Matkalla paksuniskainen bussikuskimme kiilasi erästä maastobemaria ja tämä soitti torvea. Kuski jatkoi haistattelemalla viereen valoissa ajaneelle bemarille ja tämä huitoi kattoluukusta käsimerkkejä. Kuski ajoi bemarin kiinni ja yllytti tätä tulemaan tappelemaan ulos ja lupasi tarvittaessa kiskoa tämän autosta. Onneksi bemu kääntyi sivulle ettei matkanpää kokonaan unohtunut kun kalju kuskimme kävi kuumana. mm
Ajoimme Cityn läpi ja Thamesin rantaa Westministerin lävitse Victorian asemalle.
Ehdotin kävelyä Buckingham Palace Roadia Elisabethin linnalle. Buckingham Palacen tangossa liehui lippu, joten monarkki oli kotosalla.
Kuvailimme porttia satojen turistien joukossa aikamme ja otimme taksin lennosta ja ajoimme hotellille. Taksi maksoi n 12 puntaa. Apollo-Hotelli oli keskustassa Bayswater Roadin pienellä poikkikadulla Queensborough Terracella Keasington Gardenin pohjoisreunassa. Puisto oli aikanaan Henrik VIII:n metsästysmaita ja se liittyy viereiseen Hyde Parkiin. Tosin Cromwell hakkautti puut laivojen rakennusaineiksi valtakaudellaan. Nykyisin puistot ovat pinta-alaltaan n 250 hehtaaria. Lady Diana Spencerin asuma Keasington Palace oli parinsadan metrin päässä, mutta emme saaneet aikaiseksi käydä katsomassa linnaan koottua näyttelyä. Esitteen mukaan näytteillä olisi ollut mm Dianan iltapuku, jossa hän mm.tanssi John Travoltan kanssa Valkoisen talon vastaanotolla sekä kuningattaren puku, jossa hän kätteli mm Marilyn Monroen paikallisessa musiikkigaalassa vuonna 1956. Kävimme syömässä viereisessä intialaispaikassa mm kalapurilaista ja pari pientä kebapia vedellä. Lasku 17,50 GBP.(1 GBP = 1,5 € = 8,9 Smk. Hiukka arvokas kaupunki siis,- hinnat olivat sama punnissa kuin muualla euroissa eli puolitoistakertaiset.. Lähdimme heti takaisin Westministeriin ja ostimme Travelgardit ( yht 11 GBP)metroon. Lontoon metrossa on linjoja ja reittejä enemmän kuin Loimaalla katuja.
Circle Linella pääsimme suoraan Westministerin asemalle. Kuningas perusti aikanaan 1090-luvulla kirkon Thamesin mutkan länsirannalle, jolle antoi nimeksi West Minister ja rakennutti sen viereen palatsin, jotta voi seurata kirkon rakentamista. Parlamentti kaappasi rakennuksen sitten myöhemmin itselleen Parlamenttitaloksi. Se tosin paloi kuten palatsikin ja vain osia jäi jäljelle. Nykyinen lienee vuodelta 1666. Kuvailimme Big Beniä. Nimi tulee joko arkkitehti Sir Benistä tai silloisesta kuuluisasta nyrkkeilijästä.
Taustalla Brittish Airwaysin maailmanpyörä London Eye. Korkeus n 130 metriä ja kehä 424 metriä. Kierros kestää puoli tuntia. Westminister Abbeyssä oli häät meneillään ja hääväki shaketeissa silintereineen. Kirkossa on kruunattu ja vihitty mm. kaikki kuninkaalliset 1060-luvulta alkaen.
Hääväki siirtyi kirkolta vanhoilla kaksikerroksisilla busseilla, jotka on muuten juuri vedetty pois liikenteestä vaarallisen avoimen takasillan vuoksi. Uudemmat bussit ovat Lontoossa toki edelleenkin kaksikerroksisia ja punaisia. Taksit ovat vanhaa mallia. Mustia arvokkaita. Kuljettajan ja matkustamon välillä on lasi. Kävelimme Whitehallia, jonka varrella on brittiläisen imperiumin vanhimmat hallintorakennukset ja mm. palatsin vartiosto hevosien selässä. Itse palatsi on kyllä siirretty jo vuosisatoja sitten muualle, mutta britit arvostavat vanhoja tapoja ja vartiopaikka on säilynyt. Vieressä oli Downing Street, jolla olevan kymppitalon kuningas lahjoitti silloiselle pääministerille virka-asunnoksi. Katu oli päistä suljettu rautaportein ja niillä seisoi useita poliiseja. Mitätön katu, joskin hallituksen rakennus on vieressä ja valtakunta säästää matkakuluissa.
Kävelimme Trafalgar Squarelle, jossa on suihkulähteitä ja meritaistelun muistomerkki. Amiraali Lordi Nelson 52 metrisen pylvään päässä. Norjalaiset lahjoittavat aukiolle joka vuosi joulukuusen kiitokseksi englantilaisille siitä että nämä vapauttivat heidät natseista.
Aukion takana on National Gallery,valtion taidekokoelma. Siirryimme Covent Gardeniin St. Martin in The Fieldsin kirkon kiertäen. Sen kupeella oli kojuja, joista Antti osti tuliaisiksi t-paitoja. Covent Garden oli täynnä kansaa ja ravintolat pullollaan. Myymälöitä oli valtavasti ja joulutavaraa mieletön määrä.
Jollei Lontoosta löydä hakemaansa tavaraa, ei sitä todennäköisesti löydy muualtakaan. Lontoossa lienee n seitsemän miljoonaa ihmistä ja aika suuri prosentti oli lauantai-iltana kaupungilla jouluostoksilla tai aikaa viettämässä. Kadut olivat mustanaan kansaa. Antti kokeili karusellia kun siinä oli muitakin aikuisia.
Tungoksessa valuimme Leichester Squarelle, jossa oli myös karuselli ja kova meno.
Sieltä jatkoimme Picadilly Circukselle, josta Regent Streetille ja Chinatownin ohi Sohon halki Oxford Streetille. Kadut olivat juhlavalaistuja joulun kunniaksi.
Kävimme useammassa levykaupassa kun Lontoon keskusta on isojen levy-yhtöiden pääpaikka. Lontoo on musiikin mekka ja yllätyin siitä kuinka paljon yhtyeitä on viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana ollut. Äänitteitä oli keskustan kaupoissa varmasti satojatuhansia. Ostimme levyjä ja yhden cd-pelin.
Sohossa kävimme oluella pubissa, joskin olut maksoi keskustassa liki viisi puntaa
Oxford Streetillä Paula oli jo niin poikki, että siirryimme metroon ja ajoimme Central Linella Nottingham Gatelle ja vaihdoimme Circleen, jolla Bayswaterin asemalle. Lontoon metroon ja siitä pois pääsee vain lipun kanssa lukijalaitteen vuoksi.
Daamit lähtivät nukkumaan ja kävimme Antin kanssa lähipubissa iltaoluella. Aamiaisen jälkeen otimme laukut ja ostimme lehtikioskista päiväkortit busseihin ( neljältä 12,50 GBP) Bussikartta oli selkeä lähtöasemalla, mutta sen jälkeen en sellaista nähnytkään ja reitit olivat aivan hakuammuntaa. Olisi pitänyt suunnitella valmiiksi. Aamu oli kaunis ja ajoimme kaksikerroksisella Keasington Gardenin ja Hyde Parkin reunaa keskustaan. Antti halusi kolmannen kerran Westministeriin ja kuvailimme rakennuksia. Westminister Abbeyssa oli jokin sotilaallinen paraati meneillään.
Kävelimme rantakatua Embankmentia pitkin Waterloo Bridgelle ohi Savoyn
ja
sieltä taas Trafalgar Squarelle.
Kävimme syömässä Haymarketin varrella itämaisessa pizzeriassa ja jatkoimme taas Picadilly Circukselle, jossa kävimme mm isossa ostoskeskuksessa, jonka yläkerroissa oli Sega World.
Antti ja Paula ostivat teetä ym ja me muut miellyttäviä turhuuksia. Lopulta aloimme etsiskellä ihmisvilinässä sopivaa bussia Liverpool Streeetin asemalle, joka oli hankalaa kun reittikartoja ei näkynyt. Lopulta läheltä Brittish Museumia löytyi oikea linja ja ajoimme bussilla läpi Cityn asemalle. Asema oli melkoinen kompleksi sekin. Lontoon suurimpia ja Stansted Expressin löytäminen kesti hetken. Lippu maksoi n 14 GBP/hlö. Junan vieressä odottaessamme ilmoitettiin juna peruutetuksi ja peruuttelimme takaisin lähtöhalliin ihmettelemään onko rata katkennut. Myöhemmin ilmeni että kuljettajia oli sairastunut ja useampi vuoro peruutettiin. Lopulta pääsimme toiseen junaan joka verkkaisesti lipui läpi niittyjen kohti Stanstedia. Lehmät ja hevoset olivat laitumella ja syysviljojen oraat jo pitkällä.Sää vastasi Suomen syyskuun loppua kun puisssa oli vielä lehtiä ja lämpötila n 6-10 C. Kondyktööri oli nuori poika puvussa nimeltä "Jerry". Tumma Angelica myi kahvia, viiniä ja olutta kärryistä. Tumma liituraita- kävelypukuinen ratavirkailija päästi seisomaan joutuneet tyhjään ensimmäiseen luokkaan istumaan. Stanstedin asema on iso, uusi ja mielestäni paljon Seutulaa edellä palveluissa ja miellyttävyydessä. Kahviloita ja ravintoloita oli paljon enemmän ja ostospaikkoja paremmin. Paremmat tuolit ym.
Seutulahan on vain ikävä käytävä ja lähtöselvitysaulat sekavat. Lento kesti hieman yli pari tuntia ja olimme kotona yhdeltätoista. Lempäälässä totesin että raitilla oli aika paljon vähemmän porukkaa ja kaikki huoltamotkin kiinni. Arktinen todellisuutemme on silti aika rauhaisaa.
|
Kertomuksia itselle muistoksi
.
