Seikkailuja Hessun (1957-2017)  kanssa

thumbnail_img029.jpg



Hessuun tutustuin 1969 Torron kansakoulussa. Hessu oli kahta luokkaa ylempänä Uutelan Pentin kanssa.
Hessu oli kaikkien pitämä hymypoika jo koulussa eikä riitaa tullut koskaan.

Hessu oli aluksi ammattikoulun jälkeen Salossa töissä, mutta siirtyi sitten Tammisen Teuvon liikeeeseen elektroniikka-asentajaksi sekä sitten mm Laukamolle testiryhmään.


Sanomapainon tullessa Forssaan oli Hessu viiden lopputesteihin valitun asentajan joukossa kun
valittiin huippuosaajaa huolehtimaan painon koneiden elektroniikan toimivuudesta.

Hessu harrasti metsästystä ja kalastusta ja ampui savikiekkoja mitaleille saakka.

Marttilan iso talo on entinen kruunun rykmentinkirjurin virkatalo. Ullakolla on tuoli, jonka pohjassa lukee että kuningas on istunut siinä kruunun Marttilan talossa yöpyessään.  Kuningas tietysti yöpyi matkoillaan omissa taloissaan. Luin vanhoja asiakirjoja mutta sen aikainen ruotsi ei auennut.



Seitsenkymmenluvun lopussa ja kahdeksankymmentä luvun alussa käytiin usein syksyisin Torron poikamiesporukan kanssa kalassa Korppoon Elvsössä, jossa ahvenanmaalaisella  Janssenilla oli saaressa lomakylä. Elvsö on saari Galtbyn linnakkeesta 5 km luoteeseen eli ulkomeren suuntaan.

Kaksitoista mökkiä heinäpellolla ja ravintolarakennus saunoineen.
Janssen myi sen 2000 alussa ja osti rahoilla kaivinkoneen.

Janssen haki veneellä vieraat Kverkkanin sataman läheltä ja takahyttisellä veneellä paineltiin pimeässä syysyössä täyttä läpi kapeiden salmien.

Laiturilla tavarat pakattiin pieneen avolava-autoon ja juostiin sen perässä mökille.

Hessu kyseli ensimmäisellä kerralla pimeässä sateessa missä kalapaikkoja olisi ja Janssen ei vastannut. Hessu yritti vielä vorssanmurteella "Missääs täälä kalapaikkoja on..?  

Meres...Merees kaloja on..." murahti Jansssen.

Seuraavana aamuna oli kirkasta ja kun meillä oli oma moottori mukana vedettiin sillä
muita  soutuveneellä perässä.  Vedettävät unohtivat airot ja niitä piti hakea.

Kierrettiin koko iso saari n. 5 km mutta kala ei syönyt kun vesi oli vielä silloin kristallinkirkasta ulkosaaristossa.

Käytiin syömässä hernesoppaa ja otettiin lämmikettä- Sillä välin alkoi tuulla ja kun oltiin takaisin satamassa oli jo kova myrsky. Hessu ei tuulta pelännyt ja merelle lähdettiin.

Tehtiin ämpäristä ajoankkuri, joka piti keulan tuulen suuntaan ja vähensi aaltojen vaikutusta. Tuuli painoi rantaa kohti ja vettä tuli sisään enemmän kuin saatiin ämpäreillä sitä ulos. Siimat sekosivat tuulessa ja lopulta teimme kapinan ja suunnattiin rantaan.

Tuuli oli kova ja se lykkäsi venettä pitkin rantakalliota vaikka kone oli ollut ilmassa jo pitkään.

Seuraavana aamuna myrskysi edelleen ja kävimme kioskilla.
Ilmoitustaululla oli hinnasto jolla Janssen teki charter-ajeluja veneellään.

Kysyimme Janssenilta kannattaisiko laivaväylälle mennä kalastamaan turskaa kun se oli syvempää.
Silloin vielä turska nousi Itämereen.

Juu - kyllä - menkkä vaan- kyllä siellä kala!

Kysyimme voisiko hän lähteä viemään meitä isommalla veneellään hinnaston taksalla?

Ei- EI!   tällä Myrskyllä!  Nej!

Kalaa ei silloinkaan tullut. Turskia oli rannalla mätänemässä kun kalastajat eivät olleet niistä välittäneet.


Kävimme paikassa kerran Hessun ja Irjan kanssa heinäkuun helteillä ja aurinko poltti Hessun punaiseksi.

Kävimme uimassa pohjoisen puoleisessa poukamassa ja uimme läheiseen saareen. Vesi oli jääkylmää
ja kun piti juuri nousta saaren rannassa lämmittelemään pisti nenän eteen iso joutsenen nokka vihaisena.
Kiven takana oli emojoutsen pesällään poikasten kanssa.

Liuimme takaisin veteen ja uimme takaisin kylmästä huolimatta.

Kerran ajelimme ulkomeren puolta ja Irja halusi johonkin saareen ottamaan aurinkoa.
Jätimme hänet yhden rantaan ja laitoimme saaren muistiin.

Palatessa ei saarta tahtonut löytyä millään kun kaikki näyttivät erilaisilta ja ketään ei näkynyt rannoilla.

Kun helteessä kala ei syönyt päätimme Hessun kanssa lähteä aamuneljältä merelle kun oli viileää.

Meri oli sumun peitossa ja heittelimme tuloksetta sisälahdella.

Kalat olivat syvemmällä. Kun puolen kilometrin päässä näkyi yksinäinen luoto päätimme ajaa sinne kun sieltä näki vielä jotenkin rantaan eikä eksymisvaaraa ollut.

Kalaa ei sieltäkään saatu ja Hessu ehdotti että mennään sumussa laivaväylälle pilkkimään turskaa.
Kun tuuli oli vasemmalla poskella niin palatessa se vain pidetään oikealla poskella jolloin tullaan takaisin.

Ajoimme laivaväylälle ja aloimme pilkkiä.  Puolen tunnin päästä alkoi sumun keskeltä kuulua ison aluksen jumputus, joka läheni...  Kun näkyvyyttä oli vain viisi metriä oli tilanne tukala. Laitoimme pikkukoneen käymään ja odotimme vyöryykö jostain kerrostalon kokoinen alus kohti, jolloin pitäisi päästä nopeasti alta pois.

Laivaa emme nähneet mutta peräaallot olivat soutuveneelle mahtavat kun se meni jossain sumun sisällä läheltä ohi.

Sumu ei hälvennyt ja päätimme palata rantaan. Ajoimme tuuli oikealla poskella puolisen tuntia kunnes vastaan tuli outo saari, jonka Janssenin karttapiirroksesta oletimme Saksan suuntaan olevaksi uloimmaksi saareksi. Tuuli olikin kääntynyt sumun sisällä.

Palasimme takaisin tulosuuntaan ja ajettuamme vartin verran sumussa tuli vastaan outo karikko.

Kun sellainen näkyi piirroksessa käänsimme peräaallon mukaan 90 astetta vasemapaan ohittaaksemme sen lännen puolelta.

Ajoimme vartin samaan suuntaan ja aallot alkoivat kasvaa ja musteta. Käänsimme peräaallon perusteella 90 astetta oikeaan.
Näkyvyyttä oli viitisen metriä ja piti olla tarkkana karien varalta kun ei ollut mitään käsitystä sijainnistamme. Kompassi oli unohtunut matkasta. Bensiini oli vähissä ja saatoimme olla menossa ulkomerellä kohti Saksaa. Utölle tuski osuisimme. Olo alkoi olla levoton, vaikka Hessuun voi kyllä merellä luottaa. Sumu on kuitenkin merenkulussa iso ongelma.


Teimme taas 90 asteen käännöksen ja päätimme että jos jokin luoto tulee vastaan niin rantaudumme odottamaan sumun hälvenemistä. Yöpyminen pimeällä soutuveneessä isossa aallokossa ei tuntunut hyvältä.

Tunnin hitaan ajon jälken näkyi sumussa pikkuruinen kari, jossa kasvoi muutama leppä.  Sen ilmestyminen sumusta oli suuri ilo.

Kun  päästiin sen kohdalle näkyi sumussa isompi luoto, jonka päällä oli kunnianlaukaustykki 1700-luvulta. Päättelimme että siellä ainakin on mökki, johon tarvittaessa murtaudumme yöksi jos muuta ei voi.
Kun olimme sen kohdalla alkoi tuulla kovempaa ja sumu hälveni ulkomerellä.  Näkyi että olimme lähellä Houtskarin rantaa eli olimme ajaneet muutaman tunnin hiljaa pohjoiseen.

Palasimme hiljaa bensiiniä säästäen Elvsöhön ja kiersimme saaren  kioskin rantaan. Oli jo ilta kun olimme harhailleet koko päivän sumussa.  Ostimme rasian Hessun suosikkisikaareja.
Ensimmäinen meni heti puoleen väliin ennekuin käsien tärinä lakkasi. Enää en lähde merelle ilman kompassia.

Kävimme kerran kaksin Åvassa lokakuulla.  Oli vapaata ja kun haimme Salon Onnilta Kalliomäestä perukkeita tämä ehdotti meille Erikssonin  mökkejä Ahvenanmaalla. Ajelimme Hessun vanhalla mersulla Kustaviin ja sieltä merenkulkuhallituksen lautalla Ahvenanmaalle Jurmoon ja sieltä Åvaan. Matkalla myrsky heitti vettä kuusimetrisen keulaportin yli.

Saarella ei ollut muita kuin Erikssonin nuori Berita-tyttö, joka myi meille kalaluvat. Ihmettelimme mikä oli kortin pimpfiske ja pimppa-kalastus. Berita selitti että se on pilkkimistä ruotsiksi.

Meillä oli eväänä ruisleipää, simpukoita ja Four-Roses -viskiä, joka oli hyvä yhdistelmä idyllisessä saaristomökissä.

Myrsky taukosi vartiksi auringonlaskun takia ja Hessu sai kolmikiloisen hauen laiturin rannasta,
Se ei mahtunut suorana  uuniin, mutta katkaistiin ja saatiin hyvä iltapala.  

Berita oli laittanut kaukana luodolla olevan saunan lämpiämään kahdeksaksi ja löysimme sen polun päästä niemestä valon perusteella. Uimaan ei ollut asiaa kun laituri teki kahden metrin hyppyjä aallokossa köysien varassa.

Paistoimme kiukaalla makkaraa, joimme olutta ja menimme uudelleen saunaan. Kun kiuas kylmeni huomasimme että kellokytkin oli komerossa ja kiersimme lisää lämmitysaikaa. Välillä kävimme saunan seinustan penkillä jäähdyttelemässä ja polttamassa sikaarit myrskyävää selkää katsellen. Satoi välillä rakeitakin ja myrskyssä natisevassa hirsisaunassa oli tunnelmallista kylpeä.
Kiersimme aikaa aina uudelleen lisää kunnes oli aika lopettaa.

Yritimme löytää polun pimeässä tyrnipusikossa, mutta aina oli palattava saunalle kun valo ei riittänyt muualla. Saunan löysimme valon perusteella, mutta polkua emme.


Lopulta päättelimme että kun sekä sauna että mökki olivat rannassa niin seuraamalla pimeässä rannan valkoisia tyrskyjä päädymme mökille, jossa oli saaren toinen valo päällä. Näin mökki löytyi, joskin matkaa tuli märässä pusikossa paljon enemmän..Taskulamppu ei kuitenkaan riittänyt tulopolun löytämiseen,  mutta tyrskyt näkyivät pimeässä hyvin.

Ajelimme aamulla lähes Kumlingeen saakka punaisia teitä pitkin. Losseja oli useita. Tie on punaista punaisen graniitin takia.

Kiipesimme korkealle mäelle katselemaan maisemia. Isoja laattoja päällekkäin kuin Viktor Westerholmin maalauksessa Maisema Ahvenenmaalta.

app.jpg


Kesällä 1989  lähdimme elokuun toisella viikolla valkoisella Saabillani Ellosen Jarin kanssa Lappiin.

Hessu oli käynyt Kurun Kallen kanssa muutaman kerran ja tunsi Pohjois-Norjaa.
Varasin Suomussalmelta matkailumajasta yöpymispaikan 10 markan hinnalla. Satoi koko yön ja kylästä en muista mitään.
Kuusamossa kävimme uistintehtaalla ja ostin hyvän pikkuvilkun, jolla sain matkalla liki satakunta tammukkaa.

Kaunispäällä keitimme kattilallisen perunoita ja Hessu otti takalaatikkoon sylillisen lahonnutta lumiaitaa. Norjassa polttopuuta ei ole.

Kaamasen tie oli silloin vielä kapea ja vastaantulija ohitettiin vain merkityillä levikkeillä. Kolmosella oli ajeltava kun routa oli välillä vienyt puolet tiestä.

Nuorgamissa olimme yhdeltä yöllä ja pysähdyimme kahvilakioskille, jossa nuori poika vonkaili kioskityttöä. Yritimme saada keittämään muutaman kupin kahvia, mutta poika veti
tyttöä enemmän. " Enpä kehtoo keittee"  
Ostimme palaneen makkaran.  Jätimme nuorison seurustelemaan ja jatkoimme Norjaan.

Tanabron sillan jälkeen on paikka jossa tie kiertää kalliokielekkeen. Sen läheltä lähti pieni polku alas vuonon rantaan ja siellä oli paikallisten nuotiopaikka.
Laitoimme kahdelta yöllä telttani vuonon hyllylle ja teimme nuotion. Paistoimme makkaraa ja joimme Arin kotiviiniä viiteen saakka.

Paikka oli upea enkä ole sitä uudelleen löytänyt. Aamulla laskuvesi oli lähes tyhjentänyt vuonon vedestä. Vesi oli laskenut yli metrin kuun vetovoimasta.

Kävimme aamupesulla parin kilometrin päässä tunturipurolla ja ajoimme takaisin Tanaan josta ostimme kalakortin ja vieheluvan tunturialueelle eli Finnmarkenin lääninluvan.
Nousimme ylös Ifjordin tietä ja Hessu näytti kohdan josta pääsee ylös Laurojärville. Sairaalassa hän kertoi myöhemmin kerran lähes kuolleensa siellä kun teltta repeytyi myrskyssä.
Onneksi joku sivullinen päästi hänet telttaansa lämmittelemään horkassa niin että kuume lopulta lähti.

Ylhäällä tunturipurolla jätimme auton, joimme lämmikkeeksi pullon brandyä ja nousimme puroa ylävirtaan villkua heitellen.
Laskin saaneeni siitä seitsemänkymmentä tammukkaa ja pojat vähemmän. Aamuyöllä palasimme kymmenkunta kilometriä ja laitoimme teltan tunturiin puron varteen.  

WP_20160207_12_20_16_Pro.jpg


Päivällä paistoimme suolaantuneita tammukoita tikunnokassa pienessä tihkusateessa ja jatkoimme nukkumista. Seuraavana päivänä satoi kuten vielä seuraavanakin. Olimme kolme vuorokautta teltassa sadepilven sisällä, mutta unta riitti.

thumbnail_img025.jpg



Kolmantena päivänä Riston ja Jukan oli määrä tulla Tanabron leirintäalueelle, jonne palasimme. Laitoimme mökissä teltan kattoon kuivamaan ja pojat saapuivat Torrolta illalla.

Kävimme  paikan ravintolassa illalla ja yhdellä Norjan paksulla kolikolla sai aina tuopin. Vaikutti halvalta. Rahaa en muista mutta oli samanlainen kuin Englannin  nykypunta. Samankokoinen fyysisesti.

Aamulla ajelimme Adamsfjordiin, jossa oli upea telttapaikka vuonon yläpuolen hyllyllä.  Joki laski vieressä koskena mereen.  Paikasta laivattiin sodan aikana norjalaisia pakoon saksalaisia miehittäjiä.

thumbnail_img024.jpg



Illalla lähdimme kalaan ja ajoimme kymmenkunta kilometriä takaisinpäin tunturista laskevan puron kohdalle ja ryömimme sen reunaa ylös isolle tunturijärvelle,

Sain heti parikiloisen raudun, mutta muuta emme saaneet.  Jukka ja Risto kyllästyivät ja sanoivat kiertävänsä järven.   Kalastelimme ja odottelimme viitisen tuntia.

Välillä keitimme kahvia tunturijärven rantalouhikon suojassa.  Aamuyöllä pojat palasivat ja kertoivat että järvi on paljon isompi ja takana on suurempi selkä, jota lähtivät kuitenkin kiertämään. Joutuivat ylös tunturiin ja laskivat lumirinnettä selällään satoja metrejä. Matkaan meni tuntikausia, vaikka järvi näytti täältä pienehköltä.

Palasimme Adamsfjordiin nukkumaan ja keitimme sitä ennen kattilallisen perunoita Trangialla.

Kävimme kalassa Helvetejavrella, mutta kalaa ei tullut.

Seuraavana päivänä ajoimme Porsangerelvalle ja katselimme sillalla kun kolmikiloisia lohia nousi jatkuvasti ylävirtaan.

Ajoimme varovasti tieltä kilometrin pohjoiseen poromiesten uraa pitkin. Joen hyllyllä oli tutunoloinen pakettiauto ja kun saimme teltan pystyyn kävelivät Kurun Kalle Torrolta ja Paunilan Kosti paikalle.

He olivat tulleet kalaan meistä tietämättä ja nukkuivat yöt kylmässä pakettiautossa pilkkihaalareissa,

Honkalan Raimo oli alapuolen suoalueen takana joella ja Kalle huusi tälle että tulee pois. Täällä on poliisi!

Raimo kuhkaili jotain suolla ja lähti lämpsimään ylöspäin.  Iso mies huohotti rinteessä ankarasti ja autolle päästyään tummeni ja sanoi että luuli että kyse oli norjalaisesta kalapoliisista eikä Talpian apuvallesmannista.
Norjassa kun eivät ulkomaalaiset saa ajaa näin kauas pois päätieltä. Ajatteli että kun saa kuitenkin siitä sakot niin piilotti kalavehkeet kilometrin päähän suolle...

Raimo suuttui pilasta ja lähti ajamaan Kallea takaa pitkin tunturipusikkoa.  Kalle pääsi kevyempänä karkuun ja lopulta Raimo lähti hakemaan kalavehkeitään. Siihen meni liki tunt
Kaloja Raimo oli saanut paljon muita enemmän ja koko yö nuotiolla kului ukkojen kina pohjaongen solmusta...
Viinaa heillä ei enää ollut ja yksi lonkerotölkkimmekin sai ison huomion.

Kalastelimme pohjaongella seuraavana päivänä ja sain kalaa tuomisiksikin.  Hyvä vilkkuni jäi kiinni koivuun ja kun kiskoin sitä huomasin että puussa oli iso ampiaispesä jota heilutin. Sieltä syöksyi  musta pilvi kohti ja säntäsin karkuun. Siima veti syvän haavan sormeen ennekuin katkesi. Viehettä en päässyt hakemaan ja yhtä hyvää ei ole löytynyt.

Hessu sai metrisen taimenen ja tappeli sen kanssa vedessä. Siima katkesi, mutta kala oli Hessun sylissä kun tämä kaatui selälleen jokeen. Kova kirous ja Hessu lopetti kalastuksen siihen.

Palasimme Lakselvin kautta ja kävimme ennen Karasjokea kalassa purolaaksossa, mutta valtavat sääskimäärät pakottivat meidät karkuun.
Ennen Kivijärven tullia pysähdyttiin järville ja keitettiin sankassa sääskipilvessä kattilallinen perunoita Hessun pohjattomasta säkistä.
Hessu kumosi kastikkeen joukkoon tölkin simpukoita, jolloin Jari sanoi ettei ole koskaan ennen syönyt sellaisia.
Uutta ruokaa ei sääskipilvessä alettu silti laittaa kun joka lusikallisella oli kymmen sääskeä...

Olimme yötä Muoniossa Olostunturilla.  Rytökallion mäessä Torrolta palatessa ihmettelin kun valot eivät riittäneet. Olin ajanut toista viikkoa alennetun jännitteen lähivaloilla.
Pitkävaihteinen Saab toimi muuten hyvin, mutta Norjan pitkissä alamäissä jarrut kuumenivat ja pito heikkeni. Mutkat tulivat liian vauhdilla vastaan.



Hessu ei paljoa ulkomailla viihtynyt, mutta kerran 1990 hän houkutteli minut Rhodokselle. Matka oli kummallekin ensimmäinen
Kreikkaan. Majoituimme Atheneen keskustaan. Hotellissa oli Aurinkomatkojen toimisto ja ovella kaksi viiden litran pänikkää, joissa toisessa ouzoa ja toisessa vettä.  Paljoa omia viinoja ei siten tarvinnut ostaa kun poikkesimme usein hotellillamme.
Istuimme päniköiden vieressä lasilliset mennen tullen ja hauskaa oli.

thumbnail_img027.jpg

Hessu ei sokeritaudin takia voinut Kreikassa liikkua sataa metriä enempää kerrallaan juomatta ja haimme aina ensiksi olutta rantakassiin, jota oli nautittava taudin takia parin sadan metrin välein.  Nestetasapaino on kuumassa tärkeää.

thumbnail_img029.jpg



Kävimme kerran Symin saarella ja jo satamassa laiva törmäsi viereiseen kun matruusit unohtivat irrottaa touvin. Hessu ihmetteli Kreikan mainetta merenkulkijoina kun edes köyttä ei muisteta irrottaa ennen merelle lähtöä.

Symillä opas vei meidät syömään huippukalliiseen ilmeiseen sponsoripaikkaansa ja tarjoilija antoi kreikkalaisen salaatin meille vastapäisen naisen kanssa, joka söi sen. Pääruokakaan ei jäänyt mieleen ja kävimme Hessun kanssa syömässä paremmin toisessa rantaravintolassa halvemmalla.  Ostimme tuliaisiksi pesusieniä, joita paikalliset kalastivat laiturilta ja valmistivat hapossa.

Tulomatkalle ostimme pienen pullon yhden tähden metaxaa ja paloimme kannella auringossa onnellisina.
Jos sitä saa vielä jostain niin lähden heti hakemaan. Hedelmällistä ja paljon parempaa kuin viidentähden tiukka Metaxa.

Illalla ostimme lisää ja vielä muutaman vaniljasikaarin ja menimme palmuaukiolle niitä nauttimaan. Yöllä palattuamme hötellille huomasimme kummankin takin ja kassien jääneen puistonpenkille.  Palasimme hakemaan eikä kukaan ollut niitä vienyt.
Helsingissä näin ei olisi käynyt.



Rannalla oli kuumaa ja kävin usein uimassa vaikka pikkukivihiekka poltti.  Hessu ihmetteli miksi vieressä maannut paljasrintainen tyttö tuntui tutulta, kunnes muisti lopulta että neito oli oppaamme. Alastomana ei heti tunnistettu

thumbnail_img028.jpg




Hessu osti ison Trackerin kalastusveneen ja vedin sen Saabilla pari kertaa Särkisaloon merelle.  Ensimmäisellä kerralla emme saaneet minulle viehelupaa kun myyjä oli kirkossa.
Menimme merelle odottamaan ja kun laitoin pilkin laidan yli niin samalla niemen takaa kaarsi vene viereen kyselemään kalalupia.

Muistaakseni emme saaneet yhtään kalaa.

Toisella kerralla olimme Arin kanssa helteellä matkassa ja saimme kaksi pientä kuhaa keskiyöllä.
Kaikuluotain näyti isot kalat, muttei niiden sijaintia. Suuntaavat luotaimet tulivat vasta paljon myöhemmin.

Sairaalassa Hessu kertoi olleensa kerran pakkasella somerolaisen kaverinsa kanssa pilkillä Kemiössä.
 Jää oli ohutta ja sovittiin pysyttävän rannan lähellä.

Hessu kairasi reikiä ja istuskeli viimassa karvahattu korvilla kun oli kuulevinaan huutoa. Mitään ei näkynyt ja jatkoi pilkkimistä. Uusi ääni. Mitään ei näkynyt missään jäällä.

Kolmannen äänen kohdalla hän lähti etsimään kaveriaan ja löydettyään jäljet seurasi niitä kilometrin ulommaksi, josta löysi tämän avannosta. Sai tämän köydellä jäälle ja jäisenä autoon.  Neljättä kertaa ei olisi jaksanut enää huutaa. Jäi henkiin vaikkei autossakaan lämmintä ollut.

Nuorina miehinä kävimme Torron poikamieskerhon mukana ajelemassa Savossa.  Kävimme kerran Savonlinnassa ja jäimme yöksi Puumalaan. Lossirannassa oli silloin upea rantaravintola, jossa nautimme olutta tukkilauttoja katsellen.  Pöytiä siirrettiin sillan valmistuttua kauemmas vedestä ja paikan viehätys meni.

Saunoessa viereisestä saunasta meni parikymmentä nuorta tyttöä alastomana uimaan, joka järkytti vankkuneita Torron poikamiehiä syvästi.

Jatkoimme Lappeenrantaan ja laitoimme teltan pystyyn leirintäalueen rantaan. Menimme keskustaan bussilla ja kävimme Prinsessa Armadalla useammalla oluella.
Upea paikka ja kauniita tyttöjä parveili rannan ravintoloissa.

Jossain vaiheessa oli mietittävä jatkopaikkaa kun laivat sulkivat.  Kyselimme hautausmaan aidalla istuvalta ukolta paikallisia menopaikkoja.
" Mänkää Monrepoohon- Issiänne suatte syyttää jos ilman jiättä"

Aamuyöllä olimme vielä Kasinolla jossa paikallinen nuoriso juhli karjalaisen estottomasti. Lopulta tilasimme taksin ja johdattelimme sen telttamme viereen.


Toisen kerran lähdimme Mazdallani matkaan Hessun ja Uudentalon Raimon kanssa.  Ajelimme Lammin kautta Asiakkalaan, jossa kävin uimassa harjulla.
Illalla yövyimme mökillä Hartolassa ja polttelimme nuotiota rannalla.  Aamulla jatkoimme Pertunmaan ja Mäntyharjun pikkupolkujen kautta Joensuuhun ja palailimme illalla Savonlinnaan.

Savossa kaikki on turistille hyvin hintavaa, mutta onnistuimme saamaan Kerimäeltä saunahuoneen lammen rannalta muun maan hinnalla.

Kerran ajeltiin kaksin Savon sydänseutuja pikkuteitä pitkin.

Reissut jäivät kun Hessun olkapään jännettä korjattiin ja haava alkoi märkiä ja aiheutti pysyvän työkyvyttömyyden.

Sitten lääkäri poisti Hessulta isovarpaasta känsän rutiiniluontoisesti, joka haava tulehtui perjantaina. Varvas paisui kuin pesäpallo ja Hessu meni sairaalaan. Lääkäreitä ei tuolloin viikonloppuna ollut ja hoitajat vain päivittelivät miten olet juonut itsesi noin huonoon kuntoon.

Vasta maanantai-illalla kirurgi Vänttinen tuli kierrolle ja määräsi heti leikkaukseen. Varvas poistettiin, mutta yleistulehdus oli viedä hengen.
Oikeaa antibiottia etsittiin kaksi viikkoa ennekuin bakteerille löydettiin lääke.

Jalka ei tullut koskaan ennalleen ja erikoisjalkineista huolimatta lihakset leikkauskohdan läheltä surkastuivat ja luu paljastui.

Kävimme pari kertaa Nauvossa veneilemässä, mutta kalastus ei onnistunut kovien tuulten takia
Ajeltiin kuitenkin Korppooströmissä kahvilla ja poltettiin nuotioita saariston yössä.
Syötiin Hessun peuramakkaroita. https://kotisivukone.fi/app/www/penasivut.kotisivukone.com/178

Toisen silmän näkö alkoi heiketä ja Hessu sai lähetteen leikkaukseen. Puolen vuoden päästä kirurgi sanoi että olisi pitänyt leikata jo kolme kuukautta sitten. Leikkaus ei onnistunut enää ja silmä vaihdettiin lasisilmään. Jono oli liian pitkä.

Vatsaan tuli jokin tulehdus ja syytä etsittiin kauan. Lopulta ilmeni että tulehtunut perna on poistettava. Toimenpide tuli liian myöhään kun munuaiset olivat jo tuhoutuneet. Alkoi vuosien dialyysikierre ja uuden munuaisen odotus. Kävely oli hidasta toisen puolen halvauksen jälkitilana.

Ennen joulua 2014 soitettiin että pitää pakata kun taksi hakee tunnin päästä Meilahteen. Uusi munuainen vioittui kuitenkin kuljetuksessa eikä alkanut koskaan toimimaan.

Hessu luovutti eikä kävellyt enää koskaan. Meilahdesta siirrettiin Hämeenlinnan sairaalaan ja sieltä Forssaan sairaalaan.

Hessu siirrettiin vasten tahtoaan Pumpulin palveluasuntoon ja vein sinne telkkarin ja kävin katsomassa kolme kertaa viikossa.

Hessu hankki sähkömopon, mutta siitä ei kauaa ollut iloa kun toinen jalka amputoitiin.

Kysyi minulta kuinka paljon nilkan yläpuolelta se on katkaistu.  Oli vaikea sanoa että reidestä näkyy olevan poikki.  Tasapaino ei jalatta riittänyt enää ajamiseen.

Sisar Eeva lapsineen ja kaverit kävivät katsomassa ja muisteltiin monesti yhteistä nuoruutta.  Sitten tehtiin pallolaajennus ja se aikaansai kolme aivoinfarktia.

Toinen puoli oli osin halvaantunut jo kotona asuessa. Kivut pahenivat eikä dialyysineulalla löydetty enää lopulta lainkaan suonta ja Hessu tuskastui pistelystä.

Dialyysit lopetettiin ja Hessu siirrettiin Tammelan vanhainkodille, jossa kuoli.  Olin tulossa pihaan kun Eeva ilmoitti.

Heikki oli  vuotta minua vanhempi, vaikka pidin häntä aina kahta vanhempana.  



Monenlaista hauskaakin yhdessä koettiin ja paljon elämästä häneltä opin.