Inarissa 2005

 Inarissa 17-22.7.05

Lähdimme Panun kanssa sunnuntaiaamuna aikaisin ajelemaan ja ajoimme

Salkolan kautta Somerniemen läpi Sammattiin, josta Timo ja Mikko

poimivat meidät kyytiin. Timon auto jätettiin Seutulaan ja lennettiin

pitkällä ysillä Ivaloon. Ensimmäisen kerran meitä jopa kuulutettiin lennolle

kun muut olivat japanilaisia ja tulleet jo hyvissä ajoin koneeseen.

Kone oli ääriään myöten täynnä pieniä mustapäitä ja Panu joutui istumaan japanilaisten viereen.

 Lentoasemalta ajoimme Eskelisen pikkubussilla Kiilopäälle, jossa söimme mm poronkäristystä ja ostimme Sinolia.

Pihalla punnitsimme rinkat. Aikuisten painoivat 16-17 kg ja Panun kuusi. Rinkat oli hyvin pakattu YIT:n johtajan teippirullalla.

Nousimme Kiilopään rinnettä Suomunruoktun polkua.

 Nousu oli hikinen kun ilma muuttui helteiseksi ja Panun eteneminen oli työlästä. Niilanpään poronerotuspaikalla erkani polku ylös tunturiin kohti Rautulampea, jolle siirryimme leveältä polulta.

  Rautulampi alkoi näkyä kymmenen kilometrin jälkeen

 Polku kulkee yli Niilanpään ja Rautupään paljakkalakien.

 Paikalliset ovat käyttäneet reittiä mm lihan kuljetukseeen syyserotuksilta ja toisaalta polun päässä on Luirojärven kämppäalue, jossa käy vuosittain n. 9000 vaeltajaa.

 Rautulammella keitimme stroganoffia ym sekä jälkiruuaksi kahvia. Päivätuvalla on kaasukeitin. 

 Illalla paistoimme nuotiolla kahta makkaranpalasta ja ihmettelimme ympärillä kuljeskelevaa poroa.

 Yövyimme kahteen telttaan kämpän taakse. Panu nukahti kuin saunalyhty.

Aamulla kahvien jälkeen nousimme kämpän takaista rinnettä ylös ja kuljimme rinteellä kohti Luulampea. 

Rinteeltä näkyi hyvin vastapäinen Rautupää. Sen rinteellä oli kurussa jopa lumiläikkä helteestä huolimatta.

Ylhäällä lepäilimme ja katselimme maisemia ja iltapäivällä pysähdyimme tunturipuron varteen aterialle. Keittelimme Sinolilla kun sitä oli runsaasti mukana. Keiton jälkeen Timo ja Mikko valmistivat ohukaisia. Puron vesi oli kylmää ja raikasta.

 Panu merkitsi paikan ylös jotta voimme tulla uudelleen kun leiripaikalla oli kaikki tarpeellinen.

Kun taivaalle ilmantui ukkospilviä suuntasimme vinosti alas kohti Luulammen polkua. Matkalla ylitimme Kulasjoen latvapuron kiviä pitkin.

Luulammelle saavuimme illalla ja lepäilimme opastustuvan penkeillä.

Timo lähti vielä illalla hakemaan Kiilopäältä makkaraa ja juotavaa. Iltalenkki jyrkän tunturin yli vei kaksi tuntia ja oli n 12 km. Ensimmäisten kilometrien nousu on pelkkää pään kokoista kiveä. Melkoinen suoritus siihen nähden että arvasin ettei Kiilopäältä myytäisi kumpaakaan.

Paikallinen yrittäjä toi kuitenkin korvausta vastaan Saariselältä tai Ivalosta melko kohtuuhinnalla olutta, makkaraa ja kolaa. Kiilopäältä suostuttiin myymään kakkua. Palanen kullekin.

Ilta kului nuotiolla pitkälle ennenkuin siirryimme nukkumaan telttoihin.

Aamulla tulistelimme nuotiolla pitkään kunnes saimme aikaiseksi lähteä kurua pitkin kohti Saariselkää. Matkalla meidät ohitti kaksi rajavartijaoppilasta, jotka olivat olleet ilmeisesti yötä seuraavalla idyllisemmällä lammella.

 Timo ja Mikko kantoivat Panun kevennettyä reppua vuorotellen. Säätiedotuksen mukaan alueella oli lämpöä 31 astetta ja vaellusta lyhennettiin olosuhteita vastaamaan.

Rumakurun tuvalla alkoi tuntua jo auringonpistoksen oireita ja piti ottaa lakki päähän.

 Siellä vastaan tuli isompi kaupunkilaisperhe, joista tytär epäili isoa roskapönttöä käymäläksi. Siinä oli myös pyöreä kansi.

Alkumatkasta polulla oli runsaasti jopa pitkospuita, mutta ilmeisesti Laanilan polun jälkeen hukkasimme pääpolun ja maasto vaikeutui. Eräällä suolla pysähdyimme puron varteen ja Mikko valmisti Trangialla muusit. Lopputulos oli erinomainen sopivien mausteiden ansiosta.

 Loppumatka Saariselälle ei olut enää pitkä, mutta kuuma. Saavuimme kylään lännestä ja matka keskustaan vei aikaa. Majoittauduimme Panimoon, jossa huoneet maksoivat 38 euroa.

 Tallon vaalea meni suoraan kieleen kunhan ensin sai rinkan hikisestä selästä irtoamaan.

Hengähdettyämme kävelimme tien yli kylpylään jossa viivähti muutama tunti hierovissa suihkuissa ja poreissa. Viileä vesi teki altaassa hyvää helteen jälkeen.

Illalla kävimme ostamassa Panulle uudet kengät Kuukkelista ja täydensin hartsuvarantoa.

Kävimme pizzalla kylpylässä. Savuporo-aurajuustoyhdistelmä oli parempaa kuin kinkkusipulipizza.

 Sen jälkeen uni tuli nopeasti.

Myöhään aamulla Timo keitteli kahvit ja söimme mm rieskaa aamiaiseksi.

Ulkona helle oli muuttunut kylmäksi viimaksi ja lämpöä oli vain 9 astetta. Tuuli jäämereltä.

Odottelimme bussia palaavaksi kylpylän edessä, mutta sille oli keksitty uusi paluureitti ja jouduimme tilaamaan taksin. Tapani Erolan taksinkuljettaja oli viehättävä ja kuskasi meidät Ivalohotellille, josta vuokrasimme Suvi Suomalaiselta Yariksen allemme.

Kävimme syömässä grillillä ja täydensimme varastoja Vaskoolista.

Timo ajoi meidät Nellimiin, jossa loppupäivä kului rakennustöissä aamuyhteen.

Monenlaisten puuhien jälkeen lähdimme aamulla ajelemaan ja kävimme tutustumassa mm Nellimin orttodoksiseen kirkkoon, kalasatamaan ja Nili-Aittaan. 

Jatkoimme Ivalon kautta Inariin ja kävimme Ukonselän rannalla kuvailemassa. Kaamasen kievarissa kävimme kahvilla ja jatkoimme Karigasniemelle kumpuilevaa tietä.

Ennen Karigasniemeä laskeudutaan hyvin jyrkästi Tenon rantaan. En ole koskaan ajanut rinnettä ylöspäin mutta epäilen sen olevan hankala varsinkin talvella. Tenon rantaa ajelimme Utsjoelle käyden välillä ihmettelmässä rantaa.

Yläkönkään näköalakahvilassa kävimme kahvilla.

Utsjoella kävimme grillillä ja kävin kahvilla jututtamassa lohituvan pitäjää. Samana päivänä ei oltu saatu kuin yksi kymppikiloinen ja muutama lohijalka.

Tyttö kertoi tuttavapariskuntansa ostaneen talon Nellimistä kun Kalle oli kyllästynyt naputtamaan tietokonetta Helsingissä.

Kävin ostamassa kaupasta grillikylkeä evääksi. Kaiken muun olivat

norjalaiset käyneet jo tiskistä ostamassa. Hinnatkin olivat lihatiskissä vain norjaksi.

Ajoimme Norjan puolelle ja sieltä Tanabrohon, jossa pyörähdimme muutaman liikkeen pihassa.Utsjoelta on n 60 km Tanan keskustaan.

Matkalla oli lehmätiloja suurine rehusiiloineen.

Tenossa oli Norjan puolella paljon enemmän pyydyksiä.

Jatkoimme Varanginvuonon pohjukkaan jossa tankkasimme Yarikseen

25 litraa norjalaista Brent-bensiiniä. Ajotietokone ilmoitti tankin riittävän

n 600 km tällä 5,9 litran keskikulutuksella. Litran moottorilla varustettu

auto oli yllättävän hyvä kokoisekseen ja juuri sopiva tällaisille mutkateille.

Isommissa mäissä piti ottaa vähän vauhtia, mutta muuten matka taittui neljän miehen kuormasta huolimatta ylen sutjakkaasti.

Jatkoimme jäämeren rantaa pitkin kohti Neideniä.

Välillä kävimme kuvailemassa rannalla ja poimimassa simpukoita.

Jäämeri tuoksuu vahvasti suolaiselle. Meri on Ruijassa tuonut

elannon monelle Suomen nälkävuosia paenneelle viime vuosisadalla.

Neidenissä pysähdyimme kuvaamaa Storfossenia.

Ajoimme hiljaisen rajan yli Näätämöön

 ja kaupan pihaa

ihmeteltyämme jatkoimme Sevettijärven kautta Kaamaseen. Matka lienee n 160 km Kulkien pitkin Inarinjärven pohjoista rantatöyrästä.

 Matkalla kävimme vielä syömässä Inarin grillillä. Kalastajat tappelivat keskenään kun yksi oli liikaa humalassa ja lensi ulos. Humalainen mies lensi toisen toimesta vielä pari kertaa nelostielle rähmälleen.

Aamulla nukuimme pitkään ja mm tunkkailimme saunaa suorempaan. Viimeinen puu oli sahattava pieninä kappaleina jotta työ onnistui. Ei ainakaan kaatunut. Pojat paistoivat lettuja hillon kera nuotiolla.

 Iltapäivällä kävimme pikaisesti saunassa ja uimassa ja pakkasimme tarvikkeet autoon.Lentokentällä ehdimme juuri lähtöselvityksestä lävitse kun jo kehoitettiin turvatarkastukseen.Aseman seinällä oli iso täytetty lintu jota Panu epäili joksikin kanaksi. Mikko tunnisti sen metsoksi.Helsingissä sää muuttui aurinkoiseksi. Yöllä Hyönölän kohdalla alkoi taas sataa kuten oli täällä satanut koko viikon.Pohjoisessa sadetta ei osunut kohdalle, joskin loppumatka oli pilvistä.

 Matkoihin kului meiltä kahdelta nelisensataa. Omalla autolla bensa olisi maksanut 270 euroa, mutta yöpymisiä olisi tullut vastaavasti enemmän ja kalliimpia.

 Antoisa matka.