Alkutalven iloja

Kun lunta oli vähän ja Lulu toivoi liikuntaa, siirryimme yhdistettyyn risusavotta-pupujahtiin.

Päästin Lulun Talpialla metsään ja katselimme yhdessä lähipusikoita.

Ystävättären innostuttua kuitenkin aina pidempään laukkailuuun siirryin raivaussahan seuraan ja harvensin koivuvitikkoa aina muutaman aarin kerrallaan.

Tässä olemme kuitenkin käymässä suolla ihmettelemässä kimaltelua.

Suon reunassa ei ollut yhtään jäniksiä, mutta isot ilveksenjäljet.

Soitin seuralle kun hallilaiset olivat ampuneet vähän matkan päästä juuri toisen ilveksen. Kiintiö oli kuitenkin vain yksi ilves.

Olin kerran itsekin  ilvesjahdissa Letkulla, mutta kissa oli poistunut jo miesjoukkoa odoteltaessa ja lähdimme lopulta Tapsan kanssa rusakkojahtiin Sunin tien varteen. Sain ammuttua rusakkoa niin että koira otti sen kiinni. Loppupäivän passitimme Jorrissa, mutta jänis ei osunut kohdalleni ja Tapsakaan ei osunut.

Sammutin aina välillä raivaussahan ja katsoin tutkasta missä Lulu touhusi. Jos ajo oli lähellä menin tielle katsomaan jälkiä ja jäin passiin jos jäljet olivat rusakon. Muuten jatkoin sahaamista.

Tässä ilmeisesti  Hakalan Vesa on kiertänyt hiihtolenkin. Olisi itsekin pitänyt hiihtää kun lunta ei enempää tullut.

Kuten kuvasta näkyy niin raivattavaa riitti ja olin metsässä kaikkina viikonloppuina hirvestyksen loputtua.

Jollei satanut vettä oli Lulukin mukana. Kerran jouduin hakemaan sen pilkkopimessä Toivosen metsästä kun jänis kiersi Simolan metsäaluetta useampia kertoja. Kierrokseen meni aina yli tunti.

Alkutalvesta saimme yhden rusakon Jorrista ja yhden Haiposta, mutta muuten oli vain railakkaita ajoja.

Vihtaniemessä ammuin kahdella eri kerralla rusakkoa ohi ja Riihivalkamassa samalla kerralla neljästi.

Pursiossa kävimme muutaman kerran. mutta jänikset pakenivat Mänkin pihoille ja ajaja piti hakea pois kesken ajon.

Torrolla kävimme Haipossa useita kertoja metsoaikaan, mutta ajot sekosivat herkästi risukoissa.

Jorrissa passipaikkaa ei tahdo millään löytyä niin että jänis menisi siitä uudelleenkin. Lopulta oli lähdettävä pilkkopimeässä ajamaan ajajaa takaa ja usein se löytyi sekavassa kunnossa Pekan metsän rinteen ryteiköstä.

Riihivalkamassa rusakot menivät usein heti kylätielle ja Lulua harmitti kun jäljet sekosivat kävelijöiden hajuihin.

Kerran olimme isommalla joukolla Taka-Talpialla ja Niemisen Rauno ampui Lulun ajosta jäniksen Nikulan takana.

Viimeisenä metsästyspäivänä olin Paulan, Mälmnäsin Jannen, Jarin  ja Arton kanssa Kaukolassa, mutta Lulu ajoi rusakkoa edestakaisin Suvilahdessa ja passittamaan emme sitä päässeet.

Tutkakin hajosi ja puhelimesta kuului vain itkua kun isäntää ei löytynyt. Lopulta löytyi ja ilo oli suuri.