Suomu 2002

image036.jpg

  

  

  

  

  

  

  

  

SUOMUJOKI -   LAPIN KESYTÖN ERÄMAAVIRTA

suom10.jpg

Lähdimme 29.7 aamulla Lappia kohden tarkoituksin  kalastella viikko maanosan toiseksi suurimman erämaa-alueen keskustassa virtaavalla Suomujoella.

Erämaa, Urho Kaleva Kekkosen mukaan nimetty kansallispuisto, on yksi Suomen arvokkaimpia kansallisaarteita. Se on jaettu kolmeen kalastusalueeseen, joista kukin on kalastuskiellossa kaksi vuotta kerrallaan. Suomujoki on keskellä erämaata ja sille myydään kalastuslupia vain vuodelle 2002 ja 2005, 2008 jne. Joki on sinällään mahtava virta ja kalastusmahdollisuuden vuoksi mieli oli odottanut vuotta 2002 jo pitkään.

3.jpg

Joen rantoja seuraa retkeilijöiden polkuja ja paikoin maasto on helppokulkuista kangasta.

Maisemat ovat kaikkialla erämaisen upeat, joskin kulku on välillä varsin vaikeaa useiden kalliorantojen vuoksi. Suomu kulkee vapaana helposti kuohuten uomassaan, mutta rannan kulkija joutuu välillä kiipeämään korkealle kalliolle ja taas alas rannan tuntumaan ja taas ylös ja....

Lensimme siis Seutulasta 1 h 40 min Ivalon lentokentälle, josta kumijalka alle ja Kuutusjärven metäautotielle.  Meillä oli etuoikeus päästä autoilija Mika Krigsholmin Toyota Avensiksen kyytiin.puh 040-0894255. Ammattilainen osaa vaikeisssa oloissa arvostaa laatua. Etelän taksit eivät rimpuloineen tällaiselle tielle lähtisi ja kehoittaisivat ostamaan mönkijän jos on tarve möyrytä pitkin kiveliöitä.

Tie on nykyään saanut nimen Luttojoentie. Kyyti kuitenkin maksoi n 54 euroa ja lento 120 euroa/henkilö.

Sillä ei kannata omia autojaan samalle korkeudelle jonotella neljää matkapäivää kun näin selviää alle 4-6 tunnin kokonaismatkalla/suunta.

Autoilija jätti meidät Aittajärven  päätepisteeseen. Siellä tulee aina hieman herkeä olo kun kännykät ovat lakanneet toimimasta jo 40 km aiemmin ja takaisin täytyy sen vuoksi pystyä itse kävelemään varusteineen. Ilman varusteita erämaassa ei pärjää.Ivalossa satoi rankasti, mutta Aittajärvi on niin kaukana että sinne saavuttua aurinko alkoi paistaa.4.jpg

Raahasimme raskaat rinkat järven rantaan ja keitimme pussikeiton  nuotiolla sekä salakuljettamani hiillosmakkarat.    Aittajärvellä on metsävaltion laavu, puuvarasto ja nuotiopaikka.

Kuutusjärveltä tulevan puron vuoksi matkan jatkaminen edellytti suistosuon kiertelyä ennen kuin matka alkoi taittua.  Yläjuoksulla alkoivat Aittajärven jälkeen Suomun kosket, joita jatkui lähes 60 km ylöspäin.

Polku nousi korkealle vedenjakajalle, jonka päältä purot solisivat kohti pohjoista ja Kulasjokea vaikka Suomu kohisi viisikymmentä metriä alempana muutaman metrin päässä jyrkänteen alla. 2.jpg

Jatkuvien kalliojyrkänteille nousun vuoksi matkavauhti raskailla rinkoilla oli korkeintaan kilometri tunnissa. 

 

 

 

 

 

 

6.jpg

 

Useiden huimien tilanteiden jälkeen pääsimme kuitenkin hienolle nuotiopaikalle Sotajoen ja Suomun risteykseen. Metsävaltion eräsääntöjen mukaan nuotionteko on sallittu vain valtion omilla nuotiopaikoilla.   Kun lapinkansa oli tehnyt hyvät nuotiopaikat  moneen upeaan koskenrannan kalliokielekkeeseen oli sen vuoksi odotettavissa että metsävaltion nuotiopaikka on oltava  todella hienolla paikalla. Näin olikin. 

5.jpg 

Nuotiopaikka oli korkalla harjanteella joen yläpuolella parhaalla näköalalla Sotajoen laskuhaaran koskiosuudelle. Suomun kristallinkirkas vesi kimalteli ja kuohui keskiyön auringon  punatessa erämaan kirveenkoskematonta ikihongikkoa. 

  image035.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 image022.jpg 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

7.jpg 

Kalaa ei kyllä helteen vuoksi näkynytkään  mutta pääseminen kalaan tällaiselle virralle on sen verran harvinaista ettei asia paljoa harmittanut.  Tammukoita on jo aiemminkin kyllä saatu ja Suomua ei ole pidetty erityisen kalarikkaana.  Pientä tammukkaa joessa kuitenkin myöhemmin ilmeni olevan kun sitkeästi yritti.

Iltanuotiolta vetäydyimme yöksi hieman kauemmaksi virralta virittämäämme telttaan.Raskaan Raskaan päivän jälkeen uni oli

syvää.  

 

image024.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

8.jpg 

 

Aamulla joenvartta tuli kokeneempi vanha vaeltaja, joka kertoi saaneensa ison taimenen Porttikosken alta. Olisimme viihtyneet tällä paikalla vaikka viikon, mutta joen salat veivät väkisin eteenpäin.

 

 

 

image028.jpg 

Sairastunut matkamies vakuutti jaksavansa yöksi puolimatkassa tietämälleen laavulle, joka oli meiltä jäänyt huomaamatta,  Meillä ei ollut antaa lääkkeeksi kuin teetä, jonka mies kuitenkin väitti auttavan kokemuksensa mukaan.

Suomujoella matka jatkui toisena matkapäivänä kohti Lankojärveä.

 Lähdimme vasta illalla kun pahin helle lakkasi auringon laskiessa tunturimaan taakse.

Aamupäivän otimme aurinkoa ja söimme lujasti jaksaaksemme pitkän kävelyn.

image032.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Välillä polku nousi ylös korkealle vaaralle, josta Suomu näkyi alhaalla välkkyen välillä leppoisena kristallivirtana välillä kuohuvana koskena.

image038.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Saavuimme Porttikoskelle n klo 16.00 aikaan eli liian aikaisin jotta kosken alapuolen syvänteiden

isomukset olisivat innostuneet perhoista. Yritys ei tuonut tulosta.

image041.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Paikka on tosin komea. Lankkusilta ylittää siinä kuohuvan kosken sen puristuessa kapean kallioportin läpi.

image044.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 image04220kopio.jpg 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Emme jatkaneet sillan toista puolta Porttikosken kämpälle kun se olisi edellyttänyt kolmisen kilometrin turhaa kävelyä.

Jatkoimme sen sijaan kämppää vastapäätä toisella puolella olevalle nuotiopaikalle,

 jossa valmistimme poimituilla tateilla höystetyn retkiaterian. Pussikeiton.

image058.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tälle kohdalle hukkui muutama vuosi sitten kaksi ulkomaalaista naista kun joen virta vei mukanaan.

Muuten paikka oli kaunis kun yläjuoksulla on lähes järvimäinen suvanto ja ilta-aurinko paistoi.

Etsimme alkuyön aiemmin yhyttämäämme suvantoa johon koski laski hieman ennen Lankojärveä. Tällaisia paikkoja tuli vastaan useita, mutta mikään ei ollut sama.  image048.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

image043.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sekosin koskissa  lukumäärästä ja vain jatkoimme eteenpäin. Keskiyön

lähestyessä eli n 22.00 aikaan tammukka alkaa yleensä syödä ja aloin kokeilla

onneani erään tällaisen kosken niskalla. Sain pienen harjuksen joka karkasi

rannalta sekä useita pieniä tammukoita, joista osa loukkaantui ja oli otettava mukaan.

Seuraava nuotiopaikka oli erittäin korkealla kallioharjanteella ja vaikutti

vedenkannon vuoksi hankalalta. Marssimme yössä edelleen.

Vihdoin tavoitimme aiemmin tuntemamme suvannon, mutta vastarannalla oli yllättäen

yön varjoissa perhostelija ja jatkoimme hetken koskien yläosissa heiteltyäni edelleen.

image052.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Keitimme kuitenkin trangialla lämmikettä. Siimat sekosivat ja katkeilivat oudosti ja

paikkaan kyllästyi sen vuoksi jotenkin hankalana.

Aamuyöllä löytyi paikka jossa Suomu virtasi osan vedestään sivulle suolle ja sen jälkeen

päätimme maaston kuivuttua yöpyä viereisen kosken partaalla.

Koski kohisi raskaasti, mutta uni tuli kuitenkin nopeasti. 

Aamulla paistoimme yön suolassa olleet tammukat aamukahvin ja näkkileivän

kera ja purimme leirin. Aamupesu koskessa teki terää ja olimme valmiit seuraavaa taivalta varten.

 

image060.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kiersimme tällöin Karunaslaavun mahtavan vaaran kuvetta kohti Lankojärveä.

Ylitimme Tammukkalammilta tulevan puron ilman erityistä halua käydä lammella. Jo puro antoi vaikutelman erittäin jyrkästä noususta ja kivikkoisesta maastosta.

Parin tunnin kuluttua olimme Lankojärvellä. Se on pitkänomainen järvi Suomujoessa. 

image063.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun löysin mielestäni hyvän hiekkarannan kävin uimassa. Lapin järven vesi oli kirkasta ja kylmää.

 image062.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Otin taas kuvan järvellä asuvista laulujoutsenista, joilla laskin olevan nyt neljä poikasta.

Joutsenet siirtyivät  arvokkaasti  vastakkaiseen lahdelmaan kiirettä pitämättä.

Järvellä oli myös kuikkapariskunta kesäänsä viettämässä.

Lyhyen ja helpon polun jälkeen olimme tyhjällä Lankojärven autiokämpällä.

Syötyämme jälleen tattipaistoksen nukahdin kämpän alaritsille lähes huomaamattani.

Hetken lepäilyn jälkeen peseydyimme ja jatkoimme matkaa oikopoluksi

luulemaani uraa pitkin.

Tällöin näin läheltä ison ukkometson, joka varovasti astellen käveli läheisen

notkelman kautta korven pimentoon suojaan katseelta.Riekkoparvia olimme nähneet jo useita. Lähellä Suomun etelämutkassa olevaa kuusirajaa näimme myös pieniä metsopoikueita sekä useamman kerran kauemmas rymisteleviä ukkometsoja.

Polkujen risteyksessä kävelin väärään suuntaa kohti jokea, mutta puolen

kilometrin jälkeen ryhdyin tutkimaan karttaa ja huomasimme olevamme virheellisesti

matkalla ylös pitkin Rautulammenojaa.

Oikaisimme kohti Suomua pitkin koskena kuohuavaa pikkujokea ja päädyimme tiukan koskiosuuden jälkeen Suomun rantaan. Joilla on huomattava kokoero.

Yhtymäkohdassa on idyllinen nuotiopaikka ja maasto on kuin puistoa kuten se sitten jatkuikin useamman kilometrin.

 image064.jpg

 

 

  

 

 

 

 

 

 

 

 Matkalla olisi voinut laittaa teltan minne vain kun maasto oli tasaista mäntykangasta

hyvine polkuineen. 

Lähempänä Kotaköngästä oli jo taas kiivettäviä kallioita ja joki alkoi taas kulkea

koskena vastaamme.

Kotakönkäälle pääsimme vasta myöhään illalla. Siellä oli jo pari telttaa nuotiopaikoilla ja  kolhiintunut risa alumiinivene, jonka paikalletuonti on mysteeri. Tällaisia koskia ei

tuollaisella veneellä kuljeta.

 image066.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ehkä joku turisti oli yrittänyt huonoin tuloksin.

Kotaköngäs on nähtävyys ja muodostuu useista peräkkäisistä putouksista.

Yhden yli on tehty korkealle kielekkeiden väliin lankkusilta.

Siiman päähän tuli useita tammukoita, mutta vain pienimmät  nousivat ihmeteltäviksi asti.image065.jpg   

Syötyämme illallista siirryimme kauemmaksi  eteenpäin ja laadimme leirin ylös mäelle Hikiojan varteen. Nuotiopaikalla laitoimme vielä iltapalaa kunnes uni voitti yöllisen kalastajan.

Yöllinen kalastus ei tuottanut tulosta vaikka tammukat kävivät välillä siimaa kiskomassa.Pimeyden vuoksi yksi norjalaisviehe jäi puuhun ja sitä ei edes aamulla erottanut lehvästön seasta.

 Alempana kauniin suvannon toisella puolella oli nuorten partiolaistyttöjen leiri

ja alueelle oli valmisteilla laavun lisäksi muitakin rakennuksia.Paikalla oli kahlaamo, jota pitkin Tuiskukurusta tulevat vaeltajat jatkavat Hikiojaa pitkin Raututuntureille

ja Rautulammen polulle. Tämä olisi ollut helpompi reitti.

 

image068.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

image069.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

image071.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aamiaistammukoiden jälkeen jatkoimme matkaa Suomun pohjoisrantaa edelleen seuraten kohti yläjuoksua ja Suomunruoktua.  Polku Polku kierteli todella korkeilla ja hankalilla kalliokielekkeillä. Niiden takia mm Tuiskukurunojan kalapaikka jäi näkemättä ja kokeilematta.

Lopulta polut loppuivat kokonaan ja soisen ja lampisen maaston vuoksi

eteneminen muodostui hyvin hitaaksi kallioiden kipuamiseksi.Keitimme

lounaan trangialla yhdellä joenvarren kauniimmista nuotiopaikoista. image073.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Otimme lopulta kompassisuunnan kohti Suomunruoktulta tulevan polun Suomun ylityspaikkaa ja kipusimme korkeammalle Mukkavaaralle.

Siellä huomasimme aikamme hikoiltuamme kiveliöissä ja rinnesoissa

pienen poluntapaisen, joka johti hieman kompassisuunnasta oikealle.

Seurasimme sitä kunnes se nousi vaaran kuvetta erinomaiseen

männikkökankaaseen ja lopulta katosi vaaran päällä.Polkua

riitti nelisen kilometriä.Kulku oli retken helpointa verrattuna

varsinkin juuri kokemaamme kiveliöön.Matka taittui nopeasti ja

pian oli edessä Suomunruoktun leveä valtapolku. 

Suomunruoktulla oli Juvan seurakunnan partiolaisia ja melkoinen

vilinä viime päivien hiljaisuuden jälkeen.

 

image074.jpg 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tattipitoinen Havajinpata virkisti kuitenkin niin että jatkoimme vielä

iltayöstä muutaman kilometrin yläjuoksun suuntaan. Laadimme leirin

lappalaisten nuotiopaikalle juuri outamaan ja tunturikoivikon rajalle

Suomun rantatörmälle.

Täällä kalaa ei enää edes näkynyt kun virta oli huvennut jo

kahluusyvyiseksi tunturipuroksi.Yrittää kuitenkin piti, joskin uni

taas lopetti turhan huitelun. Yöllä teltan ympärillä pyöri ilmeisesti

kettu aiheuttaen erämaassa yöpyjälle outoa ja ihmeteltävää tassutteluääntä. image075.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kettu tuli aamulla nuotiolle, mutta vilahti tästä kuvasta ohi.

Aamulla heräsimme tunturimaassa joen solinaan.

Ääni muuttui ihmeellisesti hiljaisesta kohinasta  isommaksi lähestyväksi pauhuksi ilmeisesti tunturituulen vaikutuksesta.

image075.jpg

  

  

  

  

  

  

  

  

Pinaatti-tattipadan ja aamukahvin jälkeen

purimme leirin ja aloimme nousun Raututuntureille.

Joen toisen puolen normaali retkeilypolkusuunta olisi

kulkenut Niilanpään poroerotuspaikan kautta suoraan

Kiilopään eräkeskukseen. Niilanpäällä olimme jo pari vuotta

sitten syysyöllä  käyneet.(kts Saariselkä-kertomuksen kuva

oudosta kammista)

 

image076.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Yöllä oli alkanut pilvistyä ja koivikkorinteessä alkoi hieman jo pisaroidakin.

Kunnon sadetta ei kuitenkaan tullut ja selvisimme enempää kastumatta.

Rautupään rinteillä erkanimme Rautulammelle johtavasta polusta ja

nousimme huipulla olevalle kivipaadelle.

Tällöin rinteessä alkoi ensi kerran viiteenkymmeneen kilometriin 

kännykkä osoittaa toimimisen merkkejä. Ahonen soitti kymmenen vuoden tauon jälkeen.

Kyseli olenko lähellä Lahtea kun tulisi käymään.

image079.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Valmistimme huipulla minitrangialla lounaan ja vuolimme viimeisille

näkkileiville viimeiset kuivaporolastut ja joimme viimeiset  juomat.  

Vettä ei ylhäällä ollut kuin pullossamme.

Rautulammilta nousi luoksemme iäkäs retkeilijä poikansa seuraamana ja

 neuvoimme heille suoran tien Suomunruoktulle. Polku oli päässyt

hukkumaan. Olivat lähteneet viikko sitten Saariselältä Rumakurun

kautta Lankojärvelle. image082.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tovin mietittyämme päätimme jatkaa matkaa Kiilopäälle kuitenkin

Niilanpään ja Rautupään pohjoisrinteiden kautta. Reitin valintaan

vaikutti polun eli normaalisuunnasta puhaltava voimakas tunturituuli ja toisen reitin tuttuus. Keitimme kahvit Rautupään rinteessä

lähteen vieressä.

Tottumattomuuden vuoksi nousimme välillä liikaa tunturiin ja

matka siis mutkitteli.Ongelmallisemmalta aluksi vaikutti Niilanpään ja Rautupään välinen rotko.

Lähinnä laskeutuminen sinne. Ehjänä kuitenkin selvittiin.

Rotkon pohjalla oli kuitenkin puro, jolla sammutimme janoamme.

Sieltä oikaisimme Luulammilta Kiilopäälle johtavalle polulle, joka

kivisenä oli hankalaa kulkea. Kiilopään rinnettä nousevaa reittiä ovat

sadattuhannet turistit kiivenneet ilmeisesti Luulammelle ja kaikki hiekka

on kulunut kivien välistä.

Soitimme ylhäältä Kiilopäältä eräkeskukseen ja saimme tietää

saunan olevan lämpimänä vielä tunnin verran. Ravasimme

sen vuoksi alas laaksoon ja majoituimme eräkeskukseen ja

onnuimme saunaan. Pari olutta ja tukeva pihvi maistuivat viikon

kuivamuonan jälkeen erinomaisilta ja uni oli herkässä. Eräkeskuksen

pihassa on rinkan punnitusvaaka. Eräs mies mittasi rinkan painoksi

palatessaan 23 kg. Eräkeskuksessa olisi ollut lämpimänä savusaunakin kaltion vieressä, jonka huomasimme kyllä vasta myöhemmin.

Aamiaisen jälleen matkasimme Eskelisen bussilla Saariselän Spa

kylpylään. Majoittumisen jälkeen kävimme Panimoravintolassa

ihmettelemässä kelolyhtyjä ja nauttimassa talon oluita.

Haimme evästä Niestatorilta (Niesta = ruoka) ja kiipesimme

viereisen Iisakkipään  laelle.

 image093.jpg

 

 

 

  

 

 

 

 

 

 Tunturia kiersi useita sadekuuroja mutta laelle paistoi aurinko.

Palattuamme menimme uimaan kylpylään ja sen jälkeen illalliselle

syömään paistettua lohta ja viikon edestä salaatteja.

Seuraavana aamuna kävimme hyvällä hotelliaamiaisella ja kävimme

hakemassa tuliaiset Kuukkeli-tavaratalosta. Bussi kentälle lähtee

Saariselän Riekkolinnasta klo 12.00

Lentokone oli taas lähes täynnä ja laskeuduimme  Seutulaan n klo 16.00.

Kotona olimme sitten iltakuudelta.

Matka oli säiden puolesta ja muutenkin hyvin onnistunut. 

Seuraavina vuosina pitänee tutkia alueen pohjoisosia lähempänä

valtatietä.

Matkaa kertyi askelmittarin mukaan n 60 km. Sääskiä ei käytännössä ollut ja polttopuuta oli riitttävästi.

image071.jpg