Ahosen kanssa kävelyllä 6-7.6.2013

Kari tuli Kemistä kauppamatkalle etelään ja ajeli keskiviikkona Ruostejärvelle.

Lähdimme saunalenkille ja kiersimme järven Sarkinniemen lossin kautta.

Leirikeskus ja luontokeskus olivat hiljaisia ja ainoastaan Hirvilahden laavulle tuli kaksi pariskuntaa eväskorin kanssa.

kts reitti http://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Esitteet/Ruostejarven-luontopolut2012.pdf

Eerikkilään oli vedetty kunnan viemärijohto ja todennäköisesti Palloliitto ei enää syksyllä laske käymäläjätevesiä järveen. Kaivuri oli toiminnassa ja tilanne näytti jo lohdullisemmalta.

Eerikkilä on jalkapallon keskus Suomessa ja tuleva maajoukkue harjoitteli kentällä.

Kävimme juomassa kahvit päärakennuksessa ja vastaanottovirkailija opasti polun päähän.

Lenkkiä kertyi kahdeksan kilometriä ja saunoimme puoliyöhön.

Grillasin hirveä maissin kera. Ruokajuomana mm alkoholitonta olutta..

Aamusaunan jälkeen lähdimme Saaren kansanpuistoon ja kävelimme Lounais-Hämeen Pirtin kautta Suujärven ympäri luontopolkuja pitkin.

Yllä Suujärven uimaranta. Hämeen kauneimpia paikkoja ja syvin järvi.

Vanhan Lounais-Hämeen kunnat Somerniemi, Urjala, Forssa, Jokioinen, Tammela, Ypäjä , Somero ja Humppila vuokrasivat ja myöhemmin ostivat Saaren kartanonherralta, Helsingin kaupunginjohtaja Erik von Frenckeliltä luonnonkauniin alueen Suujärven ja Kuivajärven kannakselta ja rakensivat sinne hämäläisen ison pirtin juhlatilaksi ja kesäteatterin katsomoineen harjun rinteeseen. Saaren Juhannusjuhlat ovat jatkuneet jo 30-luvulta alkaen. Kääriäisen Tuija pitää pirtillä pitopalvelua ja vuokraa savusaunoja ym.

Yllä Kuivajärven rantaa samasta kohdasta kuin edellinen kuva toiseen suuntaan. Kannaksella on laiturit kummallekin järvelle kun väliä on vain kymmenkunta metriä.

Kävelimme nuotiopaikalle Kuivajärven niemen kärkeen laavulle ja siitä edelleen polkua Määrlammille.

Tässä Määrlammia, Pieni lampi, mutta idyllinen. Rikkaiden huvila-aluetta...Jatkoimme Määrlammin ja Suujärven välistä korkeaa, mutta kapeaa harjua takaisin Pirtille. Pudotusta alas lienee 50 metriä kummallakin puolella.

Kävimme kahvilla Simeliuksien kioskilla ja ihmettelimme ikivanhoja haapioita. Kivikautiset veneet on koverrettu isoista haapatukeista tulen ja piikiven avulla auttamaan hämäläistä muinaiskalastusta.

Kävimme Letkun osuuskuntakaupalla jossa Kalle-eno Marjoineen istuskeli terassilla eläkkeestä nauttien. Letkulaiset perustivat osuuskunnan sijoittaen jokainen 500 euroa, jolla  kauppa saatiin pyörimään. Kaupalla myydään bensiiniä, kaasua, elintarvikkeita ja yläkerrassa on kirjasto ja mm kampaaja, hieroja ym.

Ajoimme Patamon kautta Torrolle ja kävimme Haipossa IIdankalliolla Sohkasen Heikin näkötornilla.

Ohessa Heikin haapapuusta tekemä isompi laavu. Kattovasat ovat mahtavan kokoiset kannattaen malkakattoa.

Yllä näköala Sohkasen näkötornista on parempi kuin valtion näkötornista, koska sijainti on parempi, vaikka torni onkin matalampi. Yksityisen tekemäksi  merkittävä saavutus. Viereinen laavu ja käymälä ovat yksityiskohdiltaan parhaita näkemiäni. Näkemisen arvoinen paikka jokaiselle.

Ajoimme Kiljamoon ja kävelimme ankarassa helteessä(29) pitkospuita suon yli Lehtisaareen ja takaisin. Matkalla tapasimme mm amerikkalaismiehen, joka kertoi olevansa ensimmäistä kertaa täällä.

Amazing!

Palasimme mökille, kävimme uimassa ja Kari jatkoi matkaa Kuopion Rauhalahteen.

Minä aloin restauroida takkaa.

Helle jatkui vielä viikonloppuun.