasta, mutta pääsi vasta Narvikista kotimatkalle kun toinen bussi tuli jatkamaan eläkeläisten matkaa Osloon.

Pakkasimme nopsaan ja jätimme eläkeläiset nauttimaan aamiaisesta hitaasti tutkiskellen..

Yksi leikkasi leipää ja toinen ihaili siivuja. Joskus meilläkin on aikaa nauttia aamiaisesta koko aamu.

Kiersimme vuonon pohjukkaan ja nousimme Skandien yli rajalle.

Norjan puolella vuorilla oli ylhäällä hyttejä tuhkatiheään, mutta Ruotsissa ei juuri yhtään.

Malmbana kulkee kuvassa keskellä Kiirunasta Narvikiin.

Tässä on näitä välejä sen takia että  kuvat ei tulostettaessa leikkaannu keskeltä kahtia

Riksgrensen on upea vuorien keskellä muutamine kauppoineen.

Sen jälkeen asutusta on vain Abiskossa, josta alkaa pitkä tyhjä erämaa Torniojärven rannan jälkeen.

Abiskossa oli suljettu huoltoasema, muutama tiilitalo ja mökkejä.

Parisataa kilometriä on lähes asumatonta viddaa, jollaista ei muualla Lapissa ole.

Lopulta olimme Kiirunassa, jota ilman ei olisi Volvoa, Saabia, SKB:tä, Wallenbergejä eikä rikasta Ruotsia.

Rautamalmi rahdataan malmiraidetta Narvikiin, jossa pudotetaan vaunun pohjasta laiturin alle laivaan ja myydään maailmalle.

Toinen reitti raudalla vie Luulajaan. Kaupunkia suunnitellaan siirrettäväksi malmisuonen takia.

Kiirunassa tankattiin ja jatkettiin Svappavaaran kautta Vittangiin ja siitä Pajalan lävitse Pelloon.

Vittangissa oli juoksukilpailu ja muutama juoksija.

Ruotsissa oli kansallispäivä ja kaikki kiinni. Elämää oli vain suomalaisalueilla Tornionjokilaaksossa ja sekin hiljaista. Ruotsin Lapissa teitä ja asutusta ei paljoa ole. Lapinkyliä kuitenkin on ja porontaljaa tulee kaupaksi eniten venäläisen mustan taljan jälkeen. Suomessa lapinkylät ovat kaukaista historiaa.

Ylitorniosta käväistiin takaisin Ruotsissa hakemassa lasti kuksia Kuusamoon. Sateessa pudoteltiin alas rikasta Väylänvartta ohi Aavasaksan ja Luppion, Torniossä käytiin isossa Prismassa. Torniossa on paljon lestadiolaisia ja kaupan käytävät leveitä lastenvaunujen takia.

Kemissä syötiin Leenan herkullista broilerpataa ja mentiin saunaan. 1900 kilometrin ajon jälkeen uni tuli helposti.

Aamulla ulkoilutettiin pystykorvaa Hilmaa ja käytiin kävelyllä merenrannassa ja autolla  katselemassa kaupunkia.

Illalla Kari ajoi minut neljäksi kentälle ja olin hieman ennen kuutta Vantaalla ja ehdin juuri Kamppiin seitsemän bussiin kun pidin kiirettä.  Kotona olin jo yhdeksältä illalla.

Lulu oli ihmeissään.