Pariisi 17-19.5.2008

Lähdimme Panun kanssa katsomaan keväistä  Notre Damea kun Arealla oli halpa lentopaketti Pariisiin Finnairin plus-pisteillä.

Lento lähti klo 12.15 ajallaan ja laskeuduimme Charles de Gaullen - Roissyn kentälle 14.15 Ranskan aikaa. Kenttä on suurehko ja luin  netistä  keskustelupalstalta ohjeen mennä neljänteen kerrokseen 2B terminaaliin josta lähtee juna Pariisiin.

Ilmeisesti kirjoittaja muisti Rooman kentän järjestelyt eikä junaa sieltä löytynyt. Onneksi terminaalien välistä lähti suora  bussi Gare de Lyonin asemalle, joka oli kivenheiton päästä hotellistamme Rue Lyonilla.

Käytyämme suihkussa ylellisessä kylpyhuoneessa lähdimme kävellen Notre Damelle Seinen rantaa.

Ponte Sullyn sillan jälkeen alkoi kaduilla olla lauantaita viettävää kansaa tulennielijöineen  ja katedraalin edessä oli iso pormestarin suojelema leipäviikon karnevaali. Fete de Pain.

Kirkossa oli messu alkamassa ja kuuntelimme kolmiäänistä esilaulua liturgian alkuun saakka. Kauneinta laulua mitä olen kuullut. Seurakunnan ja esilaulajien vuoropuhelu oli hartaan vaikuttavaa.

Alla eteläseinän 13 metrinen lasimaalaus, jonka keskellä vapahtajan kuva.

Jatkoimme Citen saaren halki kukkaistorille Marche de Fleurille

(yllä) ja sieltä sillan yli oikealle rannalle, jossa tutustuimme Pompidou-keskukseen. Kahviloita ylemmäs emme päässeet kun kaikki lipunmyynnit oli suljettu ilmeisesti paikalle saapuneen kutsuvierastilaisuuden vuoksi. Muuten keskus on erikoinen insinöörityön luomus kun  kaikki putkistot on  eri värein viety ulkoseinien ulkopuolelle havainnollistamaan talon rakennetta.

Ukkoskuuron takia jouduimme odottelemaan vartin räystään suojassa sateen laantumista ja  menimme viereiseen kahvillaan syömään patonkia ja juomaan Cappucinoa. Kun oli jo myöhäinen ilta palailimme metrolla hotellille.

Katselimme yöllä ranskalaissarjoja, joissa juuri pysyi juonessa kun laittoi tekstityksen päälle. Hotelli oli neljän tähden ja sänky pehmeä.

Aamulla Petit Dejoune käsitti munakokkelia ja riistamakkaroita sekä leikkeleitä ja juustoja. Munat keitettiin itse haluttuun kypsyyteen ja letut saattoi paistaa samoin itse pannuilla.  Aurinko alkoi paistaa ja lähdimme  metrolla Eiffel-tornille. Torni on 310 m korkea ja painaa 10 miljoonaa kiloa. Maalia kuluu 30 tonnia aina joka seitsemäs vuosi.

Heiluu tuulessa korkeintaan 12 senttiä.

Tornilta kävelimme Chaps de Marsin puiston kautta sotilasakatemialle. Puiston puut oli leikattu nelikulmaisiksi.

ja sieltä Napoleonin haudalle Inavaliidikirkkoon.

Les Invalides perustettiin aikanaan 1671 silloisten sotilaiden palkkarahoilla vanhojen sotilaiden kodiksi.  Sitä ennen raajarikot sotilaat elättivät itsensä kerjäämällä.

Kuningas Ludvigin hautapaikaksi aiotun kirkon rakentaminen alkoi 1706.

Palatsirakennuksessa on useita museoita, joista kävimme mm sotamuseossa ja keskiaikaisia aseita ja haarniskoja esittelevässä museossa. Täydellisiä entisöityjä piikukkoaseita 1500-1700-luvulta oli satoja.

Katselimme I maailmansodan Marnen taistelujen joukkojen liikkeitä  kuvaavan esityksen ja II maailmansodan RAF:n ilmataisteluja kuvaavan dokumentin. " Actung! Spitfire!!

Kävimme välillä syömässä kahvilassa sämpylät kokiksen ja punaviinin kera ja jatkoimme varsinaiseen kullattukupoliseen Invaliidikirkkoon.

Napoleonin hautakrypta Invalidikirkossa oli vaikuttava. Sarkofagin alla oleva vihreä kivi on alunperin Ääniseltä.

Napoleonin jäännökset tuotiin St Helenalta vasta 19 vuotta kuoleman jälkeen Pariisiin 1840 ja viimeiseen lepoon keisari pääsi kryptaan vasta 1861.

Kirkon keskellä on Marsalkka Vaubanin sydämen sisältävä hautamuistomerkki. Hän oli 1700 luvun merkittävin sotilasinsinööri, joka kehitti linnoitustaitoa.

Sivukuorissa on Napoleonin vanhemman veljen Napolin  ja Espanjan kuninkaan Joseph Napoleonin sarkofagi.

Alla marsalkka Ferdinand Fochin suvun kustantama hautamuistomerkki .

Siirryimme metrolla Louvren taidemuseoon ( 9 €) ja  kiipesimme italialaisen taiteen osastolle, jonka kuuluisin maalaus on Leonardo da Vincin Mona Lisa  1504? vuodelta . Hieman sen teho kärsii sitä suojaavasta  lasilevystä.

Samalla osastolla oli myös Davidin kuuluisa roomalaisten kaappaamien saviinittarien vapautusyritystä esittävä maalaus, jonka muistimme historiankirjoista.

Kävelimme roomalaisten patsaiden ja egyptiläisen museon lävitse. Brittish Museumissa on parempi egyptologinen kokoelma ja Vatikaanissa parempi Rooman taiteen osasto, mutta Louve on kuitenkin silti suurimpia museoita.  Alunperin rakennus on tehty 1160 luvulla  linnoitukseksi viikinkejä vastaan, mutta Ranskan kuninkaat laajensivat sitä 400-vuoden ajan maailman suurimmaksi kuninkaanlinnaksi ennen Versaillesin rakentamista.

Alla Herkules poikineen.

Siirryimme metrolla Charle de Gaulle- Etoillen asemalle ja siltä monimutkaisia käytäviä riemukaarelle. Ylös katolle johtaa todella kapea portaikko, joka laittoi palkeet puuskuttamaan.

Napoleon määräsi Riemukaaren Arch de Triomfen rakennettavaksi luvattuaan sotilailleen Austrlizin voiton jälkeen näiden pääsevän marssimaan  riemukaaren alitse. Rakentaminen aloitettiin 1806. Napoleonin toisissa  vihkiäisissä jouduttiin käyttämään lavastetta kun arkin rakennustyöt olivat pahasti kesken. Lopullinen arkki on 50 m korkea ja sen kyljissä ovat friisit Napoleoinin voitokkaista taisteluista.

Riemukaaren huipulta on näköala pitkälle yli miljoonakaupungin. 16 eri katua lähtee aukiolta läpi 11 miljoonaisen Pariisin.

Kaaren keskellä on I maailmansodassa kaatuneen tuntemattoman sotilaan hauta kunniavartioineen.

Alhaalla siirryimme Champs Elyseelle, Euroopan kuuluisimmalle puistokadulle, jossa nautin kahvilassa tähän mennessä kalleimman pienen oluen. ( 9 € Vesuvio Cafe,  144 Av Champs-Elysees) 

Tosin samalla rahalla sai katsella ohittavia muodikkaita ranskalaisia riittävästi.

Kävelimme keskustaan ja ajoimme Lyonin asemalle ja söimme kahvilassa sämpylät ranskalaisilla.

Maanantaiaamuna ajoimme palatsialueelle ja kävimme katsomassa Petit Palacea, Concord-aukiota ja Alexander-siltaa. Silta on nimetty Venäjän keisarille, joka muurasi peruskiven 1900. Alla palatsi Concord-aukion pohjoispäässä.

Tässä suihkulähde aukiolla.

Tässä Ranskan koristelluin eli Alexander-silta.

Kiersimme remontissa olevan Grand Palacen, jossa on näyttelytiloja. 

 ja kuljimme Rooseveltinkatua Berliinin aukion kautta Champs Elyseen palatsille. Sinne tuotiin juuri valtiovierasta mustasta Afrikasta ja poliiseja oli paljon ohjaamassa liikennettä.

Kuljimme takaisin näkemättä presidentti Sarkozya tai uutta vaimoa rouva Carla Brunia.

Champs Elysee jouduttiin ylittämään useasti.

Kuljimme Luxemburgin puistoon ja kävimme  sen keskellä kahvilassa istuskelemassa ja katselemassa puiston rauhallista elämää. Aurinko paistoi.

 Edefelt on maalannut kuuluisan taulunsa " Luxemburgin puistossa " täällä opiskellessaan Pariisissa.

Keltainen kasvi näytti kyllä saunakukalta.

Ranskan senaatin rakennus Palace de Luxemburg (yllä) on puiston koillliskulmassa.

Kävelimme puistokatua Pantheonille, Ranskan suurmiesten hautapaikkaan. " Kansakunnan suurmiehille kunnianosoituksena"

Sisäänpääsy (7,5 €)

Temppeli on rakennettu Rooman Pantheonin, kaikkien jumalien temppelin tyyliin valtavine pylväineen ja suurine kupoleineen. Sisätila mykistää suuruudellaan maalaispojan.

 Vieressä oikeustieteellinen tiedekunta. Friisissä vallankumouksen iskulauseet. " Vapaus, Veljeys, Tasa-arvo"

 Kuljmme Seinelle ja ostimme pikkuputiikista tuoreita mansikoita ja viiniä, joita nautimme Citen ihmisvilinää katsellen.

 Oikeuspalatsiin ja sen viereiseen Saint Chappel- kappeliin oli liian pitkät jonot, jota olisi kannattanut odottaa sisäänpääsyä.   Yllä portin ornamentit.

Kävelimme maan alta pääradalle ja ajoimme Lyonin asemalle ja haimme laukut hotellilta. Ohessa Diorin mainos pysäkillä.

 Lentobussi otti 30 euroa. Kentän laidalla on mm. aito Concorde jalustallaan. Konetyyppi lensi viimeisen kerran Atlantin yli viime keväänä. Ainoa ja viimeinen yliäänimatkustajakone on yllättävän pieni verrattuna nykyisiin jumboihin. Mutta sitä virtaviivaisempi ja kauniimpi.

 Kentällä ei lähtötiski ilmennyt mistään ja piti udella. Ostosalue oli ennen turvatarkastuksia eli turvatarkastukset olivat siten yhtä tyhjän kanssa kun kulkijoilla oli paljon ostoksia mukana joiden alkuperää ei selvitetty. Kansainvälinen alue oli liian ahdas ja muutama koneellinen ruuhkautti sen täysin. Yllä ison ruuhkan alkua Wienin koneen lähtökohdassa.

 Siellä ei ollut enää myymälöitä lainkaan. Seutulakin on parempi logistiikaltaan. Enemmän tilaa odotella.

Valtionyhtiö tarjosi yllättäen turisteillekin ilmaiset juotavat joskin autoilija ei niistä kovin paljoa nauttinut.

Suomessa oli ollut hyvin kylmä ja Ruotsissa lumimyräkkä. Nukkumaan pääsimme kahden aikaan kun saimme ensin iloitsevan koiran takaisin nukkumaan.