Hirviä 2005

 Hirvijahtia 2005

Hirvestys aloitettiin Torrolla lavatalkoilla 24.9.2005 jolloin vietiin uusiin passipaikkoihin muutama lava ja rakennettiiin ainakin yksi metsässä. Arto muutti mm. Korven ajon vastakkaiseen suuntaan.

Lauantaina 1.10.05 aloitettiin Impin ajolla, mutta hirvet siirtyivät jo aivan alussa sivulle. Olin Puittamonsuolla passissa ja päivä oli kaunis, mutta hirviä ei näkynyt.

Riukan ajossa kuului puolivälissä ajaessamme kaukainen laukaus ja muutaman minuutin päästä julmettu jymäys toisaalta. Ilmeni että Kari oli ampunut vasan ja seuraava passimies puupinon päältä naimapolun risteyksestä emää melko kaukaa. Ilmeisesti kuitenkin osui ja  siirryimme passiin uuden metsäautotien kautta. Pitkähkön matkan jälkeen ehdin juuri istahtaa ja juoda kupin kahvia kun edestäpäin kuului useita laukauksia. Merkkilaukausten jälkeen lähdimme kaatopaikkaa kohti, jossa merikapteeni Hakala oli jo suolistanut ison emohirven.  Heikki oli jäljittänyt lehmää pitkän matkan.

Lauri kävi hakemassa traktorin kotoa ja Arin autolla tuodulla pulkalla vedimme miehissä ruhon tienvarteen ja traktorilla kärryille. Hirvien nylky ja normaalit seremoniat veivät sen verran aikaa että päätimme jatkaa seuraavana päivänä.

Illalla jäi siten aikaa vielä laittaa mökkiä talvikuntoon. Illalla kävimme vielä Torrolla lentäen, mutta hirviä ei näkynyt. 

Sunnuntaina 2.10. aloitimme Suosaarten ajolla. Olin Korpivaaran lähistöllä lavalla ja kuulin ison hirven liikettä edestäpäin. Hirvi liikkui sivusuunnassa editseni ja olin sormi liipasimella koko puolisen tuntia odottaen että ajomiehet pelästyttäisivät sen liikkeelle. Ilmeisesti se poistui ennen ajomiehiä tai kun kapusin alas tornista. Ajohan ei ulottunut ihan passiini saakka. Kurun Lauri oli nähnyt ison naarashirven kauempaa juuri ajon alettua tulossa suolta.

Seuraavana ajettiin tätä sivummalta eli Vaarasen takaa Letkun rajalta kohti passeja Haipon tien varressa. Hirveä ei näkynyt mutta myöhemmin huomattiin yhden ylittäneen Vaarasen tie jossain välissä.

Seuraavana ajettiin Laurinmäestä ja olin Torrojoella passissa. Jahtipäälikkö ampui isoa sonnia ja viitisen minuuttia myöhemmin uudelleen. Passit siirrettiin oletetun oleskelupaikan ympärille Kurun ja Mattilan metsän ympärille ja Honkalan Arin koira lähti jäljestämään. Tunnin päästä ilmeni että hirvi oli ylittänyt Patamon tien ja myöhemmin jo Someron metsäautotienkin somerolaisten jahtimiesten mukaan.

Koirasta ei saatu havaintoa ja verijälkiä ei löytynyt. Ilmeisesti luodit olivat osuneet risuihin, joita maastossa riitti.

Jatkoimme hirven kulkusuuntaa vastaan Vikmanin ajolla.  Kuljettuani puolisen kilometriä kuulin laukauksen. Hieman sen jälkeen iso peura rynnisti ohitsemme ketjun lävitse ylös mäkeä. Peuroja alueella oli ollut paljon.

Pellolle saavuttuamme siellä oli jo kolme hirveä suolistettuina. Kari oli ampunut yhden vasan ja Juha toisen vasan sekä sen jälkeen naarashirven. Ampumamatka Torrojoelle oli pitkä, mutta tornista on pellolle hyvä näkyvyys ja naaras jatkoi suoraan tornia kohti kaatuen hyvin lähelle.

Nylkemiseen kuljetuksineen meni tunti ja touhu saatiin loppuun pimeän laskeuduttua jo kylän ylle.

8.10. aloitettiin Papinmäen ajolla, jossa Heikki näki ison naaraspeuran. Olin lähellä ajamassa, mutten huomannut.

Vikmanin ajossa pellolla vierestäni meni peurapukki, jota seurasimme kiikarin lävitse.

Jälkiä oli paljon mutta hirviä ei saatu.

9.10 aloitettiin Impin ajolla, jossa edelläni kulki iso sonni ja Juha näkikin sen kaukaa, muttei ehtinyt ampumaan. Olin seuraavassa Riukan ajossa passissa ja ampumamatkalta meni naaraspeura ja jäi katselemaan sadan metrin päähän. 

Sonnin takia ajettiin Kolminaisten reuna maantielle päin. Maasto oli hankalaa kun tiheikkö oli sakeaa. Ajettiin vielä Korven ajo maantieltä Haapalammin tielle ja toisinpäin Putinpäästä Haapalammin tielle, mutta hirsiä ei näkynyt. Metsäautotien kohdalla ryhmittyessämme vierestä karkasi peura välistämme.

8-9.10.2005 viikonloppuna ei saatu siten mitään.

Lauantaina 15.10.2005 taas jatkettiin ja pääsin passiin  Virtasen aukkoon. Aamu oli kaunis joskin tuuli navakasti. 

Suosaarten ajosta Arto ampui kahdesti isoa sonnia, joka kuitenkin juoksi ilmeisen haavoittuneena. Pidimme pienen tauon jotta hirvi rauhoittuisi makuulle. 

Ryhmityimme Haipon niityn ympärille kun Arto lähti Jokiniemen Raimon ja tämä koiran kanssa seuraamaan jälkiä.

Arto onnistui ampumaan uroksen Haipon niittyyn lähelle torrolaisten hiihtolaavua. Tapio kuljetti hirven lahtivajalle, jossa se nyljettiin. Nylkiessä Risto sanoi Airan soittaneen, että iso hirvi on tullut Torrojoen yli Laurinmäen puoleiseen metsään.  

Lähdimme ajamaan Laurinmäestä kylää kohti. Matkalla kiersimme taiten helsinkiläisten suonnotkoon pykäämän mökkikylän kallionpäällysten kautta kipuilemalla.

Kova tuuli hankaloitti metsästystä kun ääniä ei juuri erottanut puhurin ulvoessa puissa.

Isoa hirveä ei näkynyt ja jatkoimme Vikmanin ajolla.

Pääsin parhaaseen ampumapaikkaan eli torniin. Tuuli rajusti ja join termospullollisen teetä. Tuin kiväärin lautaa vasten ja odotin.

Pitkän odottelun jälkeen toisesta päästä aukkoa näkyi jokin ravaavan ampumaketjun sivuitse jokea kohti. Ensi se näytti kiikarissa isolta peuralta, mutta kasvoi matkalla naarashirveksi.

Kukaan ei ampunut ketjusta ja kun kiikarissa hirvi hiljensi ojan kohdalle tultuaan ja kääntyi kyljittäin painoin liipasinta. 

Jälkikäteen arvioiden matka oli yli 300 metriä. Suunta oli kuitenkin melkoiselta etäisyydeltä ohitseni. Hirvi loikkasi vauhdilla ojasta ja jatkoi kulmittain sivulleni kohti metsää, jolloin ammuin toistamiseen yhtä huonolla onnella. Välillä piti nostaa katsetta kun ammuin jo passiketjun taakse ja muita ei sopisi ampua. Tuuli vei lakin päästä ampuessani ja se lensi pusikkoon.

Kolmas laukaus heilahti myös ilmeisesti jalkojen välistä ohitse.

Kiikarissa näytti kyllä sopivalta ampumamatkalta kun ammuin vielä tuelta koko ajan. 

 Laukauksen takia hirvi käänsi 90-astetta ja jatkoi suoraan editseni alle viidenkymmenen metrin päästä. Kiväärissä oli vain yksi patruuna ja yritin saada ammuttua tuelta kylkeen.

Kiikari oli kuitenkin liian suurella ja en saanut otusta ristikkoon. Kieräytin kiikarin säätöä nopeasti, mutta väärään suuntaan ja tähtäys vaikeutui entisestään kun suurennus suureni. Välillä näkyi jalkoja ja välillä pää mutta nekin häipyivät samantien hirven laukatessa. Jäi kokonaan ampumatta.

Janne ampui laukauksen sivultani hirveä kohti kun se oli mennyt taakseni kuitenkaan osumatta. Luodin raapaisu näkyi kyllä koivussa. Kohti tuleva luoti pitää erikoisen vinkaisun.

Olisi pitänyt osata ampua kainalosta kun hirvi oli jo lähes vieressä. Toisaalta Jannekin oli silloin linjalla kun matka olisi ollut lyhyin.

Yritimme etsiä hirveä laittamalla passit Haiponjärven  tasalle ja ajamalla Patamon tieltä järveä kohti. Hirvi oli ylittänyt Patamon tien, mutta sen jälkeen siitä ei saatu havaintoja. Lopetimme pimeän alkaessa laskeutua kun verijälkiä ei näkynyt. Kävin vielä jäljittämässä hirveä liki Patamon tielle saakka ja hieman sen yli, mutta verta ei näkynyt ja lähdin pimeässä takaisin. Harmitti.

Sunnuntaiaamuna 16.10.2005 jatkoimme Impin ajolla. Olin passissa Peltosen takana Haapalammilla. Pystykorva touhusi pusikossa minua huomaamatta, mutta muuten oli hiljaista.

Lava huojui ankarasti ja oli oltava melko liikkumatta.

Seuraavaksi ajoimme Riukan ajon ja sen jälkeen nautimme lounaan.

Seuraavaksi oli Korven ajo jossa jouduin samaan passiin, joka kuitenkin tässä ajossa oli hieman liikaa sivulla ajosuuntiin nähden. Itse asiassa ajomieskin lähti autoltani.

Kalle saapui luokseni ja odottelimme pitempään ajavia. Kun kuulimme laukauksia lähdimme ajan kuluksi etsimään kaatopaikkaa. Risto löytyi suolistamasta naarashirveä Mattilan metsästä aukon takaa. 

Hän oli passissa huomannut hirven syövän takanaan aukon laidassa ja lähtenyt kiertämään sitä päästen metsän suojiin melko lähelle. Matkalla oli kuitenkin edestä noussut vielä emo vasoineen, jotka pysäyttivät etenemisen. Hirvet olivat kuunnelleet ajomiesten ääniä ja lähteneet kävelemään poispäin eli Ristoa kohti. Kun yksinäinen naaras oli tulossa kohti jo kahdenkymmenen metrin päässä puunjuurakon takana olevasta Ristosta oli ammuttava, vaikka kiikarissa on kiinteä 8-kertainen suurennos. Ruskeaan  karvaan kuitenkin osui ja avattaessa sydämessä oli reikä.

Hirven kääntäminen yksinään suolistettaessa venähdytti selän.

Kun emo vasoineen oli todennäköisesti vielä alueella ajoimme vielä kerran Impin ajon. Ollessani tulossa jos suolla kuulin laukauksia. Ajoimme Sepon autolla kokoontumispaikalle, jossa ilmeni että Juha oli ampunut Mattilan metsässä kummatkin. Paikka oli sama jossa viime vuonna ammuin emon ja vasan. Hirvet tulivat sivulta ja vasan kaatumisen jälkeen emo kulki erehdyksessä kohti ampujaa. 

Antti oli tullessaan nähnyt vielä sonnin ylittävän metsäautotietä ja lähti Tapion kanssa houkuttelemaan sitä esille. Se oli jo edellisessä ajossa vastannut Tapion kutsuihin. Nyt se oli kuitenkin jatkanut vauhdilla tien yli Papinmäkeä kohti. Hämärissä jahti lopetettiin.

22.10 ei saatu mitään. Satoi lähes koko päivän ja iltapäivällä sade muuttui rankaksi. Ajoimme aamulla Vikmanin ajon jossa olin parhaalla paikalla keskellä peltoa. Kohdassa josta hirvet yleensä ylittävät pellon.

Hirviä ei kuitenkaan tullut. Mäellä kävi istumassa neljä teertä. Seuraavaksi ajoimme  Tornimäen Karipartaan saakka.Kuulimme pari laukausta ajon loppuvaiheessa sateen keskeltä.

Papinmäelle oli  tullut ajon takaa koiran ajamana sonni. jota yritimme passittaa. Kaksikin somerolaista oli sitä ampunut. Lopputulos oli sekava kuten koiranajossa aina kun koira hukkaa hirven. Hirvi oli ehkä mennyt läheltä nuotiopaikkaamme kun hätäisesti kukin paistoi makkaransa ja riensi asiasta tiedon saatuaan passiin. Olin itse Jorrin nielussa. Löytymättä hirvi kuitenkin jäi ja ei selvinnyt oliko se haavoittunut. Verijälkiä ei näkynyt.

Lopetimme n. neljän tienoilla läpimärkinä. Viimeinen Laurinmäen ajo otti sateessa lujille. Hieman ennen Peräkorpea lähti taimikosta parikymmentä teertä. Naaraat lähtivät ensin kuten aina.

23.10 sunnuntaina pääsin ensimmäisessä ajossa Vaarasen tien viereen passiin. Ajo lähti Mulkkusuon takaa ja ajomiesten ollessa jo lähellä kuului vierestä kaksi laukausta. Kari oli ampunut ison naarashirven Vaarasen takapuolella. Nyljettäessä sen jalasta löytyi naturalis-luoti. Mielestäni en ole ampunut tänä vuonna  kyseisiä Lapuan kuparimöykkyjä vaan vain amerikkalaista lyijyä olevaa Normaa. Kuvia ei voi tässä julkaista, mutta lähetän ne Karille joskus.
 

Kun seurueessa ollut toinen hirvi oli mahdollisesti alueella palasimme lounaan ja nylyn jälkeen alueelle ja ajoimme Vaarasen takaa kylän suuntaan. Askelmittariin tuki 5.2 km kun lähtöpisteeseenkin oli matkaa parisen kilometriä.

Jatkoimme suosaarien ajolla josta lähti Arin läheltä sonni kohti suota. Ei tullut linjaan vaan meni joko suolle tai Kolmikkaalle. Radiosta kuuntelin juuri ennen ajon lähtöä että Tuovilan Jussi oli tähtäillyt samanlaista Hallin puolella rajaa juuri aiemmin. 

Minun passiini tuli kaksi peuraa, jotka hetken puun takaa kurkittuaan lähtivät suoraan kohti ajoketjua.

Ajoimme vielä Korven ajon, josta ei tullut saalista ja lopetimme. Jäljelle jäi yksi lupa.

30.10 sunnuntaina jatkoimme Korven ajolla ja sen jälkeen Papinmäen vastaavalla. Ylittäessäni Juuruskorven takana olevaa puroa lähti edestämme emo vasoineen ylös rinnettä.  Niihin oli liittynyt uroshirvi ja kaikki kolme kulkivat Sakarin passitornin sivuitse yli Myllynkulman tien.

Pusikon takia Sakari jätti ampumatta ja Antille matka oli pitkä.

Hirviä etsittiin vielä Vikmanin ajolla ja Tornimäki ajamalla tuloksetta. Illalla olin vielä Impin ajossa passissa Haapalammin takana, mutta turhaan. Lopetimme hämärissä.

5.10 ajoimme Korvelta Haapalammin tielle. Metsä on komeaa risteyksen kohdalla. Laaja alue vanhaa kuusikkoa jossa risteilee muutama pikku polku. Muistutti Saksan suojelualueita. 

Putinpäästä alkaneen ajon olin Jokiniemen Raimon  tekemässä tornissa. Varmaan parhaita koko alueella. Pieni pupu tuli, ei muuta.

Nuotion jälkeen olin Impin ajossa ajomiehenä ja löysin hukkaamani kompassin. Riukan ajossa olin pellon yläpuolella tornissa. Kari käveli ohi kalistellen, mutta muuta ei sateen lisäksi tapahtunut.

Olin vielä hämärissä Äijänsuolla ajamassa suonreunaa. Matka oli pitkähkö kun piti kiertää leveä oja että päästiin edes aloitupisteeseen. Ajosta lähti emo vasoineen, mutta ne päästettiin menemään. Märkinä lopetimme pimeän alkaessa sekoittua sateeseen.

6.10 sunnuntai-aamuna sain viitospassin ja pääsin Haipon niityn yläpuolelle mäkeen passiin eli keskelle linjaa.

Muutaman minuutin oli tyynen rauhallista, mutta ajon jatkuttua tovin aikaa kuului passimiesten suunnasta ylimääräistä ääntä. Näin kaukaa alhaalla niityssä puiden takaa nelistävän yksinäisen hirven. Se katosi puiden taa, mutta kiikaroituani hetken se lähti jostain liikkeelle ja olin näkevinäni sillä sarvet. Matkaa oli kolmisensataa metriä, mutta puiden välissä oli muutama pieni aukko. Hirvi oli kääntynyt kulkemaan pitkin passiketjua ja arvasin sen menevän ainakin jonkun edestä.

Hetken päästä kuului laukaus ja joku ampui ilostakin. Kuului vielä pari merkkilaukaustakin ja arvasin hirvenmetsästyksen päättyneen. 

Tässä lähes koko seurue. Poissa oli vain muutama.

Arto oli ampunut kohti tulevan sonnin Vaarasen tienhaaran kohdalla metsässä.  Sonni oli jo aikeissa palata ajajien ohi suonrantaan.

Kokoonnuimme onnittelemaan. Uros oli kuusipiikkinen parivuotias. Se oli ehtinyt jo tapella jonkun kanssa kun yksi kylkiluu oli joskus katkennut ja parantunut.

Nyljimme hirven orteen samalla kun toiset sytyttivät sateessa nuotiota. 

Asianmukaisten menojen jälkeen hirvestys päättyi puolenpäivän aikoihin 6.11.2005 Tammelan Torrolla.

Peurat 2005-2006

Hankimme Sakun ja Arin kanssa Kissanhäntään uuden peurakopin. Saku suunnitteli ja rakensi, minä hankin levyjä ja kasasimme yhdessä. Metsästysmajaan tuli mm ilmastointiputki korkealle viemään nortin hajua kauemmas.

Kasalle veimme paljon omenaa ja porkkanoita sekä kauraa Hessulta.

Peuroja kävi jonkinverran ja Saku ampui pienen pukin.

Monena iltana tuli käytyä ja peurojakin näkyi, mutta ammuttua ei tullut. Sitten joulukuun loppupuolella peurat vähenivät taas yllättäen, mutta Tapsa kehoitti menemään Harakkakorpeen kun siellä oli tuoreita jälkiä.

Ari oli tehnyt Hessun latoon kärryille ampumapaikan ja jo neljännellä kerralla onnisti. Peura oli vasaksikin pieni ja luulin jo ampuneeni kauriin kun tuntui kovin kevyeltä. Luoti oli mennyt lapojen takaa lävitse ja peura oli kahdenkymmenen metrin päässä ojassa.

Muutaman kerran tammikuussa kävin Kissanhännässä, mutta peurat olivat kaikonneet.

Miska ehdotti Haapalammia kun Peltoset olivat jo ampuneet omansa ja soitin Kaukolle, joka kertoi paikalla käyvän ison joukon syömässä.

Ensimmäisellä kerralla nousi myrskytuuli ja peurat pysyivät poissa, mutta toisella kerralla satoi tihkua ja tunnin odottelun jälkeen pellolle ilmestyi ehkä seitsemän peuraa. Pari vasan kokoista kävi syömään, mutta isommat empivät.

Odottelin josko selviäisi mahdollisuus ampua muu kuin emo.

Peurat pelästyivät kahahdusta metsässä ja säntäsivät pimeyteen.

Vartin päästä kasalle ilmaantui taas pari peuraa ja kolme isompaa jäi lähelle empimään. Kasalla olevakin näytti aikuiselta ja päätin ampua sen, vaikka oli selvästi pienempi. Olin nimittäin jo ollut parikymmentä kertaa näkemättä yhtään.

Jos peura olisi ollut kuitenkin vasa, olisin kaupannut sitä Sakulle.

Nopean laukauksen jälkeen peura säntäsi metsään. Pakkasin tavarat tornissa ja vein repun tielle ja lähdin metsään. Peura oli kymmenkunta metriä metsän puolella kuolleena. Keuhkolaukaus oli tappanut heti ja suolistus kävi verettömästi.

Autolla pääsi lähes viereen, joskin suojakeli vaati pellolta mäelle noustessa vauhdin ottamista. Palvautin molemmat otukset ja paloittelin pakkaseen.

Tammikuun viimeisinä lauantaina Miska järjesti yhteisjahdin johon ensimmäiseen en tarennut nuhaisena lähteä vaikka pakkastakin oli vain parikymmentä astetta.

Ari oli nähnyt useita peuroja mutta ampumaan ei päässyt.

Seuraavana lauantaina olimme jahdissa ja kolme miestä ajoi Putinpäästä Puutionsuolle, jossa meitä oli neljä passissa. Toinen ajo ajettiin Korvelta Haapalammin tielle. Metsässä oli paljon peurojen polkuja, mutta näkösälle eivät tulleet. Jokunen peura jäi siis saamatta.

Paloittelimme vajalla kuitenkin yhden peuran, jonka Juha oli ampunut seuralle.

Tuli siis edes puukkoon peuran hajua vaikka muuten ei peuroja näkynyt. 

Välillä oltiin nuotiolla ja maisteltiin Jääkäriteetä lämmikkeeksi.

Oli kaunis päivä.