Luontokuvia Jänisjahdista

Aloitimme Lulun kanssa Lulun pitkään odottaman pupukauden 1.9.2011

Torron Sillanmäestä. Kun tutkimme

Nikulan Isoa mäkeä lähti rusakko kuusikosta ja Lulu ajoi sen saaren ympäri tielle. Juoksin sata metriä, mutta myöhästyin ja ammuin ohi.

Kävimme vielä Jorrissa, mutta ilma muuttui helteeksi ja väsyin ryteikössä niin että piti lähteä jo iltapäivällä kotiin juomaan. Sieniä saimme mukavasti.

Kävimme seuraavana päivänä Poutiolla, mutta näin vain yhden sorsan. 

Paljon vaaleita orakkaita kuusikosta mukaan. 

  Seuraavana päivänä olimme Talpian Suovistossa. Hajuja oli, mutta ylös ei pupua saatu.

Pari peuranmakausta ladon takana ja paljon kanttarelleja reppuun.

Seuraavana päivänä olimme Riihivalkamassa ja Mäkilän pihalta lähti rusakko, jonka Lulu ajoi Ojansuun pihan lävitse Alenin metsään. Olin väärässä paikassa ja tunnin ajettuaan Lulu palasi ja menimme autolle ja mökille. Kuva Terhon takaa pellolta.

Seuraavana lauantaina kävimme Sakun kanssa Jorrissa. Lulu ajoi kahdesti ilmeisesti metsäjänistä, mutta ajo meni kummastakin hieman ohi Lintulan ryteikössä. 

Sunnuntai-iltana 11.9 kävimme Pursiolla, mutta mitään hajujakaan ei ollut. Isoja hirvenjälkiä oli alla kuvattu Vaarinpelto täynnään.

23.9 kävimme aamulla suonrannassa Torrolla Äijänsuolla  ja tulimme ukkoteeren ja pyyn kanssa takaisin. Akansieniä oli paljon, muttei yhtään jänistä. Alla Äijänsuota aamulla. 

Ei jäniksiä. 

Seuraavat viikonloput menivät hirvijahdissa, mutta 30.10

päästiin Lulun kanssa Pursiossa pupun perään.

Pupu ei jäänyt odottelemaan ja juoksi tielle ja Lulu hukkasi jäljet.

Trackerin ohjelma sotki ja piti ladata metsässä monta kertaa ja syöttää kannon päässä luottokorttinumeroita ennekuin taas alkoi toimimaan.

Sillä aikaa Lulu löysi toisen rusakon Kuninkaansaaresta ja menin Kontsaareen passiin.

Lulu etsi tiellä ja pellolla ja kun siellä oli heinämaata arvasin rusakon lymyilevän siellä paluuperien jälkeen. Kävelin heinämaan keskelle ja odotin kun Lulu tuli pellolle.

Rusakko lähti vauhdilla ja sain sen ammuttua kun aikaa oli tähtäillä.

Kävelimme ylpeinä pari kilometriä autolle ja kävimme katsomassa Niittylän pellolla sekä Riukanselässä. Enempää rusakoita ei tavattu.

Seuraavana maanantaina kävimme Saarenperässä sienessä ja Lulu ajoi jonkin otuksen Tippavaaran kautta keskelle välisuota.

Vierestäni lähti rusakko, mutta patruuna ei lauennut. Näytin jälkiä takaisin palanneelle Lululle, joka ajoi lähellä lymyilleen pupun Ojansuun pellolle ja tielle, jossa se katosi.

Etsin Lulua Ojansuun takana ja Suovistossa lopulta pilkkopimeässä, mutta en tavoittanut.

Aikani ajajaa jahdattuani se otti uuden jäniksen ja ajoi sen taas Tippavaaraan. Menin tielle auton viereen passiin kilometrin päähän mäelle  ja yllättäen valkojänis tuli auton valoissa vastaan. Muttei Lulu.

Se palasi tutkan mukaan jo kauempana metsään ja otti uuden jäniksen ajoon ja ajoi suon reunaa toiseen suuntaan. Menin puolen kilometrin päähän passiin ja onnistuin saamaan Lulun kiinni kun se tuli taskulampun valokeilaan kesken ajon.

6.11.2011 olimme Torrolla yhdessä ja sahailin tuulenkaatoja ja Lulu etsi jäniksiä.

Kolmen tunnin päästä olin jo väsynyt ja pakkasin sahat ja haulikon autoon. Silloin Kurun koira otti mökkikylästä rusakon liikkeelle ja ajoi sen ihan viereen, jossa se hukkui eli palasi jälkiään.

Lulu löysi jäljet, mutta sain kiinni ja keskustelimme pitkään toisen ajoon sekaantumisesta.

Lulua harmitti koko matkan kotiin.

Seuraava viikonloppu satoi ankarasti, mutta 19.11 lähdimme Saarenperään. Sahailin raivaussahalla tankillisen silläaikaa kun Lulu etsi Tippavaarasta pupuja.

Torrolle oli jäänyt kanistereita ja kävelimme siellä metsän rajoja pitkin ympäri.

Ikävä sateinen harmaa sää.

Kurun miehet olivat siivonneet loput tuulenkaadot hyvin ja kulku oli nyt helppoa.

Ilta hämärtyi hiljalleen Torron kylän ylle kun palasimme.

Sunnuntaína oli pakkasta 7 astetta ja menimme Poutiolle ja Jari tuli passiin mukaan.

Jaakkolan läheltä lähti lopulta rusakko vauhdilla ja ammuin aina takaa ohi. Lulu ajoi sitä savikuopille ja takaisin sillan yli Knaapin suolle, jossa hukkasi sen. Jari ampui Hevossillalla samaa kohtitulevaa rusakkoa, mutta ohi.

Kun lähdimme Lulun kanssa kyntöpeltoa perään tuntui se pikku käpälille liian kovalta ja vauhti hiipui.

Kävelimme vielä pitkän lenkin uunikiven kautta ryteikköjä, mutta lopulta pellolla Lulu ei päässyt enää kävelemään vaan alkoi tehdä asentopaikkaa.

Kotona ilmeni että oikeanpuoleisten tassujen polkuanturasta oli lähtenyt nahka kivikovalla kynnöksellä.

Lulu ei sen takia liiku vaan nuolee tassujaan ja nukkuu matolla peiton alla.

Ei pääse edes sohvalle mielipaikalleen.Olin huolestunut.  Lulu syö kuitenkin kun tuo herkkuja kuonon eteen.

Tassut paranivat kun laitettiin tassurasvaa parissa viikossa.

4.12 kävimme Tuomolan kalliolla ja Saarenperässä sahaamassa raivaussahalla tankillisen.

Lulu etsi pupuja tien varsilta, mutta kävi aina välillä tarkastamassa että olin paikalla.12

Itsenäisyyspäivänä 6.12 oli Saarenperäntien varsi metsästäjiä täynnään ja kävimme kiertämässä Pursion. Jäniksenjäljet kiersivät ympäriinsä ryteikössä ja Lulu selvitteli niitä pitkään.

Tulin lopulta parin tunnin päästä autolle ja join teet Lulua odotellen. Kun se oli satelliitin mukaan ollut puoli tuntia pienellä alalla päätin ajaa autolla lähemmäs ja hakea kaverin mukaan.

Ajoin puolisen kilometriä ja kävelin myrskyssä metsään jossa sateliittipaikannin ilmoitti Lulun pyörivän. Kun olin siellä näytti kone että Lulu oli mennyt nyt suoraan auton äskeiselle paikalle.

Samalla kuului kauhea itkunparku  kun auto ei ollutkaan enää siinä mistä aamulla yhdessä lähdettiin.

Huutelin vastaan myrskyssä ja päästyäni pellolle tuli Lulu iloisena vastaan kovassa vastatuulessa.

 Lauantaina 17.12.2011 kävimme asentamassa traktoriin uuden akun. Sahailin samalla tankillisen raivausahalla ja otin linjan alta joulukuusia mukaan. Lulu etsi muuntajalla ja kävin Romun Urpon ruokintapaikalla ja pääsin riistakameraan. Isot koiran tai sudenjäljet.

Ei peuroja. Kaurat eivät olleet hukalle kelvanneet.

Kakon kissakaan ei välittänyt nyt leikkiä piilosta Lulun kanssa ja Lulu tuli mielellään autoon kun alkoi sataa vauhdilla räntää. Kakolla oli isot kastejuhlat ja tilaisuus oli merkittävä Tammelan kirkon 1600-luvun puisen kastemaljan historiassa.

Ilvekset ovat syöneet jänikset ja kauriit vähiin. Jari oli kuullut että Kolmikkaalla on vielä yksi metsäjänis jota Kanteluksen Pertti on ajattanut koiralla, muttei voi ampua kun  sitten ei olisi sitäkään.

Kuitenkin 31.12.2011 kävimme Torrolla sahaamassa tuulenkaatoja. Yksi oli kaatunut mökkiläisen saunan päälle ja tein siitä neljä tukkkia ja kannoin havut takaisin omalle puolelle.

Mökillä oli pari honkaa nurin ja toinen oli vetänyt johdot ja kappaleen seinää mukanaan.

Nyt kuitenkin kylän puolen aukon reunassa oli pikkukuusi nurin hankalasti haettavassa paikassa ja sahasin sen nuotiokehäksi eli tein siitä asentopaikan, jotta on joskus mukava istua tulilla ja odotella ajoa notkon päässä. Tein riittävästi polttopuita viereen ja katselin tervasta sytykkeiksi.

Yritin tehdä toisen samanlaisen kelosta ison kuusen juurelle, mutta sahasta loppui polttoaine ja keskityin Lulun puuhailuun.

Tyttö etsi innolla Ojansuun mäellä ja haukahti välillä ilmoittaen pupulle olevansa kohta vieressä. Kiipesin mäelle yrittäen löytää sopivan kohdan josta pupu todennäköisesti lähtisi syvemmälle metsiin. Menin liian pitkälle ja kun ajo lähti olin sata metriä taempana tiheikössä. Pupu hukkasi itsensä Jorrin notkon ryteikössä ja tunnin päästä palailin viemään sahan autolle. Tipuin suo-ojaan ja kastelin jalkani. Kun sain vaihdettua kuivat sukat ja olin  juuri tekemässä tulia kuivatakseni kengät, alkoi ajo uudelleen ja suoraan kohti.

Potkin nuotion sammuksiin ja jäin silmät viirulla odottamaan. Pupu hukkui mökkikylän sokkeloon ja lopulta epäilin jonkun ottaneen narttuni mökkiinsä kun missään ei näkynyt.

Puhelin soi tasaisesti ja kun lopulta pääsin puheluista rauhaan kuulin villin ulvonnan Jorrin suunnasta. Juoksin Lintulan tiheikköön ja jäin odottamaan kuusikon sisälle.

Kuulin kun jänis meni sadan metrin päästä mäen takaa ja Lulu seurasi puolen minuutin päästä julman ärjynnän kera.

Kun kummatkin olivat ohittaneet meni ajo suonnotkon yli ja vaimeni, josta päättelin että on aika poistaa varmistin. Yhtäkkiä jänis ilmaantui vauhdilla  sivulta ja huomatessaan aseen nostoliikkeen yritti karata takaisin, muttei ihan ehtinyt.

Lulu oli minuutin jäljessä eikä välittänyt kutsuistani vaan jatkoi uutterasti työtään kunnes oli jäniksen luona. Ylpeinä palasimme lumisateessa autolle ja tyttö nukahti etupenkille karvahattuni päänsä alla.

Illalla sairaalassa ollessani oli alkanut kova uudenvuodenpauke ja kadut olivat täynnään pikkupoikia pommeineen. Lululle tuli huono olo räjähtelystä ja se oksensi ulko-ovelle ja kun se oli päästetty ulos, se säntäsi leikkimökin alle pakoon kovaa pauketta.

Maanittelimme sitä jokainen vuorotellen, mutta vain pieni kuononpää tuli välillä näkyviin.

Lopulta muutaman tunnin päästä purin mökin lattian ja pääsimme yhdessä sisälle vielä pitkään täristen. Turvallista oli vain kainalossa.