Kihnussa ja Pärnussa 19-22.8.2010Mennyttä maailmaa katsomassa
Lähdimme torstaiaamuna 19.6.2010 Leila Mäkilän ja Matka -Merilän järjestämälle Salkolan kyläyhdistyksen matkalle Pärnuun. Palmgrenin Pekka busseineen oli taas meitä kuljettamassa ja noukimme Leilan keräämän tutun joukon pääosin Salkolasta, Nurmijärveltä ja Martinlaaksosta. Tallinnassa olimme keskipäivällä. Pekka ajeli kolmesti Virun ympyrään sillä aikaa kun Leila haki Jormanaisen Veijolle kukkia vanhan kaupungin portilta Matkalla pysähdyimme levikkeelle kun Leila siskoineen tarjosi tavan mukaan kahvit ja piparit liköörin kera.
Pärnussa majoittauduimme Parnu-hotelliin, joka oli sisältä remontoitu. Ulkokuorella oli vielä kuitenkin neuvostoilmettä. Veijoa juhlittiin asiaankuuluvin menoin useampaan otteeseen viikonlopun aikana.
Leila oli varannut illallisen kävelykadun ravintolasta. Metsästäjänleikettä ja kananrintaa. Iltaa vietettiin kävelykadulla.
Perjantaina lähdimme pienellä Liisi- yhteysaluksella Kihnun saarelle.
Kihnu on 41 km päässä merellä ja matka kestää 2,5 tuntia. Saari on vain 7 x 3 km suuruinen. Rannalla nousimme kuorma-autojen lavoille ja pikkutien mutkitellessa kylien väliä kertoi Viivi-opas saaren historiaa 1380-luvulta alkaen.
Sijainti ja niukka toimeentulo ovat ylläpitäneet vanhaa kulttuuria ja tapoja. Talvella kihnulaisia on n 500 henkeä neljässä pikkukylässä. Saarella on eletty kalan ja hylkeenpyynnillä. Miehet ovat poissa merellä, töissä laivoissa ja ulkomailla ja naiset hoitavat yksin jokapäiväistä elämää, peltoja ja karjanhoitoa.
Vaimo haetaan kuitenkin Kihnusta ja perhe perustetaan sinne. Häät kestävät aina kolme päivää. Kihnulaiset myivät kalaa ja ostivat viljaa, polttopuuta ja elintarvikkeita Pärnusta ja 123 km päästä Riikasta. Kihnun ympärillä on hyviä ankeriasvesiä. Kävimme Skotlannista tuodulla majakalla ja opas näytti pienen kotimökkinsä. Venäjän vallan aikana katolinen kirkko oli purettu ja korvattu ortodoksisella kivikirkolla. Viereisessä museossa oli kalastushistorian ja vaatetukseen liittyvää esineistöä. Naisten edelleen päivittäin käyttämän kansallishameen väri mustasta sinisen kautta punasävyihin kertoi kantajansa mahdollisen suruajan pituudesta. Kävimme syömässä kaislakatoksisessa ulkoravintolassa kalakeittoa ja savukalaa tumman leivän kera. Joku otti ehkä savuahvenia tai kampelan taskuun kun kaikkia ei jaksettu syödä.
Saaren kulttuuri on Unescon maailmanperintölistalla ja kävimme tutustumassa käsitöihin samalla kun naiset esittivät paikallisia häätansseja. " Meillä naiset tanssivat keskenään kun miehiä käytämme vain parempiin töihin.." Kylän iso koira varasti huomion esittämällä näyttämöllä kihnutusta kasaamansa maton kanssa.
Päivä oli helteinen ja kävin illalla meressä uimassa. Pärnun hiekkaranta on pitkä, mutta matala.
Lauantaina oli pilvistä ja kävimme torilla ostoksilla. Illalla oli Halingassa villisikajuhla, jossa paikallinen orkesteri soitti ja lauloi sekä kansantanssiryhmä esitti varsin vauhdikkaita perinnetansseja.
Jatkoilla käytiin mm Kuresaalin vanhassa tanssipaikassa rannalla. Taksit olivat halpoja. Kuski kertoi että talvella istuu vain kotona ja lämmittää uunia kun turisteja ei ole. Suomessa on käynyt töitä etsimässä, mutta töitä ei ole löytynyt. Sunnuntaina aurinko paistoi ja kiertelimme vanhan kaupungin kujia. Paluumatkalla juotiin kahvit erään hotellin parkkipaikalla ja käytiin Tallinnassa ostoksilla.
Kotona olimme ennen puoltayötä. Kiitoksia Leilalle ja Pekalle hyvin järjestetystä matkasta!
|
Kertomuksia itselle muistoksi