Inarissa 2005

Inarissa

Lensimme 31.8. Ivaloon Seutulasta ja vuokrasimme kentällä Suvi Suomalaiselta saman Yariksen käyttöön, joka oli ollut meillä toissaviikollakin. Kävimme pizzalla keskustassa ja teimme Vaskoolissa ostoksia mm  ostimme voita ja rieskaa.

Ilta kului leiriytyessä järven rannalla.

Maanantaina kävimme uudelleen Ivalossa ostamassa lisää tarvikkeita. Olimme lohisopalla hotelli Ivalossa, joskin hinta oli hieman suurempi kuin mainos. 

Keskiviikkona lähdimme iltapäivällä Saariselälle ja kävimme syömässä uudessa ostoskeskus Siulassa.

 Parkkeerasimme auton kansallispuiston portin lähelle ja etsimme tovin Iisakkipäälle johtavan polun opastetta tuloksetta. Nousimme suoraan kohti tunturia ja kohta rakennettu polkukin ilmaantui näkyviin. Iisakkipäälle kulkee porrastettu ja hiekoitettu valtapolku pitkospuineen. Matkalla tuli vastaan paljon porukkaa mm autokuorma saksalaisia.

Suomalaiset tervehtivät, mutta sakemanneille tilanne oli outo ja välttivät katsomasta kohti luikahtaen kukin jotenkin ohitse.

 Iisakkipäältä lähdimme laskeutumaan kohti Pietarinvaaraa, jossa näkyi Iisakkipään kiertävä polku. Istahdimme suojaisaan tunturinrinteeseen pitkäksi toviksi ja nautimme maisemasta ja elämästä.

 Meni varmaankin tunti katsellessa. Lopulta oli lähdettävä ja alhaalla polku tuli vastaan juuri lymyilevän poronvasan kohdalla.

 Puoliväliin polkua oli tehty uusi nuotiopaikka käymälöineen.

 Meillä oli mukana vain toinen rinkka ja kulku oli suhteellisen kevyttä kun tarkoitus oli palata aamuyöllä autolle. Alla Tammukkaoja matkan varrella.

 Vellinsärpimän purolla oli iso lankkusilta, joka samalla toimi pelastushelikopterin laskeutumisalustana.

Asetuimme päivätuvan takaiseen rinteeseen, jossa taisin aterioinnin jälkeen nukahtaa toviksi aurinkoon. Heräsin vasta kun aurinko kiertyi mäntyjen taakse.

Palailimme suoraan Luttojoelle johtavaa polkua kohti Saariselkää. Polku tuntui pitkältä, mutta saavuttuamme Lutolle, sieltä alkoi leveä polku perille saakka. Ilmeisesti sitä oli käytetty Luttotuvalle johtavana tienä kun polku muuttui pian autolla ajettavaksi. Onneksi emme lähteneet kulkemaan tätä kautta. 15 km matkan päätteeksi ei asia niin paljoa haitannut, mutta erämaasta ei enää tietysti ollut kyse.

Saariselällä kävimme Panimossa juomassa yhden talon vaalean matkalla kertyneeseen janoon ja söimme grillillä yöpalaa eli poropurilaisen.

 Ajelimme yöllä Nellimiin ja heittelin vielä yöllä vilkkua muutaman kerran rannalla. Tuloksetta. Aamuaurinko alkoi sarastaa enenkuin pääsimme yöpuulle.

Torstai kului pienissä askareissa. Kävimme kahvilla Nili-Aitassa ja ajelemassa ympäristössä.  

Tuoreita teurastettuja poronnahkoja oli kuivumassa aidalla porotilojen kohdalla.Perjantaina saunoimme keskipäivällä ja lähdimme illalla takaisin kohti kenttää.

 Olimme kotona n 22.30, jonka jälkeen oli käytävä Forssan torilla vielä kuuntelemassa Paulan kanssa Uriah Heeppiä.

Pena